Hola Aurinkorannikolta,

tassunjälki tänne jossa parin viikon aikana näyttää tapahtuneen vaikka mitä. Kipa on varmaan huojentunut kun pikkuisen leikkaus on ohi, mutta mites Jumbojet ja Pikseli voivat? IL lähettää varmaan kohta matkakertomuksen - Tallinna, Saksa, olikos vielä muuta? 

Kaikkien muidenkin kuulumisia käyn varmaan vilkaisemassa kunhan taas tässä vieraskiireiden keskellä ehdin.

Sitten viimekertoman meillä on ollut kahdetkin vieraat, ensin mun veli ja käly jotka asuivat viikon verran tässä meillä. Kivoja ihmisiä, ja kovasti koetettiin tehdä turistin töitä: käydä Malagassa Picasso-museossa, kauppahallissa ja katedraalissa, kuljeskella kaupungin puistoissa ja kaduilla. Vuoristoajelua, rantakävelyä, ruokailua ja shoppailua – mitä nyt turistin toimenkuvaan yleensä kuuluu.

Samalla koneella, millä pariskunta lähti, tuli tyttären perhe. Asuivat tässä samassa talossa mutta käytännössä vain nukkuivat omalla puolellaan, koko muu aika vietettiin yhdessä. Neljässä päivässä (kun eivät töittensä takia voineet viipyä kuin pidennetyn viikonlopun) hekin ehtivät kaikenlaista. Vävy joka on triathlonmiehiä, pyöräili yhtenä päivänä reilun sata kilometriä, toisena koko perhe käveli kuuluisan Caminito del Reyn (vuoristovaellus jolle mua korkeanpaikankammoista ei saa sitten millään) ja loppuaika liikuttiin laumana.

Tällä viikolla olen väsännyt molemmille vierasporukoille muistoksi kuvakirjan. Pari kaupungissa lomailevaa pariskuntaa on tavattu lounaan merkeissä, yksi naapuripaikkakunnalla asustava ystävä kyläili eilen, ja tiistaina todettiin että täkäläinen suomalainen mieskuoro Örisevät esittää ihan mukavaa musiikkia. Konsertti-illan ohjelmisto kun koostui sellaisista suurille ikäluokille sopivista iskelmistä.

Tänä iltana mennään taas lentokentälle noutamaan UK:n veli ja hänen vaimonsa meille. Tulevan viikon ohjelmasta ei ole sovittu, mutta arvelen että sitä kyllä on.

Ihan pian syttyvät jouluvalotkin ja mä pääsen faceen julkaisemaan hassunhauskaa joulukalenteriani.

Iloista adventin aikaa kaikille!

Kirjoitin juuri pätkän ja olin loppusuoralla, kun tein väärän liikkeen ja teksti katosi. Yritän huomenna uudestaan. 

Pikseli voimia ja tsemppiä. Pakko vaan jaksaa taistella omien oikeuksiensa puolesta. Kyllä muuten usein joutuu valitettavasti syrjään sysäytetyksi. 

Voikaa hyvin <3 

Heippa!
Marraskuu alkaa olla taputeltu, mutta vielä en aio antautua joululle! Meillä on lokakuun puolesta välistä palaneet kausivalot ja se on ainoa vuodenajan mukainen toiminto. Normaalisti me sytytämme kausivalot jo heti lokakun alussa, mutta orava katkaisi vanhan valosarjan johdon ja kesti hieman ennen kuin saimme ostetuksi uuden. Sitten kun se oli ostettu, laatikko nökötti pianon päällä jokusen viikon ennen kuin valot saatiin ripustetuiksi. Tällaista se on eläkeläisten kiireet 😏

