Hola vaan täältä Aurinkorannikolta aina vaan,

tuossa Nasulle vastasin kun ei kukaan muu ollut ehtinyt. Joulukiireet eivät ole toistaiseksi suuremmin häirinneet, mutta muuten on kiireitä piisannut. 

Viime viikolla meillä kyläili Ukkokullan veli vaimonsa kanssa, ja kiertelimme lähiseutuja (n 100 km säteellä) oikein kiitettävästi. Lyytikin sai kyytiä; kääpiösnautseri on siitä kiitollinen matkakoira että takapenkin turvavöihin köytettynä torkahtaa, etenkin jos puolella ja toisella on rapsuttava käsi (joka reissulla oli). Määränpäähän päästyä lähtee iloisesti häntää heiluttaen tutustumaan uusiin näkymiin ja mielellään myös paikallisiin karvakuonoihin. 

Tällä viikolla tulla tupsahti yllätyskylään ystävä, jonka perhe on hankkimassa loma-asuntoa näiltä nurkilta. Hänet oli lähetetty tekemään etukäteistiedusteluja ja me kerroimme parhaamme mukaan mitä tiesimme ja ajelimme näyttämässä seutuja. (No, ammattiapuakin hän sai - kiersi yhden iltapäivän kiinteistönvälittäjän kanssa.)

Nyt on tuokin vieras viety lentokentälle, ja viikonloppuna on vuorossa parin täällä pitempään asustelevan tuttavan tapaaminen. Tänään syttyvät seudun jouluvalot (Malagan maankuulut ja Fuengirolan ikiomat joilla niilläkin on kokoa ja näköä vähintään riittävästi). Valoja ja kaikkea muuta jouluun liittyvää hulinaa kuten täkäläisiä täpötäysiä joulutoreja ehdimme hieman vilkaista, sillä kotimatka on keskiviikkona. Itse asiassa palaan oikein mielelläni - IL taisi tuolla vähän aiemmin todeta että on hauska matkustaa, koska on kiva tulla kotiin. Sitä mieltä minäkin.

Hyvää viikonloppua, hyvää vointia ja ennen kaikkea hyvää mieltä kaikille!

Hola Costalta,
vieläkö tänne mahtuu eläinjuttuja?

Kyse on tietysti snautseristamme Lyytistä, joka meidän laillamme valmistautuu keskiviikon kotimatkaan. Pakkaamisesta piskin ei tarvitse huolehtia, koska emäntä hoitaa sen (en suostu nimittämään itseäni koiran henkilö- saati sitten palveluskunnaksi kuten moni koiranomistaja rotukohtaisilla foorumeilla tekee). Koira matkustaa muutenkin suht kevein kantamuksin, kun se lentää kanssamme matkustamossa. Finnairilla kabiinikoiran painoraja kantokassi mukaan lukien on 8 kg, minkä Lyyti juuri mukavasti alittaa.

Tärkein toimenpide ennen matkaa on ekinokokkoosilääkitys (ekinokokki on mikroskooppisen pieni loiseläin, kai samanlainen kuin se giardia jonka Lyyti loppukesällä nuuski jostakin kotinurkilta ja joka torpedoi koiranäyttelyn ja aiheutti iltaöisen retken eläinsairaalaan). Suomen viranomaiset edellyttävät ekinokokkoosilääkitystä 1–5 vrk ennen koiran Suomeen saapumista. Maanantain aamupäivä oli siis otollinen aika.

Mentiin lähistöllä sijaitsevalle eläinlääkäriasemalle, jonne olin tilannut ajan. Vastaanottotiskilla, vaaleanpunaisen pyyhkeen päällä, makasi iso musta kissa. Ilmeisesti se oli toipumassa nukutuksesta, ja vastaanottoapulainen saattoi kätevästi pitää eläintä silmällä. (Henkilökohtaisesti – en kyllä yhtään haluaisi herätä Meilahden sairaalan ala-aulassa jos sattuisin joutumaan leikkaukseen.)

Toivotin hyvät päivät. Espanjaksi, koska olen taas kolmen viikon ajan opiskellut kiihkeästi kieltä. – Puhukaa, sanoi iloinen vastaanottoapulainen. (Digame-ilmauksen voi kääntää myös sanoilla Onkos asiaa tai Miten voin olla avuksi.) – Sitäpä ekinokokkoosia jonka perjantaina varasin...

