IL ja Tulirumpu, onnea polvileikkauksiinne. Auringon valon lisääntyessä sujuu kuntoutuminenkin varmasti mukavasti.

Kipa, hieno kuvaus sairaalareissustasi ja kuntoutumisestasi. Varmaan olosi päivä päivältä paranee.

Kivikasa, toivottavasti olosi on helpottunut. On tosi raskasta, kun ei yöllä yskimiseltään saa nukutuksi. Joko kävit spirometriassa?

Japena, kyllä ihan päätä huimaa tuo painonpudotuksesi. Tosi hieno homma, että leikkauksen jälkeen olet pystynyt pitämään pintasi.

Tiinuliinu, sinä se jaksat tehdä vaikka mitä. Kirjoitat paljon muutakin kuin päivityksiä tänne kuusikymppisiin, leivot ihania leivonnaisia, raivaat kotia, käyt taidenäyttelyissä, laulat kuorossa ja nyt sitten vielä aloit virkata suuri töistä päiväpeittoa ja kohtahan jo alkaa veneen kesäkuntoon valmistelu. Ja ihana koiranne pitää huolen siitä, että käyt päivittäin ulkona lenkillä. Huh, huh, respectiä täältä sinne.

Mustikkaposki, onneksi sait jo melko pian sen ajan silmäpolille.  On varmasti tosi ikävää, kun silmät eivät ole kunnossa.

Pikseli, hurja suoritus sinulta tuo lumen kolaus. Märkä lumi on kyllä niin raskasta, etten minä jaksa sitä kolata juuri yhtään ja miestäni en päästä sitä tekemään. Pahimpaan aikaan naapuri ja tytär auttavat. Kevyttä lunta mieheni lapioi ihan mielellään ja sydänkin sellaisen kolaamisen kestää. Minkähänlainen sellainen akkulumilapio on? Onko kellään kokemuksia?

Menna, olen ihan varma, että sinä osaat toimia juuri oikein miehesi kanssa. Olet tiukka, mutta samalla lämmin. Et pelkää sanoa asioista suoraan, mutta et turhaan jankuta, jos siitä ei tunnu olevan mitään hyötyä. Niin kuin olet todennut: et voi miehesi puolesta olla juomatta. Hänen on itse oma päätöksensä tehtävä. Se minusta on erinomaista, että teillä on elämässä monia mukavia asioita, joita teette yhdessä. Sekin tukee raittiina olemista.

Minäkin muuten sain tiedon sairaalasta, että minulle on tehty hoidonvaraus polven tekonivelleikkaukseen. Laki edellyttää, että minut hoidetaan kuuden kuukauden kuluessa. Saapa nähdä.  Juuri nyt pärjään kyllä ihan hyvin. Melkein tuntuu turhalta koko leikkausjonossa oleminen, mutta eiväthän ne kulumat sieltä toisaalta minnekään häivy itsestään. (kulumisaste on 3-4 välillä, mitä se sitten tarkoittaneekin)

Eilen kävimme lapsenlapsen 10 v kanssa oman vaalikeskustelumme. - Ketä sinä mummu äänestit? - Enpä taida kertoa. - Miksi et? - Meillä on täällä Suomessa vaalisalaisuus ja se tarkoittaa sitä, että vain minä tiedän ketä äänestin. - Ja pappa. - Ei välttämättä edes pappa, jos en kerro. - Mutta mä olen lapsenlapsi, joten mulle voit kertoa. - Miksi haluaisit tietää? - No sitten kun mä äänestän, niin taidan äänestää samaa kuin sinä. Sä olet niin viisas ja osaat pelata fuskuakin tosi hyvin.( pientä imartelua siis heitettiin keskusteluun mukaan).

Keskustelua käytiin samaan sävyyn pitkään ja hartaasti. Ja lopulta vakuutin pojalle, että aikoinaan hän tulee äänestämään ihan juuri sitä ihmistä, ketä haluaa ja hän voi huoletta unohtaa minun äänestykseni. Jokainen löytää oman puolueensa tai ihmisen, joka tuntuu itselle oikealta vaihtoehdolta. Tärkeintä on, että käy äänestämässä. - okei, sanoi poika ja jatkoimme korttipeliämme.

