IL, osanotto ja voimia suureen suruusi. Ja voimia myös Justuksen kanssa❣️

Hei Ihanaiset,

Lempeitä ajatuksia ja jaksamista IL surussasi 💔❤️.

Juhannus oli ja meni mutta tässä vähän meidän juhannusmuisteloita jos joku vielä niitä jaksaa lukea.
Meidän juhannus oli aikamoista häslinkiä niinkuin elämä muutenkin nykyään tuntuu olevan. Sovittiin, että lähdetään aattona juhannus tansseihin, ihmettelin kovasti, kun JP sanoi, että tanssit alkavat jo klo 17. JP lupasi tarkistaa alkamisajan ja kyllä alkaa klo 17. Piti jättää päiväkahvit väliin ja syödä ajoissa, että jaksetaan tanssia. PÖH, ne tanssit alkoivat klo 19 ja siellä me seisomme tyhjällä parkkipaikalla ihmettelemässä. Tanssipaikka on keskellä teollisuusaluetta joten lähdettiin sitten lähimpään taajamaan eli Tikkurilaan. Kahvia ja pullaa teki mieli ja luultiin, että asemalla olisi kahvila auki, no, ei ollut. Kaljakuppiloita oli kyllä useampi mutta sieltä ei saanut kahvia pullalla. Kierrettiin puoli Tikkurilaa ja lopulta päädyttiin aseman R:lle ja sieltäkin oli kahvi loppu. Myyjäpoika lupasi keittää uutta heti kunhan kerkeää. Kioskilla oli jatkuva jono asiakkaita, myyjäpoika paiskoi hommia hiki hatussa, oli luullut, että päivä olisi hiljainen mutta vielä mitä. Saatiin lopulta tuoretta kahvia ja tanssimaankin päästiin mutta ekoille valseille ei ehditty.

Juhannuspäivänä oli tarkoitus lähteä Lauttasaareen ja mennä rantakallioille picknikille. Nukuimme pitkään ja sitten piti pyörittää astianpesukonetta, kastella kukat sisällä ja ulkona sekä tietty pakata matkalaukku. Julkinen liikenne toimi harvakseltaan joten seistiin odottamassa kyytiä milloin missäkin. Lauttasaaressa oltiin vasta alkuillasta ja piti heti lähteä kauppaan jonne mentiin rannan kautta ja todettiin, että kylmästi tuulee. Syötiin sitten sisällä ja myöhäiseen sekin meni, elokuvakin jäi katsomatta, oli liian pitkä, yli 2 tuntia mutta joutaahan tuon katsoa joskus toiste.

Sunnuntaina herättiin taas myöhään ja tehtiin vaihteeksi amerikkalainen aamiainen, ilman tuoremehua eikä croissantejakaan ollut, perunakakkukin oli pelkkiä paistettuja perunoita joten on ehkä liioittelua kutsua sitä amerikkalaiseksi aamiaiseksi. Hirveä homma kaikessa paistamisessa, mutta maistuuhan se aina silloin tällöin. Pakko oli lähteä raskaan aamiaisen jälkeen kävelemään, melkein pari tuntia oltiin ulkona, istuskeltiin aina välillä penkeillä ja ihailtiin kimmeltävää merta. Törmättiin myös JP:n tuttuun, hurmaava iäkäs lady joka juuri oli palannut puolen vuoden kirjan kirjoitus sessiosta Ranskasta. Hänen isänsä oli diplomaatti, ja lapsuutensa hän on viettänyt eksoottisissa paikoissa ja myöhemmin asustanut Ranskassa. Juttua olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa mutta ladyn piti kiirehtiä tapaamiseen.
Myöhemmin autoin JP:tä veroasioissa ja kerroin ettei enää verottajalta tule papereita postissa ja siksi suomi.fi:hin pitää antaa e-Mail osoite tai puh nro. Niitä sitten jumpattiin englanniksi ja suomeksi ja välillä sotkettiin sekaisin suomea ja englantia tai käytettiin Google kääntäjää. Siihen turhautui rutosti aikaa kun JP:llä on tapana joka välissä kysyä miksi ja mitä se tarkoittaa. Syöminen meni taas tosi myöhäiseen, onpahan siinä yksi hyvä puoli, jää ilta puputtamin pois.