Eläinlääkärineiti (vai rouvako lienee ollut) tuli, silitti koiraa ja tarkisti lukulaitteella, että niskasiru oli sama kuin passissa mainittu. Talutin snautserin vaa’alle jotta voitiin todeta oikea annostus.

Espanjassa asiat etenevät ripeästi. Kolmessa minuutissa homma oli hoidettu, ja sain pienen kanta-asiakasalennuksenkin (huomasivat että kaksi edellistä ekinokokkoosileimaa olivat heidän lyömiään).

Kissa jäi nukkumaan.

Mukavaa viikkoa! Torstaina se onkin jo joulukuu (ja mä pääsen aloittamaan digitaalisen joulukalenterini jota olen täällä iltojen iloksi värkkäillyt).

Vai Tiinuliinu on jo kohta kotimatkalla. Kiva on ollut lukea reissustanne. 

Hirveä ilma ulkona. Tuulee sisälle asti. Huushollissa just ja just 19 lämmintä ja joka ikkunasta vetää. Meillä ikkunatkin kuuluisi tähän ryhmään iän puolesta. Pakkasta on van viitisen astetta ja lunta tulee.

Eilen käytiin miehen kanssa pääkaupunkiseudulla. Käytiin Honkanummella katsomassa joko kivi on paikoillaan. Olihan se ja kyllä sydänalassa tuntui nähdä siinä isän nimi. 
Ikeassa käytiin pyörähtämässä ja joululounaalla. 
Miehen veli haettiin ja käytiin anoppia katsomassa. Olipa pikkuiseksi käynyt. 

Koirista vielä. Meillä kun on tuo alusvillaton bostoninterrieri niin sehän ei ulos menisi. Sille pitää pukea puku päälle ja ei siltikään viihdy. Äkkiä tarpeet ja sisälle. Kaivautuu heti meidän petiin. Peti näyttää aina siltä kun sitä ei olisi pedattu kun koira sen heti myllää. Että joku voikin inhoa kylmää. No minä kyllä kuulun samaan kastiin ja voisin pysyä sisällä marraskuusta huhtikuuhun. Ei vaan onnistu meiltä kummaltakaan. 

Tänäänkin on mentävä ruokakauppaan ja myöhemmin taas kerran metsästämään yhdelle muksulle pitempi vartisia talvikenkiä. On muuten haastavaa kun 10 v jalan koko on 41. Lasten koot loppuu 39, jossain malleissa jo 37.  Miehille ei oikein sellaisia enää tehdä, ei ainakaan niin että saisi helpolla kiinni ja olisi edes kohtuuhintaisia ja ettei lesti ole niin leveä. Nyt näin yhdet naistenkengät jotka voisi olla ok. Pitää käydä koklaamassa ja pitää suu visusti kiinni että naistenmalli. Onneksi ei päälle näy. 
Koko ajan saa olla jotain ostamassa. Täytyy nyt sanoa, että talvi vähän yllätti minut. Ei näin marraskuussa yleensä ihan näin talvista ole. 
Eilen tuntui kun olisi helmikuu kun aurinko paistoi ja pakkasta oli 15 astetta. 

Mukavaa tuulista päivää. Enää pari viikkoa kun nähdään. .

Eilen oli ihan kiva talvipäivä. Innostuin jopa kävelylle. Tänään pitää mennä tutkimaan pääseekö metsässä käveleen? Hiihtoladun varmaan ajettu, joten sinne ei voi käveleen mennä. Metsä risteilee polkuja, joten eiköhän siellä pienen kävelylenkin voi suorittaa?

Talvella on niin kiva ulkoilla kun siite+muut pölyt ei haittaa.

Kivaa talvipäivää kaikille.

