Moi mimmit! Mun naamasta kuorittiin Atlantilla tullut rusketus pois, kun käytiin sunnuntai-iltana halaamassa tyttären perhe. Zappan riemusta ei ollut tulla loppua, se puski vuorotellen Justusta ja minua ja kaatoi minut sohvalle, hyppäsi päälle ja nuoli isolla, karhealla kielellään koko kasvoni sekä korvatkin. Kahvipöydässä istuessamme se vähän väliä työnsi päänsä takaa päin kainalooni ja tuijotti vaativasti, että suukota vielä kirsuani ja rapsuta vähän. Vävy näytti videon, joka oli otettu Zapasta sen suojelukoulutuksessa, miten taitava se jo onkaan! Irrottaa heti käskystä maalimiehen käsivarresta ja seisoo vävyn vierellä, kunnes tämä käskee ottamaan roiston (maalimiehen) kiinni. Vaan vapaalla pentu vielä tempoilee lenkillä ja uhittelee tyttärelleni, kaipaa siis lisäkoulutusta, ennen kuin otamme sen hoitoon.

Että mä nautin päästyäni mökille! Laitoin löylyn puolelle vain kynttilöitä ja istuskelimme lauteilla ananaslonkeroa siemaillen. Päivät kuljeskeltiin pihalla ja asensin talvivaloja, Justus niihin ajastuksia. 

Eilinen päivä oli mulle henkisesti aika vaativa. Eräs ystävä purki puhelimessa mieltään, avioliitto kriisissä ja käyvät psykologilla lukkoja avaamassa. Ei siinä oikein voinut kuin kuunnella ja sanoa, että hienoa, kun ovat ymmärtäneet hakea apua, ei kohta 60 vuoden avioliitoa haluta purkaakaan.

Soitin toiselle ystävälle, joka on menossa huomenna rintasyöpäleikkaukseen. Hän ei ollut halunnut viestitellä minulle lomalle, mutta isoja ongelmia oli löytynyt lisää. Hän on yksinäinen ihminen ja saa öisin paniikkikohtauksia. Tiedän tilanteen olevan paha, koska hän on normaalisti täysin järkevä ja rationaalinen insinöörinainen. En voi mennä hänen luokseenkaan, ettei häneen tartu minusta tämä flunssa.

Jätin vesijumpan eilen väliin, kun pienikin kävely hengästyttää ja saa yskimään. Vielä mietitään, mennäänkö tänään Johanneksen kirkkoon pankkini kutsumaan joulukonserttiin. Päästäisiin kotiovelta ratikalla ihan kirkon viereen.

Kirjoitelkaahan kuulumisianne joulukiireitten välillä!

Hei kaikki! Kysyisin, miten minun kuuluisi toimia, jos haluaisin ilmoittautua mukaan joulukuun tapaamiseen, ja mihin mennessä pitäisi viimeistään ilmoittautua. Minua on mietityttänyt tapaamisen suhteen pari asiaa, joista kirjoitan päiväkirjassani lähipäivinä. Kiitos joka tapauksessa kutsusta tulla mukaan!

Moi Nasu,
ja moi myös muille. Mutta tuohon Nasun kysymykseen sanoisin että eiköhän se riitä, että tulet tiistaina 12,12. klo 13 ravintola Belgeen (Kluuvikatu 5, Helsinki). Pikseli on hoitanut pöytävarauksen mutta jos oikein ymmärrän niin tilaa on meille kaikille mukaantulijoille ihan riittävästi. Belgessä saa lounasta jonka hinta käsittääkseni on alle kakskymppiä eikä listankaan hinnat ole pahoja.

Meidän pöytä on se josta kuuluu kova pulina. Tai ehkä Pikseli kertoo onko se varattu jollakin nimellä?

Osa meistä tuntee toisensa entuudestaan, mutta tosi kiva saada uusiakin joukkoon. Foorumilaiset on mukavan mutkatonta porukkaa, varmasti sulla on kiva iltapäivä.

Jos haluat vielä kysyä jotain niin pistä jollekulle, vaikka mulle, yksityisviesti!

Hola vaan täältä Aurinkorannikolta aina vaan,

tuossa Nasulle vastasin kun ei kukaan muu ollut ehtinyt. Joulukiireet eivät ole toistaiseksi suuremmin häirinneet, mutta muuten on kiireitä piisannut. 

