Toivottelen kaikille hyvää itsenäisyyspäivää.

En jaksa paljon kirjoitella. Saimme Saksasta tuomisina koronan, joka kaikista rokotuksista huolimatta näyttää olevan aika sitkeä. Voimat on poissa, minulla kuumetta,  hengenahdistusta ja öisiä astmakohtauksia, Justuksella valtava räkätauti. Meillä on ihan erilaiset oireet.

Matka oli sinänsä kiva, mutta lauantai-iltana laivalla aloin täristä kuin horkassa, puhelinkaan ei pysynyt kädessä. Siitä lähtien on sitten sairastettu ja monet hauskat juhlat ollut pakko jättää väliin. Sunnuntaina piti olla meidän puurojuhlat lastemme perheille, se on siirretty tammikuulle.

Ensi viikollakin pari tilaisuutta, joita en millään haluaisi perua. Täytyy katsoa kuntoa, nyt pelkkä vessaan kävely ottaa henkeen. Tytär toi isot kasat ruokaa ja tämän päivän juhla-aterian saamme tien toiselta puolelta Wilhelminan palvelukeskuksesta.

Että sellaista.

IL, olenkin miettinyt missä kunnossa olette? Ikävää, että taudin saitte.
Mutta toivotaan, että menee pian ohitse❤️

Hyvää itsenäisyyspäivää🇫🇮

Ihania uutisia pikkumiehestä, Kipa. Voin vain kuvitella miten ihanalta uutinen teistä läheisistä tuntui.

Onpa sinulla Pikseli ollut ikäviä kokemuksia terveyspalveluista. Sairaana ja toipilaana ei millään jaksaisi taistella byrokratiaa vastaan, omien oikeuksiensa puolesta.

IL, toivottavasti Justuksen kanssa paranette pian. Kurjaa, kun moni hauska tilaisuus jää väliin. Toisaalta nyt on lepo tarpeen eikä kannata lähteä liikkeelle liian aikaisin.

Menna, surullista miten välinpitämättömästi miehesi suhtautuu ongelmalliseen alkoholin käyttöönsä.  On hirveää katsella vierestä, kun rakas ihminen tuhoaa itseään.  Voimia sinulle. Toivon kovasti, että sinä et väsy ja uuvu yrittäessäsi auttaa ja tukea häntä.

Tiinuliinu, kiitos joulukalenterista ja muistakin mukavista kuvista facessa. Kiva lukea miten vauhdikasta menoa teillä siellä sukulaisten ja ystävien kanssa on.

Polveni tekonivelleikkauksesta tulee kuluneeksi ensi maanantaina viisi viikkoa. Ensimmäinen viikko meni miettiessäni, kannattiko tämä homma. Jalka oli kipeä, turvonnut, oksentelin, mieliala maassa. Makasin sängyn pohjalla, luin, istuin olohuoneessa ja katselin telkkaria ja tein hampaat irvessä treenejä, joiden tiesin auttavan kuntoutumisessani.

Vähitellen olo helpotti. Tikit otettiin pois, kun leikkauksesta oli kulunut kaksi viikkoa. Fysioterapeutti arvioi tilannettani hieman yli viikko sitten ( kaikki hänenkin mielestään hyvin) ja nyt on jo yli kuukausi kulunut leikkauksesta. Yhden kipulääkkeen otan aamulla, että pystyn tekemään kaikki tarvittavat treenit ja päivän päätteeksi illalla toisen, jos tarvetta on. Jalka turpoaa yhä välillä, mutta tosiaan kipuja ei oikeastaan ole. Toivon, että ensi viikolla uskaltaisin jo ajaa autoa sen verran, että kävisimme kaupassa.

Juuri nyt kaikki on hyvin. Mieheni on ollut ihmeen hyvässä kunnossa. Hän on auttanut kaikessa. Jo se on auttanut, että hän on kunnossa, että hän on siinä lähellä. Rakkauden parantava voima on hämmentävän suuri.

Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin.

Hola,
tulin vain toivottamaan hyvää itsenäisyyspäivää!

Sanon kuitenkin saman tien, että hienoa kun Kipa sai iloisia uutisia lapsenlapsestaan. Ehkäpä omatkin kivut siitä hiljalleen hellittävät? Ehkäpä sulla on ainakin hieman helpompaa silloin kun ei huolia ole aivan päällekaatuvaksi taakaksi asti.

Vointeja toivottelen ainakin IL:lle ja Pikselille, ja jos joku muukin synkeiden syyssairauksien kourissa kipuilee, niin hänelle myös jaksamista! Ja juu tietysti Mennalle; sitkeä olet sillä moni muu olisi varmaan tuossa tilanteessa jo hermostunut pahemman kerran.

