Voi miten kiva, kun oli kirjoitteluita täällä! Menna, mä pääsen kyllä mobiililaitteella, omituista juttua. Tiinuliinu, ne toukat on riesana täälläkin. Jos muistat, meidän taloyhtiön vieressä on pinjametsikkö ja sinne ei kannata koiria tähän aikaan viedä. Japena, ymmärrän riemusi, kun pystyt tekemään kaikenlaista. Minäkin joskus kauppakassia raahatessani mietin, miten jaksoin tehdä yleensä mitään silloin, kun olin 27 kiloa painavampi.

Eilen oli hauska päivä. Ajelimme kaupungille, mutta joka paikka oli autoja täynnä, ei parkkipaikkaa löytynyt millään. Oltiin jo melkein Albirin kaupungissa, kun teimme oman parkin venesataman eteen, oli sen pari muutakin autoa keksinyt. Sieltä sitten hiljalleen kuljeskeltiin kaupungille pari kilometriä. Selvisi, että kirkkopuistikossa oli jotkut maalaismarkkinat. Siellä tehtiin ruokaa jos jonkinlaista, pöydät ihmisiä täynnä. Kojuissa myytiin maalaisten tuotteita ja käsitöitä. Katselin, kuinka nunna ja pappi kaavussaan riensivät rannalla olevaa luostaria kohti ja heidän jäljessään kaveri kantoi valtavaa paellapannua. Ehkä oli juhlat tiedossa.

Emme mahtuneet mihinkään, joten mentiin rannalle tuttuun paikkaan herkuttelemaan tapaksilla. Rannalta on purettu iso parkkipaikka ja sen tilalle on rakennettu "olohuone" l. lasten leikkipaikkoja, koirille pieni agilityrata, taideteoksia, istuinryhmiä, puita ja kukkia. Hiljalleen valuttiin kohti autoamme, pistäydyttiin vielä kaupassa ja sitten kotiin.

Tänään aurinko on hellinyt, joten vietin terassilla koko päivän. No pesin mä käyttövaatteita, jotka liehuvat nyt alaterassilla. Altaan vesi on harmikseni vielä sen verran kylmää, ettei houkuta. Lounaaksi söimme valtavat kasat salaattia ja kalaa ja jälkiruoaksi tuoretta ananasta ja viinirypäleitä. 

Ja nyt mua alkaa sitten jännittää abin huominen englanninkoe. Joko poika ei itse ymmärrä yhtään, mistä on kysymys tai sitten hänellä on lehmänhermot. Niin rauhallisia vastauksia en ole ikinä kuullut, kuin häneltä soittaessani. Tytär jännittää myös ja tiuskii minulle. Kysyin esim., mitä hän on varannut eväiksi kokeeseen, niin tiuskaisi, että älä sinä painosta minua, kyllä mä osaan pojastani huolehtia! No, ymmärrän, että äiti on se, johon hermopainetta puretaan.

Kivaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Nyt eletään sateista tiistai-iltaa. Ulkoministeriö on lähettänyt sekä tekstiviestejä että sähköposteja, että koko Espanjassa on myrsky-, tuuli- ja sadevaroitukset voimassa, ohjeistanut pysymään kotona ja antanut hätänumeroita. Meillä täällä Alteassa on kaikki hyvin, mutta ei lähdetä mihinkään, ellei ole pakko. Eilenkin ajellessamme kotiin asioilta minua hieman jännitti, kun kallioilta syöksyi vettä tien yli rotkoihin. Silmiin osui silkkikukkasin koristettuja ristejä, joita on pystytetty pahimpiin paikkoihin joskus menehtyneiden muistoksi.