Juuri nyt elämämme on hieman alakuloista. Toissa viikonloppuna mies joutui käymään sydänoireiden vuoksi sairaalan päivystyksessä. Ei mitään vakavaa onneksi, mutta jonkinlainen kuoleman pelko, yleinen ahdistus tunkeutui mieheni elämään. Yritän saada hänet unohtamaan pelon, mutta masennus on kurja kaveri. Sitä on välillä vaikea voittaa.

Nyt onneksi kovat pakkaset ovat hellittäneet ja hän pääsee ulos pitkille kävelylenkeille. Aurinko valaisee jo aamut. Linnut aloittavat varovasti viserryksiään. Lapsenlapsi piipahtaa koulusta kotiin mennessä ja huutaa: Pappa, askarrellaan.

Istumme takkatulen ääressä lukemassa. Juttelemme. Olemme hiljaa.  Katsomme hyviä futismatseja. Nauramme mainiolle ranskalaiselle TV sarjalle: Agentit. Valo karkottaa pimeyden. Aurinko sulattaa jossain vaiheessa lumen. Hipaisen hellästi mieheni kättä. Sanoittakin hän tietää miten rakas hän on minulle. Se riittää. 

Hyvää tätä päivää itse kullekin.

merelle. Kiitos. Hoksasin nuo samat jutut. Ranskalaiset osaavat ja Barca ei ole ollut entisensä. Saa nähdä miten jatkossa.

Tervehdys,

Tiinuliinu unohdin edellisessä kirjoituksessani mainita, miten minua nauratti tuo sinun sanontasi polvenvaihtoviikot 🤣. Sotka taitaa olla se, joka mainostaa patjanvaihtoviikoilla. 

Kivikasa yritä vaan siihen sydämen ultraan. Sinänsä hyvä ja helpotus, että sydänfilmi on otettu, mutta onhan se ultra paljon enemmän informaatisempi. Olet varmaan kokeillut yskään hunajaa. Olen kuullut, että sen lisäksi kuumaan veteen sekoitettuna, se voisi auttaa yskään ihan suoraan sellaisenaan lusikalla otettuna. 

Alicanten reissu kuulostaa ihanalta. Meillähän oli lennot sinne varattuna maaliskuussa 2020, jolloin oli tarkoitus olla osa viikosta ensin IL:n ja Justuksen kanssa heidän luonaan Alteassa ja loppuajaksi oli hotellivaraus Alicanteen. No matkahan peruuntui, kun tuli se korona.... Muistan vieläkin, kun IL lähetti mulle kuvia lentokentältä henkilöstöstä, joka oli pukeutunut kokonaan suojaaviin valkoisiin pukuihin...  Toivon kovasti, että vielä pääsemme siellä käymään. No, siippanihan lähtee sinne nyt huhtikuussa sen "poika"porukan kanssa. Saa nähdä, miten saavat fudislippuja varattua otteluihin. Käyvät ehkä junalla Madridissakin. 

IL kyllä Zappa-jutut saivat väkisinkin hymyn huulille. Minusta oli hauskaa, kun kirjoitit Zappan istuneen ruokatuolille "muina koirina". Hallitset kyllä hyvin koiran koulutuksen. Tarkoitan tässä tuota murina-tarinaa. Ulvomista oli mukava kuunnella Facen videosta 😂. 

Heviteini oli niin komea frakki päällään. En muista, kuinka monta vuotta siitä on, kun näin hänet viimeksi. Jotenkin vaan uskomatonta, että on miehen mittainen ja katselee itselleen jo autoa. 

Merelle olet kyllä niiiiiin oikeassa tuon koiran silittämisen suhteen. Kun lapset ja vävy sekä hauvavauva olivat täällä ensimmäistä kertaa leikkaukseni jälkeen, niin oli todella rauhoittavaa maatessani sohvalla, kun pienen pieni hauvavauva oli masuni päällä ja sain helliä sitä. Oikein tuntui ihan fyysisestikin, kuinka rentouttavaa se oli. Hauvavauva (se on siis shihu) oli juuri lääkärissä. Painoi hieman alle 2900 grammaa. Se joutuu kerran vuodessa käymään sydämen ultraäänitutkimuksessa ja sillähän on sydänlääkitys. Lääkitys jatkuu toistaiseksi ennallaan, mutta eläinlääkäri arveli, että jo vuoden päästä alkaisi verenpainelääkitys tuon lisäksi. Vaikuttaa kuulemma siihen, että nestettä ei kerry keuhkoihin. Sitä lääkäri piti hyvänä, että paino oli suurin piirtein sama kuin vuosi sitten. Se kuulemma helposti laskee iän myötä tuon sydänvian kanssa. Kalliita on nuo elänlääkärikeikat eikä hauvavauvalla ole tietenkään vakuutusta.... 

