Moi mimmit! Nyt on Justuksen saari suljettu. Kolme päivää touhuttiin seitsemän ihmisen voimin ja silti piti kiirettä. Onneksi säät suosivat ja sade ropisi öisin. Lauantai-ilta oli hauska, kun syötiin ison pöydän ympärillä ja juteltiin. 15-vuotias laittoi meille Signal-apin ja teki Vaarin ryhmän. Justuksen vävy on lakifirmassa osakkaana ja he eivät saa käyttää WhatsAppia vaan Signalia, siitä syystä kokeillaan nyt sitä.
Nauru repesi, kun harjoiteltiin ryhmäpuheluita, siitähän syntyi melkoinen mekkala. Viikonloppuna varattiin lennot ensi kesäkuulle Roomaan, meitä lähtee Justuksen puoleista sukua 16 ihmistä ja minä. Ollaan varattu Toscanasta iso huvila. Ensi vuonna meitä on monta, jotka täytämme joko tasavuosia tai vitoseen päättyviä, joten päätimme juhlia yhdessä. Meillä on tietenkin kuvitelma suurensuuresta perheestä, joka iloisena touhuilee yhdessä, saa nähdä mitä siitä tulee todellisuudessa!

Meidät vanhat vietiin sunnuntaina isolla veneellä mantereelle ja nuoret miehet jäivät sitten irrottamaan laiturin ja tulivat pikkuveneellä perästä. Justus vei ison veneen yhteisrantaan, josta se haettiin talvisäilöön. Nyt on yksi paikka suljettu ja siltä osin huoli pois.

Maanantaina ajelimme edestakaisin Tammisaareen, kun mulla oli ruotsinkurssi. Uudisrakennus on edelleen rakennuskiellossa, sokkelin ympärille oli tullut melkoinen vesihauta, en tiedä, tihkuuko se vesi merestä vai mistä.

Eilen siivooja kävi putsaamassa kesän pölyt pois. Mehän ei olla paljon kaupunkikodissa oltu eikä niin ollen siivoiltukaan, mutta pöly löytää aina joka paikkaan. Justus on tutkinut paljon kullan hintoja (hänhän on gemmologi) ja nyt oli kuulemma oikea aika myydä parittomat korvakorut ja mummon Bismarck-ketjut pois. En ole niitä mummoni koruja käyttänyt 40 vuoteen eikä tytärkään niitä perinnöksi halunnut, joten varasin ajan ja mentiin neuvottelemaan. Pienestä läjästä sain yli kaksi tonnia! Paksu, kultainen rannerengas jäi muistoksi edelleen, siitä en raaski luopua, vaikken sitä käytäkään.

Mutta nyt lähdemme kuntosalille ja minä sen jälkeen vesijumppaan, hei hei!

Hei huomenta!
 
Kiva kun tänne oli ilmaantunut taas kirjoituksia. Mukava teidän kuulumisia on seurailla, vaikka mitään maatamullistavaa ei tapahtuisikaan. Itse asiassa kai elämä on parhaimmillaan silloin kun se soljuu sillai kuin kansalliskirjailijan pääteoksen loppulauseessa eli ”kulki rauhaisasti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhaisasti alas illan lepoon monen tuhannen kultaisen auringon kiertoessa”. 

Huisketta tuntuu riittäneen niin Mustikkaposkella kuin IL:lläkin. Ja kiva oli kuulla Kipasta pitkästä aikaa, hauska olisi jos kirjoittelisit useammin. Saa täällä kremppoja valittaa, eiköhän niitä liene kaikilla meidänikäisillä. Multa poistettiin viime torstaina yksi takahammas, ja hetken aikaa vaikutti siltä että peilistä katsoo pahkasika. Onneksi suurin turvotus laski suht nopeasti ja pääsin lähtemään perjantaina Parolannummelle. 