Eilen tosiaan ajelimme Benidormin lähelle ostoskeskukseen. Minä löysin Decathlonista (urheiluvaatteiden ja tarvikkeiden erikoisliike) vesijumppapuvut itselleni ja ystävälleni. Sisustustarvikeliikkeestä olisin löytänyt vaikka mitä, mutta tyydyin lautasliinoihin ja johonkin matkalaukkuun mahtuvaan. Justus vaelteli valtavassa rautakaupassa varmaan tunnin ja suunnitteli jo autolla tuloa seuraavan kerran, että saisi vietyä Suomeen yhtä ja toista. Osti kuitenkin vain tongit,

Ostimme myös ruokaa valtavat kasat, sillä kaikkialla varoiteltiin jo Laurence-myrskyn jälkeen tulevan seuraavan. 

Tänään Justus korjasi liesituulettimeen jumiin jääneen risan polttimon, ei vaan älytty ostaa uutta. Tehtiin yhdessä pastaa ja sienikastiketta, ostettiin meille tuntemattomia sieniä. Ne olivat Etelä-Koreasta, enoki-nimisiä eli talvijuurekkaita. Voi miten hyvää tuli, Justus jo selvitti, että saa niitä Suomestakin ainakin säilykepurkissa. Jälkiruoaksi mansikoita, jotka eivät kylläkään maistu niin hyville kuin suomalaiset.

Sateita on ennustettu ensi viikon torstaille asti eli sitten perjantaina paistaa, kun lähdemme täältä pois. No, täällä talolla on kuitenkin mukavampi olla sateessakin kuin esimerkiksi yhdessä hotellihuoneessa. Lueskellaan, olen kutonut kahdet villasukat, katsellaan Netflixiä ja Disney+:aa. Ilmallehan nyt vaan ei voi mitään,

Talvijuurekkaita löytyi vakikävelyreitiltäni joulun maissa. Kannossa kävelytien varressa pistivät silmään ja talvijuurekkaiksi olin tunnistavinani. Siinä vaan kulkee niin paljon koiranulkoilutajia, että jäivät kasvamaan ja kun tuli lisää lunta, katosivat kokonaan.

Toivotavasti myrskyt ovat vähän rauhallisempia teidän kohteilla.

Kirjoitin eilen  pitkän kirjoituksen ja niin vain hävisi jonnekin 😡  Olen huomannut sellaisen, että kun kirjoittaessa kuluu aikaa ja "kirjoituslaatikko" on pitkään auki, niin sitten kun painan lähetä-nappulaa alkaa vihreä ukko pyöriä vasemmassa yläkulmassa eikä  mitään tapahdu. Toimintoa ei myöskään saa peruutetuksi, joten ellen ole muistanut kopioida tekstiä ctrl-C:llä, niin sitten se vilahtaa bittiavaruuteen. Pelkkä kopioiminenkaan ei välttämättä auta, vaan sivusto pitää sulkea ja avata uudestaan. Tämä ongelma ilmestyi siinä vaiheessa, kun Kiloklubi muuttui Keventäjiksi.

Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani ongelma mobiililaitteiden kanssa selvisi minulle yhtäkkiä. Silloin kun maksoin vuoden jäsenyyden, latasin Keventäjät-sovelluksen ja se on se, joka ei näy mobiililaitteella kuin maksaville jäsenille. Sitävastoin selainversio, jota olen tällä pöytäkoneellakin käyttänyt, kyllä näkyy tabletilla sekä puhelimella, tosin puhelimella en viitsi sitä käyttää, kun näyttö on niin pieni. Enää ei siis ole siltä osin ongelmia 😃

Meillä oli eilen siivouspäivä ja pitkästä aikaa kumpikaan siivoojista ei ollut käynyt meillä aikaisemmin. Lisäksi molemmat olivat filippiiniläisiä eivätkä osanneet suomea, joten sain sitten harjoittaa englannin taitojani selittäessäni missä mikin on ja mitä toivomuksia minulla oli. Ensimmäistä kertaa he myös pitivät ennen aloittamistaan ruokatauon. Eiväthän he tietenkään koko päivää pysty olemaan syömättä, mutta ei vain ole sattunut taukoa aikaisemmin meidän kohdallemme. Oletettavasti he pitivät sen omalla ajallaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että he lähtivät pois parikymmentä minuuttia liian aikaisin. Ihan satavarma en ole, kun en huomannut katsoa, miten pitkän tauon he pitivät, mutta pääasiahan tietenkin on, että meillä on taas puhdasta!

