Lanttuhaudasta tuli hyvä laatikko, kiitos Menna. Täytyy käydä ensi joulun allakin Tampereella!
Nyt tulee suolainen piirakka kinkun ja juustojen jämistä. Lisänä paprikaa ja ananasta. 

Hyvää loppuvuotta tähän ketjuun. 

Moi mimmit! Tammisaaressa ihmetellään tuulen ja myrskyn voimaa. Mereltä on tuullut niin lujaa, että ulko-ovea on tosi raskas työntää auki. Toissayönä kaikki terassilta irtoava mäiskähteli mikä minnekin, mutta ainoa mitätön vahinko ison lyhdyn lasien rikkoutuessa.

Jouluaaton vietimme Justuksen tyttären perheen luona yhteensä 16 ihmisen ja yhden koiran voimin. Pöytä notkui, kun jokainen toi parastaan. Justus graavasi yli kolme kiloa lohta ja minä valmistin 16 annosta glögipannacottaa. Olin hieman flunssainen, mutta kun vieraiden joukossa ollut lääkäri antoi osallistumisluvan, jaksoin ihan hyvin riemuita muiden mukana. Tunnelma oli mitä mainioin. Lähdemme samalla joukolla, yksi vielä lisää, kesäkuussa Toscanaan. Ja nämä kaikki ovat Justuksen sukulaisia, ihmeen kivaa porukkaa!

Joulupäivänä siirryimme Tammisaareen ja ilmeisesti minun kroppani päätti rentoutua niin, että olen ollut siitä asti melkoisessa taudissa. Kuivan yskän takia nukkuminen on ollut vähän niin ja näin. Huominen vieraiden tulo siirrettiin, en mä jaksa nyt mitään. Hyvä että on kirjoja ja Netflix.

Ihmetellään täällä ensimmäinen uusivuosi. Sitten käydään risteilemässä Tukholmassa.
Toivotan kaikille hyvää, onnellista, iloista tulevaa vuotta!

Tervehdys kaikille😊

Lähdimme täältä ykköskodistamme kohti pk-seutua keskiviikkona viikkoa ennen joulua. Ohjelmaa oli tiedossa joka päivälle.
Kaupunkikodissamme olimme vasta kohtalaisen myöhään ja tavaraa sekä pyykkiä taas tooosi paljon.

Torstaiaamuna lähdimme isäni luo ja sitten yhdessä hänen kanssaan kävimme äitiä katsomassa ja kaupoilla. Sitten kotiin odottamaan pikkumiehen tuloa. Tyttären perhe oli ollut noroviruksen kourissa edellisenä viikonloppuna. Pikkumiehellä se alkoi to-pe välisenä yönä. Torstaina kaikki olivat jo olleet usean päivän terveinä, joten tuntui "turvalliselta" ottaa pikkumies meille. Tytär vannotti meitä pitämään hanskoja kädessä vaipan vaihdon yhteydessä, kun ulosteessa on vielä noroa. Torstai meni hyvin ja illasta hakivat pikkumiehen. 

Keskiviikkona toivat heti aamusta takaisin. Päivä sujui taaskin aivan loistavasti ja pikkumies nukkui hyvin päiväunet uudessa sängyssään. Iltapäivällä olin pikkumiehen kanssa kahdestaan, kun siippani oli hetken lepäämässä. Näin, että alkoi pusertamaan kakkaa. Sitten haju alkoi olla sitä luokkaa, että piti lähteä herättämään vaari. Minähän en pysty nostamaan, niin että pyllyn pystyisin pesemään. Kylppärin lattialle vaipanvaihtoalusta ja pikkumiestä riisumaan. Huomasimme jo ennen riisumista, että kakka oli tullut läpi vaatteiden monesta kohdasta. Siinä oli sitten pikkumies kakassa ihan hiuksia myöten, kun saimme vaatteet riisuttua ja miehen suihkuun. Siippani hanskatkin olivat kakassa, joten oli sitten ilman hanskoja - vaikka yritin houkutella laittamaan puhtaat päälle. Oli siinä showta kerrakseen. Lopulta oli monta eri suljettua pussia ja puhdas pikkumies. Päivä ja ilta jatkuivat hyvin. Illalla taas hakivat pikkumiehen kotiinsa ja tyttärelle useampi suljettu pussi.

