Tiinuliinu, aion ottaa kaikki rokotukset, mitä saa. Katsoin netistä, että keskiviikkona 17.10. aukeaa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen rokotusajanvaraus.

Onpa ikävää, IL, että tonttinne uudisrakennus on joutunut rakentamiskieltoon virheellisen sijoituksen takia. Koska sokkeli- ja autotalliosa on jo tehty, olisiko mahdollista anoa poikkeusta asemakaavaan?

En ole sote-lääkäriä nähnyt kuin ennen koronaa. Laboratoriossa olen kerran käynyt sen jälkeen. Nyt olen joutunut uusimaan kaikki reseptilääkkeeni, ja viimeisimmän lääkkeen annostusohje-liuskassa oli lääkärin toteamus, että vastaanottoaika varattava syksyksi. Nyt ainakin pitäisi päästä, kun on oikein lääkärin määräys!  Niinpä soitin ajanvaraukseen ja parin päivän päästä sieltä soitettiin takaisin. Aikaa ei vielä tullut, sillä sitä ennen on verenpaine mitattava aamuin illoin viiden päivän ajan ja laboratoriossa odottaa lähete kokeisiin. Yritin jouduttaa lääkärille pääsyä valittamalla plantaarifaskiitista ja nenän väliseinän tulehduksesta, joka ei oikein ota parantuakseen (ei kai, kun jatkuva vasomotorinen nuha vaivaa). Kehotettiin menemään sille yksityiselle erikoislääkärille, jolla olin hoidon joulukuussa aloittanut, kun en päässyt sote-lääkärille. Kiitos vaan!

Torstaina meillä oli luokkatapaaminen, sillä keväällä tuli 60 vuotta siitä, kun meistä tuli ylioppilaita Tyttönormaalilyseosta. Meitä kasikymppisiä oli paikalla 10, kaksi oli peruuttanut viime tipassa. Kolme on kuollut ja osa asuu muualla Suomessa tai ulkomailla, ja tässä ikäluokassa osa on tietysti jo liian huonossa kunnossa tullakseen tapaamiseen. Muistelimme koulun opettajia, niitä hyviä ja niitä pelottavia, sekä omia kepposiamme. Lauloimme muutamia saksalaisia ja englantilaisia lauluja, joita silloin ennen tykkäsimme laulaa tunneilla. Olimme valveutunut ja kriittinen luokka, ja jotkut auskultantit kuulema pelkäsivät pitää meille tunteja. Kerroimme vuorollamme, mitä elämäämme nykyisin kuuluu. Kaiken kaikkiaan oli todella hauskaa ja uutta tapaamista kaavailimme  jo ensi vuodeksikin. Miten kaikki entiset luokkatoverit tuntuvatkin nyt niin läheisiltä, vaikka olihan meillä jo ennenkin hyvä luokkahenki.

Kaukaisin luokkatoveri tuli Perusta. Hän ei tosin päässyt ylioppilaaksi kanssamme, mutta olimme muistelleet häntä usein. Hän oli musiikkisuvusta ja lähti jo 16-vuotiaana Italiaan opiskelemaan sellonsoittoa. Siellä hän tapasi perulaisen tohtorin, muutti Peruun, meni 17-vuotiaana naimisiin ja sai kahdeksan lasta. Sellon soitto ei jäänyt missään vaiheessa. Leskeksi jäätyään ja lasten aikuistuttua ja muutettua eri puolille maailmaa hän myi talonsa ja tavaransa ja muutti vain yhden matkalaukun kanssa takaisin Helsinkiin tyttärensä ja vävynsä (perulainen hänkin) luokse. Sellon soitosta hän ei ole luopunut.

Tapaamisen jälkeen illalla olin tavattoman väsynyt, päätä särki ja kurkussakin tuntui jotain ylimääräistä ärsytystä. Otin Buranan ja menin aikaisin nukkumaan ja nukuin 10 tuntia yhteen menoon. Aamullakin oli outo olo, joten jätin kuntosalin väliin. Yrittääkö jokin flunssa iskeä? En ole nyt rasittanut itseäni ja olen nauttinut sinkkiä+c-vitamiinia ja imeskellyt kurkkutabletteja. Ehkä tämä tästä.