Maanantaina tavattiin minun vanhin lapsenlapsi, hän on kiinnostunut valokuvauksesta ja JP:llä on monta kameraa joista hän haluaa eroon. Lapsi tai paremminkin nuori mies (27v) oli aivan innoissaan jopa siitä vanhasta kamerasta johon tarvitaan filmiä. Käytiin yhdessä pizzalla ja nuori mies lähti onnessaan kotiin reppu täynnä kamera tarvikkeita, olkapäillä kaksi kameralaukkua keikkuen ja kädessä vielä pizzalaatikko. Minäkin läksin iltasella kotiin, kun aamulla oli tulossa öljyä. JP jäi kotiin hoitelemaan Kanadan eläkettä ja veroasiota, se ei olekaan ihan piece of cake.

Minä olen ollut monta kuukautta ihan romuna, ensin alaselkä tuli niin kipeäksi, että hädin tuskin pystyin kävelemään. Se vietävä ei meinannut millään parantua, en viitsinyt mennä terveyskeskukseen, kun olisivat vaan määränneet tulehduskipulääkettä ja sanoneet, että se kyllä paranee ajan kanssa. Jumppakaverit suosittelivat yhtä fysioterapeutti hierojaa ja häneltä sitten varasinkin ajan. Uumoilin, että on pakko olla hyvä, kun ensimmäinen vapaa aika oli lähes kahden viikon päähän. Kipu oli siinä vaiheessa valunut jo reiden sivuun ja polveen. Fysioterapeutti tutki koko selkärangan, nosteli ja veivasi kumpaakin jalkaa ja totesi ettei rangassa ole mitään vikaa. Sitten hän iski kouransa vasempaan pakarat sivuun, ai kamala miten kipeän kohdan hän sieltä löysi. Sitä hän sitten käsitteli useamman kerran ja kehoitti syömään tulehduskipulääkettä kuurin ja myös keskittymään ylävartaloon punttisalilla. Olin toden näköisesti rasittanut lonkkaa liian suurilla painoilla jalkaprässissä. Minähän tietty keskityin ylävartaloon sillä seurauksella, että kiertäjäkalvo kipeytyi ja melkein heti perään kyynertaive. Se olikin sitten todella kipeä ja täysin uusi vaiva. Luulin sen tulleen liian painavan matkalaukun kiskomisesta ja liikennevälineisiin nostamisesta. Käytiin vaan Tallinnan risteilyllä mutta minä en osaa matkustaa vähillä tavaroilla joten matkalaukku painaa aina vietävästi ja suurin osa siellä olevista tavaroista on turhaa painolastina. Jumppakaverit suosittelivat kaalinlehtikääreitä mutta minä toppuuttelin etten jaksa kantaa niin montaa keräkaalia kotiin, että riittäisivät näihin vaivoihin.Fysioterapeutti totesi, että käsivarren lihakset ja kalvot ovat todella kireät ja että vaiva on kyllä pidemmän ajan juttu, laukun kanniskelu oli vain viimeinen pisara. Käsivarren käsittely sattui ihan kamalasti, ihan kuin olisi ollut pieniä teräviä naulojen ihon alla. Kotimatkalla tuntui, että käsittely auttoi mutta illalla 1000 mg Buranaa ei tuntunut missään. Minulla oli onneksi uusi aika muutaman päivän päähän, fysioterapeutti uhrasi minulle ruokatuntinsa, hän itse sitä ehdotti, se tuntui minusta samaan aikaan helpottavalta ja nololta. Kerroin miten edellisellä kerralla oli käynyt ja hän oli aivan kauhuissaan ja kyseli taas kaikenlaista myös sitä, että onko minulla ollut reuman oireita. Minulla on diaknosoitu reuma johon saan lääkettä. Ranteet minulla kipuilee jatkuvasti joten tämä vaiva olikin sitä. Tällä hetkellä mikään paikka ei satu josta olen iloinen, jumpatkin on kesätauolla, mutta katsotaan miten syksymmällä osaan kuntosalilla elää maltillisemmin.

Kivoja juttuakin on ollut, pojan esikoisen ylppärijulat olivat alkukukesän kohokohta. Mökillä olen myös jo ollut Heikin veljen ja hänen ihanan vaimonsa kanssa. Jo menomatkalla naurettiin vedet silmissä ja hyvä ettei oltu ojassa. Huomenna olen lähdössä Tampereelle mukavien ihmisten luo yhdeksi yöksi.