Viikonloppu täyttyi sitten kivasta kurssipuuhailusta; kuunneltiin luentoja ja harjoiteltiin tarpeellisia vapaaehtoistaitoja jotka meikämurmelin kohdalla keskittyvät kirjoittamiseen ja kuvaamiseen. Hauska oli havaita, että yhteisen harrastuksen parissa ihmisten iät ja erilaiset taustat unohtuvat, toimitaan tehokkaana tiiminä vaikka ei olisi ikinä toisiamme tavattu eikä ehkä nähdä kyseisen viikonlopun jälkeenkään. Evääksi otetut energiapatukat jäivät syömättä, koska ruokaa sai noin neljän tunnin välein. Sotilaskodin munkkikahveille ei ehditty, mutta painonpudotusprojektini huomioiden vahinko ei ollut merkittävä. 

Syyskuun alussa alkanut painonpudotus edistyy kohtuulliseksi katsottavalla tavalla. Kaikkina päivinä en ehdi tai pysty merkkaamaan ruokia päiväkirjaan, mutta ahmimista pitää aisoissa sekin tieto, että parista suupalasta – vaikkapa päiväkahvin pikkuleivästä – kertyy kummasti kaloreita. Liikunnan lisäys alkaa – toivottavasti – näkyä lokakuussa, jolloin kävellään sellaisia plus miinus kymmenen kilometrin päivälenkkejä Andalusian auringossa. 

Hyvät hyssykät – puolentoista viikon päästähän pitää jo pakata! Miten nämä päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat näin äkkiä? 

Kirjoitelkaahan. Ja pysykää terveinä! Ja nauttikaa syksystä! 

Täällä sairastetaan flunssaa antaumuksella jo toista viikkoa. Nyt mies sitten kuumeessa. Saas nähdä mihin se päätyy. Aina odottelen hänen sairastaessa keuhkokuumetta. 

Lähikaupungissa alkaa huomenna Caravan messut, sinne olis tarkoitus perjantaina. 

Nyt on niin monta rautaa tulessa, että pää jo sekaisin. Ensiviikolla pitäisi tehdä kauppakirjat talon ostajien kanssa, kauppakirjat meidän uudesta asunnosta ja laittaa myyntiin se alkuperäinen eläkekoti. Lisäksi pitäisi vaihtaa matkailuauto uudempaan versioon. Pojalla muutto lauantaina Lappeenrannasta viereiseen kuntaan ja sinne pitäisi keretä. Huh kyllä tämä eläkeläisen elämä on kiireistä, ainakin näin alkuun. 

Viikon päästä viikonloppuna meillä syysbileet ja 30 osallistujaa. Siihen pitäisi keretä jotain tekemään. Ovat kyllä nyyttäri meiningillä. Tietty se hommia aiheuttaa kun porukka meinaa yöpyä täällä. 

Olen tehnyt aikataulua talontyhjäämisestä ja mitä mihinkin. Saadaan uusi asunto kuukautta ennen kuin talo luovutetaan, se helpottaa kummasti.

Vielä tässä kuitenkin jännätään ensi tiistaihin kun ne nimet ovat paperissa talon osalta. Uskon kun näen. Tämän on mennyt niin nopsaan etten tahdo millään uskoa.  
Kyllä kuulin monesta suunnasta että pitää varautua pitkään myyntiaikaan ja ei mennyt kun reilu pari kuukautta kun ostajapari alkoi pyöriä täällä. Neljä kuukautta kauppakirjoihin kun myynti julkaistiin. Ihan uskomatonta ja siksi pieni epäusko ja pelko mielessä häärää. 

Mukavaa viikkoa. 

Oletteko asuneet missään vaiheessa kahta vuotta siinä eläkeasunnossa? Mahdollinen myyntivoitto menee verolliseksi, jos ette. Mutta tämän varmasti tiedättekin. 

Emme ole asuneet siellä päivääkään. No tänä aikana ei tarvitse pelätä että voittoa saa. Sen verran vähän aikaa ollut ja ostettiin kalliimmalla ajalla kun nyt on. Ehkä saamme mitä maksoimme tai ehkä vähemmän. Putkiremppa on jo kohta ovella joten  haastetta on.  Se ajoi aikansa asiansa ja nyt ei enää. Kunhan saamme kohtuu hinnan se riittää nyt meille.
Me ei oikein osata tätä vaurastumista kiinteistökaupoilla. 

