Tiinuliinu, aivan ihana runo. Kiitos, että jaoit sen kanssamme.

Se on jo lokakuu. Kyllä kuukaudet kuluu nopsaan. 

Me käytiin miehen kanssa viettämässä 45 v hääpäivää Tampereella hotelli Tornissa. Olipa mukava rentouttava viikonloppu. 
Tuli nautittua hyvää ruokaa ja juomaa, seurakin oli hyvää, käveltyä ympäri keskustaa ja tietty ajeltiin ratikalla. 
Mies oli hotelliin tilannut kauniin ruusukimpun ja kuohuvaa. Lisäksi paremman huoneen 23. kerroksesta. Oli hulppeat näkymät kahteen suuntaan. 

Tampere on minun mummolan lapsuudenkaupunki. Tosin ei mummoni siellä asunut, mutta sen kautta junalla mentiin jos ei autolla. Enoni kyllä asui Tampereella. 
Kävimme heidän haudalla viemässä kanervat.
Olen siis aina pitänyt ko kaupungista ja se tuntuu niin kotoisalta. Edelleen.

Nyt pitäisi aloittaa pihan laittaminen talviteloille. Vielä tosin kasvihuoneessa on tomaatteja kypsynyt. Viikonloppuun tosin luvattiin yöpakkasia.
Ehkäpä viikonloppuna terassin tyhjennys. Uima-allas on jo osittain tyhjennetty.

Sisälläkin pitäisi siivota, koko kesä menty pakollisilla siivoilla ja nyt tuntuu että tavarat on levittäytyneet sinne sun tänne. Joka tasolla on jotain ylimääräistä.

Minulla on 2,5 viikkoa aikaa sitten olen vähäksi aikaa poissa pelistä. Alkaa jo jännittämään leikkaus. Polvi tosin on niin oikutellut, että leikkausaika ei voi tulla liian pian. Toivottavasti sitten kanssa saan helpotusta. Se vähän jännittää. Leikkauksen jälkeistä kipua en pelkää, se kuuluu asiaan ja sitä varten on lääkkeet.

Mukavaa alkavaa viikkoa. 

Hei taas! Kyllä eläkeläisen aika on kiireistä, kun ei tahdo ehtiä kirjoitella tänne. Lukea olen kyllä ehtinyt. Kiitos kirjoituksistanne! 

Kaksi viikkoa sitten tapasin taas koulu- ja nuoruusaikaisen parhaan ystäväni. Toisenkin ystävän piti tulla, mutta häntä ei kuulunut. Hänellä ei ole kännykkää eikä hän vastannut lankapuhelimeenkaan. Ystäväni kertoi epäilevänsä muistisairautta ja siitä ilmeisesti on nyt kysymys, koska kuulimme samaa toiseltakin taholta. Olemme huolissamme ja hieman järkyttyneitä.

Viikko sitten meillä oli pieni luokkatapaaminen lounaan merkeissä. 2025 tulee 60 vuotta siitä, kun pääsimme ylioppilaiksi! Kaikki paikalle tulleet olivat hyvin tunnistettavissa ja meillä oli oikein hauskaa muisteloissamme. Mielenkiintoinen ilmiö oli, että nyt olimme tasavertaisia ja kaikki tuntuivat entistä läheisemmiltä. Kouluaikoina oli eri ryhmittymiä (suositut tytöt vs. harmaat hiirulaiset). Nyt tällaisesta jaosta ei ollut jälkeäkään. Yhteinen nuoruus yhdistää! Teimme vielä nostalgisen tutustumismatkan vanhaan kouluumme, jonne vahtimestari päästi meidät sisään. Vanha rakennus oli saanut runsaasti väliseiniä ja uusia luokkia (koulu on nykyisin Helsingin Aikuisoppilaitos), mutta juhlasali oli lähes ennallaan ja tuttu fresco takaseinässä.

