Tervehdys 🥰

Eipä ne patterimiehet tulleetkaan sitten eilen. Turhaan viivytimme lähtöä äidin luokse. Oli kyllä ihanaa, kun äiti puhui enemmän kuin moneen kuukauteen ja oli tosi pirteä. Minulla oli mukanani nippu paperisia kuvia tyttären ja vävyn häistä, joita katsoimme yhdessä (olen näyttänyt ne kerran aiemminkin). Edellisellä viikolla olin vienyt tulppaaneita, mutta ne olivat kuihtuneet. Pari oli enää maljakossa. Nyt vein tulilatvan, jossa oli ihanat pinkit kukat. Siinä on paksut lehdet eikä sitä tarvitse kastella usein. 

Äidin luota lähdimme isäni luokse. Piha oli aivan jäässä ja siippanikin sanoi, että se on suorastaan hengenvaarallinen. Jotkut kohdat oli hiekoitettu, mutta isäni ei ollut kyennyt autosta nostamaan enää raskaita sorasäkkejä kipeän olkapäänsä vuoksi (mennyt kerran sijoiltaan, kuten minultakin) ja autonsa takakontti olikin valmiina auki, että siippani raahaisi säkit omalle paikalleen. Isäni on jossain asioissa niin jääräpää, että ei kuuntele edes toisten neuvoja. Siippani on jo parina aiempana talvena yrittänyt puhua, että parkkeeraisi auton puolisen metriä enemmän oikealle, niin hänen olisi turvallisempi ja helpompi tulla ulos autosta. Siinä missä se nyt ja aina on, on kuskin kohdalla maapohja ihan kallellaan ja varsinkin näin liukkaina aikoinen ottaa koville, että turvallisesti pääsee kaatumatta ulos. Puhui siitä, että sähköpiuha ei sitten ylettäisi pistorasiaan, mikä ei kyllä ole totta.

Joimme kahvit ja söimme karjalanpiirakoita ja puhuimme mukavia. Runebergin torttujakin oli tarjolla, mutta minä kieltäydyin. Yritin sitten varata isälle netin kautta aikaa Lohjan Terveystaloon , mutta tuli vain teksti, että ei vapaita aikoja kahteen viikkoon. Oli muutenkin mielestäni huono sovellus ja hankala käyttää. No isäni sanoi, että soittaa sinne ja varaa ajan. Hän hokee, että ei voi käyttää juuri saamaansa kuulokojetta toisessa korvassa, koska siinä on reikä (siis korvassa). On ajoittain pitänyt toisessa korvassa sitä vehjettä, mutta ei aina niinkään. Poikamme kun ajoi edellisenä iltana sieltä pois päin, pyysi minua katsomaan, että käyttää edes sitä toista korvanappia. Heti huomasin, että molemmat olivat latauksessa. 

Isäni alkaa selvästi kärsiä muistisairaudesta. En tiedä, miten sen ottaa puheeksi. Olemme kaikki kiinnittäneet siihen huomiota ainakin jo puoli vuotta ellei kauemminkin. Eilen toi ensin siipalleni näytille jonkun possun paistin (oli vakuumipakkauksessa) ja kehui, kuinka edullinen se oli ollut. Sanoi, että pitää paistaa miedossa lämmössä ja kauan. Sitten puhui, että lämpötila pitäisi olla 500 astetta. Huh... Kerroin, että ei missään normiuunissa ole sellaisia lämpötiloja ja 300 on yleensä maksimi. Sitä ei tarvitse juuri muuten kuin kinkun kuorrutuksen kanssa. 
Kyllä oli pienellä printillä kohta, jossa oli lämpötila. Eli se oli sitten 150 astetta ja kaksi tuntia. Kirjoitin sen hänelle vihkoon ylös. 

Muuten isälläni on kuntopyörä, jonka hommasi kolme ja puoli vuotta sitten, kun oli itse polven tekonivelleikkauksessa. Yritin, miten polkeminen onnistuisi. Sain kyllä leikatulla jalalla polkimen liikkumaan, mutta yhdessä kohtaa se tuli "liian ylös", niin että polveeni koski kovasti, kun meni liian koukkuun. Juuri ja juuri saan sen 90 asteen kulmaan, en juurikaan enempää. Nyt kun sain maanantaina vahvempia lääkkeitä, niin luulen, että noi jumpat sujuvat paremmin. 

