IL , minäkin vielä tätä kautta esitän osanottoni. Kuten jo muutamaan otteeseen todettu, onneksi sinulla on Justus lohduttajana ja vierellä kulkemassa.

Olisi ollut tosi mukava tavata teitä eilen, mutta nyt näin. Toivottavasti onnistuu seuraavalla kerralla. JJ toivon sydämestäni helpotusta iskias kipuihisi. Suupaltti toivottavasti korona päästää sinut otteestaan. 

Lumista joulukuun jatkoa ja terveyttä kaikille. 

IL, voi miten surullista on menettää rakas ystävä. Otan osaa suruusi. Jaksamista, kyyneliä, muistoja.... onneksi voit käpertyä itkemään Justuksen kainaloon

Olipa kiva tiistaipäivä pääkaupungissa.  Kiitos ystävät mielenkiintoisista keskusteluista ja mukava kun sain kasvot parille klubilaiselle joita en ollut tavannut aikaisemmin. Harmi kun en kuullut kuin lähimpänä istuneiden jutut kun taustahälinä haittasi huonokuuloista. Minä arvostan tätä foorumia koska täällä on ihmisiä eri paikoista ja yhteiskuntaluokista ja saan avarrettua maailmankuvaani ihan eri tavalla kanssanne kuin juttelemalla vain näiden oman kylän ystävien kanssa. Itsekkäästi ajateltuna käytän teitä hyödykseni lukiessani juttujanne  enkä pysty antamaan mitään vastineeksi koska en osaa sanoittaa oikein niitäkään hajanaisia ajatuksia joita päässäni liikkuu. Olette minulle tärkeä henkireikä❤️.

IL ja Justus huolehtivat vielä minusta illan jaksaen seurustella kanssani vaikka vaikka he olivat vasta saaneet kuulla ikävän uutisen.💕 voimia surutyöhön. Iso kiitos teille huolenpidosta 👋. Sain nukkua IL:n kodikkaassa asunnossa kun IL vietti yönsä Justuksen kainalossa. Aamupalankin tarjosivat ennen kuin lähdin seikkailemaan kohti rautatieasemaa. Täytyy taas todeta että vakka on kantensa löytänyt kun katselee heitä. 
Maalaistollo selvisi rautatieasemalle vaikka poliisi ja kolariauto tukkivat ratikkapysäkin ympäristön mistä mistä piti nousta kyytiin. Junakaan ei ollut kuin kymmenisen minuuttia myöhässä päätepysäkilläni mutta aikaa kului kun kaivoin auton esiin lumen alta aseman parkkipaikalla.
Ehdin vielä purkaa matkakassit ennen seuraavaa tilaisuutta. Iltapäivällä ja illalla piti vielä selvitellä lämmitysongelmia asumisyksikössä yhdessä putkimiehen kanssa. Lapsenlapsi sai eilen muuttonsa hoidettua ilman minua vaikka kaksi muuttajaa oli pois pelistä koronan takia. Eivät halunneet altistaa minua kun olivat itse olleet lähikontaktissa sairaiden kanssa. Kyselin jo että milloin voin tulla katsomaan uutta kotia kun pitäisi vähän vakoilla mitä sinne voisi viedä tupaantuliaisiin.
Tänään käväisen illalla esiintymässä yhdessä pikkujoulussa. Huomenna tarjoamme joulukahvit ystäväni kanssa ikäihmisille, siis meitäkin vanhemmille, sekä vammaisille.
Sen jälkeen alkaa joululoma vapaaehtoistöistä mikäli ei mitään yllättävää tapahdu.

Toivottavasti Kipa sai selvyyttä vaivoihinsa tutkimusten jälkeen.
Harmi kun niin moni oli sairaana eikä päässyt mukaan, toivottavasti tavataan myöhemmin.

Hyvää Joulun odotusta.

Kiitos teille kaikille osanotoista. Hautajaiset ovat 5.1. Ystäväni oli tehnyt hautaustestamentin jo vuosia sitten ja oli nimennyt haluamansa osallistujatkin. Olen iloinen, että mekin pääsemme hänet hyvästelemään, ehkä sitten tajuan lopulta, että hän on poissa. Ja vain yhden keltaisen ruusun saa arkulle laskea. Ystäväni lähin omainen on Laihialla asuva sisar, jolle näin ollen on helpompaa surun keskellä hautajaisiakin hoitaa.

