Helsingissä Diabetesyhdistyksen tiloissa toimii myös myymälä, osoite on Malminkatu 24 D 38, 00100 Hki, Kampissa. puh. 010 231 9400. Aukioloajat parasta tarkistaa. Alennusta saa Diabetesyhdstyksen jäsenkortilla.

Olen viettänyt hauskan iltapäivän tyttären perheen luona, jossa juhlittiin nimppareita. Sinitukkainen juniori kömpi kainalooni eikä poistunut siitä kahteen tuntiin. Vaati minua rapsuttelemaan kuontaloaan, kun kuulemma siitä on määräyskin mammojen lakikirjassa. Koira taas piti isoa päätään polvellani ja ruskeat silmät vaativat silittelemään toisella kädellä sitä. Ja heviteini istui toisella puolellani ja esitteli Amazonin sivuilta joululahjatoiveitaan.

Juniori oli jo löytänyt netistä toiveensa, pelituolin, ja perusteli ergonomiaa myöten toivettaan. Lupasi sitten hurmaavasti hymyillen "unohtavansa koko tuolin ja olevansa vilpittömän yllättynyt jouluaattona! Minä mietin, että ei ehkä tarvitse enää junailla monimutkaisia "pukki heittää reestä ohilentäessään lahjasäkin" -juttuja!

IL, tulivatko kynnenalusesi yhtään siniseksi rapsuttelusta? Kas kun en erota hiustusseja toisistaan. Jotenkin on kuva vedenkestävistä ja liukenevista. Kuva tuli, kun mustatukkainen ystäväni pesi hiuksensa ja alkoi näyttää pesun jälkeen harmaalta.

Viime yönä heräsin taas kolahdukseen. Kuulin ystäväni illalla jyrsivän jotain keittiössä ja vedin makuuhuoneen oven tiukasti kiinni. Se reitti olisi tukittu. Ei auttanut. Räyhähenki oli heittänyt kaukosäätimen telkun päältä lattialle. Olisiko se halunnut katsoa jotain uusintayöleffaa?

Päätin paeta päiväksi. Lähtiessäni virkeä pieni olento kipitti kenkäkaapista pitkin eilen puunattua verannan lattiaa ja jähmettyi pitkäksi aikaa tuolin jalan viereen niin, että isäntäkin pääsi todentamaan uuden perheenjäsenemme.

Palasin kotiin vasta pimeällä ja 16 t askeleen jälkeen. Odotan mielenkiinnolla ensi yötä.

Menin sitten ja hankin sen museokortin yo "tyttöselle" joka halutessaan voisi muutaman vuoden kuluttua liittyä tähänkin foorumiin.
Siitä saa hyvää läppää onnittelupuheeseen.

Eilen ojensin lämpöpaidan yhdistyksen poiskähtevälle puheenjohtajalle. En pääse itse vielä palaamaan eläkkeelle, koska ryhdyin hullu vetämään työpajaa, missä suunnitellaan ja täytetään hoitotahto- ja edunvalvontavaltuutyslomakkeita. Vuosi on mennyt aikamoisessa haasteessa, mutta nyt alkaa formaatti olemaan hallussa ja kysyntä on lisääntynyt, vaikkei maksettuja ilmoituksia ole julkaistu. Vapaaehtoistyönä.
Tehkää tekin ihmeessä tekin omanne pois mielestä kuleksimasta.
Olette itse itsenne ja elämänne parhaita asiantuntijoita. En ole käännyttänyt ovelta niitä, jotka haluavat tehdä paperit omaisen puolesta. Kerron vain, että olisi hyvä tehdä ensin itselle. Mennä siis avuttoman asemaan.

Kaunista huomenta!

Aurinko on juuri nousemassa, ja lumi valaisee maailmaa. Ah, ihanuutta

Koiralle pitää jo laittaa takki päälle lenkille, kun pakkasta on viitisen astetta.Ei se kauhean palelevainen ole, mutta pakkasilla pidetään sillä aina takkia. Oikein kovilla pakkasilla se ei voi nykyään käydä muuta, kuin asiansa tekemässä. Ikä tekee tehtävänsä koirillakin.

Minulla on ollut nähtävillä tuo Merellen mainitsema strutsi-ilmiö verenpaineen suhteen. Tiedän kyllä, että se on ollut pikkuisen koholla jo jonkun aikaa, mutta jotenkin onnistunut itselleni uskottelemaan, että se paranee, kun ei mittaa. No nyt olen saanut itseäni niskasta kiinni, ja mittarin käteen. Eipä ole kivoja lukemia, ei.

