Hei, minä kirjoitin Tyttönorssista 1973 ja vietimme 50v riemuylioppilastapaamista toissa syksynä. Kävimme opastetulla kierroksella vanhassa koulussa Runeberginkadulla ja voi ihme, miten hyvin monet muistivat yksityiskohtia ihan rakennukseenkin liittyen puhumattakaan opettajista ja vahtimestarista. Sitten siirryimme ravintolan kabinettiin ja ylitimme varatun ajan parilla tunnilla. Ja kaikki tarinat jäivät kesken. Oli kuin ei välissä olisi viittäkymmentä vuotta ollutkaan.

Pikseli, me emme halua mitään poikkeuslupaa asemakaavaan. Tilanne on se, että mikäli uudisrakennuksen autoilla olisi tilaa kääntyä talleihin, tila pitäisi ottaa minun pihastani, josta olen maksanut. Jos talo olisi oikealla paikallaan, ei olisi ongelmaa, mutta nyt se on 1,5 metriä liian lähellä meidän taloa. Tässä on kaikenlaista epäselvyyttä. Saa nähdä, naapurit puhuvat jo kauppojensa purkamisesta.

Heips!

Olen vielä niin kipeä, etten jaksa kirjoitella paljoa. Pakko kuitenkin kommentoida ILn viimeöistä vierailua meillä. Muitakin oli, mutta en tunnistanut. Kaikilla oli kymmenisen pahvilaatikkoa mukana ja niissä hienoja omintakeisia käsitöitä.
Muistan hienoja pieniä maalattuja/ piirrettyjä tauluja.
Totesin vaan, että olette hienoja kädentaitajia.
Jostain syystä kokosin pöydälle pitkän rivin erilaisia teidän esineitä, että muistatte ottaa mukaan kun lähdette.
En tiedä oliko se vinkki😂että sais jo lähteä?
Mutta, kiva kun kävitte❤️

Pysykäähän terveinä💕

Olette olleet kovastikin mielessäni. Lappeenrantaankin teki mieli matkustaa, mutta lonkat panivat vastaan.
Vuodet ovat vierineet hävyttömän nopeasti. Olen ahkerasti seurannut tekstejänne mutta laiskasti viime vuosina kirjoitellut. Fb on toiminut onneksi!
Jos olisin tiennyt, että nämä viimeisimmät luppovuodet ovat kaikkea muuta kuin luppoaikaa, niin olisin kyllä jäänyt töihin..🫣.
Omapa on valintani ollut, mutta aivan viime tipalla jäin pois kaikista velvoittavista kalentereista. Sillä seurauksella, että hädin tuskin tänään muistan, mikä viikonpäivä nyt on ja kuinka mones.
Tämän viikon raivasin ihan tyhjäksi jokasyksyistä ruskamatkaamme varten. Palattiin kotiin jo kahden yön jälkeen kovien sateiden vuoksi. Olimme päässeet Tuurin kyläkauppaan saakka.
Onneksi tulimme kotiin, sillä pikkumatkalainen  Hauva oli vietävä eläintohtorille. Toivottavasti saamme pitää hänet vielä jonkin aikaa. Leikkaus on tulossa nisäkasvaimien vuoksi.
Itse olen liikunnallisesti aika remppa, mutta olen ymmärtänyt, ettei ikäisilläni muillakaan ole helppoa. Nivelrikon haasteet vaikuttavat arkeen kolmesta eri kohdasta.
Toissa kesänä saattelin ikiystäväni ja kollegan viimeiselle matkalleen. Hän kyllä oli ihmeellisesti kovin eloisa viimeiseen saakka ja odotti taivasmatkaa.
Sen jälkeen tuli vielä parit muutkin hautajaiset lähipiirissä.
Vastaan tulevat arjen kohtaamiset ovat miltei aina jotain surua täynnä.
Vaan oltiin me eräissä häissäkin, mikä oli hieno ja harvinainen tilaisuus. Yo juhlat myös oli keväällä.
Tässä päällimmäiset.
Ensi viikko on terveydenhuoltoa, joka päivä jotain hammaslääkäristä el. lääkäriin . Sen  jälkeen helpottaa. Jos helpottaa.
Terkuin ent Luulikka

Flunssa vaivaa täälläkin. Piti lähteä reissuun eilen, tänään no ehkä huomenna.

Olemme odottaneet kuntotarkastusraporttia, lupaili eiliseksi vaan eipä ole kuulunut. Pitää huomenna ottaa yhteyttä jos ei s.postiin tipu huomenna aamupäivällä.