Minäkin olen tehnyt hautaustestamenttini jo kymmenen vuotta sitten äitini kuoleman yhteydessä. Auttaa ehkä tytärtä siinä tilanteessa. Hän silloin kysyi, olenko tehnyt kuolinilmoituksenkin valmiiksi, johon minä, että en, sinä teet sen ja laitat paljon ylistäviä sanoja siihen!

Kipan kolonoskopia taitaa olla nyt ohi, toivottavasti sujui kivuitta.

Minä pakkaan taas, kun kohta muutamme tyttären kotiin viikoksi. Paitsi että huomenna tulemme tuohon lähelle suvun puurojuhliin. Laitan sitä varten vaatteet valmiiksi esille. Olen leiponut sinne taatelikakun ja vien bonuslapsenlapseni lapselle pienen joululahjan. Hän nousee jo puita pitkin ja yrittää kiivetä joka paikkaan. 
Sunnuntaina viedään viisikko syömään, olen jättänyt pöydän varaamisen Justuksen huoleksi, mutta vielä ei ole osannut päättää ravintolaa. Täytyy pakata myös parempi mekko, kun tiistaina meidät on kutsuttu päivälliselle. Pojat saavat olla illan keskenään ja varmasti nauttivat. 

Juniorilla on tyttöystävä, jonka hiuslenkkuja hän kantaa ranteessaan. Tyttöä ei ole vielä esitelty vanhemmille ja minä juonin itsekseni, että kerron meidän palaavan päivälliseltä vasta puolilta öin. Ja sitten tupsahdammekin jo kymmeneltä kotiin. Olen nimittäin satavarma, että siellä se tyttö on. Saa nähdä, tuumii utelias mamma.

Eilen ajatukseni olivat myös toisessa rakkaassa ystävässäni, joka on sairastunut plasmasolusyöpään. Pää ei tahdo kestää enempää ikäviä uutisia. En lue enää Hesarista sotauutisia, kun sitten uni ei tule ja mietin, millaisen maailman jätämme lastenlapsillemme.

Kävimme eilen minun mieheni ja Justuksen vaimon haudoilla tarkistamassa, että kynttilöiden patterit toimivat. Oli rauhoittavaa kävellä hiljaisessa, lumisessa maisemassa. 

Päässä pyörii jouluaaton tehtävät. Olen löytänyt kivan täytekakkureseptin ja siihen aineet ostettiin eilen. On taas monivaiheinen ja voi olla, että tuskastun. Justus graavaa reilun kilon lohta ja tekee sillikaviaaria. 16 ihmiselle, kaikkea pitää siis olla paljon! Aattona jaamme lahjat vain lapsille ja jokainen availee muut sitten keskenään myöhemmin. Muutoin siihen menisi koko ilta. Luulen saavani Justukselta kynsihoitolahjakortin, koskapa hoitajani siihen suuntaan vihjaisi. Mutta osaan olla valtavan yllättynyt!

Hyvää joulunalusaikaa kaikille!

Moi,
ymmärtääkö joku teistä keittiökemiaa?

Ei se mitään. Kerron silti.

Minähän olen niitä ihmisiä, jotka tykkäävät joulun alla leipoa. Ainakin kaneliässät ja piparkakut. Ja juustokakun ja mustikkapiirakan ja jos aikaa jää niin lusikkaleipiä.
 
Huomasin keskiviikkoiltana, että torstaiksi sovittu tapaaminen siirtyi ensi maanantaille. Päätin sijoittaa yllättäen järjestyneeseen vapaahetkeen leivontatuokion, ja kaivoin reseptivihkostani viime vuosituhannelta peräisin olevan Kotilieden piparkakkureseptin. Se on niitä perinteisiä, joissa voi, sokeri, siirappi ja mausteet kiehautetaan ja vasta sitten aletaan lisäillä muita aineita.

Mittailin siis kattilaan voit, siirapit, pomeranssinkuoret ja kardemummat, neilikat ja kanelit. Lisäsin kinuskikastikkeen, joka tekee tästä nimenomaisesta taikinasta tehdyistä leivonnaisista kivan rapeita.

Seoksen jäähdyttyä lisäsin munat, soodan ja jauhot. Hämmentelin ja maistelin. Tuttu maku tuntui puuttuvan ja taikina oli jotenkin muutenkin erilaisen tuntuinen.

Sitten älysin: sokeripussi oli siinä, mihin olin sen leipomatarvikkeita kasatessani nostanut. Koskemattomana.

Ilmankos makeutta ei tuntunut olevan tarpeeksi.