Hyvää syksyä kaikille! Koetetaan nauttia näistä sadepäivistäkin. On ihanaa kietoutua huopaan, käpristyä sohvalle, nauttia ihan vähän suklaata, lukea hyvää kirjaa ja vaikkapa sytyttää kynttilä.

Hei, minä kirjoitin Tyttönorssista 1973 ja vietimme 50v riemuylioppilastapaamista toissa syksynä. Kävimme opastetulla kierroksella vanhassa koulussa Runeberginkadulla ja voi ihme, miten hyvin monet muistivat yksityiskohtia ihan rakennukseenkin liittyen puhumattakaan opettajista ja vahtimestarista. Sitten siirryimme ravintolan kabinettiin ja ylitimme varatun ajan parilla tunnilla. Ja kaikki tarinat jäivät kesken. Oli kuin ei välissä olisi viittäkymmentä vuotta ollutkaan.

Pikseli, me emme halua mitään poikkeuslupaa asemakaavaan. Tilanne on se, että mikäli uudisrakennuksen autoilla olisi tilaa kääntyä talleihin, tila pitäisi ottaa minun pihastani, josta olen maksanut. Jos talo olisi oikealla paikallaan, ei olisi ongelmaa, mutta nyt se on 1,5 metriä liian lähellä meidän taloa. Tässä on kaikenlaista epäselvyyttä. Saa nähdä, naapurit puhuvat jo kauppojensa purkamisesta.

Heips!

Olen vielä niin kipeä, etten jaksa kirjoitella paljoa. Pakko kuitenkin kommentoida ILn viimeöistä vierailua meillä. Muitakin oli, mutta en tunnistanut. Kaikilla oli kymmenisen pahvilaatikkoa mukana ja niissä hienoja omintakeisia käsitöitä.
Muistan hienoja pieniä maalattuja/ piirrettyjä tauluja.
Totesin vaan, että olette hienoja kädentaitajia.
Jostain syystä kokosin pöydälle pitkän rivin erilaisia teidän esineitä, että muistatte ottaa mukaan kun lähdette.
En tiedä oliko se vinkki😂että sais jo lähteä?
Mutta, kiva kun kävitte❤️

Pysykäähän terveinä💕

Olette olleet kovastikin mielessäni. Lappeenrantaankin teki mieli matkustaa, mutta lonkat panivat vastaan.
Vuodet ovat vierineet hävyttömän nopeasti. Olen ahkerasti seurannut tekstejänne mutta laiskasti viime vuosina kirjoitellut. Fb on toiminut onneksi!
Jos olisin tiennyt, että nämä viimeisimmät luppovuodet ovat kaikkea muuta kuin luppoaikaa, niin olisin kyllä jäänyt töihin..🫣.
Omapa on valintani ollut, mutta aivan viime tipalla jäin pois kaikista velvoittavista kalentereista. Sillä seurauksella, että hädin tuskin tänään muistan, mikä viikonpäivä nyt on ja kuinka mones.
Tämän viikon raivasin ihan tyhjäksi jokasyksyistä ruskamatkaamme varten. Palattiin kotiin jo kahden yön jälkeen kovien sateiden vuoksi. Olimme päässeet Tuurin kyläkauppaan saakka.
Onneksi tulimme kotiin, sillä pikkumatkalainen  Hauva oli vietävä eläintohtorille. Toivottavasti saamme pitää hänet vielä jonkin aikaa. Leikkaus on tulossa nisäkasvaimien vuoksi.
Itse olen liikunnallisesti aika remppa, mutta olen ymmärtänyt, ettei ikäisilläni muillakaan ole helppoa. Nivelrikon haasteet vaikuttavat arkeen kolmesta eri kohdasta.
Toissa kesänä saattelin ikiystäväni ja kollegan viimeiselle matkalleen. Hän kyllä oli ihmeellisesti kovin eloisa viimeiseen saakka ja odotti taivasmatkaa.
Sen jälkeen tuli vielä parit muutkin hautajaiset lähipiirissä.
Vastaan tulevat arjen kohtaamiset ovat miltei aina jotain surua täynnä.
Vaan oltiin me eräissä häissäkin, mikä oli hieno ja harvinainen tilaisuus. Yo juhlat myös oli keväällä.
Tässä päällimmäiset.
Ensi viikko on terveydenhuoltoa, joka päivä jotain hammaslääkäristä el. lääkäriin . Sen  jälkeen helpottaa. Jos helpottaa.
Terkuin ent Luulikka