Nivelvaivat on kyllä ikäviä. Onneksi niitä nyt ei ole minulla ollut polven tekonivelen jälkeen. Oikea polvikin tykkäsi kun vasempaan tuli uusi. 

Olen innokkaasti tutkaillut nettiä uuden matkailuauton löytämiseksi. Yksi ihana löytynyt, mies varma että myydään ennen kuin pääsemme sen ostamaan. No se on sitten voi voi. Itse en suostu mitään ostamaan kun vasta sitten kun tästä talosta on kauppakirjat allekirjoitettu. 

Vettä on tullut päivittäin taivaan täydeltä. Piha välillä lotisee vaan. Nyt on selkeämpää ja aurinko yrittää pilven raosta pilkistellä.

Edelleen nautin tästä eläkkeellä olosta ja aamuisin tunnen syvää rauhaa kun ei tarvitse ketään herätellä ja kiirehtiä. 

Mukavia syksyisiä päiviä kaikille. 

Karmale,olipa kiva käydä. Voisko ne laatikot olla sun luona jonkin aikaa, kun mulla ei mahdu mihinkään?
Tultiin tänään Längelmävedelle Justuksen saareen. Hänen tyttärensä ja poikansa perhe tulevat viikonlopputalkoisiin. Suljetaan saari ja annetaan vene talvisäilöön. 
Hyvää viikonloppua kaikille!

Tervehdys,

kyllä Kipa täällä käy lukemassa kirjoituksianne. En ole itse kirjoitellut, kun en ole halunnut mitään valitusvirttä kirjoittaa. Nyt vielä on jo joitakin viikkoja jatkunut oikean käden ikävä puutuminen, niin ei tällä kädellä paljoa kirjoitella. Teiltä on tullut sen verran tekstiä, että en niitä ala kommentoida. Kiitän vaan, kun olette kirjoitelleet. 

Kesä meni nopeasti, kun tuntui, että alkoi niin myöhään viileän kesäkuun vuoksi. Olemme elokuun lopussa ja nyt syyskuussa saaneet mukavasti kalaa: pääosin siikaa, mutta myös ison taimenen.

Tilanteeni ei tuon edellisen kirjoituksen (juuri kävin katsomassa) 18.8. jälkeen juurikaan muuttunut, paitsi mennyt vielä jyrkemmin alamäkeä. 

Vierailut vapaa-ajan asunnollamme ovat nyt tällä erää ohi. Toki poika varmaan vielä tulee kalaan ja mahdollisesti tyttären perhe käymään. Kävimme vielä kuun vaihteessä ystävien mökillä. Yritin siippaani houkutella lähtemään yksin sinne, kun tällaisessa kunnossa ei tee paljon mieli vierailuja tehdä. Hyvä, että menin kuitenkin. Meillä oli tosi mukavaa. 

Hauvavauva oli meillä vajaa kolme viikkoa hoidossa. Tyttären perhe oli ystäväporukan kanssa reissussa. Eilen ajoimme pk-seudulle "palauttamaan" koiran. Voi kuinka ihanaa oli taas nähdä pikkumiestä. Viedeopuheluita meillä on tosi usein, paitsi nyt kun olivat reissussa. Ikävä oli kova.

Tyttären raskaus on onneksi edennyt hyvin. Huono olo vaivaa toki edelleen.

Vähän pyykkihommia tässä ja muita "pakollisia" juttuja. Lähdemme sitten päivällä pikkumiehen päiväunien jälkeen taas sinne. <3 

Oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille. 

Tervehdys ja iso kiitos kaikille kirjoittajille.
Valitan että en ole ehtinyt kirjoittamaan naismuistiin sillä aika karkaa käsistä kun on niin paljon mielenkiintoista tekemistä. Tosin tekemisiin mahtuu mukaan myös pakkopullaa mutta pääosin ollaan plussan puolella.
Keskustelua on ollut paljon edellisen juttuni jälkeen että jätän kommentoinnit tällä kertaa vähiin.

Rokotuksista kirjoititte ja minä aion ottaa kaikki rokotukset mitkä vain saan. Terveysongelmia minullakin tuntuu riittävän ja kaikista krempoista en jaksa olla yhteydessä terveydenhoitoon.
Tässä pari viikkoa tein ihmiskoetta kun söin edellisestä kortisonikuurista yli jääneitä lääkkeitä.
Alkukesästä sain kortisonipillerit pitkittyneeseen flunssaan. Kuuri oli 5 pv mutta lääkkeitä purkissa oli reilusti enemmän. Aiemman kuurin aikana nivelkivut hävisivät kokonaan ja nyt testasin 2 viikkoa puolikkaalla pillerillä ja taas olin kivuton kuurin aikana ja muutaman päivän sen jälkeen. Nyt on kivut taas palanneet ja harkitsen että menisinkö ruinaamaan lääkettä lääkäriltä. Tosin lääke on samaa josta nyt paljon puhutaan sen aiheuttamien masennusten ja muiden oireiden takia. Itse en huomannut muita sivuvaikutuksia kuin ensimmäisen yön lyhyet unet.