No, me anarkistimartat emme vähästä hätkähdä. Otin desilitran mitan, kaadoin kulhoon (jossa siis oli jo jokseenkin valmis taikina) reseptin mukaisen määrän sokeria ja jatkoin taikinan sekoittelua. Totta puhuen sokeri ei erityisen hyvin sekoittunut, mutta arvelin puolen vuorokauden jääkaappilevon tekevän tehtävänsä.

Torstaiaamuna kaulitsin taikinan ja otin siitä erilaisilla muoteilla kakkusia. Paistoin ne kauniin ruskeiksi.
 
Suuri oli hämmästykseni, kun uunista tulleet piparkakut olivat pinnaltaan jotenkin rosoisia. Koiranmuotoisiin (niitähän snautseriperheessä tietenkin leivotaan!) pikkuleipiin tuo pinnanmuodostus sopi hyvin (sanoi Ukkokultakin asiasta kuultuaan!) mutta muhkuraisista sydämistä voidaan kyllä olla montaa mieltä.

En ole keksinyt asialle muuta selitystä kuin se, että sokeri suli taikinaan vasta uunissa ja kiteet toimivat vähän kuin islantilaisen tulivuoren sisällä oleva laava tai Suomen peltojen routa.

Leivonnaisten maussa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, ja määräkin on sitä luokkaa että niillä luulisi pärjäävän pääsiäiseen asti (menneinä vuosikymmeninä Kotiliettä lukivat suurperheiden äidit, ja reseptit mitoitettiin heitä ajatellen. Minä unohdin laskea alkuperäisohjeesta kahden hengen talouteen tarvittavat määrät).

Työlistallani on seuraavana saaristolaisleipä. Nähtäväksi jää, mitä sen parissa tapahtuu.

Pysykää kanavalla. Ja terveinä. Ja joulumielellä.

PS. Voimia, IL, paljon voimia! Ihanaa kun sulla on Justus ja pojat jotka ehkä keksivät ensi viikolla jotain yllättävää rakkaan mamman iloksi/ihmetykseksi.

Minä huomasin unohtaneeni siirapin lanttulaatikkosta. Maistelin ja mietin ettei ihan maistu siltä kun muistelin, mutta uuniin vaan. Kun otin uunista pohdin vielä väriä, että vaaleamman näköisiä. Sitten välähti se siirappi. No ei se onneksi siinä niin haittaa, lohduttelen itseäni. 

Tervehdys täältä sydämemme kodista, jonne saavuimme eilen. 

Olin kyllä vielä torstaina heikkona keskiviikon kolonoskopiasta ja tosi huono olokin oli. Pelkäsin jo, että miten selviän isäni yllätysjuhlista. Onneksi ennen iltaa olo koheni ja oli kivaa, kun meitä oli koolla iso joukko - kuten ennen koronaa jouluisin. 

Perjantaina minulla oli vielä aika Peijakseen röntgeniin sekä hoitajaa ja lääkäriä tapaamaan. Hoitaja teki perusteellisen tutkimuksen ja kyselyn - lääkäri oli tosi nopea kahden leikkauksen välillä käydessään siellä polilla. Nyt sitten pitäisi olla 10.1. (tyttären syntymäpäivä) polven tekonivel leikkaus. Myönnän, että pelottaa ja varsinkin kun on näitä muita kipuja niin kovasti, jotka todennäköisesti hankaloittavat kuntoutusta. En pysty esim. kuntofillarilla polkemaan, kun lonkka tulee niin kipeäksi. 

Ja nyt sitten pitäisi välttää flunssaa - jos on pienikin flunssa, niin leikkaus siirtyy. Ja poikamme oli torstaiaamuna heränyt isäni luona flunssaisena ja illalla kotonaan mittasi kuumeen, jota sitäkin oli vähän. Toivottavasti ei nyt ole tarttunut ja jos on, niin onneksi on vielä aikaa parantua. Toivon kovasti, että isäni ei saa tautia. 

Eilen tulivat tytär ja vävy Meksikosta kotiin. Meillä oli sitten tieto, että kone on ajoissa - joskus yhden aikaan Helsinki-Vantaalla, niin lähdimme aamusta liikkeelle ja veimme hauvavauvan omaan kotiinsa odottamaan tytärtä ja vävyä. Oli meillä hoidossa tuon lähes kaksi viikkoa, jotka olimme kaupungissa. 