Flunssa vaivaa täälläkin. Piti lähteä reissuun eilen, tänään no ehkä huomenna.

Olemme odottaneet kuntotarkastusraporttia, lupaili eiliseksi vaan eipä ole kuulunut. Pitää huomenna ottaa yhteyttä jos ei s.postiin tipu huomenna aamupäivällä.

Nivelvaivat on kyllä ikäviä. Onneksi niitä nyt ei ole minulla ollut polven tekonivelen jälkeen. Oikea polvikin tykkäsi kun vasempaan tuli uusi. 

Olen innokkaasti tutkaillut nettiä uuden matkailuauton löytämiseksi. Yksi ihana löytynyt, mies varma että myydään ennen kuin pääsemme sen ostamaan. No se on sitten voi voi. Itse en suostu mitään ostamaan kun vasta sitten kun tästä talosta on kauppakirjat allekirjoitettu. 

Vettä on tullut päivittäin taivaan täydeltä. Piha välillä lotisee vaan. Nyt on selkeämpää ja aurinko yrittää pilven raosta pilkistellä.

Edelleen nautin tästä eläkkeellä olosta ja aamuisin tunnen syvää rauhaa kun ei tarvitse ketään herätellä ja kiirehtiä. 

Mukavia syksyisiä päiviä kaikille. 

Karmale,olipa kiva käydä. Voisko ne laatikot olla sun luona jonkin aikaa, kun mulla ei mahdu mihinkään?
Tultiin tänään Längelmävedelle Justuksen saareen. Hänen tyttärensä ja poikansa perhe tulevat viikonlopputalkoisiin. Suljetaan saari ja annetaan vene talvisäilöön. 
Hyvää viikonloppua kaikille!

Tervehdys,

kyllä Kipa täällä käy lukemassa kirjoituksianne. En ole itse kirjoitellut, kun en ole halunnut mitään valitusvirttä kirjoittaa. Nyt vielä on jo joitakin viikkoja jatkunut oikean käden ikävä puutuminen, niin ei tällä kädellä paljoa kirjoitella. Teiltä on tullut sen verran tekstiä, että en niitä ala kommentoida. Kiitän vaan, kun olette kirjoitelleet. 

Kesä meni nopeasti, kun tuntui, että alkoi niin myöhään viileän kesäkuun vuoksi. Olemme elokuun lopussa ja nyt syyskuussa saaneet mukavasti kalaa: pääosin siikaa, mutta myös ison taimenen.

Tilanteeni ei tuon edellisen kirjoituksen (juuri kävin katsomassa) 18.8. jälkeen juurikaan muuttunut, paitsi mennyt vielä jyrkemmin alamäkeä. 

Vierailut vapaa-ajan asunnollamme ovat nyt tällä erää ohi. Toki poika varmaan vielä tulee kalaan ja mahdollisesti tyttären perhe käymään. Kävimme vielä kuun vaihteessä ystävien mökillä. Yritin siippaani houkutella lähtemään yksin sinne, kun tällaisessa kunnossa ei tee paljon mieli vierailuja tehdä. Hyvä, että menin kuitenkin. Meillä oli tosi mukavaa. 