Menna miten teillä sujuu? Ei ehkä ole ihan helppoa miehelläsi lopettaa laakista tuo juominen. Tsemppiä molemmille. JJ kirjoitti niin kauniisti siitä, että onneksi teillä on paljon yhteisiä harrastuksia, jotka varmasti helpottavat tilannetta. 

JJ polven suhteen puolen vuoden aikana saattaa tilanne yhtäkkiä kääntyä huonompaan suuntaan melkoisen nopeasti. Näin kävi ainakin minulla ja IL:llä myös ymmärtääkseni. Eli leikkaukseen vaan, heti kun pääset. Vieläkin vähän harmittaa (vaikka yritän kyllä olla tuhlaamatta energiaa siihen, kun asialle ei enää mitään voi) se, että oma polveni ehti mennä lyhyessa ajassa niiin surkeaan kuntoon ja kivut olivat aivan kauheita myös lonkassa. Harmitus tällä hetkellä lähinnä sen vuoksi, että jouduin jo ennen leikkausta syömään niin vahvoja lääkkeitä, että toleranssi niihin kasvoi ja leikkauksen jälkeen eivät sitten "normiannokset" enää helpottaneet kipuuni, kuten olisi pitänyt. Tämän viikon maanantaina soitin taas Peijaksen osastolle ja sain nyt kahta jo syömääni lääkettä suurempana annoksena. 

Pitänee etsiä Areenasta tuo Agentit. Jospa se toisi vähän ranskan kieltä muistiini, vaikka en kyllä sitä kieltä koskaan hyvin oppinutkaan.

JJ onneksi kevät jo pikku hiljaa tekee tuloaan ja valon määrä kasvaa. Ehkä se vähän helpottaa miehesi mieltä. Eniten kyllä varmaan lapsenlapsen tulo teille koulupäivän jälkeen ja tietysti sinun rauhoittava läsnäolosi ja rakkautesi. Ymmärrettävää kyllä, että sydäntapahtuman jälkeen on tuollaisia tunteita. 

Oli hauska lukea vaalikeskustelusta  10-vuotiaan kanssa. Fiksu poika. 

Minä täällä odottelen, että lämpötilan mittausmiehet tulisivat... Kello on nyt ollut soimassa kolmatta aamua peräkkäin. Kahtena ensimmäisenä (ma ja ti) ovat tulleet kymmenen aikoihin tai vähän ennen. Tänään pitäisi olla viimeinen kerta ja laittavat termostaatit paikoilleen. Täällä on nyt pitänyt sulkea kaikkien huoneiden ovet mittauksia varten. Eilen kyllä maanittelin, että laittaisivat jo makuuhuoneeseen termostaatin paikoilleen, koska edellisenä yönä siellä oli aivan liian kuuma ja kipujen lisäksi tuo liika lämpö haittasi nukkumistani. 

Viime yönä sitten nukuin tosi hyvin ja kyllä harmitti, kun piti herätä kellon soittoon. Nukahdin sohvalle A-studiota katsellessani. Olimme ensin katselleet siippani kanssa taas yhden vaalikeskustelun, joka oli Ilta Sanomien järjestämä ja sen päälle uutiset. Me katsomme nuo yleensä tallennettuna jälkijunassa. Siippaani alkoi väsyttää sitten niin, että ei enää A-studiota jaksanut katsoa. No minä nukahdin sohvalle jalka kohti kattoa osoittaen. Heräsin joskus puoli kolmen aikoihin ja siirryin omaan sänkyyni. Ajattelin, että kun olin nukkunut sohvalla niin kauan, uni ei varmaan heti tulisi. Mutta toisin kävi. Nukahdin tosi nopeasti ja heräsin vasta kellon soidessä 15 yli 8. Ensimmäinen kerta taisi olla, kun en yöllä hakenut kylmägeelipussia polven päälle. Minulla oli kyllä kaksi pussia (en ole vielä sitä isoa mistään löytänyt) siinä sohvalla ollessani ja olivat siinä pitkään, kun nukahdin. Aamulla vielä väsytti, mutta toisaalta olo ihan toisen lainen, kun olen saanut nukuttua hyvin. 