Olen viime aikoina ollut taas melko turhautunut meirämmiähen touhuihin. Jos hän saisi toimia oman tahtonsa mukaan, niin todennäköisesti hän tissuttelisi kuusi 5,2 % olutta ja pari pullollista viiniä vuorokaudessa! Olen kuitenkin yrittänyt suitsia hänen kauppareissujaan mm. piilottamalla hänen lompakkonsa. Olen myös aika onnistuneesti saanut vähennetyksi Alkossa käyntejä, joten viinit ovat olleet pääsääntöisesti 8 prosenttisia. Lisäksi olen kieltänyt vahvat oluet (8 sekä puolen litran tölkit, koska ne uppoavat samaan tahtiin kuin pienemmät ja miedommat oluet. Saan välillä kuulla olevani diktaattori ja haluavani vain riidellä, johon olen vastannut, että "voit vapaasti nimitellä minua miksi tahdot ja minä en riitele, estän vain ostamisen ja se olet sinä, joka riitelet!" Alkossa väännämme joka kerran siitä, kun hän haluaisi ostaa 3 litran laatikon, mutta sellainenkin on muutaman kerran mennyt vuorokaudessa, joten olen kieltänyt ne kokonaan!

Keskiviikkona hän kävi viiden minuutin kävelymatkan päässä olevassa Lidlissä ostamassa olutta ja viiniä ja kompastui paluumatkalla johonkin epätasaiseen kohtaan, kun hän on alkanut laahata jalkojaan. Mitään pahempaa ei tapahtunut, mutta vasen kylki on ollut kipeä ilmeisesti tärähdyksestä ja voihan siellä olla murtuma jossain kylkiluussakin, mutta mitään hengitysvaikeuksia ei ole ollut eikä sitä särje, vaan kipu tuntuu vain liikutellessa ja sitten kun hän on päässyt jaloilleen, liikkuminen on sujunut ihan normaalisti. Kävimme jopa kuntosalilla torstaina, mutta siellä suurin osa laitteista on kohdennettu jalkojen vahvistamiseen, joten kylki ei joutunut kovalle rasitukselle. Sitä paitsi ei hän kovin suuria painoja ole käyttänytkään. Välillä näytti siltä, että kipu on jo menossa ohi, mutta tänä aamuna hän ei meinannut päästä ylös sängystä. Tosin hänellä on erittäin matala kipukynnys, mikä tietenkin toimii liikettä vastaan ja valituskin on sen mukaista 🙄 Olen yrittänyt neuvoa häntä rentouttamaan lihakset uloshengityksellä juuri ennen liikkumista ja lisäksi olen muutaman kerran kiskaissut hänet ylös sohvasta, jolloin sattumisvaihe ei ole kestänyt pitkään. Tänään löysin lääkekaapista 50 mg:n Indometiinia, jota hänelle on määrätty kihtikohtauksiin ja päätimme kokeilla, josko se auttaisi. Lääkettä saa ottaa tarvittaessa 1 tabletin 1-3 kertaa vuorokaudessa ja mielestäni jo yksikin auttoi ihan selvästi. Kokeilemme sitä nyt sitten viikonlopun ajan ja katsotaan, josko tilanne olisi jo parempi maanantaihin mennessä, jotta voisimme mennä venyttelyihin. Indometiinikin on yksi syy, miksei nyt ole hyvä ottaa mietoakaan alkoholia, mutta perusteluni kaikuivat kuuroille korville. Diktaattori mikä diktaattori!

Sain lähetetyksi joulukortin Australiaan ajallaan, mutta Kanadan kortti odottaa yhä postitusta, kun unohdin ottaa sen mukaan torstaina, jolloin olimme viimeksi liikkeellä. Englantiin kortti pitää lähettää viimeistään 9.12., joka toivottavasti onnistuu 😆 En ole vielä päättänyt kotimaan joulukorttien kohtalosta. Kyllähän me aika monta korttia vuosi sitten saimme, mutta varsinkin nuoremmat ovat korttien lähettämisestä jo luopuneet. Viime vuonna emme kortteja lähettäneet, vaan laitoimme korteista ja merkeistä kertyvän summan hieman ylöspäin pyöristettynä Syöpäsäätiölle.

