Heippa vielä Tulis. Kävin jo päikyssäsi. 

Uskomatonta, miten voit saada sukat itse laitettua jalkaasi. Minulla meni varmaan lähes kaksi viikkoa ennen kuin siitä selviydyin. Mutta olen varmaan sanonutkin, että olen kankea kuin rautakanki - nyt lienen notkistunut vähäisestä harjoituksesta hiukan. 

Saatko jalkasi sängyn päälle ilman mitään apulaitteita?? Minun piti nostaa käsillä tai siippani käsillä leikattu jalka sängyn tai sohvan päälle. Näin oli ymmärtääkseni Japenankin kanssa. Japena sitten käytti kylpytakin vyötä hommaan ja minäkin kokeilin sitä. 

Asics Gel tuolla kertoi, että oli saanut tukisukat jo vuosia sitten leikkauksen yhteydessä. Kyllä tosiaan ihmettelen, että Peijaksessa ei moiseen neuvota. 

Juu, ei edes roskikselle ilman piikkikenkiä. Mukavaa viikkonloppua kaikille. 

Minähän olen hyvin taipuisa vaikka ei uskoisi. muutaman kerran olen saanut nostettua molemmat yhtäaikaa sängylle ilman apuvälineitä. Taksimatkan jälkeen olin kyllä niin jäykkä, että miehen piti tulla avuksi. 

Onnea huomiseen leikkaukseen IL!

IL joko se leikkaus on huomenna. 
Oikein paljon tsemppiä leikkaukseen ja varsinkin kuntoukseen. 

Juhuu, tsemppiä IL:n leikkaukseen ja kuntoutukseen. Kerrothan kuulumisia? 

Ja vautsi, Tulirumpuhan kuntoutuu suorastaan huimaavaa vauhtia. Hyvää jatkoa sullekin! 

Myös kaikille muille kaikenlaista hyvää ja onnellista. Mustarastas laulaa jo. Kevät 😍

PS. Jumbojetille iloinen vilkutus. Sun päivityksistä tulee hyvälle tuulelle kun jaksat aina olla niin positiivinen.

Minäkin vielä tätäkin kautta toivotan onnea huomiseen leikkaukseen. Olet mielessäni ja rukouksissa. 🥰

Täältäkin vertaistukitsempit IL:lle.

Onnea IL:n huomiseen leikkaukseen ja toipumisia Tulikselle ja Kipalle!

En ole taas aikoihin kirjoittanut, koska elämäni on enimmäkseen arkista rutiinia. Nyt mies lähti maalle hoitamaan sisarensa perintöasioita ym. ja saan olla rauhassa ihan omissa oloissani. Lisäksi pojan perhe nyt vuorostaan ruokkii minua, koska olen aika usein helpottanut heidän arkeaan valmiilla ruoalla.

Pojanpoika on sopeutunut armeijaan, mutta toivoo saavansa siirron Parolasta jonnekin muualle viestiosastolle, kun alkukoulutus on ohi. Pojantytär ei aio osallistua vanhojen tansseihin. Olin hieman pettynyt, mutta halasin häntä ja sanoin, ettei sillä ole väliä. Emme kuitenkaan olisi päässeet katsomaan, koska vain kaksi omaista pääsisi esitykseen. Tyttö oli valinnut tanssikurssin sijaan (se lasketaan lukiokurssiksi) kemian kurssin. Ei ole ainakaan mummaansa tullut!

Olen unohtanut kertoa, että tammikuussa me perheen naiset olimme jälleen katsomassa Vaskivuoren lukion upeaa musikaaliesitystä Into the Woods. (Siitä on tehty taannoin elokuvakin, jossa Meryl Streep esitti noitaa). Tarina pohjautuu löyhästi Grimmin satuihin ja niiden onnellisiin loppuihin, mutta viimeisessä näytöksessä saatiin nähdä, että ne loput eivät sittenkään ajan myötä olleet niin onnellisia. Kuulostaa naiivilta, mutta musikaali jäi askarruttamaan pitkäksi aikaa. 

Eilen olin miniän ja tyttären kanssa Lilla Teaternissa katsomassa Sally Salmisen romaanin pohjalta tehtyä musikaali Katrina. Esityksessä oli vain neljä näyttelijää, jotka lauloivat hyvin ja soittivat useita intrumentteja - aivan uskomatonta! Lavastus oli minimaalinen, lähinnä isoja siirrettävia palikoita, mutta valoilla loihdittiin hätkähdyttäviä tunnelmia. Musikaali liikutti pari kertaa kyyneliin, huumoriakaan unohtamatta.