Siippani lähti auton katsastukseen ja sieltä menee hakemaan ruokatilauksemme. Laitoin sen jo parisen viikkoa tälle päivälle huomisen lakon vuoksi. Ja perjantaista ajattelin, että jos AKT on lakossa mukana, niin miten saavat tuotteet kuljetettua kauppaan?? Joten, nyt päädyimme tähän ratkaisuun. 

Tarkoitus olisi vielä sitten lähteä äitiä katsomaan ja sieltä mennä isäni luo. Aioin taas istua auton takapenkillä, niin että saan jalan suoraksi. Juttelin eilen poikamme kanssa hänen ajaessaan pois päin isäni luota. Oli siellä taas sunnuntaista lähtien. Isälläni on ajokortti myönnetty tämän vuoden joulukuulle asti kunnes täyttää 90 vuotta. Vähän alkaa olla ajo jo epävarmaa poikamme mielestä, joten pitää nyt seurata, miten tilanne kehittyy. Olemme puhunneet isälleni, että etsisi Nummelasta vuokra-asunnon syksyllä ja olisi siellä talvikuukaudet. Sieltä pääsisi sitten aina välillä saunomaan "omaan kotiin". Vaikeaa on varmasti paikan myyminen, joten tuo ehdotus tuntui "pehmeämmältä", että ei tarvitse heti luopua paikastaan. Sehän oli ensin kesämökkinä vanhemmillani. Anoivat sitten käyttötarkoituksen muutosta ja taloon rakennettiin lisätilaa. Suunnilleen puolet on nyt vanhaa taloa (rakennettu 1800-luvun puolella) ja puolet on uutta tilaa. Alkaa vaan olla raskasta ruon ikäiselle paikkojen kunnossapito. No, katsotaan, mitä syksy tuo tullessaan.  Sinänsä auton hinnalla saisi ajaa taksilla Nummelaan kyllä 5 krt viikossa ja tilata polttopuita sekä aurauksia mielensä mukaan. On kyllä ehkä ajatellut antaa autonsa pojallemme - tällainen käsitys minulla on. Pojalla ei tällä hetkellä ole omaa autoa. Asuu Kruunuhaassa ja pärjää "normielämässä" hyvin ilman autoa. Välillä (kuten juuri nyt) hänellä on lainassa ystävänsä auto, kun ystävä on parin viikon reissulla. Vastavuoroisesti tämän ystävän koira on pojallamme ja "miniäkokelaalla" hoidossa aina, kun ystävä tarvitsee sille hoitopaikkaa. 

Nyt on alettava tehdä polvijumppaa. Toivon kovasti, että mittarimiehet saapuvat pian, jotta pääsisimme lähtemään heti kun siippani tulee ja kauppaostokset on laitettu paikoilleen. 
Tulirummulla on käsitykseni mukaan tänään se molempien polvien leikkaus. Jännää sitten kuulla, miten toipuminen ja kuntoutus sujuu. 

Mukavaa viikon jatketta itse kullekin sekä  terveyttä  ja hyvää mieltä teille ja läheisillenne.

Päivää pitkästä aikaa 😂🤣

Piti vielä sanoman, että meillä on aikomus mennä sunnuntaina Hyvinkäälle kummitytön "vauvan" yksivuotissynttäreille". Juuri pari viikkoa sitten kuulimme ilouutisia, että tyttö on sammassa pikkusiskon tai -veljen. Ikäeroa tulee vain noin puolitoista vuotta, joten kummityttömme on kyllä sitten aluksi kovilla. Toivoivat kovasti toista lasta, kun kummitytöllä ikää jo 35 v eikä ole lainkaan itsestään selvää, että enää niin helposti tärppäisi. Mutta heillä kävi tuuri, kun melkein heti onnistui. 