Viime viikolla meillä kyläili Ukkokullan veli vaimonsa kanssa, ja kiertelimme lähiseutuja (n 100 km säteellä) oikein kiitettävästi. Lyytikin sai kyytiä; kääpiösnautseri on siitä kiitollinen matkakoira että takapenkin turvavöihin köytettynä torkahtaa, etenkin jos puolella ja toisella on rapsuttava käsi (joka reissulla oli). Määränpäähän päästyä lähtee iloisesti häntää heiluttaen tutustumaan uusiin näkymiin ja mielellään myös paikallisiin karvakuonoihin. 

Tällä viikolla tulla tupsahti yllätyskylään ystävä, jonka perhe on hankkimassa loma-asuntoa näiltä nurkilta. Hänet oli lähetetty tekemään etukäteistiedusteluja ja me kerroimme parhaamme mukaan mitä tiesimme ja ajelimme näyttämässä seutuja. (No, ammattiapuakin hän sai - kiersi yhden iltapäivän kiinteistönvälittäjän kanssa.)

Nyt on tuokin vieras viety lentokentälle, ja viikonloppuna on vuorossa parin täällä pitempään asustelevan tuttavan tapaaminen. Tänään syttyvät seudun jouluvalot (Malagan maankuulut ja Fuengirolan ikiomat joilla niilläkin on kokoa ja näköä vähintään riittävästi). Valoja ja kaikkea muuta jouluun liittyvää hulinaa kuten täkäläisiä täpötäysiä joulutoreja ehdimme hieman vilkaista, sillä kotimatka on keskiviikkona. Itse asiassa palaan oikein mielelläni - IL taisi tuolla vähän aiemmin todeta että on hauska matkustaa, koska on kiva tulla kotiin. Sitä mieltä minäkin.

Hyvää viikonloppua, hyvää vointia ja ennen kaikkea hyvää mieltä kaikille!

Kivoja koirajuttuja. 
The Guardian kertoi loppuviikosta kirjauutisen. Ranskassa menestyskirjaksi on noussut  yllättäen kirja koirasta.
Kirjailija Cédric Sapin-Defourin kirja on nimeltään "Son odeur apres la pluie",( tässä ilman aksenttia) eli ehkä Koirani tuoksu sateen jälkeen. (Sen/hänen tuoksunsa sateen jälkeen - ja sillä koiralla riitti turkkia.)
Vuorikiipelijäkirjailijan iso vuoristokoira eli 13 vuotta ja oli tietysti rakas. Guardianissa on yhteiskuva.

Hola Costalta,
vieläkö tänne mahtuu eläinjuttuja?

Kyse on tietysti snautseristamme Lyytistä, joka meidän laillamme valmistautuu keskiviikon kotimatkaan. Pakkaamisesta piskin ei tarvitse huolehtia, koska emäntä hoitaa sen (en suostu nimittämään itseäni koiran henkilö- saati sitten palveluskunnaksi kuten moni koiranomistaja rotukohtaisilla foorumeilla tekee). Koira matkustaa muutenkin suht kevein kantamuksin, kun se lentää kanssamme matkustamossa. Finnairilla kabiinikoiran painoraja kantokassi mukaan lukien on 8 kg, minkä Lyyti juuri mukavasti alittaa.

Tärkein toimenpide ennen matkaa on ekinokokkoosilääkitys (ekinokokki on mikroskooppisen pieni loiseläin, kai samanlainen kuin se giardia jonka Lyyti loppukesällä nuuski jostakin kotinurkilta ja joka torpedoi koiranäyttelyn ja aiheutti iltaöisen retken eläinsairaalaan). Suomen viranomaiset edellyttävät ekinokokkoosilääkitystä 1–5 vrk ennen koiran Suomeen saapumista. Maanantain aamupäivä oli siis otollinen aika.

Mentiin lähistöllä sijaitsevalle eläinlääkäriasemalle, jonne olin tilannut ajan. Vastaanottotiskilla, vaaleanpunaisen pyyhkeen päällä, makasi iso musta kissa. Ilmeisesti se oli toipumassa nukutuksesta, ja vastaanottoapulainen saattoi kätevästi pitää eläintä silmällä. (Henkilökohtaisesti – en kyllä yhtään haluaisi herätä Meilahden sairaalan ala-aulassa jos sattuisin joutumaan leikkaukseen.)