Tiistaisin olen edelleen mukana kevyemmän musiikin kuorossa ja torstaisin kirkkokuorossa. Viime viikolla saimme käsiimme mm. Pekka Tikan säveltämän Armolaulun ja muutamia muita musiikkikappaleita. Kohta on oikeassa kädessä varmaan jännetulehdus, kun joudun sillä tapailemaan pianolla altto-stemmoja. Sopraano on paljon helpompi oppia, mutta kun ei ääni enää nouse riittävän ylös.

Eilen olin pitkästä aikaa jalkahoidossa. Sain lahjakortin tyttäreltä. Enpä ole ollutkaan varmaan 8 vuoteen. Aika sattui juuri lakkopäiväksi, joten jouduin pyytämään mieheltä kyytiä. Hän ei oikein enää hahmota reittejä täältä Espoosta keskustaan ja vaikka laitan puhelimeeni reittioppaan, eivät kaistan vaihdot ehtineet ajoissa. Lisäksi ruuhka oli melkoinen, kun kaikki kynnelle kykenevät olivat henkilöautoilla liikkeellä. Erottaja oli aivan tukossa, joten nousin autosta ja kävelin loppumatkan.
Melkein hermorauniona (minä olen kuulemma huono opastaja) istahdin hoitotuolille käsittelyyn. Tuoli alkoi ennen pitkää tuntua hyvin epämukavalta selälle, mutta en hölmö valittanut. Eilen oli sitten ristiselkä niin kipeä, että otin illalla Panacodin.

Pitkät kävelyt ovat olleen tauolla pakkasten ja liukkaiden kelien takia (seli-seli 🥱). Tänään olisin voinut mennä, mutta liukkaus ja kova tuuli eivät houkutelleet. Maanantaisin olen sentään käynyt kuntosalilla.

Eikö ole ihanaa, että aurinkokin taas välillä näyttäytyy ja syvin kaamos väistyy! Tiainenkin sirkuttaa korkean koivun latvassa kevättä rinnassaan.
Mukavaa viikkoa kaikille!

ISO KIITOS kaikille tsemppiviesteistä, lämmittävät mieltä.
Nyt vaan odottelen huomisaamua. Sairaalakassi on pakattu, roskat viety, lakanat pesty ja mankeloitu, kirjavat pesty, pikkumatot rullattu parvekkeelle. Jossain vaiheessa mua alkoi naurattaa, olenhan poissa vain kolme päivää! 

Justus kokkasi tänään tavallista juhlavampaa ruokaa, koska huomenna on hänen syntymäpäivänsä. Minä skoolasin vesimaljalla. Ainakaan miehen ruokailuista ei tarvitse huolehtia, näyttää jääkaappi pursuilevan.

Hieman jännittää, mutta ei pelota. Huomenna sairaalassa astun kuvainnollisesti junaan, joka kulkee omaa rataansa ja minä vain istun kyydissä.

Olenko kirjoittanut, että Juniorin romanssi Oona-tytön kanssa loppui loppiaisena? No eilen hän oli vienyt kotiinsa Helmin, joka oli ollut samaan aikaan tutustumassa Lauttasaaren lukioon. Minusta on hassua, että hän tuo samantien tytöt näyttäytymään äidilleen, ei me kyllä ennen niin tehty. Juniori haluaisi permanentin paksuun otsatukkaansa. Tytär oli väkertänyt lämpörullat pojan päähän ja lopputulos oli aika kiva (sain kuvia). Oli kiharoitaan heilautellen lähtenyt kaupungille. Muistelen, että serkkupoikani jo 60 vuotta sitten väänsi iltaisin muutaman papiljotin otsatukkaansa, joten ei tämä muoti ihan uutta ole.

 Justuksen vanhimman lapsenlapsen tiedetään kulkevan jonkun tytön kanssa (naapurit nähneet), mutta vanhemmilleen ei puhu halaistua sanaa. Joskus vanhemmat telkkua katsellessaan kuulevat pojan rupattelevan puhelimessa tyttönsä kanssa, mutta eivät ole tietääkseenkään. Kertoo sitten kun kertoo.

Tiesittekö, että saksanpaimenet osaavat hyppiä kaikilla jaloilla yhtäaikaa? Ainakin Zappa, joka oli riemastunut nähtyään isännän ottavat treenikassin esiin ja oli innoissaan pomppinut neljällä koivellaan yhtä aikaa ja kiljunut innoissaan. Tänään oli ollut purutreenit, joita se rakastaa.

Saatan laittaa sairaalasta tänne ihan pienen viestin, puhelimella ei ole kiva kirjoitella pitkiä jorinoita.

IL onnea huomiseen leikkaukseen! 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.