Meidän tytär on kummityttömme tyttären kummi. Tyttärellä ja vävyllä oli tietysti tarkoitus tulla myös synttäreille (jos vävy ehtisi pyhänä ajoissa kotiin, kun hänellä oli tarkoitus mennä viikonloppuna vanhempiaan tervehtimään). Vävy oli viime viikonloppuna poikaporukan kanssa laskettelemassa. Siellä yksi oirehti jo viikonloppuna ja kotonaan oli ollut koronaa. Ei ollut lähtiessään vielä kipeä ja testikin näytti negatiivista. No vävy kipeytyi jo sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Ollut tosi huonona : hirveät lihassäryt ja kuume yli 39 asteessa eiliseen asti. Eilen illalla alkoi kuulemma olo vähän helpottaa. Tytär taas paleli eilen illalla ja tänä aamuna oli kurkku kipeänä... Taitaa olla korona nyt tulossa hänellekin. Sairasti sen reilu vuosi sitten ja oli aluksi niin kipeä, että pelkäsi kuolevansa. Ehkä nyt ei tule niin rajuna. Näyttää nyt siltä, että tytär ja vävy eivät tule syntymäpäiville. Vielä kun kummityttö raskaana ja muut vieraat, niin ei voi ottaa riskiä. Nopeasti näyttää tämä uusi variantti tarttuvan ja oirehtivan. Se siinä on "hyvää" verrattuna aiempiin, että ei ehdi oireettomana ja tietämättään tartuttaa tautia niin pitkään ennen omaa sairastumistaan. 

Taas kivaa päivän jatkoa 🥰

Minäkin vielä toistan, että Agentit- on sarja, joka kyllä kannattaa katsoa. (Teemalta tulee muutenkin hyviä filmejä ja sarjojakin.) Minä luulin ensin, että Agentit on joku dekkari-sarja enkä alkanut sitä seurata, vaikka kyllä dekkarijutuista pidänkin.

 Sitten kerran hieman sattumalta aloimme  areenasta katsoa ensimmäistä jaksoa ja  totesimme, että tämä on parasta viihdettä mitä vuosiin olemme nähneet. Katsoimme myös saman tien monia jaksoja kerrallaan.

 Sarja kertoo agenteista, jotka edustavat filmitähtiä, käsikirjoittajia ja ohjaajia. Jaksoissa näkyy Ranskan huippunäytteijöitä esittämässä näyttelijöitä ja ohjaajia esittämässä ohjaajia. Onkohan nyt jo kolmas vai neljäs kausi meneillään eikä sarja ole yhtään heikentynyt ensimmäisestä kaudesta, mikä sekin on pieni ihme.

Jumbojet, kiitos taas kauniista sanoistasi! Kyllä minä jankutan enkä ole enää lainkaan lempeä. Asiasta väännetään yhä, vaikka nyt hän ei välttämättä osta niin suurta määrää viiniä, mutta 5,3 volttista kaljaa kuitenkin ja se mikä kotona on, hupenee tosi vauhdilla. Eniten minua ärsyttää se, kun hän aloittaa tissuttelun jo ennen aamupalaa! Hän nousee tuntia puoltatoista ennen minua, joten siinä on hyvää aikaa ottaa ensimmäinen kalja tai hörppäistä vähän valkkaria! Odotan oikein tulevaa neurologin vastaanottoa, jotta pääsen taas kertomaan kaikki tosiasiat.

Parkinson-lääkkeen ottaminen on ollut vähän hankala aikatauluttaa varsinkin aamulla, mutta nyt se suunnilleen sujuu. En kyllä ihan ymmärrä, miksi lääkäri määräsi ottamaan sen tuntia ennen ateriaa, kun lääkkeen tuoteselosteessa ei puhuta aterioista mitään. Oletettavasti lääke saattaa aluksi aiheuttaa pahoinvointia, joten sen ottaminen tyhjään mahaan ei sen vuoksi liene suotavaa, mutta meirämmiäs ei ole mitään pahoinvointia tuntenut, joten täytynee siitäkin keskustella neurologin kanssa.