Mukavaa kesän jatkoa kaikille!

Heipat Hangosta,
jonne ajeltiin lauantaina Turun keskiaikamarkkinoilta. Siellä oli mukavaa kuten aina ennenkin, joskin niin kuumaa etten muista koskaan aiemmin olleen. Ja koska lauantai, niin ihmisiä liikkeellä tosi paljon. Tai no ei oikeastaan liikkeellä, Vanhalla Suurtorilla melkein kaikki seisoskelivat paikoillaan kun tungoksessa ei juuri päässyt etenemään, ja tärkein tapahtumalava oli kätevästi siinä näkyvillä. 

Kaupunginkailottaja kertoi, missä mitäkin tapahtuu ja milloin. Ruokakojuilta leijaili vartaassa paistetun possun, käristettyjen muikkujen, bratvurstin ja hapankaalin tuoksu. Koska keskiajalla ei kahvia juotu, sitä ei Suurtorilta saanut, mutta simaa ja olutta kyllä. 

Sukuakin tavattiin, joskin pikaisesti. Olivat näet pestautuneet näyttelijöiksi ja ohjaamaan näyttäviä lyhytesityksiä. Ne tapahtuvat joko tapahtumalavoilla tai yleisön seassa ja tuntuu että niitäkin on vuosi vuodelta yhä enemmän. 

Kesäisten varsinaissuomalaismaisemien läpi ajeltiin Hankoon, jossa on neljän viiden päivän ajan tarkoitus liikkua, lueskella, nauttia kesästä.

Eilen poimittiin kesän ensimmäiset kantarellit ja kourallinen metsämansikoita. Iltalenkin aikaan saatiin niskaan sadekuuro, mutta nyt taas paistaa. 

Aurinkoisia päiviä teillekin!

Moi mimmit. Edelleen odottelen sitä edes yhtä hyvää asiaa. Huonoja näyttää tulevan ihan odottelematta.
Justus oli tulossa yksin kotiin maanantaina Tullinpuomin labrasta, kun kaatui sementtiportaissa pitkin pituuttaan. Kolme ihmistä auttoi hänet ylös. Oikea käsivarsi velttona ja veressä ja lantio tulessa. Ja mitä tekee mies; ontuu ratikkaan ja vasta kotona sanoo, että kävi vähän huonosti. Tarkistin tilanteen, soitin ensin terveyskeskukseen, josta neuvottiin menemään Meilahteen Hartmannin klinikalle. Tiedämme, että siellä joutuu jonottamaan tuntitolkulla, joten lähdin viemään Justusta Dextraan Munkkivuoreen.

Siellä pääsimme heti ortopedin vastaanotolle. Röntgen kertoi, että luita ei ollut poikki. Jouduttiin ottamaan magneettikuva. Tiistaiaamuksi saimme ajan olkapäävammoihin erikoistuneelle ortopedille, joka sitten kertoi, että olkapää on tuusannuuskana. Olkaluu sijoiltaan, kierrekalvo vahingoittunut, lihakset repaleiset ja jänteet niin pahasti poikki, ettei niitä voi leikata. Pitäisi puolen vuoden ajan harjoitella fyssarin kanssa ja sitten arvioidaan, täytyykö olkaan asentaa tekonivel.

Eilen menimme Pihlajalinnan sairaalaan olkapäihin erikoistuneelle fyssarille. Hän kävi pian pyytämässä minut myös vastaanotolle, kun ”mies ei taida ihan sisäistää asioita”. Tärkeintä on kuntouttaa lihasta, jolloin nivel valuisi itsekseen paikoilleen. Päävastuu Justuksella itsellään, kolme kertaa päivässä voimistelua ja keppijumppaa. Ellei tee niitä, olkapää jäykistyy. Ja kuulen Justuksen sanovan, että kai hän voi autoa ajaa, kun nostaa vasemmalla kädellä oikean käden rattiin. Jopa fyssari tuijotti hetken ja sanoi sitten, että hänellä on 10- ja 14-vuotiaat lapset, eikä hän todellakaan haluaisi heidän kävelevän kadulla, jossa ajelisi ihminen, jonka käsi ei pysty reagoimaan mitenkään äkillisissä tilanteissa. Minä vannoin ja vakuutin hoitavani ajamiset, hän uskoi eikä kirjoittanut virallista ajokieltoa.

