Hei ja anteeksi, etten ole kirjoittanut aikaisemmin!

Kiitos teille kaikille tapaamisessa mukana olleille ❤️  Oli todella hauskaa nähdä pitkästä aikaa ja huomasin onnistuneeni kuvassakin ihan hyväksyttävästi, vaikka yleensä näytän kolme kertaa isommalta. Jostain kumman syystä olen yleensä aina kaikissa ryhmäkuvissa etualalla ja kaikki muut näyttävät pieniltä takanani! Ehkäpä IL:n puhelimessa oli sopiva suodatin 😅

IL lämmin osanottoni ystäväsi poismenon johdosta. Olen joskus ajatellut, että on ehkä helpompaa, kun minulla ei ole koskaan ollut kovin monia ystäviä ja kun sukulaisiakaan ei enää ole, niin suru-uutisiakin tulee vähemmän. Toisaalta, kyllähän kaikkien tuttujen poismeno aina tuntuu pahalta.

Olimme torstaina osuuspankin Elohopeakerhon mukana laulamassa kauneimpia joululauluja Mouhijärven kirkossa. Laulaminen oli kivaa ja pari laulua olimme juuri kailottaneet suureen ääneen Raskasta Joulua-konsertissa. Tai siis minä kailotin, sillä meirämmiäs ei laula. Hän aina selittää omaavansa hyvän lauluäänen, mutta se pilaantuu suussa 😆  Tosin olen kyllä kuullut hänen joskus laulavan eikä se nyt niin huonosti ole mennyt! Meitä oli matkassa kaksi bussillista, sillä nämä ovat todella suosittuja retkiä. Laulujen jälkeen ajoimme ensin Ellivuoreen lounaalle. Oli ehkä hyvä, että kyseessä oli joululounas, sillä yleisesti ottaen paikan kulinaristinen taso ei ollut järin korkea, mutta jouluruokia on vaikeampi pilata.

Lounaalta ajoimme Butiken på landet-nimiseen vaatekauppaan, jossa oli lähinnä englantilaisia merkkivaatteita, -asusteita ja kenkiä sekä naisille että miehille. Tiesin jo etukäteen, että minun kokoani olevaa löytyisi korkeintaan huivi- ja hattuosastolta ja hyvä niin, sillä hinnat olivat todella suolaisia! Meirämmiähelle bongasin hyvän näköisen flanellipaidan, joka oli tukevaa kangasta kivalla kuosilla, mutta sekin jäi ostamatta, kun sen hinta oli 125 euroa 😳

Seuraava pysähdys olikin sitten se eniten odotettu eli Kivikylän palvaamon myymälä Huittisissa. Ostimme reilut 700 gramman palat Tuhtipaistia sekä Cheddar-pepperoni tuhtipaistia, kaalikääryleitä, paprikaleikkelettä sekä lihahyytelöä ja koko lasku oli vain vähän päälle 36 euroa! Tuli taas todistetuksi, että tuottajalta kauppaan on liian monia välikäsiä, jotka nostavat hintaa. Harmi, ettemme voineet ostaa vielä joulukinkkua, kun jouluun oli liian pitkä aika, vaikka olisi se ehkä jääkaapissa vakuumipakkauksessa säilynytkin. No, ei sellainen 3,5 - 4 kiloinen pikkukinkku meitä konkurssiin vie ja tuleehan siitä S-bonuksia ja vieläpä tuplasti näin joulukuun aikana 😏

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä Pyymäen Leipomon myymälässä ja ostimme yhden Tyrvään voima-ruisreikäleivän, jota kaikki kovin kehuivat. No, onhan se hyvää, vaikka olen parempaakin syönyt. Jotkut ostivat sieltä pussikaupalla pieniä kanelikorppuja, unelmatorttua ym. paikallisia herkkuja, mutta me jätimme väliin, kun emme tarvitse kahvileipää, sillä emme koskaan juo päiväkahveja.

Vallinnut lakko ei vaikuttanut meihin mitenkään, kun olisimme joka tapauksessa menneet aamulla kokoontumispaikalle taksilla. Retki päättyi sen verran aikaisin, että kotiin olisimme normaalisti tulleet bussilla, mutta sujui se näppärästi taas taksillakin. Oikeastaan ainoa, missä lakon vaikutus näkyi, oli Ellivuoren vessoissa, jotka eivät olleet ihan niin siistejä kuin olisi toivonut ja WC- sekä käsipyyhepaperien täydennystä piti pyytää. Olisi kyllä toivottavaa, että nämä lakot jo loppuisivat, sillä ei niillä mitään positiivista vaikutusta kuitenkaan ole!

