Edellisessä kirjoitin, ettei ole joulustressiä. No nyt alkaa vähän olla.

Vietiin Juniori eilen futistreeneihin Espoon keskustaan lämmitetylle ulkokentälle. Lähdimme kauppakeskukseen, kun ei kannattanut kotiin asti ajaa. Juniori toimii maalivahtina. Vaan joku oli potkaissut häntä nenään niin pahasti, että verentulo ei ollut lakata. Valmentaja oli pojan mukaan vaan naureskellut. Äkkiä hakemaan ja kotiin. Meidän mielestä nenä ei ollut vinossa ja verentulokin alkoi laantua. Jääpussi nenuun ja särkylääkettä suuhun.

Juniori jäi tänään kotiin, valitti kurkkukipua. Hänellä on usein kurkku kipeänä kuten minullakin. Nukkuu nyt, teen herättyään hänelle koronatestin.

Mutta tuo Islannin tulivuoren purkaus. Muistan edellisen kerran, kun koko Euroopan lennot pysähtyivät. Tytär miettii, saisiko poikien lentoja siirrettyä jo huomiselle. Minä mietin, että kyllähän me pojat hoidetaan, mutta kaikki heidän joululahjansa ovat Espanjassa. Ja saanko Juniorin mökille, kun tyttäystävä on täällä.

Seuraamme tilannetta.

Aiemmin arveltiin, että tämä purkaus on erilainen eikä tuota tuhkapilveä. 

Niin sanottiin aamuteeveessäkin tästä purkauksesta, ettei tulisi tuhkapilveä. Purkauskohta on kai niin leveä kilometrien mittainen, ja siksi eri tyyppinen. Mietin että kaivan sen Satu Rämön Hildurin joululukemiseksi, jos uutisointikin on Islanti-teemaista. Hyvää ja kullekin mieleistä joulua joka kotiin, jos ei tule enää tänne pistäydyttyä ennen pyhiä.

Minulla odottaa Jakob lukemista joulunpyhinä.

Joko sulla Tulis on se islantilaispaita puikoilla, eikös sen pitänyt liittyä eläkkeellejäämishommin 🧶🧶🧶

No ei, säärystimet on vasta valmiit. Kuluneet peukalot ei oikein tykkää pitkäkestoisesta kutomisesta. Ehkä joku pienempi työ ensin, joulukiireiden jälkeen.
Aikaahan olisi polvileikkauksen jälkeen, mutta liika istuminenkin on silloin pahasta. 

Minä kyllä istuin aika paljon sohvalla. Jalka kiilatyynyn päällä siinä sohvalla, niin meni hyvin. Sängyssä kun ei jaksa olla eikä seisaallaan, kävelykin haastavaa. 
Tuijotin aika paljon elokuvia kun keskittyminen niin lukemiseen kuin kutomiseen ei riittänyt. Tosin torkuin paljon. 

Islannin tulivuorta on seurattu täälläkin koko syksy. Kiinnostaa senkin takia, että juuri tuollakin alueella ajeltiin syyskuussa ja Grindavikissa yövyttiin yksi yö.
Jännä sattuma, että en nyt ole varmaan joulukuussa katsonut maanjäristyssivua Islannista enkä heidän uutisiakaan, mutta viime yönä puolilta öin katsoin. Kaikki vaikutti rauhalliselta ja grindavikiläisille oli jopa lupailtu kotiin pääsyä jouluksi. Ja aamulla heti uutisissa ensimmäisenä kuvia purkauksesta. Niin se luonto vaan tekee mitä tykkää eikä siinä aina ihmisen ennusteet pidä paikkaansa.
Joka tapauksessa koko ajan on asiantuntijat sanoneet, että tämä purkaus ei tulisi tuottamaan tuhkapilveä, koska olosuhteet ovat erilaiset. Ei ole jäätikön alainen tulivuori, jolloin purkaus on usein räjähdysmäinen ja tuottaa runsaasti tuhkaa. Tuollainen rakopurkaus on ns. rauhallisempi. Joten luultavasti lennot jatkuu kuten ennenkin. Ei edes Reykjavikin lentoja ole pysäytetty. 

Nyt on tuulista ja sateista täällä. Puut ovat menettäneet ihanat lumipeitteensä. Maassa sentään on vielä hyvät lumet, joten täällä varmaan saamme pitää valkean joulun. On niin leppoisaa kun ei ole mitään kiireitä. Eilenkin askartelin vaan huvikseni joulukortteja, vaikka en tarvitse. Ovatpa valmiina ensi jouluna. 
Huomenna menen vesijuoksuun ja vesijumppaan. Samalla reissulla vähän ostoksilla, siis ruokajuttuja vaan. Paikalliselta lihantuottajalta tulee huomenna kinkkurulla. Tilasin heiltä kun viime vuonnakin oli niin erinomainen. Torstaina tai perjantaina pikku siivous ja siinä se. Sitten vaan oleillaan. 
Nyt lähden kirjastoon hakemaan joululukemista. 
Mukavaa joulun odotusta kaikille. 

Hei Tampereelta!

Vuoden lyhin päivä ja niin paljon tekemistä! No, ei vaiskaan. Homma on hyvin hanskassa, luumut likoamassa ja jauhettu maksa sulatettu huomista maksalaatikkoa varten. Paikat ovat puhtaina tiistaisen siivouksen jäljiltä ja jääkaappi täynnä ruokaa eli joulu joutaa hyvin tulemaan!

Serkkulikkani tulee huomenna puolen päivän aikoihin ja hän oli tänään käynyt laittamassa lyhtyyn kynttilän perheeni haudalle Hietaniemen Uurnalehdossa. Hän oli saanut sangen läpinäkymättömäksi käyneen lyhdykin puhdistetuksi, mistä olen erittäin kiitollinen, joten kynttilä näkyy nyt hyvin. Ainakin saamassani kuvassa kaikki on niin kuin aina ennenkin, vaikkei haudalla havuja olekaan. Onneksi sentään lunta vielä näyttää olevan, joten yleisvaikutelma on siisti.

Toivotan teille kaikille rauhallista ja hyvää joulua sekä kaikkea hyvää ja ennen kaikkea terveyttä tulevalle uudelle vuodelle ❤️

                                 

Hyvää/hauskaa/iloista/rauhallista/onnellista/ihanaa(tarpeeton ylipyyhitään) joulua jokaiselle Kiloklubin kuuskyt plussalaiselle ynnä lähipiireille!

Kahdenkymmenenkolmen saaristolaisleivän (joo, lähti vähän lapasesta!), kolmen kirkkokonsertin (no neljäskin on kalenterissa mutta voi olla etten mee) ja kohtuuden rajoissa pysyneiden sometoivottelujen (kortteja ei tänäkään vuonna lähetetty paitsi muutamalle ankarimmalle digiänkyrälle) jälkeen vetäydyn joulurauhaan. 
Paitsi joo huomenna leipasen vähän torttuja (tämän vuoden trendikkäimmät tortut ovat ruusunmuotoisia, sanoo Kotilieden toimitus ja hehän sen tietävät) ja kahvittelen muutaman sukulaisen. 
Pöydänkulmalla on kymmenkunta kirjaa ja kaksi marmeladirasiaa, joten eiköhän tässä pärjätä.

Pärjäilkää tekin. Ellei tänä vuonna enää tavata niin seuraavana sitten.