Hauvavauva oli meillä vajaa kolme viikkoa hoidossa. Tyttären perhe oli ystäväporukan kanssa reissussa. Eilen ajoimme pk-seudulle "palauttamaan" koiran. Voi kuinka ihanaa oli taas nähdä pikkumiestä. Viedeopuheluita meillä on tosi usein, paitsi nyt kun olivat reissussa. Ikävä oli kova.

Tyttären raskaus on onneksi edennyt hyvin. Huono olo vaivaa toki edelleen.

Vähän pyykkihommia tässä ja muita "pakollisia" juttuja. Lähdemme sitten päivällä pikkumiehen päiväunien jälkeen taas sinne. <3 

Oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille. 

Tervehdys ja iso kiitos kaikille kirjoittajille.
Valitan että en ole ehtinyt kirjoittamaan naismuistiin sillä aika karkaa käsistä kun on niin paljon mielenkiintoista tekemistä. Tosin tekemisiin mahtuu mukaan myös pakkopullaa mutta pääosin ollaan plussan puolella.
Keskustelua on ollut paljon edellisen juttuni jälkeen että jätän kommentoinnit tällä kertaa vähiin.

Rokotuksista kirjoititte ja minä aion ottaa kaikki rokotukset mitkä vain saan. Terveysongelmia minullakin tuntuu riittävän ja kaikista krempoista en jaksa olla yhteydessä terveydenhoitoon.
Tässä pari viikkoa tein ihmiskoetta kun söin edellisestä kortisonikuurista yli jääneitä lääkkeitä.
Alkukesästä sain kortisonipillerit pitkittyneeseen flunssaan. Kuuri oli 5 pv mutta lääkkeitä purkissa oli reilusti enemmän. Aiemman kuurin aikana nivelkivut hävisivät kokonaan ja nyt testasin 2 viikkoa puolikkaalla pillerillä ja taas olin kivuton kuurin aikana ja muutaman päivän sen jälkeen. Nyt on kivut taas palanneet ja harkitsen että menisinkö ruinaamaan lääkettä lääkäriltä. Tosin lääke on samaa josta nyt paljon puhutaan sen aiheuttamien masennusten ja muiden oireiden takia. Itse en huomannut muita sivuvaikutuksia kuin ensimmäisen yön lyhyet unet.

Kävin toissa lauantaina kulttuurimatkalla Tuusulassa kivan naisporukan kanssa. Pääkohteemme oli historiallinen Ainola, mutta tutustuimme alueeseen muutenkin. Ruokailimme Gustavelundissa jonka lounasbuffe ei ylittänyt odotuksia. Koiramäen pajutalli oli myös yksi kohteistamme. Paikka olisi ollut muuten ihan mielenkiintoinen mutta tällaista korvessa viihtyvää häiritsi jatkuva lentomelu.
Kokonaisuutena matka oli kuitenkin hintansa väärti, kun edellisestä Tuusulan historiaan tutustumisesta on kulunut jo vuosikymmeniä.

Vanhalla talolla olen viettänyt päivän jos toisenkin pääosin entisöiden vanhaa ikkunaa. Ihmettelin joku vuosi sitten pyytämäni ikkunoiden kunnostustarjouksen korkeaa hintalappua 19000€, mutta nyt en enää ihmettele sillä jos lasken oman jo tehdyn työn hintalapuksi vaikka kympin tunnilta niin olen tehnyt yhden ikkunan kanssa töitä jo yli viidensadan edestä ja homma on vasta vähän yli puolen välin.
Työhön saan lisämotivaatiota kun mietin kuinka paljon säästän itse tehden.
Ilmoittauduin kansalaisopiston puutyöpiiriin jotta saan korjattua pahiten lahonneen ulkoikkunan kehykset, sillä tarvitsen siihen erikoistyökaluja ja ammattilaisen oppeja. Ikkuna on alkuperäinen ja talo rakennettu vuonna 1897 ja yleiskaavassa merkintä kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta rakennuskannasta. Kävi mielessä että olisiko ikkuna vileäkin kunnossa jos ei joku olisi maalannut sitä muovimaalilla muutama vuosikymmen sitten.