Toivotin hyvät päivät. Espanjaksi, koska olen taas kolmen viikon ajan opiskellut kiihkeästi kieltä. – Puhukaa, sanoi iloinen vastaanottoapulainen. (Digame-ilmauksen voi kääntää myös sanoilla Onkos asiaa tai Miten voin olla avuksi.) – Sitäpä ekinokokkoosia jonka perjantaina varasin...

Eläinlääkärineiti (vai rouvako lienee ollut) tuli, silitti koiraa ja tarkisti lukulaitteella, että niskasiru oli sama kuin passissa mainittu. Talutin snautserin vaa’alle jotta voitiin todeta oikea annostus.

Espanjassa asiat etenevät ripeästi. Kolmessa minuutissa homma oli hoidettu, ja sain pienen kanta-asiakasalennuksenkin (huomasivat että kaksi edellistä ekinokokkoosileimaa olivat heidän lyömiään).

Kissa jäi nukkumaan.

Mukavaa viikkoa! Torstaina se onkin jo joulukuu (ja mä pääsen aloittamaan digitaalisen joulukalenterini jota olen täällä iltojen iloksi värkkäillyt).

Vai Tiinuliinu on jo kohta kotimatkalla. Kiva on ollut lukea reissustanne. 

Hirveä ilma ulkona. Tuulee sisälle asti. Huushollissa just ja just 19 lämmintä ja joka ikkunasta vetää. Meillä ikkunatkin kuuluisi tähän ryhmään iän puolesta. Pakkasta on van viitisen astetta ja lunta tulee.

Eilen käytiin miehen kanssa pääkaupunkiseudulla. Käytiin Honkanummella katsomassa joko kivi on paikoillaan. Olihan se ja kyllä sydänalassa tuntui nähdä siinä isän nimi. 
Ikeassa käytiin pyörähtämässä ja joululounaalla. 
Miehen veli haettiin ja käytiin anoppia katsomassa. Olipa pikkuiseksi käynyt. 

Koirista vielä. Meillä kun on tuo alusvillaton bostoninterrieri niin sehän ei ulos menisi. Sille pitää pukea puku päälle ja ei siltikään viihdy. Äkkiä tarpeet ja sisälle. Kaivautuu heti meidän petiin. Peti näyttää aina siltä kun sitä ei olisi pedattu kun koira sen heti myllää. Että joku voikin inhoa kylmää. No minä kyllä kuulun samaan kastiin ja voisin pysyä sisällä marraskuusta huhtikuuhun. Ei vaan onnistu meiltä kummaltakaan. 

Tänäänkin on mentävä ruokakauppaan ja myöhemmin taas kerran metsästämään yhdelle muksulle pitempi vartisia talvikenkiä. On muuten haastavaa kun 10 v jalan koko on 41. Lasten koot loppuu 39, jossain malleissa jo 37.  Miehille ei oikein sellaisia enää tehdä, ei ainakaan niin että saisi helpolla kiinni ja olisi edes kohtuuhintaisia ja ettei lesti ole niin leveä. Nyt näin yhdet naistenkengät jotka voisi olla ok. Pitää käydä koklaamassa ja pitää suu visusti kiinni että naistenmalli. Onneksi ei päälle näy. 
Koko ajan saa olla jotain ostamassa. Täytyy nyt sanoa, että talvi vähän yllätti minut. Ei näin marraskuussa yleensä ihan näin talvista ole. 
Eilen tuntui kun olisi helmikuu kun aurinko paistoi ja pakkasta oli 15 astetta. 

Mukavaa tuulista päivää. Enää pari viikkoa kun nähdään. .

Eilen oli ihan kiva talvipäivä. Innostuin jopa kävelylle. Tänään pitää mennä tutkimaan pääseekö metsässä käveleen? Hiihtoladun varmaan ajettu, joten sinne ei voi käveleen mennä. Metsä risteilee polkuja, joten eiköhän siellä pienen kävelylenkin voi suorittaa?

Talvella on niin kiva ulkoilla kun siite+muut pölyt ei haittaa.

Kivaa talvipäivää kaikille.