Jostain sairaudesta - luultavasti vahvojen lääkkeiden sivuvaikutuksesta olen nyt onnistunut kaksi kertaa vahingossa poistamaan yhden kappaleen tekstistäni. En enää niitä yritä. Joskus myöhemmin sitten.

Japenan kuntoutuminen on rohkaisuna meille kaikille. Kiitos vielä kerran (varmasti kiitän tulevaisuudessakin), että olet niin hyvin kertonut toipumisen vaiheistasi. Minulla nyt kolme viikkoa ja yksi päivä leikkauksesta. Pari viimeistä yötä olen nukkunut hyvin (johtunee varmaan lääkityksestä). Ihana tunne aamulla tänäänkin, kun oli takana hyvin nukuttu yö. En laittanut kelloa soimaan ja olin kirjoittanut yhdelle työnjohtajalle viestiä eilisestä, kun patterikavereita ei näkynyt eikä kuulunut. Samalla sanoin, että meille ei saa tulla ennen klo 11. Oli muuten eilen paljon puhetta asiasta taloyhtiön facebook-sivuilla. Muistaakseni viime perjantaista lähtien olen käyttänty pääosin yhtä keppiä. Eilen ja tänään olen ollut osittain jo ilman keppiä.

Tänään olin taas sun sivuilla aikaa taakse päin, kun olit suunnilleen samassa vaiheessa polvesi kanssa kuin minä nyt olen. Jotenkin mennyt unholaan multa sun etukäteen annetut ohjeet - tai ainakin yksi niistä- kompressiosukan käyttö. Siipallani olisi ollut, saanut joskus lapsilamme lahjaksi. Nyt on liian myöhäistä aloittaa. Ehkä sen vuoksi, en huomannut kirjoituksissasi valitusta kivusta jalkapöydässä ja varpaissa sekä nilkan ympärillä, kehräsluun tuntumassa. Tietenkin kun turvotus laskee alaspäin, niin sinnehän se suuntaa ja siippani on usein jopa kolmekin kertaa päivässä hieronut ihan varovasti jalkaani. Pohje on edelleen ihan kova. Onneksi ylempänä reidestä turvotus siitä kohtaa, jossa oli se iho jäänyt kiristysnauhan alle kaksinkerroin, on lähes kadonnut. Itse haava on erittäin siisti. Minulla tuli ohjeena muille annettavaksi sellainen, että kotihousut olisi hyvä olla sellaiset, joissa on lahje alhaalta päin niin leveä tai periksi antava, että leikkaushaavan päälle saa kylmägeelipussin helposti.... ja että ei tarvitse housuja ottaa pois. IL:n kanssa taisimmekin jo puhua tuosta. 

IL ymmärrän, että tulee ikävä Zappaa ja sen, että et voi heti leikkauksen jälkeen sita paijailla, vaikka mielellään varmasti sun syliisi tulisikin. Kauhean rankkaa varmasti henkisesti odottaa sitä lonkkakuvausta. Toivottavasti kaikki näyttää hyvältä. Juu, eipä kannata tuonne ulos lähteä luistelemaan, että ei vaan kaadu ja tule jotain nirhaumia, vaikka ei muuten satuttaisikaan itseään. Minulle ainakin sanottiin, että ei saa olla edes pientä haavaa, muuten leikkaus siirtyy. 

Minähän tykkään kyllä siivoamisesta. En tiedä, missä vaiheessa siivoojaa tilaisin. mutta kiinnostaa kovasti, mikä tulee lopulliseksi tuntihinnaksi. 

Merelle oletko opiskellut ranskaakin - tuli mieleen tuosta Agentit-sarjasta. Ilmeisesti ainakin espanjaa, kun kerran annoit minulle sen espanjan kielisen kirjan.

Tiinuliinu uinti on todella nivelystävällistä ja varsinkin polvileikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa se tuo hyviä tuloksia. Mä vaan en oikein voi uida uimahallin vedessä. Tulee inhottavia oireita alapäähän. En kyllä ole moneen vuoteen testannut, niin että ehkä pitäisi ennen kuin muutamme maanpäälliseen paratiisiimme takaisin. 

Menna meneekö pitkälle ennen kuin on se aika neurologille? Voimia sinulle. Kyllä on kurja tilanne. Tuntuu, että ei osaa sanoa mitään lohduttavaa. Täällä voi ainakin purkaa tuntojaan vapaasti.

Tulikselle paljon voimia tuleviin päiviin. Toivottavasti itse leikkaus sujui hyvin.

Nyt suuntaan keittiöön ruuan laittoon. Me katsomme edelleen kaikki vaalikeskustelut ja taitaa taas tänään tulla yksi. 