Kerroin kesällä, että keittiömme jääkaapin sulatusveden poistoaukko oli tukkeutunut ja vesi päässyt huomaamatta valumaan jääkaapin alle. Viereisen kalustekaapin molemmat päätyseinät ja sokkeli olivat kärsineet kosteudesta, joten ne piti vaihtaa. Torstaina keittiöliikkeen asentaja tuli viimein paikalle. Mieheni stressasi kovasti remontista ja pelkäsi sen venyvän. Vielä mitä! Nuorehko mies (ja oikea silmänilo 😉), aksentista päätellen virolaista syntyperää, tuli paikalle ja vaihtoi kaikki osat puolessatoista tunnissa! Oli kuulema tehnyt näitä hommia jo 10 vuotta. Ihmetteli vielä, että kuinka liki 10 vuotta vanha keittiö on näin siisti, kun hän on joutunut purkamaan  parin vuoden ikäisiä keittiöitä hanskat kädessä, koska ne ovat olleet niin likaisia. Ai että oli mannaa meikäläisen sielulle!

Mieheni lähti sitten lauantaina maalle laittamaan taloa talvikuntoon. Syöpää ja Alzhheimerin tautia sairastava sisar on nyt hoivakodissa, mutta hän ei ollut oikein voimissaan. Olisiko syöpä edennyt? Toinen sisar (93 v.) naapurikunnasta kaatui viime yönä kotonaan, löi päänsä eikä päässyt lattialta ylös. Oli onnistunut ryömimään puhelimen ääreen ja soitti aamulla miehelleni. Ambulanssi tilattiin paikalle, mutta kun ambulanssimiehet kysyivät potilaalta itseltään vointia, niin käly väitti tapansa mukaan, että kaikki on ihan hyvin. Niin potilas jäi kotiin tarkkailtavaksi. Kuka tarkkailee, kun ketään ei ole? Taitaisi olla hoivakoti hänellekin sopivampi paikka kuin koti.

Tänään täytin 78 vuotta. Olo on ollut jotenkin apea ja kälyjen kohtalo muistuttaa omasta ikääntymisestä. Olen vielä suhteellisen terve ja liikkuvainen ikäisekseni, ja siitä olen onnellinen! Juhlimme jo lauantaina perheen naisten kesken käymällä syömässä ja sen jälkeen Kaupunginteatterissa katsomassa musikaalia Rakas Evan Hansen. Nuoret musiikkiteatterinäyttelijät suoriutuivat hyvin. Aihe oli melko raskas ja ajankohtainen: nuorten pahoinvointi ja syrjäytyminen, mutta erinäisistä väärinkäsityksistä syntyi myös komiikkaa. Musikaalia voi suositella erityisesti yläaste- ja lukioikäisille, jotka varmaan löytäisivät siitä samaistumiskohtia ja hyviä biisejä. Aikuisen sydän hieman särkyi myötätunnosta, mutta toiveikas loppu sai hyvälle mielelle. Kaikesta selviää sittenkin.

Käväisin Sellossa leivoskahveilla. Sinne mennessäni kauppakeskuksessa oli hälytys ja kaikki ihmiset olivat siirtyneet ulos. Mietin jo hetken, että hyppäänkö junaan ja ajan keskustaan, mutta onneksi hätätila (mikä lie ollut?) ei kestänyt kauaa ja pääsin asioilleni. Kotiin tultuani pojan perhe kävi vielä onnittelemassa ja toivat kukkia ja suklaata.

Ai niin, minun pitääkin varata se joulukuun tapaaminen Belgestä. Päiväksi tuli siis käsittääkseni tiistai 12.12. klo 13 - .

Onnittelut Pikseli🥂

Pikseli, onnea!

Onnittelut Pikselille!

Kiitos onnitteluista, ystävät! ❤️

Tänään jo parempi mieli. Kävin kevyemmän musiikin kuoroharkoissa (Aamu Airistolla, Kevät Karjalassa, Nuoruusmuistoja, jne.). Tätä ohjelmistoa on tarkoitus esittää hoivakodeissa. On jo muutama keikka varattuna syksyksi.

Kävin vielä marketissa, siivosin ja laitoin ison Gruusialaisen kaalilaatikon uuniin. En ole ennen tehnyt, mutta muistan, että yliopiston Viikin ruokalassa sitä oli ja tykkäsin. Mies ajaa huomenna väsyneenä maalta kotiin, niin saa jotain mieluista ruokaa.

Vähän myöhästyneet onnittelut pikselille!

Täältäkin myöhästyneet, mutta sitäkin sydämellisemmät onnittelut sinulle Pikseli. Olit mielessäni "oikeana" päivänä ja oli tarkoitus laittaa Whatsappin kautta onnittelut, mutta kuten totesit, tämä eläkeläisen arki on niiiiiin kiireistä....😂 Jos ehdin, laitan myöhemmin tänään viestiä tai sitten perjantaina.... 