Hyvää myöhäisiltaa.
En muista, milloin viimeksi kirjoitin...Suht hiljaista on elämä näin talvella. Tosin tehtiin taas pieni mutka kotimatkalla Oulusta pari viikkoa sitten. Ajettiin nimittäin Ruotsin kautta ja lautalla Vaasaan ja sitten kotiin. Pari yötä yövyttiinkin matkalla: Luulajassa ja Skellefteossa. Tää oli taas tämmönen miehen päähänpisto, josta minä en ollut aluksi yhtään innostunut. Mutta täytyy myöntää, että meillä oli ihan hauska matka. Ja kun sai siinä alussa olla Oulussakin yötä. Käytiin pojan perheen kanssa Titi-Nalle konsertissa Haukiputaalla ja kyllä siellä mummukin pääsi tanssahtelemaan Murusen kanssa, joka oli innoissaan tapahtumasta. Pikku siskokin ihmetteli nallejen menoa silmät ymmyrkäisinä. ❤️

Nyt sitten olen yrittänyt valmistella meidän esijoulua. Hitaasti etenee, sillä jostain syystä olen voimaton. Kaikki tulevat tiistai-iltana ja siitä se sitten alkaa, meidän juhlaviikko. Keskiviikkona juhlimme itsenäisyyspäivää, torstaina Murusen synttäreitä, jotka oikeasti ovat sunnuntaina, perjantaina meillä on jouluaatto ja loppuviikkoa pidetään hauskaa muuten vaan. Mies lähtee lauantaina Lontooseen, joten hän kai pakenee hulinaa 😄 Hän tulee takaisin 11.12 ja haen iltapäivällä hänet junalta. Minun täytyy nyt perua yritykseni tulla tapaamiseen, koska en oikein millään sitten tiistaina ehtis järkevällä junalla. Olin kuvitellut, että tulen maanantaina Helsinkiin. Joten näin nyt. 

Kolmisen  viikkoa sitten kompuroin tuossa meidän autokatoksessa itseni kumoon. Onneksi ei käynyt pahasti. Lensin kyllä ihan nenälleni ja silmälasit meni rikki. Nenän varteen silmälasit tekivät ruhjeen ja oikea sääri meni mustelmille, mutta ehjänä kai pysyin. Ensin pelästyin ihan hirveästi, että löinkö pääni. Mutta ei ollut mitään muuta jälkeä kuin tuossa nenän päällä mihin se silmälasien nenäosa oli painanut. Huh huh. 
Onneksi kotivakuutus korvasi laseista suurimman osan kun ensin vähensivät kustannusarviosta omavastuun ja ikävähennyksen. Lasit olivat pari vuotta vanhat. Nyt sitten Silmäasemalla sai kahdet lasit yhden hinnalla ja vielä tuplabonuksen, joten ei kirpaissut niin kauheasti, vaikka harmittikin oma kömpelyys. Tänään sain hakea uudet lasit ja hyvältä tuntuvat. 
Optikon tarkistaessa näköäni hän sanoi, että minulla on alkavaa kaihia toisessa silmässä. Nyt sitten vaan seuraan, että alanko itse huomata jotain. No, hieman tuntuu, että näön tarkkuus vaihtelee päivän mittaan. Johtuneeko siitä. Viimeksi pari vuotta sitten silmälääkäri ei kyllä sanonut mitään kaihista. 

Mutta nyt nukkumaan. Huomenna on ehkä pullan leipomista ja mahdollisesti joululimppuakin. Piparit ja ässät on jo leivottu. Samoin toive kuivakakut: Daim-kakku ja Kentuckin kakku. Tytär haluaa, että Daim-kakkukin päällystetään kentuckilaisen kuorrutteella 😄

Hyvää yötä ja terveyttä kaikille!

Nasu, tervetuloa tapaamiseemme minunkin puolestani. Me ollaan se metelöivä porukka isossa pöydässä ennen ravintolasalia. Mä tulen suoraan kynsihoidosta, täytyy toivoa, että ajat pitävät.

Miten voi eläkeläisellä olla niin paljon ohjelmaa, ettei pienen pientä tapaamistakaan tahdo enää mihinkään rakoon saada! Lauantaina juhlimme Justuksen vanhimman lapsenlapsen täysi-ikäisyyttä, hän pitää kekkerinsä olutpanimossa! Sunnuntaina, jos ajosää sallii, on käytävä Karhulassa viemässä kynttilät haudoille ja Keinoemoanikin haluan piipahtaa tervehtimässä. Hän sentään tuntee minut ja veljeni, mutta kaikki lapsenlapsiaan enää ei ja Justuskin on hänelle täysin outo.