Kiva oli kuulla että Jumbojetin jalka alkaa olla käyttökunnossa; Mustikkaposken ja Japenan kuulumisia kaipailen. Taidatte molemmat olla niin touhukkaita näin joulun lähestyessä että kirjoittelemaan ei kerkiä.

Meiltä viimeiset vieraat vietiin aamulla lentokentälle, sen jälkeen kipaistiin kadun toiselle puolelle seuraamaan suomalaisyhteisön lipunnostoa. Kuunneltiin mieskuorolaulua ja vähän laulettiin itsekin. Tarjoiltiin aurinkoisella parvekkeella kahvit ystäväpariskunnalle, jonka kanssa oli treffattu siellä lipunnostopaikalla.

Meillä on vielä viikon verran lomaa, sitten siirrytään talviseen (toivottavasti) kotikaupunkiin ja aloitetaan jouluvalmistelut. Päiväkohtainen toimintauunnitelma on jo kalenterissa; mulla (ja UK:lla joka on luvannut auttaa kaikessa missä voi – esim. joululeivonta ei kuulu miehen ydinosaamisalueisiin) on viikko aikaa pistää koti kuntoon ja valmistella neljännen adventin aamun puuro- ym. tarjoilu parillekymmenelle sukulaiselle. Jonkun lahjankin saatan joulunalusviikolla hankkia.

Mutta nyt telkkarin ääreen! Paraatia ja Linnan juhlia ja mitä nyt muuta päivän protokollaan kuuluukaan.

Iloista itsenäisyyspäivää siis kaikille KK-kuuskymppisille!

Moi mimmit ja terveiset edelleen tautiselta. Tämä sairaus sahaa, eilen jopa hengittäminen oli raskasta, tänään toistaiseksi parempi päivä. En ole jaksanut ajatellakaan mökille lähtöö, vaikka tekisi mieli käydä tarkistamassa ilmalämpöpumpun asennus, ennen kuin maksan ison laskun. Tosin seurasin sitä turvakamerasta.

Kukaan ei ole kommentoinut Linnan juhlia? Oli upeita pukuja ja täysiä floppeja. Eniten ihastelin Hjalliksen Jasminen veistoksellista pukua. Edelleen ihmettelen, miksi puvun alle ei pueta tiukkaa bodya, joka vetäisi makkarat sileiksi. Ja jos on kovin povekas, ei ainakaan pitäisi koristautua isolla rintakorulla, joka näyttää sitten olevan kuin hyllyn päällä. Ystäväni tiede- ja kulttuuriministeri oli niin pahassa flunssassa, ettei ääntä tullut, mutta jaksoi juhlat sekä eilen vielä matkusti presidentti Stubbin kanssa Notre Damen avajaisiin. Hän saa ministeriytensä ansiosta kokea kaikenlaista jännittävää, nytkin oli juhlaillallinen Ranskan presidenttiparin ja muiden valtionpäämiesten kanssa.

Meiltä jäi eilen käymättä yhdet juhlat. Sankaritar toivoi lahjaksi "hengen ja kehon intentionaalisia organisoitumisia". En vieläkään tietäisi, mitä antaisin. En ehkä olisi ollut kotonani noin uberintellektuellissa seurassa. Ja meillä piti olla tänään lastemme perheille puurojuhlat, jotka on siirretty johonkin tammikuulle.

Ikävä tauti sinulla IL. Virustaudeissa rokotusten teho hiipuu.

Me käytiin eilen päiväseltään Tallinnassa miehen, tyttären pojan vilperin ja meidän vanhemman sijoitetun eli junnun kanssa. Muut muksut olivat läheisillään.
Oikein kiva vaikka tosi rankka reissu. Kotoa lähdettiin aamukuudelta ja kotona just ennen puolta yötä. 

Kävimme Merimuseossa. Todella hyvä interaktiivinen museo. Tietty myös joulutorilla tuli käytyä. Itse en niin välitä mutta mies ja pojat ekan kerran ja tykkäsivät miljööstä ja tunnelmallisuudesta. Sitähän se on mutta kun joka toisessa kojussa samaa tavaraa kalliilla hinnalla vuodesta toiseen eikä käsityötä enää näy. Tämä on tietty minun näkemykseni.

Tallinnassa on kuitenkin aina kiva käydä. 

Minulla jouluhommat aika vaiheessa. Olen kyllä ostanut laatikoiden tarpeet ja joidenkin leivonnaisten. Odotan, että edullinen sähkö ja inspis kohtaavat. Saaristolaisleivät olen tehnyt pakkaseen.
Meitä on jouluaattona vain 12 mutta joulupäivänä väki tuplaantuu. Näin se on joka toinen joulu ja toisinpäin sitten se toinen. 

