Mukavaa (joulu)touhua tuntuu kaikilla olevan
Täällä huushollissa on ollut varsin rauhallista koko viikon. Mies ollut työmatkalla ja minulle iski vanha vaiva eli divertikuliitti. Muutamaan vuoteen ei ole ollut, en oikeen muistanutkaan kuinka vie voimat. Kahta antibioottia syön ja nyt jo paremmalla puolella. Ennen tätä olen aina joutunut suonensisäiselle antibiootille, joten nyt pääsin "vähällä".
Liikuntaa ei tietenkään ole voinut harrastaa ja syöminenkin mitä sattuu. Antibiootit vieneet ruokahalun, maha sekaisin.
Leikattu selkä ei yhtään tykkää makaamisesta, mutta minkäs teet, kun voimia ei ole.
Onneksi menemme täksi jouluksi etelän lämpöön, joten joulutouhuista ei ole tarvinnut huolehtia. Nyt kerään voimia ja toivon mukaan matkaan päästään ensi keskivikkona

Heippa,

pikainen tervehdys tänne.

En nyt millään ehdi kommentoida kirjoituksianne. Kiitoksia niistä, nautin kyllä kovasti niiden lukemisesta.

Kiitti, Merelle, elokuvavinkistä. Laitoin tallentamaan - saa nähdä, milloin ehtii katsoa.

Kiirettä piisannut liiankin kanssa. Olisi ollut antoisaa tulla tänään Tiinuliinun konserttiin. Muistan nyt, että siitä oli aiemminkin puhetta, mutta satuin juuri kilauttamaan IL:lle, kun olivat konsertin jälkeisillä kahveilla. Ja nyt näin tuon tekstin täällä. En olisi kyllä jaksanut lähteä minnekään, niin paljon ollut menoa. Tänään kävin ainoastaan kauppakeskuksessa vaihtamassa viime viikolla ostamani farkut ja muutaman ruokaostoksen. Samalla kävin tervehtimässä yhtä kansanedustajaa, jonka aikataulun mukaan oikeastaan ajoitin kauppakeskus menoni.

Selkäni on surkeassa kunnossa Äskettäin makasin juuri piikkimaton päällä. Eilinen ei asiaan auttanut, kun aamupäivän siivosin kotona ja sitten lähdimme vanhempieni luokse. Äidin pesu ja rasvaus ottaa kovasti selän päälle ja kotimatkalla varsinkin hiekkatiellä jokainen pomppu tuntui selässä.

Vielä pitäisi tänään ruokaa jaksaa laittaa ja käydä hauvavauvan kanssa ulkoilemassa muutaman kerran. En ole pakannut ainuttakaan joululahjaa, joten iso urakka siinäkin edessä. Onneksi suurin osa on hankittu. Tarkoitus olisi myös viimeistellä ruokalistaa joulun varalle, että osaa tehdä kauppalistaa..... Ja varmistaa, mitä on jo pakkasessa - mäti ainakin, sen tiedän ja graavilohi, itse kalastettu.

Olin toissapäivänä ystäväni kanssa ensin Tuomaan markkinoilla, sitten kävimme teellä ja aika monessa kaupassa ennen kuin minulla oli illallistreffit kummityttömme kanssa. Yksi kassi oli lastattu Villeroyn New Wave kulhoilla ja jännitin, että saanko tuon kalliin lastin ehjänä sitten kotiin. Onnistui onneksi

Jos tyttären ja vävykokelaan lennot eivät ole myöhässä, niin tytär palaa tiistaina kotimaahan. Tällä kertaa luovutan ilomielin hauvavauvan takaisin omaan kotiinsa, että pääsisimme sitten keskiviikkona tekemään joulusiivousta. Ohjelmaa riittää seuraaviksi päiviksi joka päivälle. Tämä ja edellinen viikko ovat olleet turhan kiireisiä, kun on monta menoa samalle päivälle. Usealle jopa kolme. Ei sovi minulle.

Tarkoitus olisi mennä ensi viikon perjantaina lähikirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Perjantai taitaa olla viimeinen lauluilta ennen joulua. Haluan jättää tuon tapahtuman aina mahdollisimman lähelle joulua, niin että suurin osa hommista olisi jo tehty.

KilotPois , pikaista paranemista Tiedän tuon, kun selkävaivaisena ei voi maata liikaa...

Oikein leppoisaa viikonloppua ja joulun odotusta kaikille.

#Aamulla eilen suunniteltiin avioliittoa keittiön pöydän ympärillä. Yhtäkkiä kumpikin itki. Myöhemmin laulettiin kauneimmat joululaulut Tuomiokirkossa. #

Kaunista Huomenta

Yöllä on satanut pari senttiä lunta, ja voi kuinka ihanalle nyt näyttääkään! Nyt vain pidetään peukkuja, ettei sula ennen aattoa.