Maanantaina Tallinnaan, jossa yövymme, että ehdimme rauhassa kuljeskella joulutorilla. Justus selailee nettiä ja tutkii ravintoloiden ruokalistoja, olen antanut vapaa kädet ja luvannut lähteä mihin tahansa, kunhan minun ei tarvitse syödä mitään isoa lihaklönttiä. Punainen liha ei vaan enää maistu. Justuksella on pari liikettä koluttavana ja minä haluan kurkistaa Marina Rinaldin tarjonnan.

Loppuviikolla mennään glögijuhliin ja pidetään yhdet meidän lapsille ja lastenlapsille. Aion leipoa glögikakun, ensin riisipuuroa. Olen jo suunnitellut kattauksen, lautasliina rullaksi ja koristeeksi havunoksa ja punavalkea keppikarkki, sidotaan hamppunarulla, nätti tulee.

Ja perinteisesti sitä mukaa, kun isot pyhät lähestyvät, sitä sun tätä menee rikki. Nyt mökin vesipumpusta hävisi paineet ja pumppu raksuttaa koko ajan. Justus ryömi lauteiden alle ja yrittää selällään tutkia tilannetta. Putkimiehelle jo soitettiin, tulee jos ehtii. Mietin, tilaisinko lokakaivon tyhjennyksen, vaikkei mittari vielä hälytäkään. Vaan jos alkaa hälyttää joulunpyhinä tai uutenavuotena? Miksei siinä ole mittaria, josta voisi seurata täyttymistä?

Olen aloittanut taatelikakkujen leipomisen, kiitos Kesäheinän reseptin. Seuraan pörssisähköä ja tilanteen mukaan työnnän kakkuja uuniin. Teen jouluisia asetelmia ja päässä raksuttaa koko ajan ideoita. Kuusta en tänä jouluna laita, kun vietämme aaton Justuksen tyttären luona ja joulupäivän pojan luona. Miksen mä ymmärtänyt opiskella lavastajaksi, sisustussuunnittelijaksi tai puvustajaksi? Ja miksi mä joka joulu löydän vasta näihin aikoihin sen tilkkulaatikon, josta mun piti ommella kivoja pkkulahjoja?

Nyt vierasmökin ikkunaan on kiipeämässä Espanjasta tuomani joulupukki (siellä niitä on parvekkeet täynnä), tonttulakkiset hiirulaiset kurkistelevat ujosti ulkoeteisessä toppasaappaassa (toisen saappaan pohja irtosi), 80-vuotias antiikkipukki vahtii mökinmenoa yläkerran ikkuna-aukosta. Meidän makuuhuoneen ikkunalla on kaksi valaisevaa joulutähteä. Justus kysyi, miksei "hänen ikkunallaan" ole mitään jouluista? Hänen ikkunansa on makkarin pieni tuuletusikkuna, täytyy keksiä siihenkin jotain.

Justus viimeisteli eilen maajussin auraaman pihan. Lumilingosta oli joku vaijeri mennyt rikki ja lumet pöllysivät suoraan ylös ja tietenkin sitten alas Justuksen päälle. Talon joka puolella on talvivaloja antamassa etäisyyttä pimeyteen ja Justus asentaa niihin ajastimia.

Mulla on melkein kaikki joululahjat jo paketoitu! Minähän alan ostella täsmälahjoja jo alkuvuodesta (tosin unohdan aina osan piiloihinsa) ja nautin erilaisten pakettien tekemisestä ja runoilen pakettikortteihin vihjeitä. Myös viidelle koiralle on hankittava lahjat, pienistä sievistä leluista melko isoihin.

Ja nyt mies kävi pyytämässä, että tulostaisin hänelle Iltalehden kanaruoan ohjeen "Marry me". Ei kai se vihjaa johonkin? Ei onnistu, vaikka tekisi kuinka hyvää kanaruokaa.

Rattoisaa joulunodotusaikaa kaikille!

Likka 47, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Pääsisitkö tapaamiseemme 12.12.? 

Kivikasa, kurjaa, että et nyt pääsekään! Harmillinen tuo kompuroimisesi - onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin!

Nasu, tervetuloa tapaamiseen. Pöytä on ravintola Belgen toisessa kerroksessa Kirjasto-nimisen huoneen perällä, ennen ravintolasalia, kuten IL jo kertoi. Yritin varata Kiloklubin nimellä, mutta ohjelma vaati oikean nimen, enkä nyt viitsisi sitä tähän julkisesti laittaa. Kaikki varmasti löytävät oikean pöydän! 😉

Tiinuliinu, tervetuloa kylmään, tuuliseen ja lumiseen Helsinkiin! Oli hauskaa seurata matkanne vaiheita fb:n kautta!