Meille oli sitten lauantaina tulossa ystäväpariskuntia kylään. Siippani alkoi sitten aamusta oireilla ja vatsa oli löysällä. Tilanne huononi niin, että oli peruutettava tapaaminen. Siippani paleli ja tärisi ja mittasi kuumetta. Vessassa juoksi jatkuvasti. Oksennusämpäri oli vierellä, mutta oksennusta ei tullut huonosta olosta huolimatta. Ajattelin, että oli varmaan saanut pöpön siinä yhteydessä, kun oli ilman hanskoja suihkuhässäkässä. Minulla oli ihan hyvä vointi. Desifioin paikkoja ja siivoilin ja putsasin. Tajusin, että siippani oli käynyt aamulla kerran keittiössä ja täyttänyt kahvinkeittimen vesisäiliön valmiiksi. Muuten kulki vaan työhuoneensa ja veskin väliä. Yritin vielä keittiötä putsata kädet höyryssä.

Viimein puoli seiskan aikoihin kasasin itselleni ihanan juustolautasellisen ja otin lasin viiniä. Laitoin kuvan ystävien yhteiseen viestiketjuun ja hehkutin, että taisin säästyä taudilta. 

No enpä sitten säästynyt. Puoli kymmenen aikoihin illasta aloin oksentamaan. Sen yön istuinkin pöntöllä ämpäri sylissäni puoli seiskaan asti aamulla. Kaikki tuli ulos molemmista päistä. Palelin ja tärisin. Minulle tuli hieman lämpöä. Pää oli haljeta. Välillä ajattelin, että jalat pettävät. En päässyt edes makuuasentoon kun jo oli lähdettävä takaisin vessaan. Onneksi sitten sunnuntai päivän aikana helpotti. Voimat olivat kyllä täysin poissa. Alkuillasta onneksi sitten pysyi kahvi sisällä, niin päänsärkykin helpotti. Sunnuntaina en pystynyt mihinkään muuhun kuin lepäämiseen.

Maanantai meni sitten lahjoja pakatessa koko päivä. Olin ostanut kaikki hyvissä ajoin, mutta pakkaaminen jäi nyt viime tinkaan. Siinä se päivä menikin ja kauppalistoja laatiessa ja aaton varalle listoja laatiessa. Myöhään illasta lähdimme kauppakeskukseen, jossa iso Citymarket oli onneksi lähes tyhjä. Siippani jäi autoon, kun ei halunnut maskia naamalleen. Minulla oli maski ja hanskat, että en ainakaan tartuttaisi muihin tautia. Ehdimme syömään vasta puolen yön aikaan kaupan valmista lasagnea. Se oli mun vatsalle liikaa.... Yö juostiin taas veskissä. Ei ollut enää mitenkään paha olo, mutta herkkä vatsani ei vaan tuon taudin jälkeen kestänyt noin "tuhtia" ruokaa. 

Tiistaina laitoimme kinkun uuniin ja oli tarkoitus lähteä hautausmaakierrokselle. Siippani lähti sitten lopulta yksin, kun ei minusta ollut lähtijäksi. Viisi paikkaa ja neljä eri hautausmaata... Siipallani meni useampi tunti ja oma oloni onneksi lähes normalisoitui.

Oli ollut aikomus käydä aattona aamupäivällä vanhempiani katsomassa. En nyt mitenkään uskaltanut sitten hoivakotiin lähteä, kun oli vielä tuo ma-ti yö noin huono. Poikamme oli menossa isäni luokse ja haki meidän autotallista viemiset sinne ja äidille joulukukan.

Aattona iltapäivällä lähdimme sitten tyttären perheen luokse. Oli ihana jouluaatto. (He olivat desifioineet koko talon sillä aikaa, kun pikkumies oli meillä hoidossa, että olisi sitten aattona norovapaata, kun pinnoilla säilyy niin kauan tuo mokoma virus. Nythän olimme sitten kaikki sen noron sairastaneet, joten ei ollut pelkoa tartunnasta. Jokaisella muuten oli tauti hieman erilainen.) Tyttären perhen oli ollut vävyn vanhempien luona lauantaista aaton aattoon ja kovasti olivat sieltä tuoneet jouluruokia. Tytär rakastaa kaloja ja mätejä ja nyt raskauden vuoksi oli monta rajoitusta. Oli onneksi löytynyt pastoroitua kirjolohen mätiä, jota raskaana oleva voi syödä sekä merilevästä tehtyjä kaviaareja. Lämminsavulohta pystyi myös syömään. Pikkumies söi innolla kinkkua ja savukalaa.