Jouluhössötys on vallannut minutkin niin, etten ole ehtinyt edes käymään täällä. Taitaa mennä niin, että vasta joulun jälkeen palaan enemmän palstan muonavahvuuteen ja nyt vain tyydyn toivottelemaan kaikille ihanaa joulunalusaikaa.

Voikaa hyvin ihanaiset, pitäkää liiat suklaat loitolla vyötäröltänne!

Huomenta!

Meillekin oli tullut pieni lumipeite yöllä. Lauantaina kävin tuossa kirkonkylässä ja yllätys, siellä oli monta senttiä lunta.
Missään ympärillä ei ollut yhtään? Ainoastaan keskusta lumen peitossa.

Jouluruoat on melkein tehtynä pakastimessa. Leipomukset leivottuna.
Nyt pitää lähteä siivoamaan mökki joulukuntoon.
Pikkupoitsu, 11v ja yli 160cm, tulee perjantaina ja vanhempansa sitten maanantaina. Isänsä joutuu vielä töihin viikonlopuksi.

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!

Onpa mukavaa lueskella juttujanne. Väillä huokaisten kanssanne, usein hymyillen, kaikenlaisiin paikkoihin kanssanne kulkien. Kiitos kirjoituksistanne. Ja Koshkoi sinulle ja Anille sylillinen onnea ja monenlaisia mukavia hetkiä elämäänne te rohkea pari!

Monesti mietin, että taidan olla aika omituinen tyyppi, kun minua ei millään lailla joulu rassaa eikä kiirettä pidä. Silti pidän joulusta. Nautin siitä, että voi pikku hiljaa valmistautua sen viettoon.

Tehdä pipareita lapsenlapsen kanssa. Maistella miehen tekemiä porkkanalaatikoita. Ostaa lahjoja, kun jotain mukavaa näkee ja paketoida niitä samalla, kun kuuntelee joulumusiikkia. Vielä on monia juttuja tekemättä, mutta kaiken ehtii hyvin. Siivotakin niin, että tuoksuu puhtaalle. Kaikessa rauhassa.Kiireettömyys on ollut minulle yksi upeimmista asioista näin eläkkeellä ollessa.

Työaikana elin minuuttiaikataulun mukaan. Siirryin paikasta toiseen, palaverista kolmanteen. Tapasin päivittäin kymmeniä erilaisia ihmisiä. Heitä, joiden kasvot olivat elämän lyönneistä rikki ja heitä jotka olivat noita lyöntejä antaneet. Ihmisiä, jotka tekivät päätöksiä siitä millaisia palveluja voitiin kuntalaisille tarjota. Vihaisia omaisia, joiden lapset odottivat turhaan huumeongelmansa vuoksi hoitoon pääsyä. Suojattomia lapsia päihteitä käyttävien vanhempiensa huomassa. Työntekijöitä, jotka uupuivat toisten taakkojen alle.

Nyt katselen asioita kaikessa rauhassa. Hämmästelen muiden kiireitä. Mietin aina joskus laiskasti: "Pitäisiköhän minunkin?" Ja jatkan sitten hyvän kirjan lukemista, vanhimman lapsenlapsen huolien kuuntelemista, käyn hakemassa nuorimman lapsenlapsen päiväkodista, koska äiti on iltaan asti töissä. Katselen jalkapalloa televisiosta, näppäilen joskus kitaraa, kuuntelen silittäessäni vanhoja LP-levyjäni. Kävelen hiljakseen mieheni kanssa päämäärättä jonnekin. Istumme päivän päätteeksi takkatulen ääressä ja juttelemme.

Arkista puuhailua ja niin on taas yksi päivä eletty. Kadonnut muistojen joukkoon. Sydämessä on joskus isoja murheita, joskus taas monenmoisia aiheita iloon, aina levollinen tunne siitä, että juuri tällaista elämä on- kyyneliä ja naurua, huolta ja helpottuneisuutta, kipuja ja kivuttomuutta.

Lunta meillä on ollut jo hieman pidempään kuin etelä-Suomessa. Lumitöitä on tehty jo useamman kerran ja ajotien huonoja kelejäkin olen muutamaan otteeseen kiroillut.

Kohta lähden kampaajalle. Sitten haemme pikku kaverin hoidosta. Pappa käy hänen kanssaan kelkkaretkellä ja kun tulevat sieltä leivomme yhdessä jouluksi korvapuusteja ja ehkä jotain muutakin. Sellaista tavallista puuhailua.

Ai niin. Minusta on ihana lähetellä joulukortteja ja saada niitä. Lähettelen kortteja usein muulloinkin. Siinä taidan kuulua katoavaan kansan osaan.