Merelle, sinullako oli suorastaan tapahtumien ruuhkaa tapaamispäivänämme? Toivottavasti ehdit silti tapaamiseen!

Kipa, jospa kuitenkin pystyisit ja jaksaisit tulla Belgeen?

IL, aivan hengästyttää tuo sinun joulunalus-ohjelmasi! Luulisi, että olet väsynyt risteilyn jälkeen, mutta vielä mitä! Ideoita ja joulukoristeluita syntyy roppakaupalla. Ihana se punavalko-ruudullisen lautasliinan taitos havukoristeineen!

Olen ollut jotenkin väsynyt koronan jälkeen. Miehenikään ei ole kunnossa, joten joudun tekemään enemmän mm. lumitöitä. Ei se mitään, tykkään niistä: eilen tuli liki 3 km kolatessa 2/3 pihasta. Kodin siivousta en jaksaisi aloittaa, mutta lakanat vaihdoin ja makkarin ja kylppärit siivosin. Sitten piti ottaa päiväunet.

Tarjosin sunnuntaina koko porukalle Burgundin pataa, sillä isänpäivät jäivät hautajaisten takia ja sunnuntaina oli pojanpojan 19-vuotispäivä. Padasta tulikin oikein hyvää, sillä aloitin sen valmistelut jo lauantaina ja jatkoin sunnuntaina. Maut  imeytyivät hyvin liemeen ja lihat pehmenivät oikein kunnolla.

Kuorot tuovat mukavaa vaihtelua, mutta ääni ei oikein kulje. Sunnuntaina kirkkokuoromme lauloi messussa ja hoivakotiesityksiä tulee kummallekin kuorolle, joten aika kiireistä joulunalusta minullakin.

Eilen pakotin mieheni lääkärille, mutta ei häneltä löytynyt ihmeempää. Astmalääkkeen sai pitkittyneeseen yskäänsä ja verenpainelääkitystä hiukan lisättiin. Ongelma on, että yläarvo on liian korkea ja ala- taas liian matala. Se aiheuttaa heikotusta ja huimausta.

Eilen sain terveyskeskuksessa influenssarokotteen. Käsivarsi on vain lievästi kipeä. Samalla kysyin terveydenhoitajalta, että kuinka kauan sairastettu korona tai rokote suojaa tartunnalta. Vain noin kolme kuukautta, joten helmi-maaliskuussa saa alkaa kysellä tehostetta, jos niitä silloin on saatavilla.

Odotan jo innolla tapaamistamme!

Hei, kiitos kirjoituksistanne. 

Pikseli , nyt on varmistunut, että en pääse tapaamiseen. Kaiken muun lisäksi mulla on vatsassa jotain vialla ja yksi arvo näytteessä oli todella korkea. Mulla on kolonoskopia 13.12. ja valmistautuminen ruokavalioilla alkaa jo 9.12. Silloin 12.12. ei sitten saa puolen päivän jälkeen enää syödä. 

Mieli alkaa olla aika lailla alamaissa. Koko ajan tulee jotain terveysongelmia lisää. Kivut ovat oma juttunsa ja henkinen puoli toinen. Kun pelottaa, että mistä tässäkin on kyse. Toki olen tuon polven ja lonkan vuoksi joutunut syömään kauheat määrät kipulääkkeitä, joten sinänsä ei ihme, jos vatsakin niihin reagoi. 

Pelottaa sekin, että jos tämä vatsajuttu olisi jonkinmoinen este polvileikkaukselle. Ja polvileikkauksessa pelottaa, että miten ihmeessä pystyn kuntoutumaan, kun saman jalan lonkka on niin älyttömän kipeä. Jos vielä hengissä pysyn, niin seuraavaksi ois sitten varmaan oikean lonkan tekonivel.... 

Mustikkaposti , olisin mielelläni tarjonnut yösijaa sinulle, mutta tässä vaiheessa, kun kaupunkiin täältä lähdemme, niin emme tapaa nyt ketään ennen toimenpidettäni, että ei vaan tule flunssaa tai jotain muuta.  Äitiä käymme katsomassa maskit päällä ja varmaan isääni tapaamme - niin ikään maskien kanssa. 