Olisin kyllä niin paljon mielummin Espanjassa kuten Tiinuliinu. 
Kiva, että,Jumbojetin polvi kuntoutuu. Alku siinä olikin haastavaa, mutta nyt täytyy sanoa että polvi on parempi minulla kuin vuosiin. Jaksan aina hämmästellä kun ei miltään tunnu. Ei sillä polvillaan oikein olla, mutta tarviiko edes.
Kipan vauvelin uutiset niin ihania.

Aloin vasta nyt katsoa juhlia Areenasta. Ihan siksi että tuli miehen kanssa inttoa yhdestä asiasta enkä anna periksi. 
Oli todella kauniita veistoksellisia pukuja, mutta myös ihme isoja hörhelöitä hihoissa ja kauluksissa.
Ryhti ja kunnon alusvaatteet pitäisi muistaa. Etenkään kiiltävä kangas ei anna anteeksi mitään, ei ole tyylikästä jos napa kuultaa kankaan läpi. 
Presidentin puolison puku oli aika arkinen siihen nähden, miten näyttävissä asuissa hänet yleensä on nähty. 

Puumerkki täältäkin, Tiinuliinu jo kyseli perään.

Aika on mennyt kun iltamissa, matalalentoa riittää niin vapaaehtoishommissa kuin omissakin jutuissa.
Erilaisia neuleita on syntynyt jonkin verran lahjoiksi, mutta nyt päätin että kun tekeillä olevat kirjoneulesukat valmistuvat piilotan puikot ja langat loppuvuodeksi.
Pitäisi jouluakin alkaa jo jotenkin valmistella, muuta en ole saanut aikaiseksi kun taatelikakkua jäi omaankin pakkaseen kun leivoin järjestön joulukahveille.
Tarvikkeita olen jo vähän ostellut sekä muutaman lahjan. Eilinen päivä meni etämiehen kanssa kaupugissa. Sielläkin hoidin enemmän muiden asioita kuin omiani.
Vaikka järjestötyöt rasittavat väliin tolkuttomasti niin tänään olen tyytyväinen kun sain vuokrattua järjestön toiseksi viimeisen vapaan kunnossa olevan asunnon ja tuleva asukaskin vaikuttaa ihan tolkun ihmiseltä. Toisesta ääripäästä olevia meillä on vuokralla ihan liikaa.
Eräs asukas oli soitellut useaan otteeseen yhtenä päivänä mutta en vastannut kun olin palavereissa. Sitten alkoi tulla sekavia uhkausviestejä solkenaan. Ilmoitin viestillä että en pysty vastaamaan ja soitan kun ehdin mutta viestittely vaan jatkui.
Kävin hänen luonaan illalla kun ehdin kotiin ja sain hänet vähän rauhoittumaan mutta sama uhkailu ja haukkuminen jatkui taas eilen. Hänellä on monenlaisia ongelmia, aspergen on tosi vaikea ja kaikkea muuta lisäksi.
Sitten vielä työikäiset kisaavat vähistä auton tolppapaikoista kun eläkeläiset eivät suostu luopumaan omista paikoistaan vaikka seisottavat autoja talven. Voi hitsi tätä meininkiä.

Vanhaan taloon on nyt saatu keittiökalusteet asennettua ja kaivoon sekä saunalle on vedetty sähkökaapeli. Kunhan sähkömies vielä kävisi liittämässä kaapelit verkkoon alkaisi vesi juosta hanoista. Olen käynyt siellä lämmittämässä muutaman kerran viikossa ja samalla siivoillut piharakennuksia. Se työ ei kyllä lopu kesken.

IL:n tauti saisi jo helpottaa. Taitaa nuo tuontitaudit olla kovempaa laatua kun kotoiset. Harmi kun teiltä jää nyt niin monta mukavaa tilaisuutta nyt väliin taudin takia.
Kipalla taitaa olla kiireitä isän juhlien järjestelyissä ja lisää ilonaiheita pikkuisesta. Kunhan huolehdit myös omasta jaksamisestasi.
Tiinuliinun matkasertomuksia kuvineen on ollut kiva seurata facesta. Joulukalenteri on kiva kurkistus menneeseen, kiitos siitä.
Japenan jouluvalmistelut ovat ihan eri luokkaa kun minun ja syöjiä riittää.
Piksellilläkin taisi olla pitkittynyt flunssa, toivottavasti olet jo kunnossa

Linnan juhlia seurasin vain puolittain vaikka aikaisemmin olen istunut telkkarin edessä koko ohjelman ajan. Syynä taisi olla väsymys kun oltiin koko päivä ulkona seuraamassa itsenäisyyspäivän valtakunnallista paraatia. Kansaa oli urheilukenttä ja kadunvarret täynnä, sellaisia ruuhkia en ole ennen Lappeenrannassa nähnyt. Onneksi jätettiin auto toiselle puolelle keskustaa ja käveltiin loppumatka sillä kun kadut olivat täynnä jalankulkijoita ei autoilla päässyt keskustan halleista pois pitkään aikaan.

Joku aivopieru minulle tuli kun ostin eilen seitsemän kilon kinkun kun halvalla sain. Täytyy yrittää houkutella lapsia syömään jouluna jos heillä vaan on aikaa töiden lomassa. Jos ei syöjiä tule niin kinkkua riittänee leivän päälle ja ruokiin pitkälle kevääseen.
Uusi telkkari odottaa vielä laatikossa asentamista. Laatikko on iso vaikka en mitään jättitelkkaria ostanutkaan pieneen asuntoon. Sulloin laatikon sohvan taa odottamaan aikaa milloin ehdin asennushommiin. Lastenlapsia saattaa tarvita apuna jos on kovin monimutkainen laite.

Tänä iltana on vielä edessä uimahallikeikka lapsenlapsen kanssa joten lopetan jutut tähän ja alan valmistella jotain syötävää jotta jaksan polskia seitsemästä eteenpäin.

Hola Pacosista

ja loistavaa Lucian-päivää! Meillä on menossa viimeinen varsinainen lomapäivä, ja sen kunniaksi ajateltiin viedä Lyyti koirien uimarannalle juoksemaan. Tavallisilla uimarannoillahan ei koiria saa edes kävelyttää (mutta sitä ihmiset silti tekevät) ja koirapuistossa on käyty harva se päivä, joten jotain vaihtelua olisi snautserinkin elämään hyvä saada.

Kiva on ollut käyskennellä täällä, ja kilometrejä on viiden ja puolen viikon aikana tullut 302. Eli reilusti enemmän kuin olisi tullut kotimaassa, jossa jalkakäytävien ja polkujen liukkaus hillitsee menohaluja. Mitään ennätyksiä ei ole tavoiteltu, kun oli niitä vieraitakin, mutta kummasti sitä vaan tulee kuljeskeltua kun ovesta ulos astuu.

Kaksi konserttia on käyty, pari luentoa kuunneltu ja Hoosiannaa laulettu ekana adventtina paikallisen suomalaisen seurakunnan kanssa. Malagan mahtavat jouluvalot (ja Fuengirolan vähän vaatimattomammat mutta silti ihan riittävän prameat) nähty. Kirjoja luettu ja välillä oltu joku hetki ihan joutenkin. Nukuttu pitkiä yöunia. Tuntuu että loma sujui suunnilleen kuten meinattiin.

Huomenna illalla alkaa kotimatka, ja sunnuntaiaamuna ollaan jo kotona ihmettelemässä että nopeastipa se aika kului.

Hyvää viikonloppua ja mukavaa joulunalusaikaa kaikille! Sekä tietysti terveyttä ja muita senkaltaisia asioita.

Tervetuloa Tiinuliinu kotimaahan, Lyyti ja Ukkokulta myös.

Mä olen saanut jonkin jälkitaudin koronasta. Hengästyttää muutamankin askelen otto, palelee ja hikoiluttaa vuoron perään, keuhkoputkeen vähän sattuu. Keskiviikkona lääkäri sanoi, että nyt pelkkää lepoa ja astmalääkkeiden lisäystä, maanantaina uudelleen, ellei helpota.

Olen vuorotellen kiukkuinen ja alistunut. Kaikki hauskat juhlat jätettävä väliin. Heviteini kävi hakemassa ministerin juhliin leipomani kakut, hän meni juhlimaan, onhan ministeri hänen kummitätinsä. Tytär ja vävy ajelevat Zappan kanssa jo jossain Puolassa uudella sähköautollaan, lähtivät perjantaiaamuna. Eivät kanna huolta latauspaikoista, koska "kyllä niitä aina jostain löytyy". Vaihtoivat vävyn AudiQ7:n Volkkari Multivaniin, että koko perhe tavaroineen mahtuu, kun reissaavat Espanjaan. Zappalle on tulossa ensistä isompi häkki, että näkee ikkunasta ulos ja että siihen mahdollisesti mahtuu toinenkin koira.

Mä jaksoin eilen käydä apteekissa hakemassa kolmen kuukauden satsin ennen vuoden vaihtumista. Koko satsi olisi maksanut 1072,-, nyt meni 122,-. Mullahan tulee lääkekatto täyteen jo alkukesästä. Melkein nolottaa, kun tarvitsen niin paljon lääkkeitä, mutta toisaalta niiden avulla olo tuntuu terveeltä (paitsi nyt).

Onneksi mä olen hankkinut ja ajat sitten joululahjat ja paketoinutkin ne. Siivooja tulee tiistaina ja Justus hankkii jouluruoat. Aatto vietetään hänen tyttärensä luona, jonne jokainen tuo sovitut herkut, ei rasita ketään liikaa. Joulupäivänä mökille, muutama joulukukka mukana, niin kyllä se joulutunnelma siitä syntyy. Kun mä nyt vaan piristyisin.