Joulupukki tuli kuin tulikin käymään. Minua vähän nauratti, kun eteisessä huomasin, että pukilta roikkui toisesta korvasta kuulokoje. Onneksi ei ollut pudonnut ulos. Parran pukeminen oli varmaan tuon aiheuttanut. yritin viittoilla pukille asiasta ja lopulta hän ymmärsi ja nauratti kovasti pukkiakin asia.
Pikkumies oli aika lailla isänsä "suojissa", kun pukki alkoi lahjojen jakelun. Kerran isänsä nosti pukin syliin, mutta se oli jo liikaa... Ei väkisin.

Pikkumiehen mentyä unten maille, kokosimme juustotarjottimen. Juustojen kanssa sitten pelasimme vielä yhden pelin Trivial Pursuittia. Ennen puolta yötä olimme kotona. Minä touhusin vielä yli kahteen asti. Yritin pakata kaiken mahdollisimman valmiiksi aamun lähtöä varten. Kas kummaa. Tavaraa oli aivan kauheasti. Pääosa ruuastakin mukana. 

Neljän aikoihin olimme perillä täällä. Lähtiessämme 17.12. järven päällä oli hentoinen jääkerros. Nyt oli järvi auki. Vielä 28.12. siippani teki tämän vuoden viimeisen kanoottireissun. Se oli hyvä, kun seuraavana yönä järvi jäätyi. Minä pulahdin järvessä päivää ennen. Lenkillä olen käynyt joka päivä. 

Nyt aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Aamulla oli 14 astetta pakkasta. Mieltäni murehduttava asia on se, kun yksi läheisimmistä ystävistämme sai 18.12. tiedon syöpänsä uusiutumisesta. Piti olla viimeinen kontrolli, 5-vuotis sellainen, Sai todella huonoja uutisia ja oli sitten sen torstain jälkeen perunut meille tulon. Arvasin syyn. Maanantaina sitten soitti minulle ja kertoi "erittäin huonoja uutisia" lääkärin sanojen mukaan. On ollut vielä lisätutkimuksia sen jälkeen ja tänään on lääkäri ja "tuomiopäivä" hänen sanojaan lainatakseni. Tuon asian vuoksi sydän on ollut surua täynnä kaiken ilonkin keskellä ja olen ollut herkillä purskahtamaan itkuun. 
Toivotan kaikille sydämestäni oikein hyvää uutta vuotta 2026. Itse kullekin ja läheisille terveyttä, rakkautta ja hyvää mieltä. Ripaus onneakaan ei olisi pahitteeksi. 

Voi Kipa mitä koettelemuksia. Toivottavasti ovat nyt ohi.

Minulla alkaa flunssa hellittää, kuiva yskä ja nuha vielä vaivaavat. Tänään valmistellaan ruokia, kun Justuksen tyttären perhe tulee visiitille.

Meri on tyyni tänään ja joutsenperhe uiskentelee kaikessa rauhassa sulassa vedessä. Eivätkö ne ymmärrä lähteä etelään ollenkaan?

Iso virtuaalihalaus teille kaikille!

Voihan noro.
Muistissa on vielä neljän vuoden takainen joulu. Parantuneeksi arveltu lapsivieras toi tullessaan ja siitä sitten koko porukka aina puolen vuorokauden välein. -10 kg koko perheeltä. Jouluruokia ei tehnyt mieli vielä seuraavanakaan jouluna. 
Ja saatiinhan se viime keväänäkin juuri vaipanvaihdon kautta.

Saimme juuri  iltapäivällä tietää,että ystävälle oli nyt annettu tänään toivoa ja täsmähoito aloitetaan heti. Soittelee myöhemmin tarkemmin. Nostimme maljan hänelle. Ei olisi parempia uutisia voinut tulla uusien tutkimusten myötä, kun ensimmäisellä kerralla oli niin toivottomia uutisia vajaa viikko sitten. Ihan älyttömän suuri helpotus. Tuo on raastanut sydäntäni koko ajan. Aattonakin karkasin välillä piiloon, kun kyyneleet tulivat väkisin silmiin. Nyt voi vaan olla kiitollinen tästäkin ja rukoilla, että ihme tapahtuisi. 