Voikaa hyvin - te ja läheisenne  ja pysykää pystyssä. Ilman piikkejä  ei oikein tällä hetkellä ainakaan pk-seudulla voi kävellä turvallisesti. 

Näyttää tulevan tavaksi tämä jälkikirjoittaminen. Tytärhän on jo toissapäivänä ja eilen valittanut oloaan, mutta koronatesti on näyttänyt negatiivista.

Tänään soitti onnettomana päivällä ja kysyi, kuinka paljon mitäkin lääkettä uskaltaa ottaa. Alkoi aamuyöstä tulla ihan kauheat lihaskivut ja ihokin niin kipeäksi kauttaaltaan, että vaatekin ihoa vasten sattui. Ja kuumetta oli yli 39 astetta. Oli tullut välillä alakertaan itkemään, että miehensä ei heräisi. Eilen iltaa kohden miehen vointi oli jo parempaan suuntaan. Tytär vielä eilen iltapäivällä sanoi, että pakko vielä käydä kaupassa ja apteekissa, jos hänkin nyt saa sen koronan, kun siltä niin näytti. 

On se merkillistä, että toisilla tauti menee ohi mitättömillä oireilla ja toisilla on aivan kauheat kivut kovan kuumeen lisäksi. 

No vävy ei lähde viikonlopuksi vanhempiaan Savoon tapaamaan ja tytär ei pääse kummityttönsä 1-vuotissynttäreille. 

Kompressiosukan sain sairaalasta ja uskollisesti käytin sitä ensin 2 vkoa yötä päivää ja sitten vielä pari viikkoa päivisin. Muistankohan ajan oikein. Ehkä se tosiaan vei kivun pois. 
Minä käytin kylmägeelejä housujen kankaan päällä. Minusta se oli miellyttävämpi niin ja pystyi pitämään aika kauankin. Ei jäätynyt jalka. Minusta näin opastettiin sairaalassa. 

Mahtavaa merelle tuo kielten opiskelusi. Oikeasti olet siinä jo pitkällä. Minä huvikseni opiskelen italiaa, ranskaa ja espanjaa Duolingon kautta. Enpä tiedä olenko vuosien varrella edistynyt juurikaan, mutta ajan kuluksi tämä on mukavaa. Älä ihmeessä merelle poista tekstiäsi. Enimmäkseenhän me kaikki kirjoittelemme muusta kuin laihtumisesta.

Luen paljon, myös jotain pikku juttuja ranskan kielellä. Ymmärränkin jotain, mutta tärkeintä ei ole se mitä olen oppinut vaan se, että opiskelu on mukavaa ajankulua ja aivot saa muutakin toimintaa kuin mitä sudokujen täyttäminen tarjoaa.

Minä luen muutenkin paljon. Oikeastaan luen aina. Varmaan kolme kirjaa viikossa, sivumäärästä tosin hieman riippuen. Luen kaikenlaista, mutta nykyisin huomaan mielelläni lukevani kirjoja, jotka ovat huolettoman iloisen onnellisia. Elämään taitaa mahtua kerrallaan vain tietty määrä vakavuutta, huolta ja murhetta.

Juuri nyt on piha lunta tulvillaan. Parin päivän aikana sitä on tullut valtavasti. Ihanat naapurit ovat tuolla meidänkin pihallamme lumitöissä. Autotallin edusta on jo puhdas ja polku postilaatikolle samoin. Mieskin lähti mukaan, jotain pientä tekemään. Minä istun tässä koneen äärellä ja kuuntelen muistojen Bulevardia. Jokaisella on siis jotain tekemistä.

Minun pitäisi oikeasti laihduttaa, jos leikkaus on puolen vuoden sisään tulossa niin painoa on pakko pudottaa. Pudotin painoani hyvin, kun olin muutama vuosi sitten lonkkaleikkauksessa, mutta paino tuli takaisin yhtä hyvin vaikka olin kuinka päättänyt, ettei niin käy. Hirveää miten välinpitämätön sitä joskus, aika useinkin, on itsensä suhteen.

ON hyvä lukea kokemuksianne tekonivelleikkauksesta toipumisesta. Olen unohtanut melkein kaiken siihen liittyvän. Minullahan vasempaan polveen laitettiin tekonivel 2010. Sen vaan muistan, että päivittäiset polvenkuntoutusharjoitukset olivat välillä melko kivuliaita. Nyt olen paljon vanhempi (76v), joten hieman tuo kuntoutuminen mietityttää. 