IL, en muista, että olisin minäkään jännittänyt ylioppilaskirjoituksia. Olin valmistautunut parhaan kykyni mukaan eikä enempää voi kukaan vaatia. Eväätkin valmistin ihan itse 😉  Mitä olen kirjoituksistasi ymmärtänyt, molemmat pojat ovat menestyneet koulussa hyvin, joten miksi kirjoitukset menisivät sen huonommin. Ja ihan varmasti äidin ja isoäidin ei kannata keskenään pitää asiasta hermostunutta nokkapokkaa!

Tiinuliinu, olen nähnyt kertomasi kaltaisen toukkajonon jossain luontodokumentissa enkä todellakaan välittäisi törmätä moisiin lenkillä, varsinkaan "hyvänä" toukkavuonna. Onneksi siellä on mahdollista lenkkeillä muuallakin ja tietenkin Lyytin vuoksi on oltava varovainen.

Unohdin eilen ottaa pakkasesta ruokaa sulamaan täksi päiväksi eikä jääkaapissa ole muuta kuin valmiskeittoa, jonka vuoro oli eilen, joten päätin tilata  meille pizzat. Meirämmiäs aiheutti taas minulle ärtymyksenpuuskan, kun hän alkoi esittää, että lähdetään kauppaan ostamaan jotain lihaa ja punaviiniä sen kanssa. Yritin ensin rauhallisesti selittää, ettei minua tänään huvita lähteä minnekään, kun huomenna on taas lähdettävä kuntosalille ja onhan se vaihteeksi kiva syödä pizzaakin. Sitten kun hän kolmannen kerran ehdotti kauppaan lähtemistä, minulla hermo petti ja sitten kuulemma minä taas riitelin! No, nyt on pizzat tilattu ja n. puolen tunnin päästä saamme syödäksemme 😋

Eipä tässä mitään sen kummempia, joten toivottelen teille kaikille keväistä keskiviikkoa. Viihtykää 🙂

Kiitos Espanjan kuulumisista, Tiinuliinu ja IL! Toivottavasti abin englanninkoe meni hyvin, ja miksei olisi mennyt! 

Kiva, että Menna jaksat taas kirjoitella! On mukava kuulla sinusta, vaikkei mitään ihmeempää olisi tapahtunutkaan. 

Kovin on hiljaista, kirjoitelkaa nyt muutkin!

Nyt alkaa mennä hermot. Otin illalla pienen murusen nukahtamislääkettä, että jaksaisin herätä ajoissa kirkkokuoroon. Nukahdin klo 11, mutta klo 12.15 alkoi kuulua ärsyttävää piippausta muutaman sekunnin välein. Palovaroitinhan se siellä ilmoitteli patterin virran olevan vähissä. Mies haki pitkät tikkaat autokatoksesta (meillä on katto korkealla) ja kumpikin vuorollamme yritimme päästä käsiksi laitteeseen. Kansi vaan ei auennut. Selasin talokansiota ja yritin etsiä palovaroittimen ohjetta. Ei löytynyt. Ja missä kaikki korvatulpatkin olivat? Miehelle äänen vaimentaminen on helppoa, koska ilman kuulolaitetta kuulo on heikko. Minulla nuo vinkaisut suorastaan repivät tärykalvoja. Onneksi löysin korvatulpat toilet-pussukastani, mutta uni oli täydellisesti kateissa. Aamuyön tunteina nukahdin pariksi tunniksi.