Kävin toissa lauantaina kulttuurimatkalla Tuusulassa kivan naisporukan kanssa. Pääkohteemme oli historiallinen Ainola, mutta tutustuimme alueeseen muutenkin. Ruokailimme Gustavelundissa jonka lounasbuffe ei ylittänyt odotuksia. Koiramäen pajutalli oli myös yksi kohteistamme. Paikka olisi ollut muuten ihan mielenkiintoinen mutta tällaista korvessa viihtyvää häiritsi jatkuva lentomelu.
Kokonaisuutena matka oli kuitenkin hintansa väärti, kun edellisestä Tuusulan historiaan tutustumisesta on kulunut jo vuosikymmeniä.

Vanhalla talolla olen viettänyt päivän jos toisenkin pääosin entisöiden vanhaa ikkunaa. Ihmettelin joku vuosi sitten pyytämäni ikkunoiden kunnostustarjouksen korkeaa hintalappua 19000€, mutta nyt en enää ihmettele sillä jos lasken oman jo tehdyn työn hintalapuksi vaikka kympin tunnilta niin olen tehnyt yhden ikkunan kanssa töitä jo yli viidensadan edestä ja homma on vasta vähän yli puolen välin.
Työhön saan lisämotivaatiota kun mietin kuinka paljon säästän itse tehden.
Ilmoittauduin kansalaisopiston puutyöpiiriin jotta saan korjattua pahiten lahonneen ulkoikkunan kehykset, sillä tarvitsen siihen erikoistyökaluja ja ammattilaisen oppeja. Ikkuna on alkuperäinen ja talo rakennettu vuonna 1897 ja yleiskaavassa merkintä kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta rakennuskannasta. Kävi mielessä että olisiko ikkuna vileäkin kunnossa jos ei joku olisi maalannut sitä muovimaalilla muutama vuosikymmen sitten.

Kuntosalilla käyn kerran viikossa eläkeläisten kuntopiirissä, toinen kerta viikossa ei olisi pahitteeksi  mutta ulkotyöt saavat toistaiseksi korvata sen.
Tanssitunnit on maanantaisin ja aina kun vain ehdin käyn ihan oikeissa tansseissa.
Eilenkin olimme etämiehen kanssa Ristiinan Metsälinnan kesäkauden lopettajaistansseissa jossa meitä tanssitti Finlanders.

Vapaaehtoistöissä on välillä huisketta. Viime viikolla oli menossa yhden asunnon remppa ja autopaikkojen lisärakentaminen ja tänä aamuna käynnistyi yhden talon katon uusiminen sekä suunniteltiin yhden asunnon korjausta. Näihin liittyvät tietokone-/paperityöt ovat sitä pakkopullaa josta aikaisemmin mainitsin. Asukkaiden kanssa asioiden hoitamisen koen mielekkääksi sillä kaikilla ei ole ketään muuta jolta voisi kysyä neuvoja elämän eri tilanteissa.

Piti kirjoittaa lyhyesti mutta mieten tämä taas venyi.

Hyviä syyspäiviä, sairaille paranemista, ja muille muuten mukavia aikoja.

Moi mimmit! Nyt on Justuksen saari suljettu. Kolme päivää touhuttiin seitsemän ihmisen voimin ja silti piti kiirettä. Onneksi säät suosivat ja sade ropisi öisin. Lauantai-ilta oli hauska, kun syötiin ison pöydän ympärillä ja juteltiin. 15-vuotias laittoi meille Signal-apin ja teki Vaarin ryhmän. Justuksen vävy on lakifirmassa osakkaana ja he eivät saa käyttää WhatsAppia vaan Signalia, siitä syystä kokeillaan nyt sitä.
Nauru repesi, kun harjoiteltiin ryhmäpuheluita, siitähän syntyi melkoinen mekkala. Viikonloppuna varattiin lennot ensi kesäkuulle Roomaan, meitä lähtee Justuksen puoleista sukua 16 ihmistä ja minä. Ollaan varattu Toscanasta iso huvila. Ensi vuonna meitä on monta, jotka täytämme joko tasavuosia tai vitoseen päättyviä, joten päätimme juhlia yhdessä. Meillä on tietenkin kuvitelma suurensuuresta perheestä, joka iloisena touhuilee yhdessä, saa nähdä mitä siitä tulee todellisuudessa!

