No onkos tullut kesä...
Avasin viimein eilen chian siemenpussin.
Laitoin chian siemeniä vesitilkkaan likoamaan ja kulhon jääkaappiin.
Kun kävin sitten illalla tuorepuuroa väsäämään ja otin kulhon jääkaapista niin siihen oli ilmestynyt sammakonkutua. Tutkin koko jääkaapin mutta sammakkoa sieltä ei löytynyt. Lisäsin kudun kaikesta huolimatta tuorepuuroon. Aamulla syödessäni ajattelin että sammakonkudun myrkyllisyydestä varoiteltiin lapsena, mietin näenkö vielä iltaa. Tässä sitä vielä kaikesta olla köllötellään eikä tuu missään.

Eilen aamulla söin tavoistani poiketen vaaleaa leipää. Ei olisi pitänyt, sillä hampaasta irtosi iso paikka vieden hammastakin mennessään. Sain tälle päivälle hammaslääkärin julkiselta puolelta ja nyt on hammas kunnossa.
Lieneekö sattumaa, mutta olen erittäin tyytyväinen palvelun nopeuteen ja tasoon.

Tänä päivänä olen jäänyt suustani kiinni moneen paikkaan, muuallekkin kuin hammaslääkärin kynsiin. Aloitin aamun uimahallista ja sieltä menin hoitamaan omia, vanhan tuttavani, yhtymän ja taloyhtiön asioita. Joka paikassa tuli vaihdettua kuulumisia eikä se jäänyt missään muutamaan sanaan. Sitten pitikin kiirehtiä hammaslääkäriin. Illansuussa "pistäydyin" tyttärellä, sielläkin vierähti yli tunnin, joten tänä päivänä ei sukanteko ole juurikaan edistynyt.

Nyt on vatsa täynnä ja taidan rauhoittua sohvalle kutimen kanssa heti kun saan piparitaikinan tehtyä. Toivottavasti löytyy tarpeeksi mausteita kun en muistanut aamulla tarkastaa maustevarastoani. Siirappipiparit eivät ole minun must juttuni mutta tulin heikkona hetkenä luvanneeksi etämiehelle että tehdään yhdessä kun hän haluaa niitä joulupöytään.

Kesäheinällä ja IL:llä on hyvät geenit kun suvussa on ollut niin pitkäikäistä väkeä.

Koshkoille onnea uuteen parisuhteeseen. Kateeksi käy kun pystyt tekemään nopeita päätöksiä elämäsi suhteen. Me olemme etämiehen kanssa seurustellet jo kahdeksan vuotta ja asuneet eri paikkakunilla. Olemme miettineen joskus yhteen muuttamista, mutta kumpikaan ei haluaisi muuttaa toisen asuinpaikkakunnalle. Olemme molemmat melkoisia jahkailijoita.

Hyvää joulunodotusta kaikille.

Mitähän Mustikkaposki oikein söi No pääasia että henki pihisee, eikä mitääntullut.

Kivalta kuulostaa Tallinnan reissu.

Kävin useana vuonna äitini kanssa Tallinnan joulutorilla, nyt ei hän ole jaksanut ja itseltäänkin jäänyt. Tykkään kyllä kovin siitä kaupungista.

Tänään ollut oikea sähläpäivä. Mies lähti röntgeniin ja unohti lompakkonsa kotiin. No, soitti jos tulen lunastamaanhänet kun ei saa autoa puomin takaa ilman rahaa.
Kyllä harmitti lähteä kun sinne matkaa 25 km. Pihasta palasin vielä hakemaan sen miehen lompakon kun kai hyvä että ajokortti matkassa sentään.
Poikkesin sitten kaupassa. Työterveyshoitaja kävi tekemässä kartoituksen kodissamme. Meillä on vain osa- aikainen työntekijä mutta työterveyshuolto hällä pitää olla.
Yhden muksun käytin terapiassa ja kun tulin kotiin, mies lähti viemään yhtä harrastukseen.

Päivällä tuli uusi sohvakalusto. Hieman jännitin onko kiva kotona mutta tykkään. Tosin verhot eikä matto sovi En kuitenkaan jaksa niitä miettiä ennen joulua, ehkä

Kohta pääsen saunaan ja meinasikin saunoa pitkän kaavan mukaan. Harmi kun en älynnyt pyytää miehen tuomaan olutta. En tykkää siitä mutta saunan jälkeen voisi lasillinen maistua. No vettä on kraanassa.

Eihän sammakonkutu voi olla myrkyllistä kun siitä kehkeytyy ihka eläviä nuijapäitä.

Chian siemenet liotettuna eivät herätä r uokahalua mutta se mössö laittaa vauhtia suolen toimintaan.

Tallinnan matka kuulostaa ihanalta, niin kuin noiden ladyjen muutkin matkat.

#Anin kanssa yhdessä koko ajan. Olen joskus miettinyt, kumman ottaisin Maxin vai Anin, jos olisivat nuoruudessa olleet kummatkin tarjolla. En tiedä. En uskonut koskaan löytäväni Maxin tasoista seuraa puolisosta puhumattakaan, mutta Ani saattaa mennä jopa ohi enkä aio tätä kovin herkästi itselleni myöntää. Maxin kanssa katsottiin samaan suuntaan ja rakastettiin toisiamme. Anin kanssa katsotaan sekä eteenpäin, että toisiamme. Ja paljon ja aina. Ollaan ihan hulluina toisiimme, vaikka tehdään samalla avioehtoa ja muuta järkevää. Kummallinen tarina. Kuukauden nyt tunnettu, mutta tuntuu kuin koko elämä oltaisiin oltu yhdessä. #

#Olemme keskustelleet Anin kanssa kananmunista.
Minä kerroin, että minun munani säilyvät jääkaapissa tolkuttoman pitkään joten ne kannattaa pitää jääkaapissa.
Ani ilmoitti, että hänen munansa ovat aktiivikäytössä(?) eikä niiden tarvitse säilyä ensi kesään vaan niitä paistetaan mukavan huoneenlämpöisinä päivittäin.
Kyynelsilmin kuuntelin ylkäni julmaa järkeilyä ja päätin, että pitäkööt aktiivit munansa missä tykkää. Minä tyrkkään omani säilöön jääkaappiin.#

Eihän ne kanat vanhene vaan munat

Voi että olette kirjoitelleet ihania juttuja, kun en taas ole useampaan päivään lukenut!

Koshkoille lämpimiä onnitteluja uudesta elämänkumppanista ja -muutoksesta. Jostain syystä minäkin pidän kananmunat jääkaapissa, kun en ihan päivittäin niitä käytä. Melko usein kuitenkin. Vaan ovathan nuo kaupassakin lämpimässä.

Naureskellen lueskelin IL:n juttuja. Näin sieluni silmin hänet juttelemassa milloin kenenkin kanssa ja kannattamassa ostoksiaan naapurimiehillä! On ihanaa olla sosiaalinen. Sitä itsekin harrastan lähes aina kaupassa, bussissa ja kuntosalin nuorten naisten ja miesten kanssa. Nuoret ovat ihan mukavia eivätkä lainkaan suhtaudu nyreästi vanhan höpötyksiin. Ajattelevat sitten mitä ajattelevat, mutta ainakin ovat sen verran hyvin kasvatettuja, etteivät näytä sitä ulospäin

Japena, sinulla on melkoinen joulutrahteeraus tulossa. Sinänsä kivaa, kun siitä tykkää. Me mietimme meirämmiähen kanssa, jotta kuinka iso kinkku meidän on ostettava, kun serkkulikkani tulee jouluksi. Päädyimme kuitenkin kolmikiloiseen, sillä seuraava koko olisi ollut liki 6 kg eikä serkku ihan niin suursyömäri ole ja onhan pöydässä muutakin. Kinkku siis on pakkasessa, mutta muita valmisteluja ei ole vielä tehty. Minulla on viime joulusta jääneet taatelit, kun en jaksanutkaan taatelikakkua leipoa, joten nyt ehkä sen sitten leivon. Minulla on jossain tallessa täältä joltakulta (Kesäheinä? Tiinuliinu?) saatu ohje, jonka toivottavasti löydän. Ensi viikolla täytyy käydä lanttuhauta ja savustettu kirjolohenmäti kauppahallista ja aloitettava siivous. Tai ehkä aloitan sen jo - noh, huomenna!

Meillä oli keskiviikkona ilmaisliput Ulkomaalaisen toiseksi viimeiseen näytökseen, mutta minä onneton kehitin itselleni jostain vatsataudin. Siis minä, joka en koskaan sairasta, spyttasin oikein urakalla enkä tietenkään voinut teatteriin lähteä Soitin sitten naapurirouvalle, joka huolehtii postilaatikostamme reissujemme ajan ja hän ystävällisesti luopui jumppatunnista ja lähti meirämmiähen seuraksi. Onneksi olin näytelmän jo aikaisemmin nähnyt, mutta olisin kyllä mieluusti käynyt uudestaankin. Tauti on jo varsinaisesti poissa, mutta hieman on vieläkin jotenkin ontto olo, joten skippasin tänään kuntosalinkin. Meirämmiäs kyllä lähti ja keksii siellä sitten taas mitä lie syitä poissaolooni tai kuvailee liiankin yksityiskohtaisesti

Mekin olimme itsenäisyyspäivän aattona onnittelemassa kummilapseni kuopuksen lakkiaisia. Näin lempiveljenpoikanikin (= ainoa!) todella pitkästä aikaa. Luulen siitä olevan lähemmäs kymmenen vuotta ja poika täyttää ensi vuonna 40 Mihin tämä aika kuluu? Meikäläinen ei muutu miksikään ja kaikki ympärillä vanhenevat! Oli muuten tosi kurja sää ajella. Mennen tullen räntää satoi paikoin tiuhaan ja meirämmiäs valitteli, että on vaikeaa nähdä kaistaviivoja. No, onhan se eikä hän muutenkaan ole enää onnellisimmillaan ajaessaan pimeässä etenkään sateella. Tulimme kotiin melko myöhään ja hän otti ennen nukkumaan menoa konjakin rentoutuakseen.

Rauhallista joulunvalmisteluaikaa kaikille

Moi mimmit! Huomenna Kallion kirkossa klo 11 laulavat Raakkujat joululauluja ja meidän Tiinuliinu laulaa kuorossa mukana. Minä menen Pikselin kanssa kuuntelemaan. Jos täällä on muita halukkaita, niin mukaan vaan, tavataan konsertin jälkeen kirkon portailla ja mennään johonkin kahville.

Eilen ei tarvinnutkaan mennä poikien seuraksi ja pääsin taloyhtiömme pikkujouluihin. Meillähän on tilava kerhohuone ja siellä järjestetään milloin mitäkin bileitä. Hauskaa oli taas ja mukava vaihtaa kuulumisia niidenkin naapureiden kanssa, joita harvemmin tapaa. Meillä on harvinaisen hyvä henki talossamme. Vastikään leskeksi jäänyt unkarilainen operettitähtikin oli mukana, kampaajalla oli käyty ja kasvot sievästi ehostettu. Hän selvästikin tarvitse kaikkien osanottosympatioita, hymyilkin välillä.

Tänään kävin kampaajalla ja vastoin kaikkia periaatteitani ostelin edelleen joululahjoja, ihan tarpeettomia ja sitten kannoin selkä vääränä kasseja kotiin.

Nyt pitälisi kertoa tyttärelle, että minä ja vävyn vanhemmat tulemme heille yöksi ensi torstaina, kun olemme saaneet erikoisluvan osallistua heviteinin joulujuhlaan, hän kun soittaa siellä bassoa bändissä ja oli itse hommannut luvan meille! Juhla alkaa jo kahdeksalta, joten yökyläily on tarpeen. Eikä siinä vielä kaikki, minulla on syntymäpäivä torstaina, joten päätettiin juhlia sitä samalla. Hankimme kaikki tarjottavat, ruoat ja juomat keskenämme, niin että tyttärelle ei tulisi stressiä. Meillä on isovanhempien whatsApp-ryhmä, jossa olemme jo sopineet arvokkaimpien joululahjojen ostoista, mutta kyllä meitä nauratti, kun äsken todettiin, että no joo, kaikenlaista muutakin on silti osteltu.

Nyt lähden Musiikkitalolle tämän vuoden viimeiseen konserttiin ja aion syödä väliajalla leivoksen, josta olen koko syksyn haaveillut. Se on flyygelin mallinen upeus!

Juuh,

yhdyn IL:n toivotuksiin eli tervetuloa joululaulujen pariin kaikki stadilaiset ja näillä kulmilla liikkuvat KK:n kuuskymppiset!

En kirjoita pitkästi, mutta toivotan Mennalle pikaista paranemista (jos nimittäin vatsatauti vielä vaivaa) ja IL:lle mukavaa konserttia (jos vielä tänne foorumille ennen iltaa kurkistat).

Ja sokerina pohjalla: Koshkoille suurensuuret onnittelut!

Kiitos onnitteluista kaikille!