Yhteiset harrastukset alkavat olla aika vähissä, ellei nyt sitten telkkarin ääressä istumista sellaiseksi kutsuta. Sitä kyllä "harrastamme" runsaasti! Katsomme Viaplaysta muutamaa sarjaa ja erityisesti nautin sarjasta nimeltään Ghosts. Se kertoo pariskunnasta, joka perii vanhan kartanon, jossa asustaa liuta eri aikoina kyseisessä talossa kuolleitten ihmisten haamuja.  Pariskunnan vaimo  kompastuu sekä putoaa portaista ja hänen sydämensä pysähtyy muutamaksi minuutiksi eli hän oli hetken kuollut ja sen jälkeen hän on nähnyt haamut ja pystyy kommunikoimaan heidän kanssaan ihan normaalisti. Siitä syntyy hauskoja tilanteita, varsinkin kun haamut ovat niin erilaisia. Nainen näkee haamuja  missä sitten liikkuukin, kun kaikkialla on sellaisia, jotka syystä tai toisesta eivät ole päässeet lopulliseen määränpäähänsä. Jaksot ovat vajaan puolentunnin mittaisia, joten katsomme joskus pari kolme peräkkäin.

Tuo Agentit on alkanut kiinnostaa, kun olen kuullut muualtakin, että se on todella hyvä. Täytynee kokeilla.

Nyt meillä kävikin hyvä tuuri, kun busseja koskeva lakko alkaa vasta perjantaina. Niinpä pääsemme huomenna normaalisti kuntosalille, edellyttäen tietenkin, ettei tilanne jotenkin muutu. Aloittivathan päiväkoditkin lakkonsa jo eilen, vaikka alunperin kaikkien lakkojen piti alkaa vasta torstaina. Saa nähdä, miten kauan tätä poliittista mielenilmaisua aiotaan jatkaa. Itse en usko hallituksen kovinkaan helposti pyörtävän tekemiään päätöksiä.

Emme ole katsoneet kovin ahkerasti vaalikeskusteluja enkä minä ainakaan aio katsoa ensimmäistäkään ennen seuraavaa vaalipäivää. Eihän tilanne siitä miksikään muutu, etenkin kun oma ehdokkaani pääsi jatkoon. Valtaosa keskusteluista, kuten esim. eilinen A-studio, ovat pelkkää spekulointia, jolla ei ole muuta vaikutusta kuin että ihmiset menevät entistä enemmän pyörälle päästään miettiessään, ketä äänestää.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille, leikkaukseen meneville tsemppiä ja leikkauksesta tulleille toipumista. Älkää liukastuko!

Täytyy sen verran huomauttaa että Mustikkaposki tuon polvenvaihtoviikot-termin keksi. Itse en aio toistaiseksi osallistua, katsotaan sitten joskus lonkkien kohdalla josko osallistun. Pientä jomotusta öisin, hitautta liikkeellelähdössä, ei sen kummempaa. Koska vesiliikunta on tietääkseni nivelystävällistä, olen hankkinut sarjakortin uimahalliin. Vielä kun tulis käytettyäkin sitä 🙂

Tuolla toisessa ketjussa laskeskelen kävelykilometrejäni. Tammikuussa niitä kertyi vain 114, mutta pk-seudulla on miltei koko ajan ollut niin supermegaliukasta, että koiralenkit ovat tavallista lyhyempiä. 

Vaan nytpä otan uimahallikassin ja liukastelen ratikkapysäkille. Sitä ennen: hyvää loppuviikkoa ja mukavaa viikonloppua kaikille! 

Kipa, mä en uskalla mennä leikkauksen jälkeen aikoihin saamaan Zappalta silityshoitoa. Sillä kun on tapana yli 40 kilon voimallaan rynnätä syliin tai sitten se juoksee takaa polvieni välistä. Kävimme tiistaina sitä tervehtimässä ja sanoin tyttärelle, että mun tulee kyllä kamala ikävä koiraa - niin ja teitä myös! Me odotamme pelonsekaisin mielin Zappan lonkkakuvausta, joka on vasta 12.2. Sen seitsemästä sisaruksesta neljällä on parhaat A-lonkat, mutta yhdellä niin risat, että lääkäri suositteli lopettamista, ennen kuin on tosi kauheat kivut. Osa pennuista vielä odottaa eläinlääkärin aikoja. Kasvattaja haluaa tuon onnettoman koiran lonkkakuvista vielä toisen lääkärin lausunnon.