Mukavaa päivää itse kullekin.

#Ollaan aikoinaan eli 1kk sitten päätetty mennä naimisiin kahden viikon kuluttua ensitapaamisesta. Nyt ollaan kolmatta viikkoa asuttu kihlaparina Anin asunnossa ja oltiin heti kuin vanha pari. Halusin Fairya Anin halpalitkun tilalle, toin paremman tiskiharjan, ketsuppia, pyykinhuuhteluainetta ja Karelia-sarjan haarukoita ja veitsiä. Siinä se. Loput myöhemmin. Käytämme lähinnä keittiötä ja makkaria, niin en juuri nyt sisusta mitään. Sänky on onneksi oikein iso ja hyvä selälle.
Koiraa pisitetään. Ani vie joskus yksin aamulla. Muuten minä olen Tupsun hihnassa kiinni#

Koshkoi, onnea sinulle ja kihlatullesi, vaikka vauhtisi huimaa mun päätäni, toivotan sydämestäni onnea teille!
Ja JJ, sinun tapasi suhtautua jouluun kuulostaa niin mukavalta, että parhaan kykyni mukaan matkin!

Tänään ajelin varhain aamusta Kotkaan tervehtimään rakasta äitipuoltani, jota kutsun Keinoemoksi. Hän on vanha ja vaivainen ja Alzheimerkin vaivaa, mutta perillä odotti kaunis, puhdas koti joulukoristeineen, sen seitsemän sortin kahvipöytä ja ennen kaikkea rakastava syli. Ajettiin ensin yhdelle hautausmaalle äitini ja isäpuoleni haudalle sekä myös isovanhempieni. Sitten 30 km toiselle, johon isäni (Keinoemoni mies) on haudattu. Keinoemo ei ollut halunnut rollaattoria mukaan, tukeutui käsivarteeni. Vaan voimat vähenivät, vaikka kuinka hitaasti käveltiin ja tunsin jo katastrofin lähenevän.

Sitten keksin sellaisen jutun, että pysähdyttiin ikivanhan sukuhaudan ääreen ja aloin tarinoida siitä, että katsopas, Lääkärin vaimo on syntynyt 1800-luvulla, näyttää saaneet kaksospojat v. 1911, joista toinen on kuollut jo 19-vuotiaana, mutta missä on se lääkärimies? Ja Keinoemoni yhtyi tarinointiin, alkoi miettiä eri syitä puolison puuttumiseen sukuhaudasta. Niin etenimme haudalta toiselle ja keksin tarinoita nimien perusteella. Vähitellen pääsimme autolle asti ja emo pääsi istumaan.

Jouluostoksetkin saatiin tehdyksi niin, että Keinoemon on haettava enää vain tuoretavaroita joulunviettoaan varten. Olin luvannut viedä hänet ulos syömään, mutta niin vain oli valmistanut etukäteen lempiruokiani - lihapullia ja sienisalaattia. Ja vielä hauska juttu, hän oli määrännyt etukäteen, että ei mitään joululahjoja. No olin kuitenkin sellaisen ostanut, pakannut kauniisti ja piilottanut hänen tyynynsä alle, jotta löytäisi sen vasta lähdettyäni. Vaan hänpä oli unohtanut määräyksensä ja ojensi kassin, jossa oli minulle kolme pakettia. Talutin makuuhuoneeseen ja otin lahjani tyynyt alta, voi että me naurettiin.

Sellainen on minun Keinoemoni, paras äitipuoli ikinä! Hän on joskus sanonut, että ei siinä voinut ilkeäksi äitipuoleksi ruveta, kun tutustui 5-vuotiaaseen tyttöön, jolla oli pitkät mustat riipparullakiharat ja joka pönki heti syliin!

#Ani nukkuu. Tupsu vaihtaa nukkumispaikkaa monta kertaa yössä, mutta jossain täällä se nukkuu. Syötiin jouluruoka yhdessä raflassa Anin lasten ja muun suvun kanssa. Eka kertaa näin heidät ja Ani ilmoitti, että naimisiin mennään. Huh. Menihän se ihan hyvin. En edes vilkaissut Ania silmiin koko aikana, jotta en näyttäisi himokkaalta hamsterilta. Muusta koskettelusta nyt puhumattakaan.
Tupsu vaihtoi yösijaa.
Allekirjoitettiin avioehto. #

Heippa, pitkästä aikaa taas täällä.
Aika kuluu niin nopeaan, on ollut lääkärissä ramppaamista ja monta muuta.
Viime viikon keskiviikkona leikattiin nukutuksessa sappirakko pois. minulla on ollut vuosikausia kipuja, mutta nyt tänä syksynä monta viikkoa yhtäsoittoa.
Olin perjantaihin asti sairaalassa. Vieläkin väsyttää, nukun yöt kuin tukki.
Kaksi isoa kiveä löytyi, toinen lähes 2cm. sain ne mukaan kotiin.