Mikähän siinä on, kun nykyään palelen ihan tolkuttomasti nukkumaan mennessä? En koe muuten olevani sen palelevaisempi kuin ennenkään, mutta jestas, kun yrittää nukkua. Sellaiset kylmän väristykset vain kulkevat pitkin selkää, brrhhh. Nykyinen yövarustukseni onkin kerrasto, sen päällä yöpuku, kaksi täkkiä ja lämpötyyny pepun alla. Toivoinkin joululahjaksi sellaisen sähköllä lämmitettävän lämpöpeiton. Josko sen kanssa tarkenisi.

Hoitotahtolomaketta ei ole tullut vielä tehtyä, mutta edunvalvontavaltuutus tehtiin testamentin yhteydessä jo jokunen vuosi sitten. Hyvä olisi kyllä olla nuo kaikki paperit valmiina. Vaikka en oikein ehkä osaa sanoa, mitä siihen hoitotahtoon sitten tahtoisin. Siksi kai se on jäänyt tekemättäkin.

Mutta nyt sinne lenkille, aurinkokin alkaa juuri sopivasti pilkottelemaan.

Ihanaa tiistaita kaikille!

Hei huomenta!

Costa del Solin päivät vähenevät - tänään vielä piiitkä lenkki kuten eilenkin, ja viimeiset ostokset. Onneksi niitä ei ole paljon, mutta minä hassu tuon tuliaisia myös pikku spanielille. Tällä kertaa kuitenkaan pikku spanieli ei ole lähetellyt WhatsApp-viestejä kuten viime talvena jolloin se pariin kertaan tiedusteli, koska me oikein tullaan. Ja kuvana tunteisiin vetoava koirannaama.

No oikeasti mun piti tulla tänne kysymään Likka 47:lta, että mistä niitä hoitotahto- ja edunvalvontakaavakkeita saa? Mä tekisin mielelläni sellaisen, mutta en oikein keksi mitä siihen kirjoittaisin. Joskus takavuosina kopioin jostakin vanhaksitulemisen oppikirjasta ( ) prof. Jaakko Valvanteen mallin mutta se oli niin hilpeä että epäilen henkilökunnan tikahtuvan nauruun jos mä sellaisen mennessäni vanhainkotiin vien.

Huh, Motskulle kestävyyttä hiirten kanssa. Ihan kivojahan nuo pikkueläimet ovat - joskus kultaisella 80-luvulla niitä oli jopa mun silloisella työpaikalla ja me tytöt vielä syötettiin niitä kirjahyllyjen katveessa. Yhteiselo loppui siihen, kun hiirulainen oli yhtenä yönä käynyt kakkimassa talousjohtajan työpöydälle. Mies ei ilmeisesti ollut erityisen eläinrakas.

Ja muille, hiirettömille, mukavaa viikkoa! Äkkiä se hupenee - huomenna on jo keskiviikko jne.

Ilmoittaudun isännän kanssa halukkaaksi hoitotahto- ja edunvalvonta-asioiden kuntoonlaittoon.

Aika kumma juttu, kun puhuin asiasta juuri tunti sitten ystäväni kanssa, joka kyseli, mitä siinä pitäisi tehdä ja sitten luen täältä samasta asiasta.

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä?

Hiiristä puheenollen isäntä kysyi äsken, mikä se hirveä kolaus oli kymmenen jälkeen.

En minä vaan tiedä. Kävelin eilen ystäväni kanssa upeissa maisemissa juurakkoisilla ja kivisillä poluilla vajaat viisi tuntia, 16 t askelta ja nukuin tukkina.

Isäntä käväisi äsken pihalla ja sanoi, että pamauksen arvoitus ratkesi. Terassille jäänyt kuplavesipullo oli räjähtänyt. Eipä syytetä siitä hiiriä. Mutta ei sille/niille ole kelvannut ansan houkuttimena ollut pullakaan.

Kissa, kyllä juu. Mutta olen aika meneväistä sorttia ja jos isäntä ei tykkää. asiasta, ei taida olla viisasta. Jos isäntä joskus saa uudet polvet, ei hänkään taida ihan paikoillaan pysyä.

Liikuntailmoja on kyllä pidellyt!

Tiinuliinu!
Kuuklaapa vaikka Muistiliiton/hoito ja hoivatahto ja muistiasiantuntijoiden/edunvalvontavaltuutus sivuja alkuun.
Muutkin toimijat jakavat omiaan joko ilmaiseksi tai maksullisina, joten valinnanvaraa on. Itse sisällön miettimisessä meneekin sitten enemmän aikaa. Onnea yritykselle!

Pikaiset kiitokset, Likka47! Käyn katsomassa vinkkaamiasi sivuja kun kotiudun. Täkäläinen WiFi-yhteys on sen verran surkea että sillä hoidetaan vain tositärkeät asiat. Kuten kiloklubikirjoittelu.