Me tarvitsemme autoa kauppa-, apteekki-, kirjasto-, lääkärissäkäynti-, labrassakäynti- ym. -matkoihin joskus useitakin kertoja viikossa ja minä olen perheen ainoa kuski.NO, kaikesta selvitään eikä etukäteen kannata mitään murehtia. Riittää kullekin päivälle omat murheensa.

Juuri nyt kaikki on hyvin. Sankka lumisade on lakannut. Aurinko paistaa. Naapurit ovat ihania. Tytär lähetti äsken viestin, että voi töistä tullessa tulla tekemään lumitöitä, jos on tarvis. Miehen olo on ihan hyvä. Minun sydämeeni hiipii hymy. Tänään on ihan kiva päivä.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Tervehdys 🥰

Japena  tuo kompressiosukka tuntuu olleen tosi hyvä juttu. Ihmettelen, että ei julkisella puolella etukäteen ohjeisteta sellaista hankkimaan. Ja jos niitä on hankalasti saatavissa (siis ei ihan joka kaupassa), niin voisivat muiden kyselyiden ohessa kysyä, kuka tahtoisi sellaisen sairaalasta ostaa ja sitten hinta lisättäisiin sairaalalaskuun. Kun aamuyöstä taas niin särki jalkapöydän päältä ja nilkan ympäriltä koipea, niin harmittelin mielessäni, että jäi se sukka käyttämättä. Mullahan oli jalka niin turvoksissa, että siippani mielestä näytti ylikypsältä kinkulta 🤣. Eikä olisi alkutaipaleella mahtunut mitkään omat kengät. Kun kävimme äänestämässä 1. kerralla, sain juuri ja juuri siippani avustuksella Kuomat jalkaani. Tosin leikatussa jalassa oli aivan ohut sukka. Edelleen siihen on vaikeaa saada kenkää (Kuomaa) jalkaan.

Samoin sieltä pitäisi olla mahdollisuus ostaa sellainen iso kylmägeelipussi. Netistä en ole vieläkään löytänyt ja tarvitsen niitä kylmägeelipusseja selkään, lonkkiin ja nyt tämän leikkauksen jälkeen vielä toiseenkin polveen. Yritin sairaalan fysioterapeutilta kysyä, jos hän saisi selville, mistä tilaavat niitä, mutta ei onnistunut. Antoi minulle yhden firman nimen, mutta siellä ei sellaisia ollut. Netistä on löytynyt sellainen kangaspäällysteinen, mutta en sellaista haluaisi. Mulla on niitä jo kaksin kappalein eikä mielestäni tule yhtä kylmäksi.

Mä olen aina pitänyt joko ohutta keittiöpyyhettä tai sitten sellaista ihan tarkoitukseen tehtyä pussukkaa (pienille geelipusseille), joissa on myös tarrakiinnitys. Jos olisi mulla ollut välissä niin paksu kangas kuin mitä housut on, niin ei auttaisi mua yhtä paljoa. Kukin löytää varmaan itselleen parhaan tavan.

Aloin minäkin tänään piiiiitkästä aikaa merkkaamaan ruokapäikkyyn syömisiä. Onneksi sieltä löytyi omia vanhoja reseptejä. Tiedän jo etukäteen, että mua herjaa ruoka-ajoista, mutta siitä en välitä. Mulla tippui loppusyksystä ja vielä joulukuussa paino (varmaan kovien kipujen vuoksi), mutta nyt on lähtenyt nousuun. Voi olla, että Lyrica myös vaikuttaa siihen. En olisi ko lääkettä halunnut (vaan sitä Panadol Extendiä, jota IL:llä oli ja Japenalla myös), mutta lääkäri oli arvellut, että tarvitsen jotain tuhdinpaa, kun oli vielä aikamoisen lääkeannoksen jälkeen niin kovia kipuja. Puhuin hoitajallekin kuulleeni sen lihottavasta vaikutuksesta, mutta sanoi mulle, että jos lyhyen aikaa syö, niin ei sitten lihota.