Hyvää myöhäisiltaa.
En muista, milloin viimeksi kirjoitin...Suht hiljaista on elämä näin talvella. Tosin tehtiin taas pieni mutka kotimatkalla Oulusta pari viikkoa sitten. Ajettiin nimittäin Ruotsin kautta ja lautalla Vaasaan ja sitten kotiin. Pari yötä yövyttiinkin matkalla: Luulajassa ja Skellefteossa. Tää oli taas tämmönen miehen päähänpisto, josta minä en ollut aluksi yhtään innostunut. Mutta täytyy myöntää, että meillä oli ihan hauska matka. Ja kun sai siinä alussa olla Oulussakin yötä. Käytiin pojan perheen kanssa Titi-Nalle konsertissa Haukiputaalla ja kyllä siellä mummukin pääsi tanssahtelemaan Murusen kanssa, joka oli innoissaan tapahtumasta. Pikku siskokin ihmetteli nallejen menoa silmät ymmyrkäisinä. ❤️

Nyt sitten olen yrittänyt valmistella meidän esijoulua. Hitaasti etenee, sillä jostain syystä olen voimaton. Kaikki tulevat tiistai-iltana ja siitä se sitten alkaa, meidän juhlaviikko. Keskiviikkona juhlimme itsenäisyyspäivää, torstaina Murusen synttäreitä, jotka oikeasti ovat sunnuntaina, perjantaina meillä on jouluaatto ja loppuviikkoa pidetään hauskaa muuten vaan. Mies lähtee lauantaina Lontooseen, joten hän kai pakenee hulinaa 😄 Hän tulee takaisin 11.12 ja haen iltapäivällä hänet junalta. Minun täytyy nyt perua yritykseni tulla tapaamiseen, koska en oikein millään sitten tiistaina ehtis järkevällä junalla. Olin kuvitellut, että tulen maanantaina Helsinkiin. Joten näin nyt. 

Kolmisen  viikkoa sitten kompuroin tuossa meidän autokatoksessa itseni kumoon. Onneksi ei käynyt pahasti. Lensin kyllä ihan nenälleni ja silmälasit meni rikki. Nenän varteen silmälasit tekivät ruhjeen ja oikea sääri meni mustelmille, mutta ehjänä kai pysyin. Ensin pelästyin ihan hirveästi, että löinkö pääni. Mutta ei ollut mitään muuta jälkeä kuin tuossa nenän päällä mihin se silmälasien nenäosa oli painanut. Huh huh. 
Onneksi kotivakuutus korvasi laseista suurimman osan kun ensin vähensivät kustannusarviosta omavastuun ja ikävähennyksen. Lasit olivat pari vuotta vanhat. Nyt sitten Silmäasemalla sai kahdet lasit yhden hinnalla ja vielä tuplabonuksen, joten ei kirpaissut niin kauheasti, vaikka harmittikin oma kömpelyys. Tänään sain hakea uudet lasit ja hyvältä tuntuvat. 
Optikon tarkistaessa näköäni hän sanoi, että minulla on alkavaa kaihia toisessa silmässä. Nyt sitten vaan seuraan, että alanko itse huomata jotain. No, hieman tuntuu, että näön tarkkuus vaihtelee päivän mittaan. Johtuneeko siitä. Viimeksi pari vuotta sitten silmälääkäri ei kyllä sanonut mitään kaihista. 

Mutta nyt nukkumaan. Huomenna on ehkä pullan leipomista ja mahdollisesti joululimppuakin. Piparit ja ässät on jo leivottu. Samoin toive kuivakakut: Daim-kakku ja Kentuckin kakku. Tytär haluaa, että Daim-kakkukin päällystetään kentuckilaisen kuorrutteella 😄

Hyvää yötä ja terveyttä kaikille!

Nasu, tervetuloa tapaamiseemme minunkin puolestani. Me ollaan se metelöivä porukka isossa pöydässä ennen ravintolasalia. Mä tulen suoraan kynsihoidosta, täytyy toivoa, että ajat pitävät.