Tänään on kuntosaliryhmä nimeltään voima- ja tasapainokoulu. Se ja videojumppa uimahallissa on viikon runko. Jos jompikumpi tai kummatkin jää väliin, korvaan ne Areenan Sofian kotijumpalla. Olen tallentanut jaksot. Heti kun jokin jumppa jää väliin, tulee jäykkyys ja kivut. Helleviikot kruunasi aamuaikaisin tehty etäjumppa kotona. Eipä olisi Likka uskonut, että tähän on tultu. On nimittäin päästävä omin avuin raput ylös ja alas, mikä on aamuisin vielä hullumpaa. Onnellinen olen, jos vuoroaslel onnistuu, vaikkakin hitaasti.
Tällä viikolla kuulen rtg kuvien tulokset lääkäriltä. Jo vuosi sitten olin coxassa esittäytymässä, mutta silloin ei luomulonkka ollut tarpeeksi kypsä. Leikattukin lonkka  reistailee.. 
Ei elämä tähän ole loppumassa. Voisin tämän syksyn pärjätä odotellessa parempia aikoja. Asuntoautomatkailu ei enää houkuttele hirveästi. Pikkujakkaran avulla astun alas ohjaamosta ja nousen autoon. Kahvassa on naru, ja hups nousee jakkara mukaan. Ennen kuin tuon niksin keksin, ulvoin minuutin maassa yrittäessäni ojentaa jäykistynyttä ruotoani. Pitkät reissut jäänevät muistoihin, mutta lyhyemmät pätkät onnistuvat.. on siinä puolensa. Pakkaaminen kuitenkin kestää aina sen saman ajan, kun aikaisemminkin.

Moi mimmit, kirjoittelen tätä uudella läppärilläni. Vanhan Windows-tuki päättyy, joten vävy hankki minulle uuden ja laittoi sen käyttökuntoon. Tämä on pieni ja suloinen, näppäimistöön syttyy valo. Osasin äsken kotiin tultua kytkeä tämän valokuituun ja olen hyvin ylpeä itsestäni.

Vietimme koko päivän mökillä pihatöissä. Leikkasin ruohon, puhdistin rännejä. Talon takaseinä on niin korkealla, että sen rännit jäi vävylle. Justus siivosi raivaussahalla polkua rantaan. Perjantaina tulee yhdet katsojat, kaksi perhettähän on käynyt jo kahdesti, mutta miettivät rannan laittoa.

Mökiltä ajeltiin tyttären luo hakemaan tätä läppäriä. Samalla juhlistettiin Zappa-koiran upeaa suoritusta, kun se sai vävyn kanssa BH-testin läpi. Testi on kaksiosainen, toisessa tottelevaisuutta ja toinen oli se haastavin, nimittäin kaupunkikoe. Se tehtiin juna-asemalla niin, että vävy jätti koiran makuulle ja häipyi itse. Koiran ohi kulki häiriökoiria, ihmisiä ja polkupyöriä ja se ei saanut reagoida niihin ollenkaan. Vävy on treenannut kolmesti viikossa koiran kanssa ja testi onnistui eka kerralla!

Vävyhän ei ollut ollut koirien kanssa missään tekemisissä, ennen kuin alkoi seurustella tyttären kanssa. Meillä oli silloin kaksi saksanpaimenta ja vävy meni niistä aina ihan tukkoon. Mutta niin vain tutustui ja ihastui ja on nyt melkoinen koiraihminen ja koirankouluttaja! Olen niin iloisen ylpeä.