Kuntosalilla käyn kerran viikossa eläkeläisten kuntopiirissä, toinen kerta viikossa ei olisi pahitteeksi  mutta ulkotyöt saavat toistaiseksi korvata sen.
Tanssitunnit on maanantaisin ja aina kun vain ehdin käyn ihan oikeissa tansseissa.
Eilenkin olimme etämiehen kanssa Ristiinan Metsälinnan kesäkauden lopettajaistansseissa jossa meitä tanssitti Finlanders.

Vapaaehtoistöissä on välillä huisketta. Viime viikolla oli menossa yhden asunnon remppa ja autopaikkojen lisärakentaminen ja tänä aamuna käynnistyi yhden talon katon uusiminen sekä suunniteltiin yhden asunnon korjausta. Näihin liittyvät tietokone-/paperityöt ovat sitä pakkopullaa josta aikaisemmin mainitsin. Asukkaiden kanssa asioiden hoitamisen koen mielekkääksi sillä kaikilla ei ole ketään muuta jolta voisi kysyä neuvoja elämän eri tilanteissa.

Piti kirjoittaa lyhyesti mutta mieten tämä taas venyi.

Hyviä syyspäiviä, sairaille paranemista, ja muille muuten mukavia aikoja.

Moi mimmit! Nyt on Justuksen saari suljettu. Kolme päivää touhuttiin seitsemän ihmisen voimin ja silti piti kiirettä. Onneksi säät suosivat ja sade ropisi öisin. Lauantai-ilta oli hauska, kun syötiin ison pöydän ympärillä ja juteltiin. 15-vuotias laittoi meille Signal-apin ja teki Vaarin ryhmän. Justuksen vävy on lakifirmassa osakkaana ja he eivät saa käyttää WhatsAppia vaan Signalia, siitä syystä kokeillaan nyt sitä.
Nauru repesi, kun harjoiteltiin ryhmäpuheluita, siitähän syntyi melkoinen mekkala. Viikonloppuna varattiin lennot ensi kesäkuulle Roomaan, meitä lähtee Justuksen puoleista sukua 16 ihmistä ja minä. Ollaan varattu Toscanasta iso huvila. Ensi vuonna meitä on monta, jotka täytämme joko tasavuosia tai vitoseen päättyviä, joten päätimme juhlia yhdessä. Meillä on tietenkin kuvitelma suurensuuresta perheestä, joka iloisena touhuilee yhdessä, saa nähdä mitä siitä tulee todellisuudessa!

Meidät vanhat vietiin sunnuntaina isolla veneellä mantereelle ja nuoret miehet jäivät sitten irrottamaan laiturin ja tulivat pikkuveneellä perästä. Justus vei ison veneen yhteisrantaan, josta se haettiin talvisäilöön. Nyt on yksi paikka suljettu ja siltä osin huoli pois.

Maanantaina ajelimme edestakaisin Tammisaareen, kun mulla oli ruotsinkurssi. Uudisrakennus on edelleen rakennuskiellossa, sokkelin ympärille oli tullut melkoinen vesihauta, en tiedä, tihkuuko se vesi merestä vai mistä.

Eilen siivooja kävi putsaamassa kesän pölyt pois. Mehän ei olla paljon kaupunkikodissa oltu eikä niin ollen siivoiltukaan, mutta pöly löytää aina joka paikkaan. Justus on tutkinut paljon kullan hintoja (hänhän on gemmologi) ja nyt oli kuulemma oikea aika myydä parittomat korvakorut ja mummon Bismarck-ketjut pois. En ole niitä mummoni koruja käyttänyt 40 vuoteen eikä tytärkään niitä perinnöksi halunnut, joten varasin ajan ja mentiin neuvottelemaan. Pienestä läjästä sain yli kaksi tonnia! Paksu, kultainen rannerengas jäi muistoksi edelleen, siitä en raaski luopua, vaikken sitä käytäkään.

Mutta nyt lähdemme kuntosalille ja minä sen jälkeen vesijumppaan, hei hei!