En millään haluaisi itselleni komentelijan roolia, mutta pahoin pelkään, ettei Justus tee niitä treenejä itsekseen. Otin vastaanotolla videolle kaikki, jotta on helpompi muistaa, miten niitä tehdään. Vaikka käsivarsi saataisiin kuntoutettua tietyiltä osin toimivaksi, tietyt liikeradat eivät tule enää ikinä onnistumaan. Onneksi Justus on vasenkätinen. Lonkkaan tuli vain kova isku ja se paranee ajan myötä.  Hän ei saa paitaa itse päälleen, jalka ei jaksa nousta autotallin 15 cm kynnyksen yli ja koko ajan tulee esiin kaikenlaista, mitä on vaikea tehdä, kun kädessä ei ole voimaa. Hänen on vaikea pyytää apua, joten mä tarkkailen koko ajan ja sekin hermostuttaa häntä. Olkapäässä on ollut aika vähän kipua, mutta fyssari sanoi, että kipu kyllä tulee, olkapäässä on vain niin iso trauma, että se on vielä ihan sekaisin.

Eniten Justus suree sitä, ettei taida päästä saareensa koko kesänä. Hänen on ihan mahdotonta kiivetä veneeseen ja sieltä pois. Vene keinuu ja laituri keinuu, eikä ole mitään tukea, mistä ottaisi kiinni. Justus on iso ja painava, jos hän lähtee kaatumaan, ei siinä edes hänen pitkä poikansa saa pideltyä.

Hautauslupa on saatu Keinoemolleni ja tilaisuus hoideltu mahdollisimman hyvin. Veljeni alkaa olla toimintakykyinen alkusokin jälkeen, Taitaa purkaa suruaan autotallinsa remonttiin. Pistäydymme tänään viemässä Keinoemon valokuvan, kun hänellä on jotkut kehykset, joita haluaa käyttää.

Tyttären perhe saapui eilen illalla Suomeen. Zappa-koira täytti eilen neljä vuotta ja käymme ensin heillä synttärikahveilla. Sitten vähitellen Tammisaareen. Toivon, että pääsisin jo mereen uimaan.

IL, voi miten ikävää. Olitteko jo geriatrilla, jos, niin ihmetyttää eikö ajokieltoa silloin jo tullut? 
Toivotan mahdollisimman kivutonta kuntoutumista.
Meillä jo hammasoperaatio aiheutti sellaisen "miesflunssan", hyvä ettei pitänyt päivystykseen lähteä. 
 

Terveiset itäisestä Suomesta.
IL, osanotto suruun. Näinhän se menee että suuren surun osuessa kohdalle tunteet eivät kuuntele järjen ääntä. Voimia arjen haasteisiin.❤️ Tosi hankala tuo Justuksen juttu. Ymmärrän kyllä harmituksen kun vihdoin oli toiveissa saareen pääsy niin se siirtyikin vammojen vuoksi hamaan tulevaisuuteen.

Kiva kuulla Suupaltista, muistelen usein viime kesäistä tapaamista ja miten meillä sattui jutut hyvin yhteen. Toivottavasti saat kehon kuntoon ja pääsette taas nauttimaan täysillä tanssimisesta.

Kipa on saanut nauttia ystävien ja perheen kanssa kesästä ja varsinkin lapsenlapsista, onneksi kivut ovat jo helpottaneet ainakin jonkin verran. Toivottavasti kalaakin alkaa kohta nousemaan.

Tiinuliinu osaa miehensä kanssa elää tässä ja nyt ja viettää aktiivista eläkeläisaikaa nauttien elämyksistä siinä sivussa mieluisia töitä tehden. Olen vähän kade teille kun minulla on vieläkin paljon "sitku" juttuja.

Pelkäsin että miten selviän juhannuksesta kun olen viettänyt sen viimeiset 15 vuotta etämiehen ja ystävien kanssa hänen mökillään. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi tanssipaikan kahvioon juhannusaaton illaksi ja sitten vielä pyysivät torikahvioonkin aamuksi. En ehtinyt aattona haikailla mennyttä kun tein ensin torikahviossa yli kuuden tunnin työvuoron, sitten kävin lepäämässä kotona kolme tuntia ja tanssipaikalle menin klo 18 ja kotiin ehdin juhannusaamuna klo 3. Juhannuspäivä meni sitten yksikseen lepäillessä, mutta illalla lähdimme naisporukalla Miehikkälään katsomaan uusittua Reijo Taipaleen kotilavaa. Siellä oli mieletön yleisöryntäys, yli tuhat ihmistä täytti lavan, pihan ja ravintolan. Tanssittajien ei paljon löytynyt mutta me kaikki neljä olimme aktiivitanssijoita niin tanssimme osan aikaa keskenämme.