14.12. olisi tarkoitus järjestää meillä isälleni yllätysjuhlat - täyttää 89 vuotta. 

Lunta täällä on aivan mielettömän paljon. Tytär ja vävy lähtivät reissuun Meksikoon. Alunperin vävyn oli tarkoitus tuoda hauvavauva eilen tänne hoitoon ja olisimme sitten käväisseet pk-seudulla isän juhlien aikaan, mutta nyt tämä minun tähystykseni muutti suunnitelmia. Hauvavauva on poikamme luona nyt hoidossa ja tulee sitten meille, kun lähdemme täältä kaupunkiin. 

Sorry, että tulee taas tällaista tekstiä. Enpä muista, milloin olisi olo ollut näin epätoivoinen. 

Moro Tampereelta, nääs!

On mennyt hetki, kun olen ehtinyt kirjoituksianne lukea, mutta nyt se on kuitattu.

Tiinuliinu, tervetuloa kotomaisemiin. On se vaan hienoa, että Lyytillä on Espanjassa oikein hovieläinlääkäri 😏

Nasu, tervetuloa seuraan kummaan 12.12. 🤗

Kivikasa, hyvä ettei kaatumisesta aiheutunut sen enempää vahinkoa kuin mistä rahalla selvisi. Ikävää, ettet pääse tapaamiseen, mutta elämä on. Ensi kerralla sitten 🙂

Japena, johan on 10-vuotiaalla iso jalka! Itselläni pituuskasvu loppui noihin aikoihin, mutta muistini mukaan jalka kasvoi vielä, vaikkei onneksi 39 isommaksi. Nykyisin käytän kokoa 40. Symppaan bostoninterrieriäsi, harvakarvaisella ei ole kivaa ulkona pakkasessa! Vähän harmittelin alkuviikosta, kun pakkasta oli 14 astetta enkä hoksannut tuulettaa turkkiani. No, kaipa kovia pakkasia vieläkin tulee, vaikka nyt ei ole kuin kuutisen astetta.

IL, katselin facebookiin laittamiasi kuvia Zappasta ja totesin, että se taitaa olla jo aikalailla täysikasvuisen kokoinen. Sinusta ei juuri mitään näkynyt naamankuorintakuvassa, mutta kyllähän siinä tuollainen pieni nainen jo jää alakynteen!

Kipa, kyllä varmaan stressaa, kun kivut ovat kovat ja sitten tulee vielä uusiakin vaivoja. Vahvojen kipulääkkeiden syönti ei ole millään mittarilla terveellistä, mutta mikäli ne helpottavat kipujasi, ei muuta vaihtoehtoa liene. Toivottavasti vatsaongelmasi olisivatkin "vain" lääkkeiden aikaansaamaa, vaikka muistelen sinun kertoneen, että käytät myös vatsansuojalääkettä. 

Tällä viikolla on ollut ohjelmaa, kun ensin maanantaina piti ajella uniklinikalle hakemaan meirämmiähelle uusi CPAP-maski, kun vanhasta oli alareunasta liitokset irronneet ja maski alkoi vuotaa. Välinevarasto on avoinna iltapäivällä vain maanantaisin emmekä ehtineet sinne edellisellä viikolla, joten jouduin teippaamaan maskin kasaan. Harmi vaan sinänsä, kun maski ja letku vaihdetaan kerran vuodessa ja vesisäiliö joka toinen vuosi eli joudumme maaliskuussa menemään sinne uudestaan hakemaan muut osat. Yritin kyllä puhua naista antamaan uudet jo nyt, mutta kaipa se sitten on kirjanpidollisesti väärin, kun he saavat antaa vain yhdet uudet vuosittain, paitsi jos jokin menee rikki ja tänä vuonna kävimme jo maaliskuussa. Ymmärrän kyllä, että säännöt ovat sääntöjä.