Tänne tullessamme oli vielä hetken aikaa valoisaa. Näky oli todella kaunis. Lunta oli satanut ihan valtavasti - auraus oli tehty parkkipaikalle asti - loput siippani teki käsivoimin. Puissa oli paksu lumikerros ja näky oli kuin sadusta. Ehdin onneksi muutaman kuvankin ottamaan. Tänään aamulla kaikki lumi puista oli tippunut pois. Melkein vedensekaista jotain satoi illalla ja lisäksi kohtalaisen kova tuuli on tehnyt tehtävänsä. Sinänsä hyvä, kun ainakin vielä eilen aamuisissa ennusteissa tiistaille tänne on luvattu tosi kovia tuulia ja sähkökatkoksen riski olisi varmasti paljon suurempi, jos puissa on suuri lumikuorma.

Tyttären, vävyn ja hauvavauvan on tarkoitus tulla tänne lauantaina ja sitten maanantaina lähtevät täältä ajamaan vävyn vanhempien luo. Toivottavasti pysyvät terveinä. Tytär illalla kertoi, että koneessa oli paljon köhiviä matkustajia....

Ensimmäisen kerran elämässäni (siitä lähtien, kun tavan aloitin) jätin joulukortit kirjoittamatta. En yksinkertaisesti kyennyt. Vaivoja ja kipuja niin paljon, että tuntuu kustakin päivästä selviytymisen vievän kaikki voimat. Säästän teidät enimmiltä yksityiskohdilta. Sen verran, että ainakin silmämääräisesti lääkärin mukaan kaikki oli kunnossa kolonoskopiassa. IL kivuton tutkimus ei ainakaan minulla ole ilman tuhtia lääkeannosta, kun on niin mutkainen suoli. Lääkkeillä itse tutkimus sujui ihan ok. Kauheinta taitaa olla valmistelu tutkimukseen ja nyt sitten sen jälkeinen oksettava olo. Johtunee varmaa lääkkeistä, joita sitten joutui ottamaan tyhjään vatsaan ja suoleen. 

Jos nyt en tässä kirjoittele enempää ennen joulua, niin toivotan kaikille rauhallista ja ihanaa joulunaikaa, hyviä hetkiä läheisten kanssa ja taas sitä terveyttä. 🥰

Hei ja anteeksi, etten ole kirjoittanut aikaisemmin!

Kiitos teille kaikille tapaamisessa mukana olleille ❤️  Oli todella hauskaa nähdä pitkästä aikaa ja huomasin onnistuneeni kuvassakin ihan hyväksyttävästi, vaikka yleensä näytän kolme kertaa isommalta. Jostain kumman syystä olen yleensä aina kaikissa ryhmäkuvissa etualalla ja kaikki muut näyttävät pieniltä takanani! Ehkäpä IL:n puhelimessa oli sopiva suodatin 😅

IL lämmin osanottoni ystäväsi poismenon johdosta. Olen joskus ajatellut, että on ehkä helpompaa, kun minulla ei ole koskaan ollut kovin monia ystäviä ja kun sukulaisiakaan ei enää ole, niin suru-uutisiakin tulee vähemmän. Toisaalta, kyllähän kaikkien tuttujen poismeno aina tuntuu pahalta.

Olimme torstaina osuuspankin Elohopeakerhon mukana laulamassa kauneimpia joululauluja Mouhijärven kirkossa. Laulaminen oli kivaa ja pari laulua olimme juuri kailottaneet suureen ääneen Raskasta Joulua-konsertissa. Tai siis minä kailotin, sillä meirämmiäs ei laula. Hän aina selittää omaavansa hyvän lauluäänen, mutta se pilaantuu suussa 😆  Tosin olen kyllä kuullut hänen joskus laulavan eikä se nyt niin huonosti ole mennyt! Meitä oli matkassa kaksi bussillista, sillä nämä ovat todella suosittuja retkiä. Laulujen jälkeen ajoimme ensin Ellivuoreen lounaalle. Oli ehkä hyvä, että kyseessä oli joululounas, sillä yleisesti ottaen paikan kulinaristinen taso ei ollut järin korkea, mutta jouluruokia on vaikeampi pilata.