Odotan innolla Tiinuliinun kuvia faceen jouluvalojen syttymisestä. Espanjassa valot ovat olleet todella hulppeat etenkin, kun Tampereen Valoviikot on nykyään ihan tylsän näköistä. Kaikki ihanat valokoristeet, ml. omat suosikkini pystyyn nousseet hevoset Hämeensillalla, on muutettu "valoverhoiksi", joihin muodostuu erilaisia kuvioita. Tosin ne eivät ole vielä toimineet toivotulla tavalla, joten ei niistäkään paljoa iloa ole ollut. Ihmekö sitten, että tykkään katsella muiden maiden valoja!

Pikseli, toivottavasti tautisi on jo talttunut ja/tai olet päässyt saamaan apua lääkärille. Vaikeaksi on lääkärille pääsy tehty nk. kiireettömissä tapauksissa, joissa niissäkin apua tarvittaisiin. En ymmärrä, miksei yksityisiä palveluja voitu valjastaa mukaan soteen, vaikka esim. kokoomus sitä kovasti yritti. Olen ymmärtänyt, että ainakin hammashoidossa käytetään yksityisiä palveluseteleiden tms. avulla ja tottahan se on, että hammashoitoon ei julkisella puolella oli mahdollisuuksia päästä muuta kuin ihan akuutimmeissa tapauksissa.

Tiinuliinu, sinähän ole UK:n kanssa toiminut kuin matkaoppaana ja vierasmajoituksena lukuisille vieraillenne. Hienoa heille, mutta kiirettä teille, vaikka mieluisia vieraita ovat kaiketi oleetkin.

IL:lläkin on ollut touhu päällä. Ja hienoa, Kipa, että vauvan leikkaus sujui hyvin. Kun vielä sinun kuntosi saataisiin paremmaksi, niin sitten kaikki olisikin ihan hyvin.

Toivotan teille kaikille mukavaa joulukuun alkua ja ensimmäistä adventtia 🙂

Kipa, miten pikkumies jakselee? Oletko päässyt näkemään häntä?

Tiinuliinu, onpa teillä ollut siellä Espanjassa vieraita! Ettekö te kohta jo tulekin sieltä kotiin?

Merelle, kiitos kannustuksesta. Olen tottunut olemaan kiltti ja jos tunnen itseni nöyryytetyksi, luovun helposti vaatimuksistani. Tauti on taas paremmassa vaiheessa, mutta varsinkin iltaisin tuntuu kuin keuhkoputkissa olisi jotain.

Menna, hyvä, että olet saanut suitsittua miehesi alkoholin käyttöä. Voi meitä itsepäisten ikämiesten vaimoja! Että me osaammekin olla hankalia!

Mieheni kävi Sellon Silmäaseman silmäläärillä kaihitarkastuksessa, mutta kaihia ei voi leikata, koska silmänpohjassa on jotain pullistuneita verisuonia. Hän sai lähetteen tarkempiiin tutkimuksiin ja varasi itse ajan samalta Silmäasemalta. Sitten tulikin HYKSistä tieto, että hän pääsee Tilkan Silmäaseman silmäsairaalaan palvelusetelillä ja sieltä tulee kutsu. Tarjouduin tulemaan mukaan, mutta hän ei huolinut. Silmiin annetaan pistoshoitoa ja ensimmäinen kerta on ensi viikolla. Kuulin, kun mies selosti illalla puhelimessa sisarelleen käyneensä HYKSin silmäklinikalla. Huusin naapurihuoneesta, että et käynyt Silmäklinikalla vaan yksityisellä: Silmäklinikka on Hartmaninkadulla ja Silmäaseman sairaala Tilkankadulla. Ei uskonut, vaan meille syntyi asiasta pieni riita, jossa kumpikaan ei luopunut kannastaan.