Olen ollut sisällä pari päivää, kun polvea särkee ja pelkään liukastumista jäisillä teillä. Tiistaina olin jo hyppiä seinille, joten lähdimme ajelemaan mökille edestakaisin, vähennettiin lämpöjä entisestään, kun tammikuun sähkölasku on yli 500,- eikä edes olla oltu siellä. Maanviljelijä oli aurannut pihani ja myös hiekoittanut sen tosi hyvin.

En tajua, miten kestän leikkauksen jälkeiset pari viikkoa. Nyt jo tuntuu, etten osaa muusta puhuakaan, enkä tahdo elämäni pyörivän vaan oman polveni ympärillä. Onneksi on presidenttitentit, katsotaan niitä ja jutellaan.

Eilen siivousfirmasta kävi kartoittaja kodeissamme. Tuumi, että kiva kun teillä on niin selkeät kodit. Selkeät? Tytär moittii muutamaa koriste-esinettäni, tupsujani ja kristallejani. Mutta Onni-siivouksen nainen nauroi, että näkisitpä muutamia muita koteja! Iloinen ylläri meille oli, että kun ollaan näin vanhoja, ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa ja kun omatoimisuutemme on alentunut, tuli seuraava alennus ja kun liitytään Tradekan jäseniksi, tulee vielä 25% alennus. Kohta ne varmaan maksaa meille, että pääsevät siivoamaan?

Tänään oli pakko käydä keskustassa asioilla. Justus vei autolla, kun mua sattuu käveleminen. Olisin mieluiten omatoiminen ja menisin ratikalla, mutta nyt on vaan ymmärrettävä tilanne.

Kiitos Agentti-sarjasta, vilkaisen ja varmaankin jään kiinni.

Merelle, jos olet Instassa, niin siellä Zappa-nimellä löytyy koiran omat sivut, joita vävy päivittää, kun ehtii.

Te Agentit-sarjasta pitäneet - jos teillä on Amazon Prime Video, sieltä löytyy tuon ranskalaisen pohjalta tehty brittisarja "Ten percent", joka myös on aika hulvaton.

IL se pari viikkoa varmaan elät polvesi ympärillä, samoin läheisesi. Näinhän se on aina kun joku operaatio. Kyllä se maailman kuva siitä taas pikkuhiljaa laajenee. 
Se ihanuus kun sitten ei enää satu. 

Minä olen välillä ihan ihmeissäni kun voin noin vain nousta sohvalta ja lähteä kipittämään. Miten on ihana kävellä kun polvi ei uhkaa pettää kun johonkin epätasaiseen osuu.

Elämänlaatu on niin paljon parempaa nyt. En edes ymmärtänyt kuin huonoa se olikaan nykyiseen verrattuna. 

Siivousfirman minäkin meinaan ottaa joka toiselle viikolle kun eläkeasuntoon muutamme. Jos vain on varaa. Toisaalta onhan se helpompi siivota kun tämä kymmenen kertaa isompi huusholli. Inhoan yli kaiken imurointia eikä kylppäreiden ja saunan pesukaan ole lempparia ja entäs pölyt, ne unohdan aina puhumattakaan peilipinnoista. Eli siis olen suurpiirteinen siivooja ja sen kyllä näkee tässä talossa. 

Meidän jäteillä oli hyvät lonkat toisella A ja toinen B. Aina kannattaa kysyä toista mielipidettä.

Menna miehen kanssa juttelin tuosta miehesi tissuttelusta. Pohdimme omassa tulevaisuudessa miten voisi moista käytöstä ruotia. Voiko siihen mitenkään vaikuttaa.  Me emme juo mutta kuka tietää mitä vanhuus ja sairaudet  tuo tullessaan vaikka sitten peliriippuvuuden.  Tsemppiä sinulle. 

Kipalle toipumisia edelleen

Täällä on niin liukasta etten mitenkään uskalla kävelyllä käydä. Enkä ole päässyt kokeilemaan suksia. Ensi viikolle lupaavat taas pakkasia.

Haetaan huomenna naapurikaupungista passit tai siis käydään anomassa ne. Netistä ei saatu. Käydään ystäväpariskunnalla sitten kahvilla. Lauantaina bonustyttären babyshowerit. Keräilen porukkaa pikkubussini kyytiin. 

Mukavaa tulevaa viikonloppua.,

Ps. Aloinpa minäkin katsomaan Agentteja. Hyvältä vaikuttaa, ainakin eka jakso.