Lounaalta ajoimme Butiken på landet-nimiseen vaatekauppaan, jossa oli lähinnä englantilaisia merkkivaatteita, -asusteita ja kenkiä sekä naisille että miehille. Tiesin jo etukäteen, että minun kokoani olevaa löytyisi korkeintaan huivi- ja hattuosastolta ja hyvä niin, sillä hinnat olivat todella suolaisia! Meirämmiähelle bongasin hyvän näköisen flanellipaidan, joka oli tukevaa kangasta kivalla kuosilla, mutta sekin jäi ostamatta, kun sen hinta oli 125 euroa 😳

Seuraava pysähdys olikin sitten se eniten odotettu eli Kivikylän palvaamon myymälä Huittisissa. Ostimme reilut 700 gramman palat Tuhtipaistia sekä Cheddar-pepperoni tuhtipaistia, kaalikääryleitä, paprikaleikkelettä sekä lihahyytelöä ja koko lasku oli vain vähän päälle 36 euroa! Tuli taas todistetuksi, että tuottajalta kauppaan on liian monia välikäsiä, jotka nostavat hintaa. Harmi, ettemme voineet ostaa vielä joulukinkkua, kun jouluun oli liian pitkä aika, vaikka olisi se ehkä jääkaapissa vakuumipakkauksessa säilynytkin. No, ei sellainen 3,5 - 4 kiloinen pikkukinkku meitä konkurssiin vie ja tuleehan siitä S-bonuksia ja vieläpä tuplasti näin joulukuun aikana 😏

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä Pyymäen Leipomon myymälässä ja ostimme yhden Tyrvään voima-ruisreikäleivän, jota kaikki kovin kehuivat. No, onhan se hyvää, vaikka olen parempaakin syönyt. Jotkut ostivat sieltä pussikaupalla pieniä kanelikorppuja, unelmatorttua ym. paikallisia herkkuja, mutta me jätimme väliin, kun emme tarvitse kahvileipää, sillä emme koskaan juo päiväkahveja.

Vallinnut lakko ei vaikuttanut meihin mitenkään, kun olisimme joka tapauksessa menneet aamulla kokoontumispaikalle taksilla. Retki päättyi sen verran aikaisin, että kotiin olisimme normaalisti tulleet bussilla, mutta sujui se näppärästi taas taksillakin. Oikeastaan ainoa, missä lakon vaikutus näkyi, oli Ellivuoren vessoissa, jotka eivät olleet ihan niin siistejä kuin olisi toivonut ja WC- sekä käsipyyhepaperien täydennystä piti pyytää. Olisi kyllä toivottavaa, että nämä lakot jo loppuisivat, sillä ei niillä mitään positiivista vaikutusta kuitenkaan ole!

Tiinuliinu, ihailtavaa nuo sinun joululeipomisesi ja muutkin valmistelut. Minä mietin jo vaikka miten monetta vuotta, josko tekisin taatelikakun, johon taatelitkin ovat olleet jo monta vuotta. Saaristolaisleipää ostin REKO-myyjältä ja piparit ostamme kaupasta. Voi olla, että hankimme muutaman tortunkin, kun tulee sentään jouluvieras, vaikkei meillä muuten torttuja koskaan syödäkään. Huomenna haemme kauppahallista lanttuhautaa sekä mätiä ja loput käymmekin sitten Prismasta keskiviikkona. Tiistaina on siivouspäivä ja silloin ei jaksa käydä kaupassa 😂  Serkkuni tulee lauantaina ja siitä se joulunvietto sitten alkaakin.

Todennäköisesti saan kirjoitetuksi ensi viikollakin, joten en vielä toivottele mitään muuta kuin rauhallista ja stressitöntä joulun valmistelua teille kaikille. Koettakaa pysytellä terveinä älkääkä liukastuko huonosta kelistä huolimatta 🙂

Moi!
Kun kert Menna mainitsi tuon rauhallisen ja stressittömän joulun valmistelun, niin haluan jakaa kanssanne twitterkuplaani kuuluvan työhyvinvointityypin neuvot otsikolla Levollista mieltä jouluviikkoon:
- Keskity yhteen asiaan kerrallaan.
- Pidä tauko vähintään aina kun sitä et millään ehtisi pitää.
- Ole armollinen. Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä töissä eikä kotona. Joulu tulee vähemmälläkin höösäämisellä.
- Nauti läsnäolosta ja matkanteosta.

IT-alalta eläköityneen ystäväni stressinvälttämisneuvot on kirjoitettu enemmänkin kieli poskessa. Hän lähetti ohjeet espanjalaisen joulusiivouksen tekoon:
1. Luo tietokoneellesi uusi kansio.
2. Anna kansiolle nimeksi ”Kodin lika, pölyt ja sotkut”.
3. Ota lasi viiniä.
4. Klikkaa oikealla hiirinäppäimellä uutta kansiota.
5. Valitse ”Poista”.
6. Tietokoneesi kysyy nyt: ”Haluatko poistaa Kodin lika, pöly ja sotkut ” lopullisesti?
7. Klikkaa ”Kyllä”.
8. Nosta jalat pöydälle. Ota lisää viiniä.