Seuraavana yönä minua rupesi yskittämään ja - ihmeiden aika ei ole ohi - mies nousi keittämään minulle teetä! Se oli kai hänen anteeksipyyntönsä. Eikä sekaannus vielä siihen loppunut: miehelle tuli karhulasku käyttämättömästä vastaanottoajasta, siis siitä hänen itse varaamastaan ajasta, jonka luuli Silmäaseman toimiston peruneen.

Aloitan taas uuden viikon normaaliin tapaan, eli osallistun kahden kuoron harjoituksiin ja kummankin keikkaan. Jos sitten taas kunto romahtaa, yritän vähän sisukkaammin hätyytellä paikallista terveyskeskusta.

Olenpa kotona joutessani järjestänyt kaikki keittiön kaapit ja laatikot, pessyt jääkaapin, imuroinut huushollin, tilannut joululahjat ja saanutkin niistä jo useimmat. Joulukortit on vielä lähettämättä. Muutaman ostin tänään Sellon Suomalaisesta, mutta en kaikkia, koska eivät olleet minun makuuni. Miehen serkulle Kanadaan pitäisi kiireesti saada kortti matkaan. Mietin vielä, jaksanko enää kirjoittaa vanhoille kirjeenvaihtokavereilleni Saksaan ja Itävaltaan. Saksan kieli alkaa olla niin työlästä. Saksalainen ystävä (pappi, jolle mieheni on vieläkin mustasukkainen) osaa kyllä englantiakin.

Mukavaa ensimmäistä adventtia, ystävät! Koettakaa pysyä terveinä!

Jostain kumman syystä edellinen kirjoitukseni oli tallentunut ilman kappalevälejä ja vahvennuksia. Kirjoitin tekstiä aika kauan ja kun olin tallentamassa, niin vihreä ukko vain pyöri eikä teksti tallentunut. Kopioin tekstin, sammutin sovelluksen, avasin sen uudelleen ja sitten sain tekstin tallentumaan. Ilmeisesti operaatio kuitenkin "muokkasi" asetuksia enkä tullut enää tarkistaneeksi, kun oli kiire syömään. Olen nyt korjannut tilanteen, kun se oli niin ärsyttävän näköinen ja hankala lukea, vaikkakin aika moni lienee sen jo lukenutkin, mutta jääpähän sitten "arkistoon" siistimpänä 😄

Mukavaa uuden viikon alkua 🙂

Tervehdys 
Katsotaan, miten tällä kertaa käy, kun viime perjantaina kirjoitukseni häipyi jotenkin, en edes vielä yrittänyt sitä lähettää - enkä tietenkään ollut tallentanut sitä. Enpä ole "ehtinyt" aiemmin uutta yritystä laittaa.

Menna minulle on käynyt jonkun kerran samalla tavoin tuon tekstin kanssa, kun olen välillä tallentanut, niin sitten on lähtenyt yhtenä pötkönä. En tiedä syytä siihen, koska joka kerta näin ei ole tapahtunut. 

Mulla on näitä "kaamosvaloja" vaikka toisille jakaa  . Terassilla on muutamat ja sisällä todella monet - lisäksi paljon led-kynttilöitä. Minähän olen vähän joulufriikki ja sama on tainnut tarttua tyttäreenkin. Siippani pyöritti päätään, kun näytin kuvan puvusta, jonka tytär oli ostanut pikkumiehelle jouluksi. Nyt on täytynyt ostaa lisää valoja ja led-kynttilöitä, kun on tarkoitus viettää pari viikkoa ennen joulua kaupunkikodissa. Pitäähän sielläkin olla valoja ja kynttilöitä. Vintiltä en sentään ottanut "joululaatikkoa" alas. Ennen koronaa kokoonnuimme aina meillä aattoiltana koko suvun voimin. 

Kyllä sulla on kurja tilanne teirän miehen alkoholikäytön kanssa. Eipä siihen osaa oikein lohdutuksen sanaa sanoa. Olet varmasti asiaa tutkinut ja taitaahan se niin olla, että sen päätöksen pitäisi tulla teirän miehen päästä. Todella rankkaa sinulle vahtia aikuista miestä noin. Ymmärrän kyllä, miksi sen teet. 