Pitää kyllä myöntää ilokseni, että kun tällä viikolla maanantai-iltana sen aloitin, niin olen nukkunut paremmin, mikä on tietysti aivan ihanaa. Ja olen päivälääkkeistäni vähentänyt yhden 50 millisen Tramalin sekä 1 g: sen Panadolin. Nyt se Panadol on vaan aamuisin ja iltaisin. Sehän nosti vähän mun maksa-arvoja ennen leikkausta, kun oli Panadol-kokeilu niin, että söin yhteensä sen 3 g/vrk, mikä on maksimi. Mistään muista lääkkeistä ei ole noussut ja tän mun reuman vuoksi olen käynyt kohtalaisen usein labrakokeissa. Aikanaan noin 20 vuotta sitten (kun polvesta meni eturistiside ja ne kaksi muuta) oli tullut uutena lääkkeenä markkinoille vatsaystävällinen Bextra. Se nostatti mun maksa-arvoja ja vedettiin aika pian markkinoilta. Samaan ryhmään kuuluu nyt tämä Arcoxia,  joka näytti tulevan jäädäkseen. Alussa oli myös Viox (tai joku sen tapainen), joka myös poistettiin myynnistä. 

Merelle älä ihmeessä poista tekstiäsi, kuten JJ:kin sanoi. Täällähän "puhutaan" tosi harvoin mitään painosta 😆. Tuo kielten opiskelu on kyllä kivaa. Aloimme joskus ehkä lähes 15 - 20 vuotta sitten yhdessä siippani kanssa opiskella ranskaa Vantaan aikuisopistossa. Siippani haki silloin yhtä EU-virkaa Brysselissä ja se oli syy opiskelumme aloittamiseen. Kun selvisi, että virkaa ei tullut, niin siippani ei jatkanut ensimmäisen vuoden jälkeen. Minä jatkoin. Olinkohan yhteensä noin 5 vuotta ja välillä kävin yhden toisen rouvan kanssa 2 krt viikossa: toinen kurssi oli Myyrmäessä, (jossa olimme aloittaneet) ja toinen oli Tikkurilassa. Mutta en kyllä koskaan oppinut ranskaa puhumaan. Tekstiä ymmärsin ja kieliopissakin olin hyvin jyvällä. Jossain vaiheessa aloitin sitten espanjan kielen opiskelun samanaikaisesti ja mm. verbioppi molemmissa kielissä on hyvin samantapainen. Espanjaa opin kyllä lopulta niin hyvin, että pärjäsin hyvin tavallisessa kanssakäymisessä ja jopa puhelimessakin onnistuin sillä saamaan asiani perille. Samoin pärjäsin lääkärissä ilman tulkkia. Saattaa olla, että siitä on jo noin 10 vuotta, kun lopetin espanjan kielen opiskelun. Olimma maanpäällisessä paratiisissamme niin paljon, että suuri osa tunneista jäi käymättä. Sinänsä aikuisopiston lukukausi on tosi lyhyt ja opiskelua vaan kerran viikossa. Espanjaa kävin sitten opiskelemassa kahden ystävättären kanssa Santanderin yliopistossa kolmen viikon kurssilla. Se oli mielenkiintoista ja siellä oikeasti oppi, kun opiskelua oli melkein koko päivä ja tuli käytettyä kieltä muuallakin. Viikonloput olivat vapaita ja yhtenä viikonloppuna kävimme Bilbaossa. Tietysti piti tutustua Guggenheimin museoon (onkohan museo oikea nimi sille). Päällimmäisenä mieleeni on jäänyt näyttey isossa salissa, jossa oli eri muotoisia ja kokoisia kakkapökäleitä. 😂😂. Upea valoshow jäi myös mieleeni ja rakennuksen arkkitehtuuri ja se, miten rakennus oli sijoitettu upeasti ympäristöön. 

Nyt olen unohtanut espanjaa paljon, kun ei ole tullut moneen vuoteen käytettyä kieltä. Tosin viime toukokuussa Rooman reissulla pärjäsin monessa paikka ihan kohtalaisesti espanjan kielellä. Ennen korona-aikaa, kun siippani oli jo eläkkeellä, ehdimme käydä kolme kertaa Kanarialla ja olimme kerrallaan kaksi viikkoa. Siinä ajassa sai hyvin harjoitusta. Espanjan kirjat - sekä luku- että kielioppi ovat yöpöydällä toisessa kodissa, mutta eiväthän sanastot sieltä itsekseen päähän hyppää, jos niitä ei lue. Kun korona alkoi (edelliset reissut olivat aina tammi-helmikuussa) meillä oli tarkoitus lähteä viikoksi maaliskuussa IL:n ja Justuksen luo ja olla puolet ajasta sitten Alicanten kaupungissa. No - kaikkihan tietävät, miten tuon kanssa meni. Ehkä sitä vielä joskus talvella lähtee lämpöiseen ja mielellään maahan, jossa voisi käyttää espanjan kieltä. 