Olen käynyt Savitaipaleella kesäteatterissa viime sunnuntaina ja huomenna menemme joukolla Jaala-areenalle katsomaan Aikuista naista.
Muuten aika on mennyt vanhalla tilalla touhutessa. Ikkunaremonttia en ole ehtinyt vielä jatkaa kun aika on mennyt pihaa raivatessa. Mansikoita olen saanut omalta maalta pari viikkoa. Alkuun tuli vain puolisen litraa kerralla, mutta enimmillään olen saanut viisi litraa päivässä pieneltä alalta. Haukan näköinen leija on pitänyt harakat ja rastaat loitolla. Perunaa sain ensi kertaa viikonloppuna omasta maasta.

Minulla on paikka kirpputorilla jossa täytyy käydä välillä täydentämässä pöytää.
Ei siellä kovin paljon tavaraa mene mutta jotain kuitenkin. kuolinsivous on näin aloitettu.

Lauantaina olen vastaavana torikahvituksessa. Muurikkalettuja on tarkoitus paistaa kuudella pannulla mikäli on poutapäivä. Jos sataa ei kansaa paljon kerry.
Hyvänä päivänä menee lettuja noin 300 kpl. Juhannusaatto oli poikkeus kun lettuja myytiin yli 600 kpl mutta silloin paistettin kymmenellä pannulla. Lisäksi menee muitakin leivonnaisia ja eri juomia. Kun tulen huomenna illalla teatterista.
 aloitan taikinoiden teon.

IL, olet miehellesi korvaamaton tuki ja turva. Sydän.

IL, jaksamista. Onneksi sinä olet sinä eli ihminen, jota oma positiivisuus kantaa yli ja läpi harmaiden, pienten ja suurten kivien. <3 

IL, tosi kurjaa, että Jussille sattui tuollainen tapaturma muiden terveyshuolten lisäksi! Ikävää myös, ettei saareen meno nyt ehkä onnistu. Toipumista Jussille ja jaksamista sinulle!

Suupaltti, kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa! Onneksi olet päässyt eroon vaivanneista kivuista. Malttia nyt siellä kuntosalilla!

Mustikkaposki, olet aina yhtä puuhakas! Voimia sinulle yksineloon totutteluun! Vaikka ethän sinä varsinaisesti yksin ole, mutta kun se puoliso puuttuu.

Kivikasalla oli hauska retki Oulusta Helsinkiin ja Vantaalle pikkumurusten kanssa.

Kipa voinee paremmin ja jaksaa taas kestitä vieraita ja helliä rakkaita pikku-ihmisiä.

Menna, minäkin olen kerran ollut Seurasaaren juhannusjuhlilla siksi, että kansallispuvussa sinne pääsi silloin ilmaiseksi. Olet niin rauhallinen luonteeltasi, että jaksat ilmeisesti aika hyvin herra Alzheimerin kanssa. Elonne vaikuttaa varsin normaalilta, kun käytte teatterissa ja ravintolassa. Aina ei varmaan ole helppoa, joten jaksamista sinulle!

Kesän tullen olen taas innostunut kävelystä, varsinkin metsäpoluilla, joilla mieli rauhoittuu ja koen onnellisuutta siellä luonnon keskellä. Kävelen 5-6 km lähes joka päivä. Nyt olen muutaman kerran pyytänyt yo-tytön seurakseni. Mehän kävimme usein yhdessä aiemmin kuntosalilla. Nyt kesän ajan kuntosalissa tehdään remonttia, joten pidän jäsenyydestä 2 kk taukoa.