Eilen illalla olin ystäväni avecina Korean Itsenäisyyspäiväjuhlissa. Tälläydyttiin perin pohjin ja patsasteltiin paikalla. Kun tervehdin suurlähettilään puolisoa, tämä iloisesti sanoi, että voi miten kiva nähdä sinua taas ja kylläpä sinulla on upea puku. No ikinä en ollut häntä tavannut, joten sekoitti varmaan johonkin toiseen. Puvun teetätin viime vuonna Thaimaassa ja pidän siitä kyllä paljon itsekin, siinä on punainen kotelomekko ja jakku. Olipahan sinänsä hauska kokemus sellaisessakin juhlassa olla.

Eipä tässä sitten muuta.

Pikseli, sydänlämpöiset, vaikkakin myöhästyneet, onnittelut syntymäpäiväsi johdosta 🌹 💖 🍾 🥂 

IL, hieno suoritus Zappalta ja tietty kouluttajalta myös. Tuo BH-koe kuulostaa todella vaativalta, joten noin nuorelta koiralta se oli varmaan todella onnistuminen!

Me olimme eilen Porin teatterissa katsomassa Tootsien. Sehän oli todella hyvä elokuvana pääosassa Dustin Hoffman, mutta nyt vasta minulle selvisi, että siitä on tehty myös Broadway-musikaali ja eilinen esitys oli juurikin se. Matkan vetäjä kyseli paluumatkalla bussissa, miten monta tähteä me esitykselle antaisimme ja lopputulos oli 2-3. Eihän esitys mitenkään huono ollut, mutta pienen teatterin resursseilla se oli ehkä hieman liian vaativa. Pääosassa oli Joonas Nordman, joka kyllä selvisi tehtävästä kunnialla, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei hän kyllä mikään musikaalitähti ole! Oikeastaan ainoa, mikä minua vaivasi ja kuulin vastaavia kommentteja muiltakin, oli se, ettei lauluosuuksien sanoista tahtonut saada selvää. Esitystä säesti orkesteri, joka oli perinteiseen tyyliin montussa lavan edessä ja pakostakin siellä on tapahtunut jonkinlainen miksausvirhe. Yleensähän laulut kuuluvat hyvin näyttelijöiden henkilökohtaisten mikrofonien ansiosta.

No, reissu oli muuten ihan onnistunut. Söimme maukkaan lounaan Raatihuoneen Kellarissa ja oli mukava tavata pitkästä aikaa monia tuttuja teatteriklubilaisia, kun emme ole viime aikoina juuri osallistuneet. Klubiemännät, jotka ovat teatterin myyntivastaavia, vaikuttivat aidosti ilahtuneilta meidät nähdessään. Ja säähän oli mitä parhain 😃

Meillä tuli eteen tarven tarkastella vakuutuksiamme, kun kuulemma auton liikennevakuutuksen haltijalla pitää olla ajokortti. Meirämmiäshän menetti korttinsa jo reilu vuosi sitten, joten olemmekin olleet hieman huteralla pohjalla. Onneksi mitään ei ole tapahtunut, mutta nyt aiomme siirtää kaikki vakuutukset minun nimiini. Prosessi aloitettiin siten, että varasimme Pohjolan vakuutusvirkailijalta puhelinneuvottelun. Se peruuntui hänen sairastuttua flunssaan. Viikkoa myöhemmäksi sovitun aikana hän ei vieläkään ollut ihan tervehtynyt, mutta saimme kuitenkin tärkeimmät keskustelluksi ja sovimme tapaamisen nokikkain 22.9. Se kuitenkin peruuntui, kun virkailijan flunssa oli uusiutunut ja sovimme uuden ajan 1.10. klo 12. Kellonaikahan oli minulle melko aikainen, mutta minkäs teit, kun muita aikoja ei ollut tarjolla. Nousimme aamuvarhaisella ylös ja matkustimme bussilla + ratikalla keskustaan ja kun pääsimme perille, virkailijamme istui odottamassa aulassa ja selitti, ettei  mitään voida tehdä, kun kaikki heidän järjestelmänsä olivat kaatuneet klo 10 aikaan eikä hän pystynyt edes soittamaan, kun kaikki yhteystiedot olivat varausjärjestelmässä, jonne ei siis päässyt! Hän antoi meille kahviliput Linkosuon kahvilaan ja lupasi soittaa heti, kun järjestelmä taas toimisi, mikä loppujen lopuksi tapahtui vähän klo 14 jälkeen. Nyt meillä on tapaamisaika sovittuna 10.10. klo 15.45 ja toivomme parasta 😅