Tiistaina minulla oli permanentti ja meirämmiehen hiuksia vähän siistittiin ja eilen oli kuntosali, jonka jälkeen kävimme taas syömässä La Famigliassa. Söin punajuuririsottoa ylikypsän naudanposken kanssa ja pahus kun oli hyvää! Viime viikolla kuntosali  jäi väliin, kun silloin eivät bussit kulkeneet sen idioottimaisen päivän lakon takia ja jotenkin tuntui kuin väli olisi ollut pidempikin! Tänä vuonna on sitten enää yksi kuntosali jäljellä ja 3.1. täytyy ilmoittautua kevätkaudelle. Toivottavasti onnistumme pääsemään taas samaan ryhmään.

Ja kiire senkun jatkuu, kun huomenna menemme katsomaan Showhat-dragesitystä, 9.12. on Raskasta Joulua-konsertti, jota odotamme innolla ja sitten voimmekin alkaa valmistautua jouluun. PAITSI, että meidät on kutsuttu tuttavan tyttären lakkiaisjuhlaan 10.12., minulla on Helsingissä jokin outo tapaaminen 12.12. 😉 ja 14.12. menemme laulamaan kauneimpia joululauluja Mouhijärven kirkkoon! 19.12. on joulusiivous ja SITTEN voimme alkaa valmistautua jouluun. Näin kiirettä ei ole tainnut olla koko vuonna!

No niin, eiköpähän tässä ollut tärkeimmät, joten toivottelen teille kaikille mukavaa joulunodottelua ja stressitöntä valmistelua. Olen jo facebookissa saanut esimakua IL:n ja Japenan joulukoristeluista sekä Espanjan monipuolisesta joulukoristetarjonnasta. Täytynee itsekin kaivaa kaikki koristeet esiin eli sähkökynttelikö kaapista 🙄  Nähdään pian 🙂

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kotona ollaan – on jo oltukin miltei kokonainen viikko. Paluumatka vähän venähti, osin koneen myöhästymisen osin tolkuttoman pitkän taksijonon takia.

En ole koskaan aikaisemmin joutunut seisomaan ihan hiukan vaille tuntia jonossa Helsingin lentoasemalla. Mutta nyt oli yö, juna ei enää kulkenut ja jonoon joutuivat niin start-up-tapahtuma Slushiin matkaavat nuoret ja nuorekkaat pukumiehet ja -naiset kuin me matkaltapalaajat joilla oli isot matkalaukut ja monilla myös muutama muu nyssykkä (ja meillä pieni musta koira, joka tasapainoili pinon päällimmäisenä ja vastaanotti kiitollisena kanssamatkustajien rapsutukset).

Viime viikolla pestiin pyykit, selviteltiin kotiin kertynyt posti. Luettiin Suomen Kuvalehdet ja Kotiliedet niiltä osin kuin asiat eivät olleet digiversioista selvinneet. Vietiin koira kasvattajalle viikonloppuhoitoon ja matkustettiin Turkuun teatteriin. 

Nähtiin Cabaret, johon meillä oli ollut liput jo ennen koronapandemiaa. Esitys peruuntui covidin takia peräti kahdesti, ja kun hyvityksenä saadut lahjakortitkin (jotka oli jo kertaalleen saatu uusituksi) uhkasivat vanhentua, oli viime vuonna kirjamessujen aikaan pakko katsoa jokin pöhköfarssi, jonka nimen olen unohtanut.
 
Mutta siis Cabaret oli upea. Tarina (tai siis usea risteävä tarina) ovat tuttuja, musiikin osaan ulkoa niin hyvin että voisin koska tahansa vetäistä minkä tahansa laulun. Silti esitys lumosi; niistä noin 30 esiintyjästä jotka soittivat, lauloivat ja tanssivat suorastaan säteili se, että heillä itsellään oli hauskaa. Ja jotenkin tässä maailmanajassa tuo 1930-luvusta kertova tarina tuntuu erityisen puhuttelevalta vaikka sen pintakerros onkin kepeää bling blingiä.

Nyt on kiva värkkäillä kaikenlaista jouluun liittyvää. Kovin suurisuuntaisiin yritelmiin en ryhdy, jotta aikaa jää kaikenlaiseen kivaan kuten konsertteihin, näyttelyihin ja ystävien tapaamiseen (joista siis tiistai 12.12. on erityisen merkittävä). Lauantaina kuoromme laulahtaa Kallion kirkossa, ja minut on patistettu mukaan vaikka Espanjan-loman takia muutamat harjoitukset jäivätkin käymättä.

Mukavaa viikkoa, viikonloppua ja tapaamisiin ensi tiistaina!