Voikaa kaikki hyvin ja suurkiitos kirjoituksistanne. Sen verran kurkkasin, että on lähes kuukausi aikaa edellisestä kirjoituksestani.... harvoin on noin pitkäksi venynyt.

Huomenna lääkäri ja kaupat (jos pystyn - kyynärsauvan kanssa joudun kävelemään).
Kiinnostaa kyllä kuulla Japenan kokemuksista polvileikkauksen jälkeen. Minulla pitäisi olla sama edessä tammikuussa julkisella puolella. Ei ole vakuutusta eikä niin paljoa rahaa, että yksityisellä sen voisi teettää - vielä kun on juuri ollut iso putki- ja energiaremppa kaupunkiasunnossa ja kuukausittainen lainanlyhennys kohonneine korkoineen on suuri eläkeläisille. Sinänsä aikanaan asuntolainoistamme maksoimme 10 - 13 % korkoja, joten ei tämä uutta ole. Paljon korkeampi vain, mitä olimme ennakoinneet, vaikka ennakoinnissakin oli mukana korkojen nousu - ei vaan noin rajuna. 

Kiitos kirjoituksistanne. Kiirettä pukkaa täälläkin. Ei tosin johdu siitä että töitä olisi edellisvuosia enemmän vaan joudun tunnustamaan että työtahti on hidastunut huomattavasti. Tuumaamiseen menee aikaa ja moni homma on kuin savolainen urakka eli aloittamista vaille valmis.

Pikselille Onnea! 

Nyt olen joutunut sisähommiin kun flunssa pukkasi päälle lauantaina kun tultiin lapsenlapsen synttäreiltä. Sunnuntai meni sängyn pohjalla kun väsytti niin vietävästi. Maanantain ja tiistain liikuntatunnit jouduin jättämään väliin.
Kuumetta ei ole ollut ja nyt alan varovasti toivoa että muutenkin alkaisi vähitellen helpottaa. Inhottava kuiva yskä herättää välillä yölläkin. 
Se hyvä puoli tässä flu:ssa ja sisällä olossa oli että sain tehtyä monia rästissä olleita yhdistysten ja taloyhtiön kirjallisia hommia. 
Täällä on tullut tänään vettä solkenaan enkä ole paljon nenää ulos pistänyt.

Meillä on isännöitsijä tai isännöintitoimiston vaihdoksia niin oman taloyhtiön kuin edustamani yhdistyksen puolella. Kukapa muu ne selvitykset muutoksia varten tekee kuin puheenjohtaja. Onneksi yhdistykseen joka minua eniten työllistää saatiin kuun alusta palkattua osa-aikainen talkkari jolle saan delegoitua osan aiemmista tehtävistäni. Nyt on syytä lopettaa nämä jutut kun tuli mieleen että laiskahan se töitään luettelee😳.

Onpa Kipan tilanne hankala kun on jo pitänyt keppi ottaa tueksi. Toivottavasti leikkausaika tulee pian, vai saitko jo ajan? Miten pärjäät mökin jyrkissä ja nyt niin märissä poluissa kipeän jalkasi kanssa?

Japenalla alkaa leikkausaika taitaa olla kohta käsillä. Onnea operaatioon.

IL:n kahden mökin loukussa olo taitaa helpottaa talviajaksi kun saarimökki on laitettu talviteloilleen. Onhan siinä yhdessäkin mökissä huolenpitoa kun olette muutenkin niin liikkuvaa sorttia. Mutta vierivä kivi ei sammaloidu niin että jatkakaa samaan malliin.

Meillä on vielä mökin talviteloilleen laitto edessä päin. Odotellaan jospa päästäisiin vielä ainakin kerran viettämään muutama päivä mökillä. Verkot pitäisi saada veteen ja suppikset haettua metsästä. Jos siellä enää mitään suppiksia on kun etämies kertoi metsäkoneen ilmestyneen mökin taakse kuusikkoon kun oli lähdössä sieltä pois.

Merkkasin tapaamispäivän kalenteriin, mutta en vielä osaa sanoa onnistuuko sinne lähteminen. Täytyisi tsekata junalippuja ajoissa. Omalla autolla ei näillä polttoaineen hinnoilla kannata yksikseen ajella.

Hyvää syksyn jatkoa. Toivottavasti saadaan vielä kuivia ja aurinkoisia syyspäiviä.