Miten kaunis syyskuu. Punaiset pihlajanmarjat, kirkkaan sininen taivas, kurkien huuto jossain korkealla, auringon lämpöinen kosketus poskella. Minä sitten rakastan näitä syksyn upeita päiviä.

Tiinuliinu, onnea uuden kirjasi johdosta. Osaat ihanasti jakaa aikasi rennon olemisen ja kurinalaisen työskentelyn kesken.

Pikseli, aikamoinen synttärivierailu sinulla. Sinä kuulut niihin ihmisiin, jotka eivät jää kauhistelemaan asioita vaan tartut toimeen ja hoidat asiat kuntoon. Hoidit kyllä hommat siellä maalla upeasti.

Kipa, ihania vauvauutisia. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Menna, onpa hyvä kuulla, että kotimaan retket miehesi kanssa ovat sujuneet hyvin. Mielenkiintoinen stadireissu teillä . Siitä oli kiva lukea.

Kivikasa, kyllä sai espanjalainen pyöräilijä hyvän vastaanoton teillä. Tuskin saa samanmoista monesti matkansa aikana. mukava tapa tavata uusia, mielenkiintoisia ihmisiä.

Kun luen juttujanne ajattelen, miten hurjan energisiä te kaikki olette. Minä en tee juuri mitään. Olen vain ja nautin olemisesta. Luen, tapaan ystäviä ja lapsenlapsia, käyn kirjastossa ja kaupassa, terveyskeskuksessa tarpeen mukaan. Katselen urheilua, hyviä elokuvia ja sarjoja, uutisia ja ajankohtaisohjelmia telkkarista, juttelen mieheni kanssa politiikasta, kirjallisuudesta, urheilusta, maailman tilanteesta, lapsista ja heidän elämästään ja tietysti näin kesällä ajelemme kiireettömästi sinne tänne ympäri Suomea. Enimmäkseen matkamme suuntautuu eri puolelle Lappia, mutta kävimme me kesän aikaan myös Kuusamossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa niin kuin jo olen tainnut kertoakin.

Iloitsen siitä, että mieheni on ollut hyvässä kunnossa, tosin viime labrojen mukaan hänen munuaisarvonsa olivat taas hieman huonontuneet ja se tietysti huolestuttaa. Minun jalkani ovat ok. ja jaksan hyvin ajaa pitkiäkin matkoja. Miehellänihän ei ole korttia.

Tuntuu siltä kuin olisin kuluttanut suurimman osan energiaani loppuun niiden yli 40 vuoden aikana, jolloin tein töitä ihmisten kanssa, joille lähes kaikki elämän ongelmat olivat tuttuja. Ja nyt vain nautin siitä, että katselen taivaan pilviä kiireettömästi, istun takkatulen äärellä mieheni kanssa, jota rakastan, juttelen tyttäreni kanssa, halaan lapsenlapsiani, nautin lasillisen punaviiniä hyvien ystävien seurassa. Ja kun huvittaa lähdemme muutamiksi päiviksi jonnekin, hetkeksi pois kotinurkista.

Minulla oli syntymäpäivät viikko sitten (täytin 78v). Tytär ja lapsenlapset piipahtivat onnittelemaan. Kun marraskuussa 12 -vuotta täyttävä, ihana kuudesluokkalainen poika, halasi minua, hän sanoi: - ”Mä en pidä syntymäpäivistä.” - No, mutta mikset? kysyin. - No, kun jokainen syntymäpäivä tarkoittaa, että ihminen on vuoden vanhempi, ja vuoden lähempänä kuolemaa.

En oikein tiennyt olisinko nauranut vai itkenyt. Poika oli kuitenkin ihan vakava, joten vain halasin tätä kultapoikaa lujasti ja totesin: - ”Mä ajattelen, että onpa ollut ihana juttu, että olen syntynyt ja saanut elämääni näin monta rakasta ja mukavaa ihmistä, niin kuin sinutkin. Jos mä en olisi syntynyt, mä en olisi ikinä tutustunut sinuun enkä siskoon, en äitiin enkä pappaan. Ja se vasta olisi ollut tosi kurja juttu.”

Poika oli vähän aikaa hiljaa, hymyili sitten ja sanoi: ”No joo, olis se kyllä kurjaa, jos ei sua ja pappaa tai meitä ketään olisi.” Ja niin söimme hyvällä mielellä syntymäpäiväkakun loppuun.