Luulenpa itse noudattavani näitä molempia. 😉

Moi mimmit! Hyvä, ettei Kipan kolonoskopiassa löytynyt ainakaan vielä mitään huolestuttavaa. Ja toivottavasti pysyt terveenä polvileikkaukseen asti.

Tiinuliinu, kyllä me voidaan "auttaa" piparimääriesi pienentämisessä, mutta niin varmasti voi moni muukin teidän nuorisosta.

Mulla ei ole joulustressiä. Espanjalainen it-tapa sopii oikein hyvin. Ja kun ei olla kotona, ei siellä tarvitse siivota normaalia kummemmin. Mökillä kaikki on valmista, paitsi varmaan pölyt joudun pyyhkimään muutaman poissaoloviikon jälkeen.

Sen sijaan pientä stressiä kaikkien menojen kanssa on, vaikka ne ovatkin hauskoja juttuja. Olisi vaan niin mukava kääriytyä viltin alle sohvan nurkkaan lueskelemaan. Lauantaina olimme edesmenneen mieheni puoleisen suvun puurojuhlissa. Puolet bonuslastenlapsistani oli puolisoineen mukana ja voi miten nautin heidän kanssaan juttelusta. Jotenkin aina voimaannun siitä, nuoret ovat tulevaisuutemme ja ainakin nämä näyttävät selviytyvän oikein hyvin.

Suvun nuorin, 9 kk, vierasti minua ja hänen äitinsä ilmoitti topakasti tulevansa vauvan kanssa loppiaisen jälkeen kyläilemään, koska "lapsi ei saa vierastaa mammaansa". vierastaminen kai kuuluu tuossa vaiheessa asiaan, joten en nyt sen kummemmin järkyttynyt itkuun purskahtaneesta vesselistä.

Sunnuntaina keräsimme viisikon ja veimme syömään, korvauksena pitämättömästä poikaleiristä. Ja kuinka mä taas sisäisesti kikattelin poikien juttuja. 18-vuotiailla omat lukio-, armeija- ja kuntosalijuttunsa, 15-vuotiailla sekalaisia tarinoita ja 14-vuotias meluaa kaikkien puheen päälle omat tärkeät asiansa. Mainitsin, että ei kai me enää poikaleirejä pidetäkään, kun teillä on niin paljon muuta. Pojat tuijottivat hetken ja ilmoittivat sitten, että kyllä yksi talvinen viikonloppu mun mökilläni olisi tarpeellinen.

Kahtena iltana Juniorin huoneeseen on ilmestynyt kaunis tyttö. Ekana iltana koputin, kurkistin ovesta ja moikkasin. Eilen päätin ryhtyä tositoimiin, paistoimme pannukakun ja menin kutsumaan nuoret pöytään. No tulivathan he ja tyttö ujosti vastaili, kun jotakin hyvin helppoa kyselin.

Junior kävi saattamassa neidon bussipysäkille, tuli kotiin ja ahtoi loput pannarit massuunsa, ei kehdannut tytön nähden rohmuta niin paljon. Näytti tytölle ostamansa joululahjan, herttaisen pienen korun. Samalla meille syntyi syvällisempikin juttelu. Sanoin, että saattaa tulla tilanteita, jotka hämmentävät tai mietityttävät ja joista ei tunne mitenkään voivansa jutella vanhemmilleen. Että sitä varten on keksitty isovanhempi, mamma, joka on niin vanha, ettei häkelly mistään kysymyksistä. Että minä olen aina olemassa, jos tahdot jutella. Poika taputti minua ja sanoi, että hyvä tietää.

Tytärtä hieman kaivelee, kun tiedän Juniorin asioista enemmän kuin hän, mutta totesi samalla, että hyvä kun puhuu sulle, mä esitän aina vääriä kysymyksiä ja hermostuu mulle. Matkaajat ovat jo pohjois-Espanjassa ja tänään ajavat kotiinsa asti. Zappa on käyttäytynyt hotelleissa hienosti, vaikka liikunta on jäänyt vähemmälle kuin yleensä.

Mennan tavoin toivottelen tässä vaiheessa vasta oikein hyvää viikkoa joulua odotellessa.