Miten voi eläkeläisellä olla niin paljon ohjelmaa, ettei pienen pientä tapaamistakaan tahdo enää mihinkään rakoon saada! Lauantaina juhlimme Justuksen vanhimman lapsenlapsen täysi-ikäisyyttä, hän pitää kekkerinsä olutpanimossa! Sunnuntaina, jos ajosää sallii, on käytävä Karhulassa viemässä kynttilät haudoille ja Keinoemoanikin haluan piipahtaa tervehtimässä. Hän sentään tuntee minut ja veljeni, mutta kaikki lapsenlapsiaan enää ei ja Justuskin on hänelle täysin outo.

Maanantaina Tallinnaan, jossa yövymme, että ehdimme rauhassa kuljeskella joulutorilla. Justus selailee nettiä ja tutkii ravintoloiden ruokalistoja, olen antanut vapaa kädet ja luvannut lähteä mihin tahansa, kunhan minun ei tarvitse syödä mitään isoa lihaklönttiä. Punainen liha ei vaan enää maistu. Justuksella on pari liikettä koluttavana ja minä haluan kurkistaa Marina Rinaldin tarjonnan.

Loppuviikolla mennään glögijuhliin ja pidetään yhdet meidän lapsille ja lastenlapsille. Aion leipoa glögikakun, ensin riisipuuroa. Olen jo suunnitellut kattauksen, lautasliina rullaksi ja koristeeksi havunoksa ja punavalkea keppikarkki, sidotaan hamppunarulla, nätti tulee.

Ja perinteisesti sitä mukaa, kun isot pyhät lähestyvät, sitä sun tätä menee rikki. Nyt mökin vesipumpusta hävisi paineet ja pumppu raksuttaa koko ajan. Justus ryömi lauteiden alle ja yrittää selällään tutkia tilannetta. Putkimiehelle jo soitettiin, tulee jos ehtii. Mietin, tilaisinko lokakaivon tyhjennyksen, vaikkei mittari vielä hälytäkään. Vaan jos alkaa hälyttää joulunpyhinä tai uutenavuotena? Miksei siinä ole mittaria, josta voisi seurata täyttymistä?

Olen aloittanut taatelikakkujen leipomisen, kiitos Kesäheinän reseptin. Seuraan pörssisähköä ja tilanteen mukaan työnnän kakkuja uuniin. Teen jouluisia asetelmia ja päässä raksuttaa koko ajan ideoita. Kuusta en tänä jouluna laita, kun vietämme aaton Justuksen tyttären luona ja joulupäivän pojan luona. Miksen mä ymmärtänyt opiskella lavastajaksi, sisustussuunnittelijaksi tai puvustajaksi? Ja miksi mä joka joulu löydän vasta näihin aikoihin sen tilkkulaatikon, josta mun piti ommella kivoja pkkulahjoja?

Nyt vierasmökin ikkunaan on kiipeämässä Espanjasta tuomani joulupukki (siellä niitä on parvekkeet täynnä), tonttulakkiset hiirulaiset kurkistelevat ujosti ulkoeteisessä toppasaappaassa (toisen saappaan pohja irtosi), 80-vuotias antiikkipukki vahtii mökinmenoa yläkerran ikkuna-aukosta. Meidän makuuhuoneen ikkunalla on kaksi valaisevaa joulutähteä. Justus kysyi, miksei "hänen ikkunallaan" ole mitään jouluista? Hänen ikkunansa on makkarin pieni tuuletusikkuna, täytyy keksiä siihenkin jotain.

Justus viimeisteli eilen maajussin auraaman pihan. Lumilingosta oli joku vaijeri mennyt rikki ja lumet pöllysivät suoraan ylös ja tietenkin sitten alas Justuksen päälle. Talon joka puolella on talvivaloja antamassa etäisyyttä pimeyteen ja Justus asentaa niihin ajastimia.

Mulla on melkein kaikki joululahjat jo paketoitu! Minähän alan ostella täsmälahjoja jo alkuvuodesta (tosin unohdan aina osan piiloihinsa) ja nautin erilaisten pakettien tekemisestä ja runoilen pakettikortteihin vihjeitä. Myös viidelle koiralle on hankittava lahjat, pienistä sievistä leluista melko isoihin.

Ja nyt mies kävi pyytämässä, että tulostaisin hänelle Iltalehden kanaruoan ohjeen "Marry me". Ei kai se vihjaa johonkin? Ei onnistu, vaikka tekisi kuinka hyvää kanaruokaa.

Rattoisaa joulunodotusaikaa kaikille!