Ihanaa syksyä itse kullekin. Kiva, että me olemme syntyneet!

Kiitos IL ja Merelle ja Menna ja Jumbojet onnitteluista ja kaikista muistakin kannanotoista! 

Meinasin jo kirjoittaa muutama päivä sitten, IL:n päivityksen nähtyäni, että eiköhän se kuvailemasi ”olla möllöttäminen” oikeastaan olisikin tarkoitettu meidän eläkeikäisten pääasialliseksi päivätyöksi. Ja kun luin, mitä kaikkea niin IL:n kuin JJ:nkin päiviin ja viikkoihin mahtuu ja on mahtunut, niin ei se mitenkään joutenololta kuulosta! Kuntosali on harrastus. Ja kieliopinnot. Ja kuorolaulu. Ja miltei mikä tahansa. Tärkeintähän kai on, että löytää sellaisen elämäntyylin, joka itsestä tuntuu sopivalta ja mukavalta. Elää itsensä näköistä elämää, kuten muuan tuttu turkulainen blogikirjoittaja, kotien ja vissiin kai vähän asukkaiden elämänkin, järjestelijä asian ilmaisee. 

Vaikka mulla on (melkein) aina jokin projekti menossa, niin nautin siitä että mitään ei ole pakko tehdä vaan sekä kirjoittaminen että kaikki muu perustuu vapaaehtoisuuteen. Ja minusta nyt vaan on hirveän hauskaa touhuta ja puuhata.

Tänä aamuna ajeltiin Hangosta kotiin, ensi viikolla on luvassa kaikenlaista aktiviteettia sekä laatuaikaa Lyytin kanssa. UK nimittäin lähtee vanhojen opiskelukavereidensa kanssa Viroon ja viipyy reissullaan jokseenkin koko viikon. Mulle taas on tarjolla uusia seikkailuja seuraavana viikonloppuna, mutta niistä ehkä myöhemmin. 

Jumbojetille lämpimät syntymäpäiväonnittelut! Ja lämpimiä syyspäiviä kaikille palstalaisille!

Ai juu, 
pitääkin kysäistä että meinaatteko ottaa influenssa- ja koronarokotukset? 

Helsingissähän yli kuusvitoset saavat ne samalla kertaa, rokotukset alkavat syyskuun lopussa ja ajanvaraus aukeaa kuun puolessavälissä. Paitsi jos käy kuten meille. 

Harvemmin olen ollut niin ilahtunut jonkun tekemästä mokasta kuin keskiviikkoaamuna Hangossa. Luettiin läppäreiltä (UK+mä) kaikessa rauhassa nettihesaria, kun kummankin kännykkä alkoi kilistä. Ensin molemmille tuli tekstari että sulle on uusi viesti Maisassa. No se nyt ei mitenkään herätellyt, mutta kun muutaman minuutin päästä tekstari kertoi että yhteyshenkilösi on tehnyt sinulle ajanvaraustiketin, niin pitihän se tarkistaa. Kun ei kumpikaan ollut mitään ajanvarausta vailla. 

Menin siis Maisaan (ulkopaikkakuntalaisille kerrottakoon, että se on netissä toimiva terveydenhuollon viesti- ja ajanvarauspalvelu. En tiedä miksi sen nimi on Maisa. Miksei Kaisa tai Liisa. Tai vaikka Terttu?) ja totesin että oho, tuossahan on linkki rokotuksen ajanvaraukseen. Painoin nappulaa ja oho, sieltähän ehdotettiin aikaa just sille syyskuun viimeiselle päivälle joka kummankin kalenterissa oli vapaa. Hyväksyin ehdotukset molempien puolesta. 

Kului tunti, parikin. Sitten Maisa tekstasi taas. Valitteli että inhimillisen virheen takia ajanvaraus aukesi hetkeksi vahingossa, vaikka sen piti toimia vasta ensi viikolla. Palvelu kuitenkin totesi että "jos olet varannut ajan, sinun ei tarvitse tehdä mitään". 