Tulirumpu, juu - kyllä nyt varotaan vaippoja.... Pianhan me saamme toisen lapsenlapsen. Lähdemme päivystämään kaupunkikotiin hetimmiten. Yritän saada yhtä tutkimusta aiemmaksi, kun nyt on 16.1.

IL- hyvä, että olet tervehtynyt. <3 

Vielä kerran hyvät uuden vuoden toivotukset kaikille. 

Joulu tuli ja meni entiseen tapaan. Minä en vaan osaa luopua ajatuksesta, että koti pitää olla jouluna putipuhdas. Väsyn ja hermostun turhaan, kun mies ei auta. Yritin vihjaista, että hän voisi imuroida. Ei imuroinut, koska olen joskus siivonnut hänen imurointinsa jälkiä - hän ei ilmeisesti näe kyllin tarkasti. Kinkun hän kuitenkin paistoi entiseen tapaan, tosin aikoi hieroa sen pinnan valkosipuli-suolatahnalla, mutta muistutin, että vain pääsiäislampaalle tehdään niin. Hän ei myöskään muistanut, että joulupöydässä meillä on aina rosollin sijaan minun tekemääni perunasalaattia, koska kukaan meistä ei pidä rosollista.

Olen huomannut, että stressi sisaren voinnista saa miehen hieman sekoilemaan. Sisar on siis yhä sairaalassa, vaikka kipsi kädestä on poistettu. Hän oli kaatunut sairaalassa ja saanut ohimoon tikkejä. Lisäksi hänet oli siirretty yhden hengen huoneeseen. Ilmeisesti siellä mietitään, pärjääkö hän enää kotona. Tyttäremme on täyttänyt hänestä hakemuksen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, kun mieheni ei sitä saanut aikaiseksi.

Aaton vietimme kaikki perinteiseen tapaan tyttären perheen luona ja joulupäivänä olimme kaikki pojan perheen luona. Tapaninpäivänä oli sitten meidän vuoromme kestitä jälkipolvea.

Lauantaina (27.12.) me, perheen naisväki, matkustimme Tampereelle. Tytär ja Emma matkustivat junalla, mutta miniän syövän takia me toiset ajoimme sinne omalla autolla ja tilasimme ruokamme autokaistalta. Teatterissa miniä käytti hengityssuojainta ja minäkin laitoin sellaisen itselleni, koska melkein vieressä istui flunssaisen oloinen nainen. TTT:n esittämä musikaali Kaunotar ja hirviö oli ihana ja lavastus kaunista katseltavaa. Pois lähtiessä eteisaulassa joku pikkutyttö sanoi ilahtuneena äidilleen, että ”minä luulin, että se olisi tylsä, mutta ei se ollutkaan!”

Kolme vuotta sitten alesta ostamani pitkä, musta untuvatakki ei tahdo mahtua vatsan kohdalta kiinni. Uusi takki mielessä lähdin miniän kanssa kaupoille. Olin katsonut Budget Sportista uutta ale-takkia, mutta se oli kovin jäykkä ja painava, vaikka olikin untuvatäytteinen. Kokeilin paria muuta mustaa toppatakkia, mutta kumpikaan ei ollut oikein hyvä, lähinnä hihojen liika pituus ja niiden sisällä olevat resorit tuottivat ongelmia näin lyhyelle naiselle. Sitten silmäni osuivat ruskeanpunaiseen, kevyeen ja hinnaltaankin edulliseen takkiin eivätkä siitä irronneet. Myös miniä oli löytänyt kauniin, lyhyen toppatakin. Siinä sitten taistelimme itsemme kanssa, voimmeko ostaa takit. Järkeilimme, että toinen sairastaa syöpää ja toinen on 80, joten milloin sitten ostaisimme takit, ellei nyt! Mustan takin sijaan kotiin tulikin punainen!

Miniä sai tänään lääkäriltä toiveikkaita uutisia. Syöpäkasvain oli hiukan pienentynyt kahden hoitokerran jälkeen. Perjantaina on kolmas kerta. Toivottavasti nyt uusi kipulääke auttaa paremmin  hoitopäivän jälkeisiin kipuihin.