Joulukorteista sen verran (taisi IL:kin aiemmin mainita asiasta). Olen myös joulukorttifriikki. Rakastan lähettää ja rakastan saada niitä. Viime joulu taisi olla ensimmäinen aikuisiässä, kun en vaan huonon kuntoni vuoksi saanut kortteja kirjoitettua. Olin jo ostanutkin ne. Nyt on tarkoitus kyllä ne lähettää. Mietin kyllä aina millaisen kortin itse kullekin lähetän. Ihailen ihmisiä, jotka vielä jaksavat ja pystyvät ja ehtivät kortit itse vielä tehdäkin. Saa nähdä, kuinka moni on mut tiputtanut jakelulistaltaan, kun ei viime jouluksi meiltä tullut korttia. Ei se mitään. En niitä sen vuoksi lähetä. Olen kyllä karsinut minäkin listaa, mutta on siellä edelleen muutama sellainen, jota en ole pitkään aikaan nähnyt. Mielestäni on kuitenkin kiva lähettää kortti ja näyttää, että on ollut ajatuksissa. 

IL:llä kiireitä piisaa - samoin reissuja. Ihmettelen välillä, miten jaksat kaiken. Mutta pysyy varmasti mieli virkeänä, kun on noin paljon menossa. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, että aika ajoin kaipaat mökillesi nauttimaan rauhasta. 

Tiinuliinu lla näyttää vilskettä ja vipinää olevan Espanjassa. Ihania valoshow kuvia Facessa sekä tietty sun joulukalenteri. Siinä kyllä yksi syy, miksi käyn joulukuussa tavallista tiuhemmin Facessa. Mullahan saattaa hyvinkin olla kaksi viikkoa, niin että en ole siellä käynyt. Pääasiassa käyn vain läppärillä, joten sekin rajoittaa. 

Pikseli, kyllä tuntuu ihmeelliseltä, että tuo lääkäriin ja tutkimuksiin pääsy on tehty noin vaikeaksi. Siinä pitää itse vaan jaksaa olla kovana ja osata vaatia. Pienet kinat kuuluvat avioliittoon. Tärkeintä, että ne selvitetään, että eivät jää hiertämään mieleen.

Merelle sullekin toivotan sitkeyttä kuvausasian suhteen. Ei siinä muukaan auta.

Yritän kirjoittaa lyhyesti viime aikojen kuulumiset: 

Pikkumies pääsikin lopulta kotiin jo viime viikon tiistaina alkuillasta. Kirurgi antoi luvan jo päivällä, mutta vielä piti odottaa kotiutumislupaa sekä nefrologilta että onkologilta. Ja lupa irtosi. 

Minulla oli viime tiistaina iltapäivästä aika lääkärille Mikkeliin. Menikin fysiatrin luona lähes kaksi tuntia. Vihdoin olen nyt löytänyt täältä lääkärin, joka katsoo terveyttäni/sairauksiani kokonaisvaltaisesti ja on kiinnittänyt huomiota myös lääkitykseen, jota yritetään vähentää. Pikkuhiljaahan se lokakuun 6. päivä tapahtunut kaatuminen on koiven osalta helpottanut, niin että olen päässyt lenkkeilemään. Voi mikä ihana tunne. Toisaalta tuon tapaturman johdosta selkäni kipeytyi niin, että ei ole vuosiin ollut näin huonona. Eilen olin vielä selän rontgenkuvauksessa. Elokuussa oli selän MRI ja siellä kyllä vikaa on ja monenlaista. Hermoratatutkimuksessa selvisi useampi paikka jaloissa, joihin kipu tulee todennnäköisesti selästä. 