Kirkkokuorosta tullessani mies oli saanut palovaroittimen kannen auki, mutta siellä sisällä oli sellainen sekamelska johtoja ja muita osia niin ettei patteriin päässyt käsiksi. (Ja kaiken lisäksi mies oli meinannut pudota tikkailta.) Meillä vinkuu edelleen ja käytän korvatulppia. Miksi ihmeessä palovaroittimet on liitetty sähkövirtaan ja patteri kätketty monien esteiden alle!!! Muistan edellisen vastaavan kerran, jolloin olin yksin kotona ja hädissäni käännyin nuoren naapurin isännän (rakennusyrittäjä) puoleen. Kauan hänkin sai räplätä palovaroitinta ja mokoma härveli vinkui vielä pöydälläkin ilman patteria ja kytkennästään irrotettuna. - Muutenkin haluan, että laite vaihdetaan. Se on kymmenessä vuodessa muuttunut valkoisesta vaalean vihertävänruskeaksi ja paistaa ikävästi valkoisesta katosta. Kunhan sen nyt saisi ensin hiljaiseksi. Poika tulee illalla katsomaan.

Aamupäivät ovat olleet kauniita ja aurinkoisia, mutta kun pistät itsesi pihalle, niin kylmä tuuli hyydyttää. Onneksi vähäinen lumi on nyt sulanut. Tätähän se kevät on.

Pikseli, nythän palovaroittimet on lain mukaankin uusittava ja vastuu on siirtynyt taloyhtiölle. Muistelen teidän asuvan poikasi kanssa paritalossa, joten minkälainen yhtiömuoto teillä on? Sääntöjen mukaan asunnossa tulee olla palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden. Esim. meillä on 104,5 neliötä ja meillä on kolme varoitinta (hieman ylimitoitettua, mutta parempi niin), joista kaksi kuuluu hälytysjärjestelmäämme eivätkä ne kuulu taloyhtiölle, vaan jollain tavalla Sector Alarmille. Tarkoitukseni on ollut soittaa sinne ja kysyä, miten homma vastaisuudessa hoituu, sillä paristot kestävät liki 10 vuotta ja firma seuraa niiden tilannetta. Hyvä kun tuli puheeksi, etten taas sitä unohda. Piipittävät palovaroittimet ovat kyllä ärsyttääviä ja miksi ihmeessä ne alkavat piipittää aina yöllä?

Japena, viimeksi kun kirjoitin, unohdin osan bittiavaruuteen vilahtaneesta tekstistä ja yksi osa koski sinua. 54 kilon painon pudotus on kerrassaan mahtava suoritus ja sitä paitsi sinä näytätkin hyvältä, kuten olen saanut facebookista huomata 🥰

Kumma kyllä, minä olen jaksanut runsaista ylikiloista huolimatta tehdä kaikenlaista, vaikken mitään extremeä yritäkään. Viimeksi kaupassa käydessäni raahasin kerralla autolta sisään kolme kassillista tavaraa, jossa oli yksinomaan jo mandariineja 3 kiloa sekä meirämmiähelle 12 tölkkiä alkoholitonta olutta plus sitten kaikki muut ostokset enkä ollut edes hengästynyt 😎  Rehellisesti puhuen, en taida enää osata juosta, mutta sehän ei välttämättä johdu ylipainosta. Eilen kuntosalilla työnsin 77 kg jalkaprässissä ja muissakin laitteissa olen pystynyt hilaamaan painoja ylemmäksi, joten kaipa salilla käymisestä on sitten hyötyä ollut, vaikkei sitä ole kuin kerran viikossa.!

Meirämmiähellä oli eilen taas todella vaikeuksia kävelemisen kanssa. Lähtiessämme kotoa salille, hän käveli suht hyvin, mutta tullessamme pois askeleet olivat taas sentin luokkaa ja hän pysähteli vähän väliä. Taluttamisestakaan ei ollut paljoa apua. Olen miettinyt rollaattorin hankkimista, mutta kun sen kanssa on niin hankala matkustaa julkisissa. Tosin sen kanssa voi mennä bussiin keskiovesta eikä tarvitse edes maksaa matkasta, mutta kun niihin aikoihin, kun me yleensä olemme liikkeellä, on bussissa melkein aina 1-2 lastenvaunut ja esim. torstaisin siihen tulee matkan varrella olevalta baptistikirkolta iso joukko ihmisiä valtavien kassien kanssa, kun siellä jaetaan ruoka-apua juuri siihen aikaan. Soitin viikko sitten perjantaina geriatrian poliklinikalle ja kysyin, milloin meille on suunniteltu seuraavaa kontrollikäyntiä. Kuulemma vasta toukokuulla pitäisi olla seuraava käynti, mutta kerrottuani huonontuneista toiminnoista ja uusista vaikeuksista, hän lupasi laittaa jonohoitajalle ilmoitusta, että laittaa meille kutsun. No, alkuviikosta kutsu sitten tulikin, mutta aika on vasta 29.4., joten vielä riittää odottamista.

Toivottavasti nyt saan tämän kirjoitelmani foorumille vaikeuksitta. Mukavaa viikonloppua teille kaikille ja isoäitini sanoin, muistakaahan, että kylmää se on kevään lämpöinenkin 🙂

Hola Aurinkorannikolta
joka alkaa vihdoinkin olla nimensä veroinen. Eilen ei satanut kuin ihan hiukan, ja tämänkin päivän ennuste vaikuttaa lupaavalta.

Kiitos Merelle tsempeistä! Epäilen kyllä, että El Pais saattaa harrastaa ns. klikkiotsikoita. Ainakaan tässä aivan rannikolla ei tulvista voi puhua, ei edes sen vertaa kuin viime marraskuussa. Toki television säätiedotuksista näkyy, miten matalapaineet pyörivät Pyreneiden niemimaan yllä ja ympärillä jatkuvasti, mutta asialla on positiivisetkin puolensa. Paikallisten vesivarastot täyttyvät – esimerkiksi viime vuonna näihin aikoihin puhuttiin jo veden säännöstelystä. En sitten kuitenkaan tullut kesällä seuranneeksi, tapahtuiko se todella.

Nyt Pacosin niityt ovat rehevämpiä kuin koskaan aikaisemmin näiden täällä vietettyjen kevätkuukausien aikana. Piti oikein ladata kännykkään kasvintunnistussovellus, kun kukkia on niin valtavasti enkä tiennyt, miten niitä nimittäisi.

IL on varmaan tehnyt matkustusilmoituksen, kun kerran ulkoministeriö häntä muistaa. Meiltä se unohtui, ei ole aiemminkaan aina muistettu. Paitsi silloin koronavuosina kun määräykset olivat tiukemmat. Nythän muistettavana on vain koiran ekinokokkoosilääkitys ennen kotiinpaluuta. Noudetaan se tuosta läheiseltä eläinlääkäriasemalta, jonka Lyyti hyvin muistaa. Ja joka kerta ohi kävellessä jarruttaa sillä kohdalla – asemalla on mukavat eläinlääkärit, jotka muistavat kehua kiltisti pillerin nielevää koiraa ja kaivavat taskustaan ylimääräisen namin.

Jaksamista teille kaikille – erityisesti omien tai läheisten terveyshuolten kanssa kamppaileville!

Moi mimmit! Martinho-myrsky näkyi eilen täällä vain aamupäivän sateena ja melkoisena tuulena koko päivän. Tänään on aurinko hellinyt, mutta meri näyttää olevan valkoisia vaahtopäitä täynnä. Löysin terassilta tuulensuojaisen paikan ja loioin pari tuntia.
Eilen ajelimme kaupungille, parkkipaikkaa ei löytynyt mistään. Olimme jo ihan oudolla seudulla, kun äkkäsimme yhden ja Pablo siihen. Ei se mitään, että kävelymatkaa kaupungin keskustaan olisi, kävelemäänhän oli tultukin. Mutta pian huomasimme joutuneemme seudulle, josta rantakaupungin ravintoloissa ja puistoissa ei näy vilaustakaan. Asunnottomienamme  telttoja, muovipussikasoja. Joku vanha mies istui pyörätuolissa, hattu kadulla. Justus oli juuri antamassa kolikkonsa hattuun, kun mies avasi sepaluksensa ja pissasi tuolistaan kadulle. Tietenkin täällä on myös elämän nurjaa puolta, en vain ole ikinä sattunut sellaisiin paikkoihin, kun kerjäläisiäkään ei kaupungilla näy.

Kävelimme reippaan lenkin, pysähdyimme kuuntelemaan aaltojen loisketta ja varsinkin pienten, pyöreiksi hiotuneiden kivien soinnillista kilinää aaltojen pyyhkiessä niiden yli. Kaikki terassit olivat täynnä ja kun vihdoin huomasimme yhden vapaan pöydän tuntemattoman ravintolan terassille, melkein juoksin sinne. Ravintola, jonka nimi on 345, osoittautui kaikin puolin hyväksi, Justus kehui pitsaansa ja minun hampurilaiseni oli maukasta. Jälkiruoaksi juotiin cortadot, espanjalaiset vahvat pikkukahvit.

Pablo odotti paikallaan. Kotimatkalla pysähdyttiin heittämään tyhjät viinipullot lasinkeräykseen. Täällähän ei ole vielä pullopanttisysteemiä. Ihmisiä olisi kuulemma vaikea motivoida siihen, kaupat ovat liian pieniä panttikoneille yms. Silloin kun aloin oleskella Espanjassa, pullotkin heitettiin sekaroskikseen, joten edistystä sentään on tapahtunut. Pahvin- ja muovinkeräyspisteet on, mutta bioroskat menevät sekaroskiin, mikä minua intohimoisena lajittelijana kauhistuttaa.

Naapurissamme on hurmaava talo, jossa on oikea linnantorni. Nyt sen italialainen vanhapariskunta ei jaksa enää pitää taloaan, joka on myynnissä, pyynti 490.000,- Tontti on yli hehtaarin ja puutarha on kaunis. Katselin netistä sisäkuvat, koko talo vaatisi ison remontin. Katsojia on käynyt aamusta iltaan. Täällähän vaikka kuinka moni välittäjä myy samaa kohdetta. Kuviteltiin silti, miten hauskaa olisi tehdä sypressien väliin portti ja kulkea edestakaisin. Vaan ei sovi tämänikäisille talo vuorenrinteessä, minä vielä jaksan ravata kolmea kerrosta, mutta Justukselle vaikeaa. Ja aina pitää lähteä autolla, joukkoliikennettä ei tietenkään ole. Jos ostaisin täältä asunnon, sen pitäisi olla kerrostalossa, ovesta päästä heti kauppoihin ja ravintoloihin. Jatketaan siis täällä Alteassa käymistä niin kauan kuin jaksetaan. Hieman ollaan jo mietitty Justuksen saaressakin käymistä, minä en enää sinne lähde, ellei jompikumpi Justuksen lapsista ole paikalla.

Minun tyttäreni perhe vietti viikonlopun minun mökilläni. Vävy kiipesi katolle ja asensi saunan piippuun uuden hatun. Tytär keräsi risut ja harjasi terassit. Ja pojat, rakkaat kullanmuruni, tekivät klapeja isot kasat ja pesivät kaikki ikkunat ulkoa päin. Ja niitä ikkunoita on paljon!

Jaaha, Justuksen katkarapukasari on valmista, syömään!

IL ja Tiinuliinu, iso kiitos Espanjan matkakertomuksista. Tämänhetkistä räntäsadetta katsellessa olen vähän kade aurinkorannikon keleistä.

Japenalle peukutus vauhdikkaasta menosta. Voisithan kysellä onnistuisiko tandemhyppy Lappeenrannan satamaan tapaamisen aikaan. Tyttärenni hyppi aikanaan Saimaan laskuvarjokerhossa ja olisi tarjonnut minulle tandemhypyn mutta uskallukseni ei riittänyt.

Vilkutus Kipalle, toivottavasti olet saanut vihdoin helpotusta kipuihin.

Menna, peukutus kunnon kohenemiselle. Olen huomannut saman kuntosalilla että tehoja pystyy lisäämään. Tosin minulla kunto vaihtelee viikottain mutta jalkaprässissä on nyt 10kg enemmän kuin syksyllä.

Täällä on ollut tähän iltapäivään saakka hienoja aurinkoisia päiviä. Yöllä on ollut pakkasta joka on jäädyttänyt hangen pinnan niin että uskaltauduin raivaussahan kanssa taimikkoa (lue ryteikköä) raivaamaan. Se homma on ollut agendalla jo pitkään mutta milloin mikäkin remppa omassa kehossa on estänyt työn. Neljänä päivänä olen metsässä melskannut, tosin vain kaksi tankillista ja noin kolme tuntia päivässä mutta kyllä sekin tottumattoman kropassa tuntuu täydeltä työpäivältä.
Nyt näyttää sääennusteet lupaavan niin lämpimiä kelejä että hankikanto lienee ohi ja raivaushommaan tulee taukoa.
Tykkään raivauksesta kun siinä näkee heti työn jäljen vaikka painavan sahan kanssa ryteikössä risujen yli rämpiessä onkin omat haasteensa.

Vapaaehtoishommissa on mennytkin sitten loppuaika joten peukaloiden pyöritykseen ei onneksi ole tarvinut ryhtyä. Toiveena oli että kun saan kiinteistöhuollon ottamaan vastuun isosta osasta entisiä töitäni niin vältyn jatkuvalta puhelinpäivystykseltä mutta ei se ihan niin mennyt. Vaikka asukastiedotteeseen laitoin kissan kokoisilla kirjaimilla kiinteistöhuollon yhteystiedot niin minulle ne soitot edelleen pääosin tulevat.

Etämies sairastaa jotain lentsua savossa enkä ole käynyt siellä pitkään aikaan. Tarkoitus oli lähteä käymään viikonlopulla mutta en halunnut hakea tautia ja hyvät kelit houkuttelivat mieluummin metsään.

Yöt menevät vaihtelevasti, milloin valvottaa olkapää lonkka tai joku muu paikka. Nukkumaan meno on melkoista pyöriskelyä jotta löytyy kivuton tai vähiten kivulias asento.  Parasetamoliakaan en haluaisi joka ilta ottaa mutta ei se valvominenkaan taida kovin terveellistä olla.

Maailman uutiset ovat alkaneet ahdistaa ja olen jättänyt uutisten seuraamisen vähemmälle. En pysty kuitenkaan vaikuttamaan millään tavalla asioihin joten yritän keskittyä vain oman alueen meininkiin.
Meillä lyö politiikan laineet korkealle myös omassa kunnassa,. Lehtien palstoilla haukutaan ja jopa uhkaillaan, ennennäkemättömän rumaa peliä pienellä paikkakunnalla. Muutama voimakastahtoinen vaikuttaja saa paljon rumaa jälkeä aikaan.

Jos painosta saa jotain mainita niin minulla ei ole ollut näin alhaista talvipainoa varmaan vuosikymmeniin. Syön mielestäni lähes samoin kuin ennenkin, ehkä makeilla herkuttelu on jäänyt vähän vähemmälle.

Nyt on tullut niin paljon kirjoitettua omaa napaa että toivottelen teille kaikille hyvää kevättä ja terveitä päiviä.

No nyt tapahtuu minunkin elämässäni jotakin! Lauantaina matkustin tyttären ja tyttärensä kanssa  junalla Tampereelle. Kävimme katsomassa Tampereen Työväen Teatterin musikaalin School of Rock. Olipa hauska ja innostava esitys, yleisö taputti rytmiä mukana ja minulla ainakin jalkakin  vähän vispasi. Pääosan esittäjä oli huikea ja lapsiesiintyjät tosi taitavia. Oikea hyvän mielen musikaali!

Esityksen jälkeen kävimme syömässä rautatieaseman lähellä sijaitsevassa Pulcinellassa. Niin hyvää italialaista (tai muutakaan) ravintolaruokaa emme olleet koskaan syöneet! Kävelyä tuli päivän mittaan ihan huomaamatta 7,4 km.

Sunnuntaina väsytti enkä tehnyt mitään mainittavaa. Maanantaina omatunto ajoi kävelylle, mutta matkaa kertyi vain 4 km. Sovittaessani mustia parempia pitkiksiä huomasin kauhukseni, että ne eivät menneet kiinni! Apua, vielähän ne ennen joulua mahtuivat! Mistä nyt saan sopivat housut tällaiselle omenavartalolle? Jos ostan ne vyötärön mukaan, niin lantio on liian väljä ja lahkeet myös, sillä olen vain 155 cm. Tilasin juurin Englannin M&S:ltä uudet farkut, mutta olisi pitänyt tilata näköjään myös suorat housut. Sieltä sentään saa vielä tarpeeksi lyhyttä lahjemittaa. Onneksi löysin kaapistani paksun, mustan jerseyhameen tiistain kuoroesityksiin.

Tiistaina oli siis ensin viihdekuoron harjoitukset kappelissa ja heti sen jälkeen kirkkokuoro esiintyi siellä srk:n vanhustenkerhossa (musta asu ja kirkas turkoosinvihreä huivi). Sitten wc:hen vaihtamaan merihenkinen raitapaita ylle. Hörppäsin lennossa vähän proteiinijuomaa ja ahmin tarjolla olleen kakkupalan. Viihdekuoro siirtyi läheiseen hoivakotiin laulamaan merimies-aiheisia lauluja, joita asukit saivat laulaa mukana. Ääni oli ainakin avautunut ja kesti rasituksen, ihme kyllä.

Tämä päivä meni lepäämiseen, vaikka ajattelin lähteä kävelemään. En vaan jaksanut huonosti nukutun yön jälkeen. Kauppareissu ja ruoan laitto veivät kaiken energian.

Perjantaina sitten taas tyttären ja tyttärentyttären kanssa Helsingin Kaupunginteatteriin katsomaan Moulin Rougea. Tilasin meille väliaikatarjoilunkin. Kivaa!

Menna, mieheni oli jostain englantilaisesta lehdesta huomannut laitteen, joka stimuloi jalkojen veren- ja nestekiertoa. Se on jonkinlainen lattialle asetettava värisevä laite, jota voi käyttää vaikka kotisohvalla istuen. Luulen nähneeni sellaista mainostettavan ostoskanavalla (Dr. Ho's jotain). Aion ostaa sellaisen, koska mies on suostuvainen kokeilemaan. Jospa siitä olisi apua kävelyvaikeuksiin? Voimia sinulle!

IL, onpa ihanaa, että tyttäresi perhe on nyt poissa ollessanne käynyt mökillä tekemässä keväthommia! Pääsette sitten vähemmällä. Nauttikaa olostanne Alteassa!

Tiinuliinu, varmaan ihanaa nähdä kevään edistyminen siellä Los Pacosissa. Olette muutenkin löytäneet sieltä kiinnostavia nähtävyyksiä. Kiva katsoa ja lukea niistä fb:ssa.

Mustikkaposki, oletpa hurjaa, kun jaksat harventaa taimikkoa tuntikausia moottorisahalla! Respektii! Toivottavasti saat vähennettyä noita vapaaehtoishommia. Minä olen myös melkein lakannut seuraamasta uutisia, etten ahdistuisi liikaa.

Voimia ja helpotusta kaikille kipujen kanssa taisteleville!