Kiva kuulla Kipasta pitkästä aikaa! Teillä on ihanaa odotettavaa, ja toivottavasti kaikki menee hyvin! ❤️🧸

Toivon teille kaikille ihanille 60+ -ystäville onnea, terveyttä ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle! 🍀✨🥰
Sitten vielä kliseisesti parempaa vuotta ja rauhaa maailmaan! 🕊️

Hyvää uutta vuotta kaikille! Ja paranemisia ja terveyttä myös kaikille. 
Nyt on mentävä ulos kun mies haluaa paukuttaa tyttärensä kesällä antamat ilotulitteet. Eivät voineet niitä Portugaliin viedä 😄

 Tästä tuli nyt pitkä kirjoitus, mutta hypätkää yli, jos ette jaksa kaikkea 🥰

Niin meni  uuden vuoden ensimmäinen päiväkin. Ihan hiljaisuudessa kotona. En mennyt edes ulos kun on niin kylmä. Aattoiltana kun sytytin lyhtyjä, otti niin henkeen, että eilen pysyin sisällä. Tänään on vielä kylmempi, joten elokuvia katson ja kirjaa luen. Onneksi on kaikenlaista ruokaa, josta nopeasti tekee syötävät. Ei tarvitse kauppaan lähteä. 
Joulu oli ihana! Poika perheineen tuli  jo maanantaina ja vanhempi tytär miehensä kanssa tiistaina. Siitä se sitten lähti joulun vietto ryminällä. 😍 Lapset olivat innoissaan ja heti tiistaiaamuna koristelivat kuusen. Ja kyllä niitä koristeita sitten kuusessa olikin. Pienempi laittoi niitä paljon aina samaan oksaan, mutta isompi sitten korjaili. Hieno siitä tuli. Minä en korjaillut mitään.  
Isot tytöt nukkuivat matkasängyissään, toinen tyttären ja miehensä huoneessa ja toinen meidän huoneessa. Ensin luulin, että tulee riitaa kumpi minnekin menee. Ei tullut. Vauva nukkui tietenkin vanhempiensa kanssa kolmannessa makkarissa. 
Paljon piti leikkiä, pelata, maalata, askarrella ym. Onneksi tytär ja  vävy lähtivät heidän kanssaan mielellään ulos ja menivät leikkipuistoon. Minä sain vähän vielä valmistella jouluruokia. Kinkun paistoin ja muuta pientä. 

Jouluaattona keitin ison riisipuuron heti aamusta. 
Joulupukki tuli 14:30. Pikku tytöt olivat jännityksissään, mutta eivät pelänneet ja lopuksi kumpikin uskalsi mennä pukin polvelle kuvausta varten. Lahjatkin tuntuivat miellyttävän. Pienempi tyttö pisti oikein tanssiksi kun sai toivomansa nuken.🥰
Sitten olikin mukava rauhassa syödä jouluruoka kun tuo pukkihässäkkä oli ohi. Ja koko loppuilta sujui mukavasti. Tytär oli tehnyt jälkiruuaksi jouluhalon, joka oli kyllä melkoinen  herkku. Päätettiin säästää sitä Tapaninpäiväksikin kun nuorempi tytär miehensä kanssa saapuu. 

Joulupäivä oli rento. Mies teki englantilaista jouluruokaa. Minä vähän auttelin häntä. Nuoret viihdyttivät lapsia ja poika ja miniä hoitelivat vauvaa. 
Illalla pelailtiin vähän, mutta touhukkaan päivän jälkeen kaikki olivat valmiita nukkumaan melko aikaisin.