Lääkärin jälkeen lähdimme sitten ajamaan suoraan kohti kaupunkikotia, jonne illasta saavuimme. Pesin vielä pari koneellista pyykkiä ja aikataulutin seuraavaa päivää. Meillä oli lastina uusi pakastin, jonka määränpää oli meidän kylppäri. Siippani raiasi uuden pakastimen paikoilleen, vanhan autoon ja roskat roskikseen. 

Keskiviikkona minä jäin toimittamaan asioita kauppakeskukseen, kun siippani vei vanhan pakastimen sillä välin sorttiasemalla ja toimitti yhden tyttären asian, joka vaati Espoossa käyntiä. Sain ostettua vähän joululahjoja ja itselleni uuden älykellon, jonka käyttöä olen nyt pari päivää harjoitellut. 

Siippani haki sitten minut ja ajoimme suoraan tyttären luo. Voi miten ihana oli nähdä pienokaista ja pitää häntä sylissäni. Tunne vaan oli sanoinkuvaamattoman ihana. Haava oli parantunut tosi hyvin, kun ajattelee, että niinkin suuri leikkaus oli ollut vasta edellisenä perjantaina. Alunperin tyttärelle ja vävylle oli sanottu, että vaikka kaikki menisi ihan nappiin, niin vähintään viikko menee sairaalassa. Tuo oli sitten ihana postitiivinen yllätys, että pääsivät noin nopeasti kotiin. Vielä kyllä jännittää ja pelottaakin nuo tulevat tulokset patologilta. Yritän olla ajattelematta asiaa, mutta ei ole helppoa. Se ei kuitenkaan estä iloitsemasta pikkumiehestä ja hänen kehityksestään. Tytär laittaa joka päivä kuvia ja videopätkiä minulle. 

Tyttären luota lähdimme isääni tapaamaan. Oli jo ollut ystävänsä kyydissä äitiä katsomassa maski naamalla - ja myös ystävänsä autossa, että ei vaan häntä tartuta. Minä pidin siellä isän luonakin maskia. Veimme hänelle vähän varautumiseen tarvittavia juttuja, kun on itse niin huono niitä hankkimaan. Minä täytin äidin kelapapereita, jotka olivat minullekin jotenkin vaivalloisia. Useaan kohtaan laitoin vain, että tilanne ei ole muuttunut. Isä laitettiin täyttäjäksi (on äidin edunvalvoja) ja mut apuna olleeksi. Oman numeroni jätin siihen, jos olisi jotain lisätietoja annettava vielä sinne. Siippani yritti koota uutta TV:tä, jonka isäni oli ostanut saunalle, kun entinen ei tukenut HD-kanavia. Siitä puuttui kuusi ruuvia, joten sitä ei saatu telineeseensä. Siippan löysi kanavat ja jätti sen nojaamaan seinään ja piirsi isälle selvästi, mitkä ruuvit puuttuvat. Sai kyllä puuttuvat ruuvit. 

Ehkä poikamme,( joka ei saanut kipsijalalla lupaa ajaa kuuteen viikkoon, mutta meni eilen illalla isän luo laina-autolla, jossa automaattivaihteet) saa nuo puuttuvat ruuvit paikoilleen ja tv:n seisomaan jalustallaan. 

Isän luota lähdimme vielä äidin luo. Tai siippani jäi tankkaamaan ja käymään vielä kaupassa ja minä olin äidin luona - maski naamalla. Äiti oli yskinyt useana päivänä puhelimessa, niin että en ihmettelisi, vaikka hänelläkin olisi se mykoplasma. Nytkin yski ja yskä tuli syvältä.