Päivänjatkoja!

Likka47 jo ehtikin vastata. Netistä löytyy asiallisia lääkäreiden neuvomia hoitotahtoja. Minulla on sellainen lääketieteellisin perustein tehty ja toinen vapaamuotoinen, jossa kerron omista toiveistani, mikäli esim. dementoidun. Haluan kuunnella klassista musiikkia, juoda punaviiniä silloin tällöin sekä haluan, että hiukseni ja kynteni pidetään kunnossa. (Oletan huolettomana, että tytär valvoo etujani ja etsii minulle hyvän paikan jostain yksityisestä hoitokodista?)

Edunvalvontatestamenttikin minulle tehtiin sen jälkeen, kun läheinen sai aivoinfarktin ja ilman edunvalvontatestamenttia oli tosi vaikeaa alkaa hoitaa hänen raha-asioitaan.

Kun äitini kuoli, otin hautaustoimistosta hautaustestamenttipaperit, jotka olen niinikään täyttänyt. Kerroin tyttärelle, että kassakaapista löytyy tällainenkin paperi ja tytär kysyi, olenko tehnyt sanomalehti-ilmoituksenkin valmiiksi. No se puuttuu, sinä teet sen sitten ja ylistät mua kovasti, vastasin.

Tänään istuimme vesijumpan jälkeen kolmisin kahvilassa, annoimme miniänsä menettäneelle valkoisen amarylliksen. Juteltiin surua läpi ja itkettiin yhdessä. Siinä on mummolla kova paikka,kun hänen poikansa on ihan romahtanut, vanhempi pikkutyttö oireilee pahasti ja nuorempi ei tajua vielä äitinsä kuolemaa ollenkaan.

Ja äsken tuli vielä suruviesti yhdestä ihmisestä, jonka olen tuntenut pikkutytöstä asti. Joskus on tällaisia päiviä.

Kiitos Likka47 muistutuksesta. Hoito- ja edunvalvontatestamentit ovat kyllä usein käyneet mielessä, varsinkin kun joku ystävä tai läheinen joutuu toisten armoille. Mutta..mutta..., testamentit ovat aloittamista vaille valmiit, vaikka en savolainen olekkaan. Lieneekö tapa tartunut kun vietän paljon vapaa-aikaa savossa etämiehen luona.
Iäkkäille asiakkailleni olen kyllä neuvonut tekemään ko. testamentit ajoissa. Tässä asiassa pätee taas sananlasku että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Jostain syystä omaa vanhenemistaan ei noteeraa samalla tavoin kuin toisten.

Olen seurannut viime aikoina kuulumisiane puhelimen netistä ja kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Eipä minulle ole tapahtunutkaan mitään erikoista, Aika on kulunut sukkia neuloen ja kokouksissa juosten. Tämä on se aika vuodesta jolloin tällainen järjestöaktiivi juoksee kokouksesta toiseen tukka putkella.
Olen suvun vanhin (hui kauhistus) ja tyttäreni ovat päättäneet että minun kuuluu tehdä villasukat jouluksi jälkikasvulle. Aloitin väsäämisen vävyistä, yksi on todella isokenkäinen, kokoa 48, joten niihin sukkiin meni aikaa ja lankaa melkoisesti. Nyt on valmiina kolmet sukat ja tarkoitus on tehdä vielä ainakin neljät.

Tänään on kokouksista välipäivä joten pääsen illalla uimaan pitkästä aikaa. Täytyy tehdä vielä pieni lenkki ulkona kunhan saan pyykit pois koneesta. Minun pesukoneeni on liikkuvaa sorttia, enkä ole löytänyt alle kunolla pitävää alustaa, joten täytyy olla kuuloetäisyydellä pesun ajan.

Tiinuliinulle hyvää loppulomaa ja kevyitä askeleita.
Motskun hiirijutusta tuli mieleen omat taistelut hiirien hävittämiseksi syksyisin. Maatilalla ne olivat jokasyksyinen riesa. Minua raivostutti erityisesti kun hiiret nakersivat aamuyöllä seinään reikää. Siinä nakerrusta kuunellessa hakkasin välillä seinään jotta ääni hiljeni, mutta kun pääsin takaisin sänkyy alkoi meteli yleensä uudelleen. Joskus harvoin jäi joku pyydykseen, mutta navettakissan tuominen sisälle yleensä auttoi parhaiten, kun jätettiin kaappien ovet yöksi auki. Kissat eivät meilä olleet yleensä sisällä mutta muutaman yön vuodesta sitä sieti kun hoiti työnsä.
Toisiakin aioin kommentoida mutta nyt pesukone piippaa, joten pyykkiä ripustamaan ja sen jälkeen lenkille.