Tapaninpäivänä  sitten oli viimein koko  porukka koossa ja vielä iltapuolella tuli siskoni perheineen kaffeille. Halusivat nähdä nuoria ja tietysti uuden perheen jäsenen. Vauva on niin ihana. Vasta juuri tuli 1 kk ja ihan selvästi yrittää vastata ääntelyllä kun hänelle juttelee. Katsoo silmiin ja hymyäkin tulee. Olen ihan myyty.❤️
Lauantaiaamuna heräsin vasta puoli kymmenen. Nukuttiin miehen kanssa kodinhoitohuoneessa, koska petasin nuoremmalle tyttärelle ja miehelleen meidän huoneeseen. Mieluummin niin, koska kuvittelen aina herääväni ensimmäisesnä.😄
Nyt en ollut ensimmäinen ja vanhempi tytär oli jo alkanut riisipuuronkeiton ja vitsailikin, että aina pitää itse tehdä kaikki. 😍 No hän keitteli sitten vielä jonkin kinuski systeeminkin puurolle. Pikku tytöt kuitenkin rakastavat kanelia ja toinen sokeriakin. 
Lauantaina pidettiin vähän kekkereitäkin kun toisella vävyllä oli synttäri ja hänen vaimollaan, nuoremmalla tyttärelläni on synttäri niin lähellä tammikuun alussa. 
Hauskaa oli melko huumoripitoisilla synttäreillä. Ja pienet nauttivat kun taas oli herkkuja pöydässä. Ruuaksi tehtiin neljä uunipannullista erilaisia pitsoja. No niistä riitti seuraavan päivän lounaaksikin.
Myrskystäkin saimme jännitystä. Sähkö meni vähän väliä, mutta ei onneksi pitkäksi aikaa. Sunnuntaina sitten nähtiin, että meidän talon takana leikkipuistossa oli kaatunut kaksi isoa kuusta. Kyllä kiitin luojaa, että meidän ja naapurin rajalta kolme viikkoa sitten viimein kaadettiin isot kuuset pois.🙏🏻 Jos niistä joku olisi nyt kaatunut, se olisi tullut suoraan talon päälle. 
Maanantaiaamuna eteläsuomalaiset tekivät lähtöä. Seurattiin, että juna oli myöhässä, joten ei tarvinnut lähteä ihan niin aikaisin. Sähköt kuitenkin katsesivat nyt pitemmäksi ajaksi. Puuron olin onneksi ehtinyt keittää, mutta ilman kahvia ja teetä jäivät. Kynttilän valossa yrittivät pakkailla. 
Sähköt palautuivat vasta parin tunnin päästä. Se on tietenkin pientä kun täälläkin yhdellä kylällä sähköt tulivat vasta eilen, samoin vanhemman siskoni kylällä. 
Kaikesta touhusta olin kai väsynyt kun nukuin seuraavana yönä täyden kellon ympäryksen😍 Ja vielä sen jälkeenkin on tullut nukuttua aamulla pitkään. 
Silti nyt on jo ikävä kaikkia. Onneksi viimeistään kuun viimeinen päivä  tavataan kun vauva saa nimensä. Minä kyllä taidan mennä jo parin viikon päästä Ouluun.

Hyvää alkanutta vuotta teille kaikille!
Me ihailimme ilotulituksia terassiltamme. Uimarannalta lähtivät upeimmat raketit, mutta muutoinkin niitä kohoili meren toiselta puolen. Justuksen tyttären perhe vietti vuoden ensimmäisen päivän kanssamme, ajelutettiin ympäri vanhaakaupunkia ja uuttakin. 
Justuksen muistiongelmat turhauttavat ja välillä naurattavatkin. Kerran oli puhelin kadonnut kauppamatkalla. Tuli kotiin etsimään. Oman puhelimeni seurannasta näin kännykän olevan kaupan tienoilla. Sieltä se löytyi, ostoskorista ostosten alta. Silmälaseja on etsitty milloin mistäkin, kerran oli nukkunut koko yön lasit tyynyt alla.

Minä olin valmistellut tyttären perheen vierailun, kattanut pöydän, tehnyt salaatin ja jälkiruoan, siivonnut kodin yms. Justuksen vastuulla oli ainoastaan Burgundin pata, jonka hän teki edellisenä päivänä lähes valmiiksi. Odoteltiin sitten padan kypsymistä, kunnes menin keittiöön tarkistamaan tilannetta. Uuni oli päällä, mutta pata oli unohtunut tasolle. No, ei kukaan kuollut nälkään odotellessa.

Justuksen tytär ihastui kerrassaan kotiimme ja muistutti, että haluavat tulla heti kesälläkin, kun kesäravintolat aukeavat. Ja poika, 15 v., ilmoitti tulevansa yksin pariksi päiväksi, "voin oikein hyvin nukkua vuodesohvalla ja sitten mennään mamman kanssa aamuin illoin uimaan". Olisi ollut ehkä tarpeellinen se vierashuone, mutta toisaalta yhdet vieraat ovat jo yöpyneet 300 metrin päässä olevassa Kaupunginhotellissa, ihan hyvin sujui niinkin.

Olen saanut uuden ajan Justukselle muistitesteihin, sitä odotellessa! Huomenna stadiin ja maanantaina lähdetään käymään risteilyllä Tukholmassa.