Keskiviikkona olimme sitten taas vasta illasta kotona. Vielä pesin pyykkiä ja pakkasin kaiken mahdollisen, kun torstaina oli lähtö aikaisin aamulla. Ja taas suoraan Mikkeliin. Nyt mulla oli omt-fyssarille tupla-aika. Mietin hartaasti otanko fyssarin kaupungista vai täältä (onhan Mikkelikin kaupunki), kun täältä on se 100 km edestakaisin matkaa. Olen kuitenkin varmaan viimeisten kuuden vuoden aikana käynyt täällä tuolla samalla omt-fyssarilla, niin tuntui luonnolliselta mennä sinne. En olisi niin aikaista aikaa varannut, kun vielä "etelästä" tulimme, mutta mun alkuperäinen aika ois ollut huomenna päivällä. Täällä on kuitenkin suuri sotaharjoitus ja meidän tie on poikki tänään ja huomenna, joten se ratkaisi asian.

Siippani kävi sillä aikaa hakemassa Cittarista noutotilauksen, kun olin sielä fyssarilla. Kun vihdoin pysähdyimme kotipihaan - en ollut ehtinyt edes autosta ulos - niin mulle soitettiin Cittarista, että yksi meidän laatikko oli jäänyt sinne... Voi ei. Ostoksia oli sen verran paljon, että olivat kahdessa lokerossa ja siippani oli tyhjentänyt vain toisen. Onneksi naapurimme oli kuitenkin lähdössä perjantaina Mikkeliin ja kävi silloin noutamassa ostoksemme. Täällä on hyvä olla tuollainen vastavuoroisuuden periaate, kun olemme niin korvessa. Olimme itse tuoneet hänelle silloin torstaina juuri jotain ostoksia. 

Viikonloppu sujui nopeasti. Tekemistä olisi ihan kauheasti. Isän juhlien suunnittelu alkaa olla kunnossa ja tulijoita tällä hetkellä 60 henkeä. Sain kuin sainkin vielä sunnuntai-iltana laulun sanat lähes loppuun asti tehdyksi. Tytär oli luurin toisessa päässä. Mulla oli lähes valmiit raamit, mutta yksityiskohtia piti vielä hioa.

Minä tein aikanaan isän 70-vuotisjuhliin laulun, jossa oli kuvattuna hänen elämänsä pääpiirteittäin. 80-vuotis juhliin lisäsin säkeistöjä ja nyt taas 90-vuotis juhliin tuli lisää säkeistöjä. Mun ois vaikeaa pitää puhe, kun liikutun niin  helposti. Sukuvika...
Eilen aamulla sain viimeisen kohdan laulusta valmiiksi. 

Eilen olimme taas Mikkelissä. Siipallani oli aika kuulokeskukseen ja sai uuden kuulokojeen. Tuntuipa hassulta, kun kuuli puhettani autossa. Minä kävin röntgenissä (selkä) ja luuhasin vähän kaupoissa. Harvoin tuollaista hetkeä onkaan, että mulla olisi "vapaa-aikaa" Mikkelissä. Taas oli ilta, kun kotiuduimme ja jo pimeää. Kassien tyhjentämiseen taisi mennä yli kaksi tuntia. Elättelen toiveita, että ei tarvitsisi kaupoille enää lähteä ennen kuin suuntaamme auton nokan kohti pk-seutua.

Sunnuntaina ennen lenkkiä kävin vielä tässä lähistöllä etsimässä suppiksia. Pyllähdin takamuksilleni sellaisessa kivikkoisessa maastossa. Onneksi en satuttanut itseäni. Ylös oli kyllä vaikeaa sieltä päästä. Onnistuin kuitenkin ja tein vielä sen päälle suunnittelemani sauvislenkin. Olen tehnyt myös jumppaliikkeitä, joita sain fyssarilta kotiläksyksi. Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin aivan kauheaan polvikipuun - molemmissa polvissa. Lopulta oli pakko hakea kylmägeelipussit polviin. Niiden turvin, sitten vielä nukahdin onneksi uudestaan. Olen nyt tehnyt sitä jumppaa joka toinen päivä ja pitää olla tosi varovainen, että en tee liikaa. 