Meidät vanhat vietiin sunnuntaina isolla veneellä mantereelle ja nuoret miehet jäivät sitten irrottamaan laiturin ja tulivat pikkuveneellä perästä. Justus vei ison veneen yhteisrantaan, josta se haettiin talvisäilöön. Nyt on yksi paikka suljettu ja siltä osin huoli pois.

Maanantaina ajelimme edestakaisin Tammisaareen, kun mulla oli ruotsinkurssi. Uudisrakennus on edelleen rakennuskiellossa, sokkelin ympärille oli tullut melkoinen vesihauta, en tiedä, tihkuuko se vesi merestä vai mistä.

Eilen siivooja kävi putsaamassa kesän pölyt pois. Mehän ei olla paljon kaupunkikodissa oltu eikä niin ollen siivoiltukaan, mutta pöly löytää aina joka paikkaan. Justus on tutkinut paljon kullan hintoja (hänhän on gemmologi) ja nyt oli kuulemma oikea aika myydä parittomat korvakorut ja mummon Bismarck-ketjut pois. En ole niitä mummoni koruja käyttänyt 40 vuoteen eikä tytärkään niitä perinnöksi halunnut, joten varasin ajan ja mentiin neuvottelemaan. Pienestä läjästä sain yli kaksi tonnia! Paksu, kultainen rannerengas jäi muistoksi edelleen, siitä en raaski luopua, vaikken sitä käytäkään.

Mutta nyt lähdemme kuntosalille ja minä sen jälkeen vesijumppaan, hei hei!

Hei huomenta!
 
Kiva kun tänne oli ilmaantunut taas kirjoituksia. Mukava teidän kuulumisia on seurailla, vaikka mitään maatamullistavaa ei tapahtuisikaan. Itse asiassa kai elämä on parhaimmillaan silloin kun se soljuu sillai kuin kansalliskirjailijan pääteoksen loppulauseessa eli ”kulki rauhaisasti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhaisasti alas illan lepoon monen tuhannen kultaisen auringon kiertoessa”. 

Huisketta tuntuu riittäneen niin Mustikkaposkella kuin IL:lläkin. Ja kiva oli kuulla Kipasta pitkästä aikaa, hauska olisi jos kirjoittelisit useammin. Saa täällä kremppoja valittaa, eiköhän niitä liene kaikilla meidänikäisillä. Multa poistettiin viime torstaina yksi takahammas, ja hetken aikaa vaikutti siltä että peilistä katsoo pahkasika. Onneksi suurin turvotus laski suht nopeasti ja pääsin lähtemään perjantaina Parolannummelle. 

Viikonloppu täyttyi sitten kivasta kurssipuuhailusta; kuunneltiin luentoja ja harjoiteltiin tarpeellisia vapaaehtoistaitoja jotka meikämurmelin kohdalla keskittyvät kirjoittamiseen ja kuvaamiseen. Hauska oli havaita, että yhteisen harrastuksen parissa ihmisten iät ja erilaiset taustat unohtuvat, toimitaan tehokkaana tiiminä vaikka ei olisi ikinä toisiamme tavattu eikä ehkä nähdä kyseisen viikonlopun jälkeenkään. Evääksi otetut energiapatukat jäivät syömättä, koska ruokaa sai noin neljän tunnin välein. Sotilaskodin munkkikahveille ei ehditty, mutta painonpudotusprojektini huomioiden vahinko ei ollut merkittävä. 

Syyskuun alussa alkanut painonpudotus edistyy kohtuulliseksi katsottavalla tavalla. Kaikkina päivinä en ehdi tai pysty merkkaamaan ruokia päiväkirjaan, mutta ahmimista pitää aisoissa sekin tieto, että parista suupalasta – vaikkapa päiväkahvin pikkuleivästä – kertyy kummasti kaloreita. Liikunnan lisäys alkaa – toivottavasti – näkyä lokakuussa, jolloin kävellään sellaisia plus miinus kymmenen kilometrin päivälenkkejä Andalusian auringossa. 

Hyvät hyssykät – puolentoista viikon päästähän pitää jo pakata! Miten nämä päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat näin äkkiä? 

Kirjoitelkaahan. Ja pysykää terveinä! Ja nauttikaa syksystä!