Asioiden siirtäminen minun nimiini on muutenkin tarpeen, kun kaikki meidän sopimukset ovat meirämmiähen nimissä, mutta minä olen tähänkin asti kaikki asiat kuitenkin hoitanut. Olen jo aikaa sitten tehnyt itselleni valtuutuksen kaikkiin viranomaissivustoihin kuten Kantaan, Verottajalle, KEVAan jne., joten olen pystynyt seuraamaan meirämmiähen asioita helposti. Puhelimessa asioinnin yhteydessä hän yleensä joutuu sen verran osallistumaan, että kertoo hetunsa ja sanoo, että vaimo saa hoitaa asiat. Joihinkin paikkoihin esim. operaattorille on järjestelmään laitettu valtuutus, joten pääsen suoraan omalla hetullani hoitamaan asioita puhelimessakin. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin pakko irrottaa hänet kaikista jutuista, joten nyt kun hän vielä pystyy osallistumaan keskusteluihin, meidän on parasta hoitaa siirrot minun nimiini. Tämä vakuutusseikkailu on vain ollut melkoisen huvittavaa, mutta sitähän sattuu!

Tässäpä tärkeimmät tällä kertaa. Nautitaan kauniista syksystä. Voikaa hyvin 🙂

Moi!
Naputtelen pikku päivityksen tässä matkalaukun pakkauksen ohessa. Teillähän on tapahtumarikasta elämää, lähetystökutsuja teatterimatkoja taloremonttia kiinteistökauppaa ja mitäpähän vielä. 

No jouten ei ole oltu meilläkään. Eilen illalla palattiin Turun kirjamessuilta. Sinne matkattiin UK:n uudella (käytettynä ostettu tosin) sähköautolla. Mies oli jo maininnut moisesta ostoksesta muutaman kerran, ja viikko sitten toteutti aikeensa. 

Mukavantuntuinen menopelihän tuo tuntuu olevan, ja viisaaltakin vaikuttaa. Osaa nimittäin komennella kuljettajaa jos tämä löysää otetta ratista tai peräti irrottaa toisen käden, ajaa liian lähellä tien keski- tai reunaviivaa tms. Hoitaa siis ne hommat joista minä, ajokortistani vapaaehtoisesti muutamia vuosia sitten luopunut, olen joutunut tähän asti huomauttelemaan. 

Lisäksi kyseinen kulkuneuvo jarruttaa ihan omin avuin jos kulkeutuu mielestään liian lähelle toista autoa. Saattaa siinä olla muutamia muitakin hienouksia mutta niitä ei toistaiseksi ole löytynyt. Eikä nyt ehditä etsimäänkään kun huomenna on lento Espanjaan. Costa del Solilla näyttää päivälämpötila olevan siinä plus 25 – vähempikin riittäisi kun tarkoitus on kuitenkin kävellä pitkiä lenkkejä. 

Seuraavat kuulumiset sitten sieltä aurinkoisesta Andalusiasta. Hyvää syksyä, pysykää terveinä!

PS. Jopa taas pitää kehaista tätä julkista terveydenhoitoa. Meillähän oli rokotusvaraukset - ne jotka onnistuttiin varaamaan juuri sen tunnin aikana jolloin ajanvarausjärjestelmä oli vahingossa liian aikaisin auki - viime keskiviikoksi. Mentiin terveysasemalle hyvissä ajoin eli parikymmentä minuuttia liian aikaisin. Meinattiin istahtaa aulan eläkeläispenkeille mutta innokas lääkintävahtimestari viittoi että jos rokotukseen tulette niin tästä tännepäin, heti heti! Viiden minuutin päästä homma oli ohi ja oltiin taas aulassa. Nyt pitäisi olla vastustuskykyä talven tautien varalle.