Täällä on nyt kaunis lumivaippa maisemassa. Puut ja pensaat ovat lumella kuoritettuja ja sadetta on luvassa vielä useammaksi tunniksi. Jospa tässä pääsisi vähitellen normaaliin rytmiin ja päivittäin pikku päikkärit ottamaan. Tänään varmaan ehdin. Huomenna tulee iltapäivällä yksi naapurin pariskunta meille syömään. Mulla on synttärit - eivät kyllä tiedä sitä. En viitsinyt sanoa, että eivät tuo mitään. Tuo rouva on juuri se, joka kutoo pikkumiehelle merinovillasta kaikkea ihanaa. 

Yritän sietää tätä odottamisen tuskaa. Tuskin ainakaan ennen ensi viikon keskiviikkoa mitään tuloksia patologilta vielä tulee. Sairaalasta lähtiessä oli sanottu, että näytteiden tutkiminen voi viedä kolmekin viikkoa. Aiemmin oltiin puhuttu kahdesta.

Nyt jatkan harjoituksia. Olen kopioinut tästä pätkiä ja niiden muokkaamiseen mennee varmaan vielä aikansa. 

Toivotan hyvää vointia teille kaikille sekä läheisillenne . Kivikasa, susta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan...  Seuraavassa viestissä kirjoitan polviasiaa. 

Kappaleet olivat kaikki yhdessä pötkössä. Ne erottelin. Lihavoinnit olivat kadonneet. 

Tervehdys,

nyt en voikaan aloittaa sanoilla "kiitos kirjoituksistanne", kun ei tänne ole mitään uutta ilmestynyt sitten minun edellisen kirjoitukseni. 

Sain eilen elämäni parhaan synttärilahjan ja sitä ei varmaan voi kukaan milloinkaan ylittää. Yllättäen saimmekin jo eilen tiedon, väliarvion, jossa oli mainittu, että onkologin seurantaa ei enää tarvita. Näytettä tutkitaan edelleen, mutta erityisesti pelkäsimme sitä, että kasvain olisi levinnyt munuaisen ulkopuolelle ja sieltä otettiin näyte. Tyttärelle ja vävylle oltiin jo puhuttu mahdollisen sytostaatti hoidon aloituksesta. Tuntui kuin aivan valtava möhkäle olisi nostettu pois päältäni. Pikkumiehen lisäksi olen ollut niin huolissani tyttäremme jaksamisesta. Aivan mahtava oli tuo uutinen. Nyt voi vaan olla kiitollinen. 

Eilen iltapäivällä oli tosiaan ystäväpariskunta tuosta läheltä päivällisellä. Meillä oli oikein mukavaa yhdessä. Rouva toi tullessaan ison kassillisen merinovillasta kutomiaan vaatteita pikkumiehelle. Olivat aivan ihania. Nautimme saunan koivuntuoksuista löylyistä vielä kohtalaisen myöhään eilen sen jälkeen, kun ystävät olivat lähteneet kotiin.

Fysiatrini soitti minulle eilen. Sain vähän huolestuttavia tuloksia selän röntgenistä. Skolioosi on lisääntynyt paljon sitten 3/23 kuvien jälkeen. Pitää vielä ottaa yhteyttä omt-fyssariin ja kertoa tuo tieto. 

Polviasiat jätän vielä myöhemmäksi. 

Täällä on aivan uskomattoman upea ilma. Oli myös eilen. Eilen tein jumppaliikkeet, mutta en ruuanlaiton vuoksi ehtinyt lenkille. Tänään pitää korjata tuo asia. 

Mukavaa viikon jatketta kaikille ja oikein ihanaa itsenäisyyspäivää. Kyllä sille taas tässä maailmantilanteessa osaa antaa vuosi vuodelta suuremman arvon. 

Ihana uutinen pikkuisesta, ihan tuli onnen kyyneleet minullakin. 

Olipa Kipalla hyviä uutisia pikkumiehestä. ♥️

Nyt en uskalla kirjoitella pidempään kun alkuviikon tekstit katosi taas lähettäessä.

Olipa ihana uutinen Kipalla