Tyttärestä en ole vielä tänään kuullut mitään. Pitää kohta laittaa viestiä. 

Toivotan mukavaa päivää kaikille. Sää ainakin täällä näyttää upealta ja siippani sanoi lenkiltä tullessaan, että siellä on jo kevään tuntua. Pysykäähän pystyssä. Noilla jääkeleillä ei voi olla turhan varovainen. 

Ps. Stubb on huomenna klo 11 meidän lähiostarilla. Mietin, jospa menisi sinne häntä katsomaan ☺️😁. Eihän varmaan ole tulevaisuudessa kovin paljoa mahdollisuuksia päästä presidenttiä tapaamaan. Tosin, mikään ei ole varmaa ennen vaalipäivää. Kamppailu on varmasti hyvin tasainen eikä toinenkaan ehdokas ole huono vaihtoehto. Itse asiassa noissa tenteissä kaikki yhdeksän ehdokasta vaikuttivat fiksuilta tyypeiltä (paitsi ehkä yksi). Osan kanssa mielipiteet vaan eroavat niin täysin, että ei voisi sen vuoksi äänestää.  Siippani ei vaan ole vielä suostunut kuskiksi. Matka ei ole pitkä, mutta reitti niin jäinen, että en millään uskalla ottaa riskiä, että menisin keppien kanssa kävellen. 
 

merelle,  poljen kuntopyörää kotona, tosin vain n. puoli tuntia päivittäin tai ainakin viisi kertaa viikossa. Se sopii minulle hyvin.

Noista tukisukista pitää tulla sanomaan, että mun polvenvaihtovuodet oli "vanhoina hyvinä aikoina" -18 ja -19 ja molemmilla kerroilla yhteiskunta sponsoroi reisimittaiset mittojen mukaiset tukisukat. En muista enää missä kohtaa niitä käytettiin ja kuinka pitkään. Pukeminen oli hankalaa.  Nyt pari vuotta sitten sain toisen sairauden myötä polvipituiset tukisukat ja niiden mukana tuli metallinen apulaite, johon sukan voi pujottaa ja sitten vain kävellä siihen sukkaan👌🏻.  Helppoa ja tulee käytettyä säännöllisesti kun se on vaivatonta. Silloin korostettiin, että turvotusta pitää yrittää hoitaa kaikin keinoin. Ja kyllähän sukat toimivatkin, kaikki kengät joutuu uusimaan, kun turvotus katosi.

Harmi jos tämäkin etuus on poistettu säästökuurien vuoksi, vaikka kaikkien edun mukaista olisi nopea toipuminen, siitä ne säästöt syntyy. Muistelen että diabeteskin olisi ennen ollut syy saada tukisukat, onkohan sekään enää voimassa.

Täälläkin on podettu pitkin viikkoa päiväkotitauteja, mutta nyt taidan jo uskaltaa lähteä äänestämään.  Odotellaan vähän iltapäivään, että koululaiset pääsevät alta pois äänestyspaikalta.

Hyvää viikonvaihdetta, toipumista toipilaille, muistakaa nastakengät pienilläkin roskapussinviemisreissuilla.

Tervehdys tänne polvenvaihtokerhoon. Kotona jo olen uusien polvien kanssa. Molemmat olivat luulle kuluneet, joten hyvä ratkaisu uusia molemmat samalla. 

Kipa, meillä on sairastettu lievät koronan.  Mutta muut virukset ovat kiusanneet senkin edestä. Viime talvena entero, jonka minäkin sain lapsenlapselta. Oli kyllä hirveä tauti. 
Nyt tytön perheessä on Adenovirusta, jossa on moninaiset oireet  kuume, vatsatauti ja peitteet kurkussa ja kipu kuin angiinassa. Siinä on pitkä itämisaika, toivottavasti en saanut sitä kun kävin heillä alkuviikosta. 

Aika paljon tuli jumppaohjeita, kaikki eivät vielä suju. Saan kuitenkin sukat jalkaan ja molemmat jalat nostettua sängylle. 

Tulirumpu, tsemppiä kuntoutukseen. Tuohan on jo hienoa, että saat sukat jalkaasi ja nostettua molemmat jalkasi sängylle. Joka päivä jotain vähän lisää tai ainakin vähitellen jotain lisää!

Tulirumpu, kerro edistymisestäsi ja toivu hyvin. Maanantaina mun vuoro, vaikkakin vaan yksi polvi.