Heipparallaa pitkästä aikaa. 
Keskiviikkona kotiuduttiin Saksan reissulta. Piipahdettiin me vähän Itävallan puolellakin. Matka meni ihan hyvin ja paljon kaunista nähtiin. Terveinäkin pysyttiin eikä kummempia vahinkojakaan sattunut kuin yksi viinilasi meni rikki. Sekin vahingossa. 😄 Säät suosi meitä eikä pahempia sateita sattunut paitsi ensimmäisenä iltana kun laiva tuli Travemundeen. Oli ihan hirveä ukkosmyrsky ja silloin vettä tuli kuin saavista. Pelkäsin moottoritiellä kun tuntui, ettei nähnyt kaistoja eikä paljon muutakaan. Onneksi ei satanut enää kun tulimme leirintäalueelle.
Lämmintäkin oli. Poltin nokkani jo laivalla kun istuimme liian kauan kannella. Capreilla pärjäsi ihan viimeisiin päiviin asti. 
Paljon kaunista näimme matkan varrella ja muutamissa paikoissa viivähdimme parikin päivää. Esim. Rothenburgissa ja Fussenin alueella. Baijeri on kaunista seutua ajella. 
Itävallan puolella kävimme Innsbrukissa ja Salzburgissa. Innsbrukissa sattui outo juttu. Kävelimme Inn-joen ylittävää siltaa ja siinä ihailimme maisemia. Yhtäkkiä joku sanoi 'hello'. Ja siinä oli eräs japanilainen nainen, jonka olimme tavanneet pari-kolme päivää aikaisemmin Saksan puolelle. Eikä meillä silloin ollut mitään puhetta,  minne ollaan menossa. Miten voi tuolleen sattua? 
Paluumatkalla ajoimme entisen Itä-Saksan alueella ja ihmettelin, miten siellä oli niin erilaista kuin läntisessä osassa maata. Kaupungit eivät olleet niin viehättäviä vaan jotkut aika ankeita. Miten yli kolmessa vuosikymmenessä ei iso muutosta ollut tapahtunut? Tiet olivat paljon hiljaisempia eikä kylissä näkynyt juuri ihmisiä liikkeellä. Oikeastaan haluaisin mahdollisella seuraavalla reissulla tutkia enemmän tuota itäosaa maasta. Toivottavasti vielä vaikka ensi syksynä jaksaisi tehdä automatkaa Saksaan.
Nyt sitten keskityn vain odottelemaan uutta perheenjäsentä. Pojan perheeseen syntyy marraskuussa kolmas pikkuinen. ❤️ Miehellekin sanoin, että marraskuussa hänkään ei saa lähteä minnekään, koska meitä tarvitaan tyttösten kanssa kun vanhemmat lähtevät synnyttämään. Minä en yksin uskalla olla vastuussa kun tuo mun selkä saattaa tehdä tenän milloin sattuu. Parempi olla kaksi paikalla.

Parin viikon päästä viikonloppuna lapset perheineen tulevat tänne. Miniä arveli, että hän vielä silloin uskaltaa lähteä meille asti. Haluamme viettää porukka-aikaa kun ei oikein tiedä, onko jouluna mahdollista kokoontua. Varmaan vauvaa mennään katsomaan sitten kukin omalla ajalla ennen joulua. Toivottavasti kaikki menee hyvin. 🙏
Huomenna olisi hieronta. Ihanaa päästä rentoutumaan sinne.
Pihahommia olen vähän tässä tehnyt, ruohonleikkurilla päästelin tippuneet lehdet silpuksi. Ja meinaan tehdä uudelleenkin. En tykkää haravoinnista ja samalla nurmi saa lannoitetta. Kukkasipuleita meinaan vielä istuttaa, toivottavasti ei ole liian myöhäistä. 
Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille.