Tampereelta kajahtaa!

Olette kirjoitelleet ahkerasti ja luin kaiken, kun en ole "kiireiltäni" foorumille paljoa ehtinyt! Kipalle synttärionnittelut, Pikselille onnea lapsenlapsen lakkiaisten vuoksi, Tiinuliinulle kotiinpaluutervehdys, Suupaltin kesäkuulumiset ja onnellisuus ilahduttavat, Kivikasalle onnittelut uudesta lapsenlapsesta, ellen ole sitä muistanut vielä toivottaa ja kaikille flunssaisille pikaista paranemista. Olen myös kuolannut lukuisia herkkukirjoituksianne 😋

Herkuista puheenollen, lanttuhauta on todellakin täkäläinen erikoisuus. Se on ylikypsäksi haudutettua lanttua, joka on oikein tummaa ja muhevaa ja siitä tulee todella maukas lanttulaatikko. Laatikon teko on ihan helppoa eli

1 kg lanttuhautaa
1 dl tummaa siirappia
2 dl kermaa
3 rkl vehnäjauhoja
1  muna
2 tl suolaa
1 tl valkopippuria

Sekoitetaan kaikki vuokaan ja paistetaan 180 asteessa n. 2 tuntia
Tampereen Kauppahallissa lanttuhautaa on saanut Hallituskadulle vievän ulko-oven kohdalla olevasta Vihannespuoti Valliuksesta.

Me emme ole lähettäneet joulukortteja kolmeen vuoteen, vaan laittaneet niistä säästyneet rahat (n. 60 korttia + merkit!) Syöpäsäätiön keräykseen. Saan SPR:ltä ennen joulua joulukalenterin lisäksi 5 joulukorttia (jotka aina maksan!), joten tänä vuonna lähetin 10 korttia tarkoin valituille henkilöille. Mainitsin Järvenpäässä asuvalle kälylleni, että hänelle ei tule tänäkään vuonna korttia ja äänestä kuulin hänen hieman harmistuneen. Me kuitenkin soittelemme toisillemme viikottain, joten kun suuresta määrästä piti valtaosa karsia, niin se oli mielestäni hyvä perustelu siitäkin huolimatta, että ymmärrän tietenkin, että kortteja on kiva saada. Ehkä hän hieman leppyi!

Eilen olimme Raskasta Joulua-konsertissa ja kyllä oli taas hieno kokemus. Me istuimme samoilla paikoilla kuin viimekin vuonna ja takanamme istui kaksi pariskuntaa, joista olin ihan varma, että he olivat siinä myös viime vuonna. Me nimittäin rupattelimme mahdollisuuksien mukaan heidän kanssaan ja nytkin niin teimme. Tarkoitukseni oli kysyä asiaa heiltä, mutta toinen rouvista ehti ensin. He kuulemma asuvat aina Nokia Arenan yhteydessä olevassa hotellissa ja varaavat aina samat paikat katsomosta. Konsertin päätyttyä toivottelimme toisillemme hyvää joulua ja "teimme treffit" ensi vuodeksi 😊

Huomenna on sitten toisenlaisten joululaulujen vuoro, kun lähdemme tavan mukaan entisen Elohopeakerhon matkassa laulamaan kauneimpia joululauluja. Kohteena on joka vuosi eri pirkanmaalainen kirkko ja tänä vuonna menemme Sastamalaan Salokunnan kirkkoon. Perinteisesti käymme syömässä herkullisen lounaan Tyrvään Pappilassa ja kotimatkalla pysähdymme Kivikylän kotipalvaamoon ja Pyymäen Leipomon myymälään.

Tiistaina siivoojamme tulevat tekemään joulusiivouksen ja keskiviikkona menemme viimeisen kerran tänä vuonna teatteriin katsomaan Sarjahurmaajat nimistä komediaa. Tarina on sama kuin vanhassa elokuvassa nimeltään Naisentappajaiset eli  (Wikipedian mukaan):
"”Professori” Marcusin (Alec Guinness) johtama eksentrinen rikollisjoukko vuokraa huoneita vanhalta naiselta, joka tunnetaan paikallisella poliisiasemalla jatkuvista perättömistä epäilyistään naapuriston tapahtumista. Miehet kanniskelevat soitinkoteloita, esiintyvät amatöörimuusikoina ja teeskentelevät harjoittelevansa jousikvartettoa soittamalla äänilevyä kovalla voimakkuudella, vaikka todellisuudessa suunnittelevat pankkiryöstöä. Murtokeikan jälkeen kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja ilmenee, että liikaa tietävästä vuokraemännästä olisi hyvä päästä eroon. Kukaan miehistä ei kuitenkaan halua leimautua vanhan tädin tappajaksi, joten he vetävät asiasta pitkää tikkua. Naisen nukahdettua miesten keskinäiset juonittelut alkavatkin koitua heidän itsensä kohtaloksi. Lopulta hengissä on enää vuokraemäntä itse, joka kiikuttaa saaliin poliisiasemalle. Poliisit eivät taaskaan usko naisen juttuja, vaan neuvovat häntä pitämään rahat itse!" Oletettavasti saamme nauraa.

Loppuaika onkin sitten joulun ja serkkuni vierailun odottelua. Joudumme käymään kauppahallissa ostamassa kylmäsavustettua kirjolohen mätiä, kun sitä ei enää saa mistään kaupoista. Lanttuhautaa emme nyt osta, kun meille jäi pakkaseen kilo viime joulusta 🙄, joka uskoakseni on ihan käypäistä ja pitää käyttää pois. Tarkoitukseni oli teettää ruokapöydälle jouluinen kerniliina, kun pöytä on ovaalin muotoinen eikä mistään saa muuta kuin kantikkaita tai pyöreitä liinoja. Se jäi nyt kuitenkin niin viimetippaan, että saa nähdä ehtivätkö he tehdä sen jouluun mennessä, kun pääsemme tilaamaan sen vasta 18.12. Jos ei muu autaa, niin sitten pitää vain käyttää käyttää vanhaa punaista kangasliinaa, joka toki on nätti, mutta kerniliina olisi helpompi!

Lahjoja emme anna emmekä saa eikä mitään joulukoristeitakaan laiteta, kun mehän emme kovin jouluihmisiä ole. Olemme kyllä hankkineet jo pari kuukautta sitten kuistille uudet kausivalot rikkoutuneiden tilalle, muttemme ole vieläkään saaneet niitä ripustetuiksi! Se pitäisi saada aikaiseksi ennen joulua, joten katsotaan kuinka paljon siitä syntyy stressiä! Stressihän kaiketi kuuluu jouluvalmisteluihin, vaikken  minä ainakaan ole sellaista vielä tähän mennessä koskaan potenut!

En kovinkaan hyvin tunne näitä pakuri- ja inkiväärijuttuja, mutta inkivääristä muistan joskus lukeneeni, että se saattaa päivittäin käytetynä aiheuttaa jonkinlaisia vatsaongelmia. On myös lääkkeitä, joiden kanssa se ei sovi ja etenkin verenohennuslääkeiden kanssa inkivääriä ei pitäisi lainkaan käyttää. Pienet määrät silloin tällöin eivät liene niin haitallisia, mutta lääkitysten yhteydessä kannattaisi varmaan kysyä käyttöohjeita lääkäriltä.

Laitoin pakastimen sulamaan (jäi viime vuonna tekemättä!) ja siellä jo jäät kilisevät iloisesti, joten pitää lähteä katsomaan, miten pitkälle se on edennyt.

Stressitöntä joulunalusaikaa sekä iloa ja terveyttä teille kaikille 😃

Kiitos Menna reseptistä. Sieltä juuri löysin lanttuhautaa. Se matkusti junalla matkalaukussa hyvin pakattuna Ouluun ja tuoksu matkalaukussa oli melkoinen.
Odottaa nyt pakasteessa että teen laatikon aatonattona. 


. 

Rimpati-rei! 

Maukkaalta kuulostaa tuo Mennan lanttulaatikkoresepti. Sitä lanttuhautaa ei kai myydä missään muualla kuin Tampereella, enkä taida nyt innostua matkustamaan. Saarioisten tai Atrian tuotteista saa ihan uskottavia kun lisää hieman kermaa ja reilusti maustehyllyn antimia ja antaa hautua uunissa jonkin aikaa. 

Tänä(kään) vuonna en lähetä yhtään ainutta joulukorttia. Pakettejakaan ei paljon valmistu: lähipiiri saa kirjoja kuten tavallista. Joulusiivoukseen pätee perinteinen Marttojen ohje: kaapit kannattaa siivota vain jos aikoo viettää joulun kaapissa. Mä en aio, eikä Ukkokulta. Eikä koirakaan. Normaali viikkosiivous siis riittäköön! 

Saaristolaisleipää on tehty jo yksi satsi ja nyt lähden hakemaan lisää leipätarvikkeita. Viikonvaihteessa on pari konserttia sekä UK:n lasten ja lastenlasten perinteinen puurojuhla, sitten vetäydyn sohvannurkkaan omien joululukemistojeni seuraan. Kuusi odottaa jo parvekkeella vesiämpärissä – olen ehdotellut että senkin voisi ottaa sisälle ja koristella viikonvaihteessa niin joulupuusta ehtisi nauttia kauemmin. 

Mutta tänään nautin siitä että vettä ei sada – lumestahan pääkaupunkiseudulla ei nykyisin kannata edes haaveilla. 

Voikaapa hyvin – muutaman päivän päästä päivätkin alkavat pidentyä!

Joulu on ovella. Viimeiset leipomukset eli hapanjuuri-ruisleipäset menossa uuniin. Suklaa-aprikoosi-pähkinäkeksit jäähtymässä parvekkeella jonne johtavaa ovea vahtii muuan toiveikas pienikokoinen koira. Ystäviltä saatuja jouluherkkuja maisteltu jo. Kohta koristellaan kuusikin. 

Päätän raporttini meidän keittiöstä tältä erää tähän ja toivotan kaikille KK 60+ -ketjun lukijoille hyvää/iloista/hauskaa/rauhallista/ihanaa (tarpeeton ylipyyhitään) joulua! 

Mukavaa joulunaikaa itse kullekin. 🌲

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa 🎄⭐️

Oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa itse kullekin perheineen. 😊

Lämminhenkistä joulua kaikille🎄🥰

Joulu meni, ja kivaa oli. Aattona rauhallista kotioleilua, joulupäivänä ajeltiin Hankoon ja tapani-iltana takaisin. Omat rakkaat ympärillä, hyvää ruokaa jota laitettiin yhdessä, kohtuullisesti kuohujuomaa, hauskoja seurapelejä... mitä sitä ihminen muuta kaipaisi. Paitsi ehkä Vihreitä kuulia ja suklaata. Niitäkin oli. Joten nyt kohti ns. välipäiviä, niillekin on sovittu jotain pikku ohjelmaa.

Mites teillä muilla?  

Jaoin oheisen psykologi Maaret Kallion päivityksen jo FB:ssä, mutta koska kaikki KK60+ -kaverit eivät mun FB-kuplaani kuulu niin laitan sen vielä tähän. Tekijän luvalla. (Meillä UK:n kanssa tuo vuositilinpäätös on kuulunut uudenvuodenaaton iltaohjelmaan jo kolmen vuosikymmenen ajan eli niin kauan kuin on yhdessä oltu. Tosin se ei ole ollut ihan näin moniosainen - on vain kartoitettu parhaat tapahtumat ja suurimmat tavoitteet. Nyt ajattelin tehdä kuten psykologi neuvoo.) 

Näin siis Maaret Kallio:   

"Vuoden päättyessä on tärkeää pohtia kulunutta vuotta ja luoda suuntia tulevalle vuodelle.

Tein avuksesi kysymyksiä vuositilinpäätökselle. Kirjoita vastauksesi ylös paperille tai kalenteriisi. Kutsu myös ystäväsi pohtimaan kysymyksiä kanssasi. Menneen opeista ja tulevan toiveista jutellessa ymmärtää paljon uutta myös läheisistä.

🩵 Vuosi 2025 – katse taaksepäin

Pohdi kulunutta vuotta kolmesta kulmasta:

✨ Mitä rakastit kuluneessa vuodessa? Mikä toi sinulle iloa, jäi mieleesi lämpimänä onnena? Miten elämä yllätti hyvässä?

✨ Mitä surit kuluneena vuonna? Mihin jouduit pettymään, minkä menettämään tai mihin sopeutumaan? Mikä oli tai on yhä vaikeinta?

✨ Mitä opit vuodesta 2025? Ymmärsitkö itseäsi aiempaa enemmän, opitko virheistäsi tai tajusitko jotain olennaista elämästä? Opettiko sinua tänä vuonna eniten työ, koti vai elämä?

🩷 Vuosi 2026 – katse eteenpäin

Pohdi alkavaa vuotta kolmesta kulmasta:

✨ Mikä on tulevassa vuodessasi tärkeintä – etenkin tässä elämänvaiheessa? Mikä tulevassa vuodessa on nyt olennaisinta? Mikä voi odottaa toisia aikoja? Mitkä kolme tärkeintä asiaa nostat tulevan vuoden kärjeksi?

✨ Miten vahvistat omaa ja toisten toivoa ja rauhaa tulevana vuonna? Mitkä ovat asioita tai tekemistä, jotka aidosti rakentavat hyvää, eivät anna vain hetken hurmaa? Missä tai kenen kanssa on tärkeintä nyt olla? Mihin voit itse vaikuttaa?

✨ Viimeisenä: Miten viet aiempien kysymysten oivalluksia arjen teoiksi tulevana vuonna? Pelkät puheet ja toiveet ovat vasta alku, jossa teot ratkaisevat.
Mitä voisit juurruttaa rutiiniksi, joka suojelee sinua ja hyvää elämässäsi?

🩷 Uusi vuosi ei kaipaa kohtuuttomia tavoitteita, ei hienompia titteleitä, ei kimaltavampaa materiaa, ei uutta versiota sinusta, ei edes stressitöntä elämää. Se tarvitsee tasaisia pysähtymisiä olennaisen äärelle.

Armollisia pohdintoja tilinpäätöksen äärellä sekä hyviä arjen tekoja tulevalle vuodelle!"

Tähän toivotukseen on myös minun helppo yhtyä. Hyvää vuodenvaihdetta ja vielä parempaa uutta vuotta! 

Välipäivätervehdys Tampereelta!

Joulu meni mukavasti. Serkkulikkani tuli jo aatonaattona ja lähti Tapanin iltana pois, kun hänellä oli ohjelmaa lauantaiksi. Olisimme mieluusti pitäneet hänet pidempäänkin, mutta onneksi on jo tiedossa uusi vierailu syyskuussa. Hän täyttää silloin 70 vuotta ja ostimme hänelle lahjaksi lipun Tampereen teatterin Laulavat sadepisarat-musikaaliin.

Kinkusta tuli hieman ylikypsä, mutta se oli silti erittäin hyvää. Muuten ei mitään voinut moittia eikä taatusti jääty missään vaiheessa nälkäiseksi! Luumukiisselini teki hyvin kauppansa ja sain jo tilauksen syyskuullekin 😎 

Kuuntelimme aattona Raskasta Joulua-konsertin taltioinnin telkkarista, vaikka olimmekin kaikki saaneet nauttia siitä livenä. Se on kuitenkin jo niin pitkään kruunannut aattoillan, ettei siitä voi luopua.

Taisin jo aiemmin mainita, että olimme ostaneet uudet kausivalot oravan rikkoman tilalle jo alkusyksystä, muttemme olleet saaneet niitä ripustetuiksi. No, joulua edeltävänä lauantaina vihdoin saimme ne paikoilleen. Johto oli niin pitkä, että saimme sen vedetyksi kuistin katoksen reunaan mennen tullen ja se oli oikein nätti. Valot ovat toimineet hämäräkytkimellä, mutta se oli tullut elonkaarensa päähän, joten sytytimme ja sammutimme valot manuaalisti valoisuuden mukaan. Joulupäivän iltana valot eivät sitten syttyneetkään. Kävin nitkuttamassa pistoketta, napsuttelimme valokosketinta, mutta mikään ei auttanut. Tapanina valoisimpaan aikaan tutkiskelin johtoa ja peijakas, johto oli yhdestä kohdasta ihan irtipoikki! Orava pentele oli sen pureksinut poikki ja nämä olivat nyt kolmannet valot, jotka orava on rikkonut 🤬  Luin jostain netistä, että oravat ovat tehneet sitä muuallakin enkä voi käsittää, mitä ihmeen kiksejä ne siitä oikein saavat! Aina kun näen pihalla oravia tai rusakoita, ryntään hätistämään ne pois, vaikka Meirämmiäs kyllä sanoo, jotta anna olla, ne kuuluvat luontoon. Minun silmissäni ne kuitenkin kuuluvat siihen osaan luontoa, josta on enemmän harmia kuin iloa ja niistä ollaan ihan pääsemättömissä, mikäli ne huomaavat saavansa olla rauhassa! Jahka käymme kaupassa, niin ostamme samalla eristysnauhaakin, jota sähkömiehen työkalupakista ei yllättäin löytynytkään ja sitten Meirämmiäs yrittää korjata johdon kiertämällä päät yhteen. Saa nähdä onnistuuko vai joudummeko taas ostamaan uudet valot. Onneksi ne eivät kovin kalliita ole.

Jouluruoista on enää vähän kinkkua jäljellä ja tuumasin tehdä siitä kinkkukiusausta ennen kuin se kuivuu liikaa. Huomenna pitää käydä kaupassa, kun jääkappi näyttää autiolta ja ruisleipääkin on enää pakkasessa.

Tiinuliinu, rehellisesti täytyy sanoa, etten ole koskaan tehnyt sen kummemmin vuoden tilinpäätöksiä kuin suunnitelmia uudelle vuodelle. Niille ei ole mielestäni tarvetta, kun kaikki tuntemukset, niin hyvät kuin huonotkin, olen aina käsitellyt sitä myöten, kun ne eteen tulevat. Siten ei tule stressiä eikä patoutumia. Useita vuosia on ollut myös muotia ennen nukkumaan menoa luetella x-määrä kiitollisuuden aiheita, mutten ole sitäkään harrastanut, kun en oikein tiedä, ketä kiittäisin - paitsi tietenkin itseäni, mutta se ei liene asian tarkoitus! Nämä jutut kai jotenkin liittyvät onnellisuuteen ja sen jatkuvaan etsimiseen. Itse olen aina ajatellut, että kun en tunne itseäni erityisemmin onnettomaksi, niin kaiketi olen sitten onnellinen!

Mutta mukavaa uuden vuoden odotusta kaikille 😃