Ei tehty mitään. Mutta rokotusajat meillä on. Mikä on tietysti ihan ihanaa, kun yleensä ollaan syksyisin jouduttu turvautumaan sukulaislääkäriin jotta päästään piikille ennen Espanjaan lähtöä. Sikäläinen järjestelmä kun ei tällaisia joukkorokotuksia taida tuntea. Tai ainakin tieto niistä on hankalasti saatavissa.    

Olen nähnyt rokoteilmoituksia, en ole ajatellut niistä mitään. Joten aloin pohtia että varmaan sitten en ole ottamassa. 
En ole tainnut koskaan ottaa influenssarokotetta ja silloin kolme koronaa. 
Koronan sairastanut kaksi kertaa ja yhden influennsan vuonna 1968, taisi olla hongkongilainen. 
En väitä olevani immuuni mutta en kuitenkaan taida ottaa. 
Haluaisin mieheni ottavan, mutta hänkin kielteisellä kannalla. 
Perusteluja meillä ei ole kunhan mennään mutu tuntumalla.

Meillä kiertää huushollissa kuntotarkastaja. Saas nähdä mitä raporttiin tulee. On meillä talossa yksi ongelma mutta saas nähdä kuin pahana tuo herra asiaa pitää. On kyllä ostajienkin tiedossa. Mutta se mitä korjaustarve ja mitä maksaa kaiketi ratkaisee. 

Mehän ollaan tehty tässä kaikkea kummallista vapauden huumassa. Annettiin ehdollinen tarjous yhdestä kolmiosta lähiöstä ja laitetaan toinen kolmio keskustan laitamilta myyntiin. 
Kolmion myynnillä ostetaan uudempi matkailuauto ja vähän jää säästöön. 
Uusi kolmio ostetaan tämän talon myynnillä. Siksi ehdollinen tarjous. 

Nyt nautimme kun voimme tehdä “mitä haluamme” tietty kohtuudella. Muksut vaan pyörittelevät silmiään ja naureskelevat että mitä nyt taas keksitty. 

On mukavaa lukea teidän juttuja. Tuntuu, et kaikilla tapahtuu kokoajan niin paljon. Itse kun päivät istuu töissä ja illat yrittää saada takamuksensa irti sohvasta, niin siinä se on meikä likan tekemiset.

Rokotukset ajattelin ottaa. Olen sairastanut kolme kertaa koronan. Toisella kerralla olin tosi kipee. En tiiä miten kipee olisin ollut, jos en olisi rokotetta ottanut.

Polveen sain fyssarilta jumppaohjeet. Eilen ekan kerran tein kaikki määrätyt sirkusjuhlaliikkeet ohjeiden mukaisilla toistoilla. Täytyy sanoa, että ihan tuli hiki. Tällä viikolla en saanut itseäni vietyä uimahallille, mut jospa sit ensiviikolla.

Aika kuluu töiden jälkeen usein neulepuikkoja heilutellessa. Kuulun niihin, joilla aina pitää olla jokin työ puikoilla menossa. Yhtä neuloessa jo mietin, et mitä voisi tehdä seuraavaksi. Oiskohan mulla joku neuloosi. 

Ihanaa viikonloppua kaikille. Täällä pääkaupungin kupeessa paistaa aurinko.

Täällä yli 75-vuotiaat saavat molemmat rokotukset, muuten vain ne, joilla on kaksi tai useampia altistavia sairauksia.
Miehen patistan ottamaan muistisairauden vuoksi. Itse vielä mietin influenssarokotuksen ottamista. Viime talvena rokotteet kyllä tepsivät huonosti.
Olen sairastanut yhden lievän koronan. Kovempia viruksia olen pikkulapsilla saanut.

Merelle kaikki saamani liikkeet vahvistaa joko reisi- ja tai pakaralihaksia. Osa myös vaikuttaa reiden lähentäjä-ojentaja lihakseen. On mm. kyyky tuolille ja ylös, sekä sama johon on yhdistetty lonkkien ulkokierto kuminauhalla, kyykky vastusnauhalla, sumokyykky ym. Kaikissa tulee huomioida et isovarvas ja polvi on samassa linjassa. 
Joten ei mitään erikoisia juttuja, mut mulle uusia, kun en oo aiemmin esim. polven ala tai yläpuolella käyttänyt vastuskuminauhaa. Näitä jokaista 8-10 kertaa 2-3 sarjoissa. 

 😁 Merelle* sellaset liikkeet ois jääny kyllä multa tekemättä, vaikka mitään korkeanpaikan kammoa ei olekkaan.

Moi mimmit! Tänään kävimme katsomassa Downton Abbeyn uuden leffan. Täällä Tammisaaressa vajaan kilometrin päässä meiltä on hurmaava, pieni elokuvateatteri, joka on vanhin Suomessa edelleen toiminnassa oleva. Ensimmäiset näytökset on esitetty joulukuussa v. 1912. Teatteri on restauroitu tosi kauniisti ja sen 120 tuolia olivat aivan ihanat. Teatterin omistajapariskunta on jo kolmatta polvea. Rouva otti meidät vastaan pitkässä iltapuvussa, helmet kaulassa ja musta polkkatukkaperuukki päässä, hän oli Lady Mary ja puhui vain englantia. Herralla oli frakki yllä, kertoi olevansa alakerran väkeä ja edustavansa Mr. Carltonia, vaikkei isoa vatsaa ollutkaan. Voi kuinka mä nautin leffasta, puvuista ja lavastuksista. Itse asiassa en ymmärrä, miksen ole elänyt joskus 1900-luvun alussa suuren kartanon tyttärenä? Olisin rakastanut juhlia, ratsastusta… no jaa, ehkä kaikki käyttäytymisetiketit olisivat olleet mun luonteelle haasteellisiä.

Tiinuliinu, samanlaista sohellusta rokotusten kanssa meilläkin oli Maisassa. Mä soitin terveyskeskukseen, että ei tämä anna aikoja. Ja kuulin, että vasta ensi tiistaista niitä voi netistä varailla. Mä samoin kuin Justus otamme molemmat rokotukset. Enhän mä vielä ole 75, mutta kai se kutsu tuli noitten mun sairauksien takia.

Torstaina ajelimme Tampereelle ja majoituimme pieneen hotelli Lillaniin. Olimme saaneet joululahjaksi sekä hotelliyön että päivällisen. Hotellissa on vain 11 huonetta ja meidän oli kyllä aivan ihanasti sisustettu vanhaa kunnioittaen. Talo on rakennettu 100 vuotta sitten palvelijattarien eläkekodiksi, myöhemmin se on ollut myös kehitysvammaisten kotina ja nyt sitten boutiquehotellina. Päivällinen oli elämys, oletteko esimerkiksi kuulleet koskaan siiliorakkaasta? Sellaista tartaria söin alkuun. Aamiainen samaa herkkutasoa, mahdollisimman paljon omatekoista tai lähiruokaa. Minä olen puuroihmisiä ja massuni tykkäsi uunipuurosta, sitten jäivätkin makeat leivonnaiset maistelematta.

Perjantaina suuntasimme Pispalanharjulle vävyn vanhempien luo kahville. Oli hauskaa vaihtaa kuulumisia ja hauskaa oli sekin, että saimme jo nyt ”Save the date” -kutsun ensi kesälle heidän 150-vuotisjuhliinsa (mehän olemme kaikki kolme samaa vuosiluokkaa ja ensi vuonna täytämme 75)

Nyt ihmetellään sitten Tammisaaressa tonttimme uudisrakennusta, josta sokkeli- ja autotalliosa on jo tehty. Tekele on nyt rakentamiskiellossa, koska se on meidän taloamme 1,5 metriä lähempänä kuin asemakaavassa ja toiselta puolelta hupsis, koko pituudeltaan 70 cm kaupungin maalla. Rakennuttaja on Bulgariassa, arkkitehti hävinnyt ja vastaavaa mestaria ei missään. Tässä on paljon asioita, jotka stressaa minua ihan kamalasti, ehkä joskus niistä lisää.

Huomenna taas ruotsinkurssille. Tänään vein roskikselle jotain ja ohikulkeva mies pysähtyi, kysyi ruotsiksi, tiedänkö, onko kylpylärakennuksen asunnot jo myyty ja ihmeekseni kuulin rupattelevani hänen kanssaan ruotsiksi! Ehkä mä olen voittamassa tämän luontaisen ujouteni ja vähitellen rohkaistun ruotsiakin käyttämään!

Tiinuliinu, aion ottaa kaikki rokotukset, mitä saa. Katsoin netistä, että keskiviikkona 17.10. aukeaa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen rokotusajanvaraus.