Olen myös ollut hyvän ystäväni seurana ja tulkkina, kun hän on ollut sairaalassa tutkimuksissa.
Nyt minulla on tulossa ensi vuonna vielä suolistoleikkaus, rektoseele vikana.
Onko teillä kokemuksia siitä? Se on tullut minulla vaikean synnytyksen seurauksena. viimeiset 15 vuotta olen hiljaa kärsinyt, välillä lääkärillekin valitellen, mutta nyt otin asian oikeilla nimillä ja siitä asia sai vauhtia. Olen löytänyt ihanan kirurgin, joka leikkasi jo sapen. Hän on pienen sairaalan kirurgian puolen pomo ja asiantuntija suolipuolella.
Hyvin sydämellinen ihminen, potilaan tilan huomioon ottava.

Ensi viikolla on joulu, kävin aamulla ruokakaupassa. Inhoan asioiden viime tippaan jättämistä. Halusin ostaa hirvipaistia (Lidl), mutta se oli myyty loppuun. Pitää käydä jossain kalliimmassa kaupassa, mutta minulla tuli kauppareissulla heikotuskohtaus, kotona mittasin verenpaineen; 104/68.
Hengästyn portaissa nyt leikkauksen jälkeen. Ehkä pitää ottaa vielä iisisti.
Kunto on kuitenkin muuten hyvä.

Kävin miehen kanssa junalla 1-4.12 Pariisissa. 1.12 kiertelimme Pariisin laitamilla ja odotimme pahimman mellakan ohimenoa. Kun illalla yritimme mennä lähemmäs keskustaa metrolla, jouduimme mellakan silminnäkijöiksi. Yritimme nousta metrosta ylös kadulle, kun huomasimme molemmat silmissä kirvelyä. Palasimme takas alas metron suuntaan. Sieltä yhtä käytävää juoksi meitä vastaan iso joukko ihmisiä, kaikilla silmien ja suun suojana jotain. kyynelkaasu tulikin alhaalta metrosta. Myöhemmin selvisi, että kyynelkaasu oli ammuttu lähellä ilmastointikanavaa, sieltä ilmavirta oli vetänyt sen alas metron käytäville.
Ei auttanut kuin nousta maan pinnalle. Aseman edessä oli ratsupoliiseja, paloautoja, poliiseja täysi sotavarustus päällä ja keltaliivejä kantavia mielenosoittajia.
Pakenimme toista kautta alas metroon ja ajoimme hotelliin.

Sunnuntaina olimme Versailles linnaa katsomassa koko päivän. Kiertelimme myös sen valtavassa puutarhassa, mutta eihän siellä talvella ole paljoa katsomista.

Maanantaina pääsimme iltapäivällä lähemmäs keskustaa, kävimme Pantheon kirkossa ja Lafayette tavaratalossa syömässä. Iltapäivällä joimme 65v synttärikahvit rautatieaseman kahvilassa pahvimukeista. IIlalla pimeän tullessa nousimme Eiffeltornin huipulle. Hissi meni sitten epäkuntoon ja jouduimme laskeutumaan yli 700 porrasta alas.
Mutta se ei ollut vaikeaa. Tornin huipulta oli upeat maisemat, alla yövalaistu Pariisi, tosin myös yhdellä kadulla taas mellakka, siellä vilkkui sinisten poliisiautojen valot.
Tiistaina halusin käydä isolla hautausmaalla, se ei kiinnostanut miestä ollenkaan. Rumat kivipaasit eivät innostaneet häntä. Edith Piaf, Moliere, La Fontaine, Chopin ym on haudattu sinne. Saimme kartan käteen, että löydämme kuuluisuuksien haudat.

Illalla lähti sitten juna kotiin.
Olin helpottunut, kun pääsin kotiin. Mellakat pilasivat monen turistin loman siellä. Kaikki tärkeimmät nähtävyydet piti kiertää kaukaa.
me olimme edellisen kerran kesällä 2017 siellä ja olimme onneksi paljon jo nähneet.
Ilma oli myös harmaa ja välillä satoi rankasti.
Meillä oli retkivaatteet päällä, hyvät Meindl vaelluskengät ja repussa villapaita ja vaihtoalusvaatteet ja vähän evästä. hyvin niillä pärjättiin. Oltaisiin vieläkin vähemmän voitu ottaa mukaan. Mm pyjama oli ihan turhaa. Miehellä oli vain pyjaman yläosa ja minulla kesäinen yöpaita.
Kävelimme metrolla ajon lisäksi joka päivä 12-17km.
Yhteensä kilometrejä tuli lähes 56km.