Tiinuliinu, ihailtavaa nuo sinun joululeipomisesi ja muutkin valmistelut. Minä mietin jo vaikka miten monetta vuotta, josko tekisin taatelikakun, johon taatelitkin ovat olleet jo monta vuotta. Saaristolaisleipää ostin REKO-myyjältä ja piparit ostamme kaupasta. Voi olla, että hankimme muutaman tortunkin, kun tulee sentään jouluvieras, vaikkei meillä muuten torttuja koskaan syödäkään. Huomenna haemme kauppahallista lanttuhautaa sekä mätiä ja loput käymmekin sitten Prismasta keskiviikkona. Tiistaina on siivouspäivä ja silloin ei jaksa käydä kaupassa 😂  Serkkuni tulee lauantaina ja siitä se joulunvietto sitten alkaakin.

Todennäköisesti saan kirjoitetuksi ensi viikollakin, joten en vielä toivottele mitään muuta kuin rauhallista ja stressitöntä joulun valmistelua teille kaikille. Koettakaa pysytellä terveinä älkääkä liukastuko huonosta kelistä huolimatta 🙂

Moi!
Kun kert Menna mainitsi tuon rauhallisen ja stressittömän joulun valmistelun, niin haluan jakaa kanssanne twitterkuplaani kuuluvan työhyvinvointityypin neuvot otsikolla Levollista mieltä jouluviikkoon:
- Keskity yhteen asiaan kerrallaan.
- Pidä tauko vähintään aina kun sitä et millään ehtisi pitää.
- Ole armollinen. Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä töissä eikä kotona. Joulu tulee vähemmälläkin höösäämisellä.
- Nauti läsnäolosta ja matkanteosta.

IT-alalta eläköityneen ystäväni stressinvälttämisneuvot on kirjoitettu enemmänkin kieli poskessa. Hän lähetti ohjeet espanjalaisen joulusiivouksen tekoon:
1. Luo tietokoneellesi uusi kansio.
2. Anna kansiolle nimeksi ”Kodin lika, pölyt ja sotkut”.
3. Ota lasi viiniä.
4. Klikkaa oikealla hiirinäppäimellä uutta kansiota.
5. Valitse ”Poista”.
6. Tietokoneesi kysyy nyt: ”Haluatko poistaa Kodin lika, pöly ja sotkut ” lopullisesti?
7. Klikkaa ”Kyllä”.
8. Nosta jalat pöydälle. Ota lisää viiniä.

Luulenpa itse noudattavani näitä molempia. 😉

Moi mimmit! Hyvä, ettei Kipan kolonoskopiassa löytynyt ainakaan vielä mitään huolestuttavaa. Ja toivottavasti pysyt terveenä polvileikkaukseen asti.

Tiinuliinu, kyllä me voidaan "auttaa" piparimääriesi pienentämisessä, mutta niin varmasti voi moni muukin teidän nuorisosta.

Mulla ei ole joulustressiä. Espanjalainen it-tapa sopii oikein hyvin. Ja kun ei olla kotona, ei siellä tarvitse siivota normaalia kummemmin. Mökillä kaikki on valmista, paitsi varmaan pölyt joudun pyyhkimään muutaman poissaoloviikon jälkeen.

Sen sijaan pientä stressiä kaikkien menojen kanssa on, vaikka ne ovatkin hauskoja juttuja. Olisi vaan niin mukava kääriytyä viltin alle sohvan nurkkaan lueskelemaan. Lauantaina olimme edesmenneen mieheni puoleisen suvun puurojuhlissa. Puolet bonuslastenlapsistani oli puolisoineen mukana ja voi miten nautin heidän kanssaan juttelusta. Jotenkin aina voimaannun siitä, nuoret ovat tulevaisuutemme ja ainakin nämä näyttävät selviytyvän oikein hyvin.

Suvun nuorin, 9 kk, vierasti minua ja hänen äitinsä ilmoitti topakasti tulevansa vauvan kanssa loppiaisen jälkeen kyläilemään, koska "lapsi ei saa vierastaa mammaansa". vierastaminen kai kuuluu tuossa vaiheessa asiaan, joten en nyt sen kummemmin järkyttynyt itkuun purskahtaneesta vesselistä.

Sunnuntaina keräsimme viisikon ja veimme syömään, korvauksena pitämättömästä poikaleiristä. Ja kuinka mä taas sisäisesti kikattelin poikien juttuja. 18-vuotiailla omat lukio-, armeija- ja kuntosalijuttunsa, 15-vuotiailla sekalaisia tarinoita ja 14-vuotias meluaa kaikkien puheen päälle omat tärkeät asiansa. Mainitsin, että ei kai me enää poikaleirejä pidetäkään, kun teillä on niin paljon muuta. Pojat tuijottivat hetken ja ilmoittivat sitten, että kyllä yksi talvinen viikonloppu mun mökilläni olisi tarpeellinen.