Onpa ikävää, IL, että tonttinne uudisrakennus on joutunut rakentamiskieltoon virheellisen sijoituksen takia. Koska sokkeli- ja autotalliosa on jo tehty, olisiko mahdollista anoa poikkeusta asemakaavaan?

En ole sote-lääkäriä nähnyt kuin ennen koronaa. Laboratoriossa olen kerran käynyt sen jälkeen. Nyt olen joutunut uusimaan kaikki reseptilääkkeeni, ja viimeisimmän lääkkeen annostusohje-liuskassa oli lääkärin toteamus, että vastaanottoaika varattava syksyksi. Nyt ainakin pitäisi päästä, kun on oikein lääkärin määräys!  Niinpä soitin ajanvaraukseen ja parin päivän päästä sieltä soitettiin takaisin. Aikaa ei vielä tullut, sillä sitä ennen on verenpaine mitattava aamuin illoin viiden päivän ajan ja laboratoriossa odottaa lähete kokeisiin. Yritin jouduttaa lääkärille pääsyä valittamalla plantaarifaskiitista ja nenän väliseinän tulehduksesta, joka ei oikein ota parantuakseen (ei kai, kun jatkuva vasomotorinen nuha vaivaa). Kehotettiin menemään sille yksityiselle erikoislääkärille, jolla olin hoidon joulukuussa aloittanut, kun en päässyt sote-lääkärille. Kiitos vaan!

Torstaina meillä oli luokkatapaaminen, sillä keväällä tuli 60 vuotta siitä, kun meistä tuli ylioppilaita Tyttönormaalilyseosta. Meitä kasikymppisiä oli paikalla 10, kaksi oli peruuttanut viime tipassa. Kolme on kuollut ja osa asuu muualla Suomessa tai ulkomailla, ja tässä ikäluokassa osa on tietysti jo liian huonossa kunnossa tullakseen tapaamiseen. Muistelimme koulun opettajia, niitä hyviä ja niitä pelottavia, sekä omia kepposiamme. Lauloimme muutamia saksalaisia ja englantilaisia lauluja, joita silloin ennen tykkäsimme laulaa tunneilla. Olimme valveutunut ja kriittinen luokka, ja jotkut auskultantit kuulema pelkäsivät pitää meille tunteja. Kerroimme vuorollamme, mitä elämäämme nykyisin kuuluu. Kaiken kaikkiaan oli todella hauskaa ja uutta tapaamista kaavailimme  jo ensi vuodeksikin. Miten kaikki entiset luokkatoverit tuntuvatkin nyt niin läheisiltä, vaikka olihan meillä jo ennenkin hyvä luokkahenki.

Kaukaisin luokkatoveri tuli Perusta. Hän ei tosin päässyt ylioppilaaksi kanssamme, mutta olimme muistelleet häntä usein. Hän oli musiikkisuvusta ja lähti jo 16-vuotiaana Italiaan opiskelemaan sellonsoittoa. Siellä hän tapasi perulaisen tohtorin, muutti Peruun, meni 17-vuotiaana naimisiin ja sai kahdeksan lasta. Sellon soitto ei jäänyt missään vaiheessa. Leskeksi jäätyään ja lasten aikuistuttua ja muutettua eri puolille maailmaa hän myi talonsa ja tavaransa ja muutti vain yhden matkalaukun kanssa takaisin Helsinkiin tyttärensä ja vävynsä (perulainen hänkin) luokse. Sellon soitosta hän ei ole luopunut.

Tapaamisen jälkeen illalla olin tavattoman väsynyt, päätä särki ja kurkussakin tuntui jotain ylimääräistä ärsytystä. Otin Buranan ja menin aikaisin nukkumaan ja nukuin 10 tuntia yhteen menoon. Aamullakin oli outo olo, joten jätin kuntosalin väliin. Yrittääkö jokin flunssa iskeä? En ole nyt rasittanut itseäni ja olen nauttinut sinkkiä+c-vitamiinia ja imeskellyt kurkkutabletteja. Ehkä tämä tästä.

Hyvää syksyä kaikille! Koetetaan nauttia näistä sadepäivistäkin. On ihanaa kietoutua huopaan, käpristyä sohvalle, nauttia ihan vähän suklaata, lukea hyvää kirjaa ja vaikkapa sytyttää kynttilä.