Kahtena iltana Juniorin huoneeseen on ilmestynyt kaunis tyttö. Ekana iltana koputin, kurkistin ovesta ja moikkasin. Eilen päätin ryhtyä tositoimiin, paistoimme pannukakun ja menin kutsumaan nuoret pöytään. No tulivathan he ja tyttö ujosti vastaili, kun jotakin hyvin helppoa kyselin.

Junior kävi saattamassa neidon bussipysäkille, tuli kotiin ja ahtoi loput pannarit massuunsa, ei kehdannut tytön nähden rohmuta niin paljon. Näytti tytölle ostamansa joululahjan, herttaisen pienen korun. Samalla meille syntyi syvällisempikin juttelu. Sanoin, että saattaa tulla tilanteita, jotka hämmentävät tai mietityttävät ja joista ei tunne mitenkään voivansa jutella vanhemmilleen. Että sitä varten on keksitty isovanhempi, mamma, joka on niin vanha, ettei häkelly mistään kysymyksistä. Että minä olen aina olemassa, jos tahdot jutella. Poika taputti minua ja sanoi, että hyvä tietää.

Tytärtä hieman kaivelee, kun tiedän Juniorin asioista enemmän kuin hän, mutta totesi samalla, että hyvä kun puhuu sulle, mä esitän aina vääriä kysymyksiä ja hermostuu mulle. Matkaajat ovat jo pohjois-Espanjassa ja tänään ajavat kotiinsa asti. Zappa on käyttäytynyt hotelleissa hienosti, vaikka liikunta on jäänyt vähemmälle kuin yleensä.

Mennan tavoin toivottelen tässä vaiheessa vasta oikein hyvää viikkoa joulua odotellessa.

Edellisessä kirjoitin, ettei ole joulustressiä. No nyt alkaa vähän olla.

Vietiin Juniori eilen futistreeneihin Espoon keskustaan lämmitetylle ulkokentälle. Lähdimme kauppakeskukseen, kun ei kannattanut kotiin asti ajaa. Juniori toimii maalivahtina. Vaan joku oli potkaissut häntä nenään niin pahasti, että verentulo ei ollut lakata. Valmentaja oli pojan mukaan vaan naureskellut. Äkkiä hakemaan ja kotiin. Meidän mielestä nenä ei ollut vinossa ja verentulokin alkoi laantua. Jääpussi nenuun ja särkylääkettä suuhun.

Juniori jäi tänään kotiin, valitti kurkkukipua. Hänellä on usein kurkku kipeänä kuten minullakin. Nukkuu nyt, teen herättyään hänelle koronatestin.

Mutta tuo Islannin tulivuoren purkaus. Muistan edellisen kerran, kun koko Euroopan lennot pysähtyivät. Tytär miettii, saisiko poikien lentoja siirrettyä jo huomiselle. Minä mietin, että kyllähän me pojat hoidetaan, mutta kaikki heidän joululahjansa ovat Espanjassa. Ja saanko Juniorin mökille, kun tyttäystävä on täällä.

Seuraamme tilannetta.

Aiemmin arveltiin, että tämä purkaus on erilainen eikä tuota tuhkapilveä. 

Niin sanottiin aamuteeveessäkin tästä purkauksesta, ettei tulisi tuhkapilveä. Purkauskohta on kai niin leveä kilometrien mittainen, ja siksi eri tyyppinen. Mietin että kaivan sen Satu Rämön Hildurin joululukemiseksi, jos uutisointikin on Islanti-teemaista. Hyvää ja kullekin mieleistä joulua joka kotiin, jos ei tule enää tänne pistäydyttyä ennen pyhiä.

Minulla odottaa Jakob lukemista joulunpyhinä.

Joko sulla Tulis on se islantilaispaita puikoilla, eikös sen pitänyt liittyä eläkkeellejäämishommin 🧶🧶🧶

No ei, säärystimet on vasta valmiit. Kuluneet peukalot ei oikein tykkää pitkäkestoisesta kutomisesta. Ehkä joku pienempi työ ensin, joulukiireiden jälkeen.
Aikaahan olisi polvileikkauksen jälkeen, mutta liika istuminenkin on silloin pahasta. 

Minä kyllä istuin aika paljon sohvalla. Jalka kiilatyynyn päällä siinä sohvalla, niin meni hyvin. Sängyssä kun ei jaksa olla eikä seisaallaan, kävelykin haastavaa. 
Tuijotin aika paljon elokuvia kun keskittyminen niin lukemiseen kuin kutomiseen ei riittänyt. Tosin torkuin paljon.