Olen niin iloinen, kun vanhimmat lastenlapsistani saivat opiskelupaikat! Poika pääsi ensin todistuksilla Vaasan kauppakorkeakouluun, mutta pääsykokeen jälkeen pisteet riittivät myös Turkuun, ja sinne hän on nyt menossa. Poika oli niin onnellinen, koska kaksi hyvää kaveria siellä jo opiskelee. Asuntokin on jo löytynyt. Tyttö olisi todistuksilla päässyt Aalto yliopistoon lukemaan kemiaa (en muista suuntausta), samoin yliopistoon sekä kemian että farmasian opintoihin. Proviisoriopintoihin hän on vielä jonotuslistalla. Ellei paikka aukea, farmasian opinnot alkavat syksyllä.

Yo-poika on Espoon rannoilla uimavalvojana jo kolmatta kesää. Tyttöjen kanssa (toinen menee lukion 2. luokalle) olen tehnyt retkiä museoihin ja taidenäyttelyihin. Pidin kovasti Eero Nelimarkan näyttelystä Ateneumissa. Kävin katsomassa sen toisenkin kerran ystäväni kanssa, ja viivyimme kaksi ja puoli tuntia teoksia analysoiden. Levähdimme kahvittelun merkeissä Ateneumin kahviossa. Tähän ystävääni tutustuin oppikoulun 1. luokalla, joten ystävyys on kestänyt 70 vuotta.

Mieheni täyttää 87 vuotta. Hän on virkeä ikäisekseen, mutta on muuttunut kärsimättömämmäksi ja keskittyminen on vaikeutunut. Pieniä unohduksia sattuu. Hänellä ei ole älypuhelinta ja tietokoneella asioiminen on joskus hankalaa. Minä autan, sen minkä osaan. Pelkään alkavaa muistisairautta, mutta en saa häntä mihinkään testeihin. Minullakin on vaikeuksia muistaa ihmisten nimiä, tai ne tulevat mieleen viiveellä, mutta muut asiat hoituvat entiseen tapaan.

Pitäisi taas lähteä mieheni mukaan Etelä-Pohjanmaalle, että ehdin siivota, ennen kuin lapset perheineen tulevat sinne. Tietysti käyn myös hoivakodissa kälyä tervehtimässä. Paikallinen pankki on omituinen: Suoraveloitus tarkoittaa siellä sitä, että hoivakodissa asuva käly allekirjoittaa laskut ja mieheni laittaa ne pankin postikuoriin. Kälyn laskut tulevat nyt tänne Espooseen, mies käy ne läpi ja vie kerran kuussa E-Pohjanmaalle allekirjoitettavaksi. Digivirasto ei hyväksynyt aiemmin tehtyä edunvalvontavaltakirjaa, vaikka lakimiehen mielestä sen pitäisi olla pätevä. (Lakimies on yli 70-vuotias entinen pankinjohtaja ja myös maanviljelijä. Ehkä lakimiestaidot eivät ole ajan tasalla? En ymmärrä, miksi häntä pitää käyttää, vaan minkäs teet.)

Tervehdys täältä Etelä-Savosta🥰

Kiirettä on pitänyt. Yksi ystävä ehdotti, että kirjoittaisin exel-taulukkoon kaikki täällä kävijät. Ei sentään. Kyllä silloin ennen koronaa oli paljon enemmän vielä sukua ja ystäviä täällä.

Suupaltti , kun näin kirjoituksesti täällä, olin juuri edellisiltana ajatellut sinua ja päättänyt laittaa seuraavana päivänä viestiä, että mitä kuuluu. Onpas sinulla nyt ollut paljon ja kaikkea. Kivun kaverina ei ole kivaa. Harmillisinta omasta mielestäni on se, kun kipu rajoittaa niin paljon tekemisiä. Minä olen enemmän tekijä kuin "olija". Nauroin kyllä ääneen kaalinlehtipuheet. Minäkin jossain vaiheessa mietin, josko pitäisi kokeilla. Vähän samansuuntainen oli ajatus, että kyllä pitäisi monta kaalia ostaa ja mihin ne saisi mahtumaan.

Reuma on kurja sairaus, mutta hyvä, että lääkkeet auttavat. Minulla on nyt se polymyalgia remissiossa. Ihanaa, että ei ole tarvinnut enää syödä Prednisolania eikä Hydrokortisonia, johon tuosta edellä mainitusta vähitellen siirryttiin. Tietyn määrän kipujen kanssa pystyn elämään oikein tyydyttävää elämää. Toiveena olisi vielä saada lääkkeitä vähemmäksi. Pelkästään selkäni on niin "tohjona", että en kivutonta elämää edes odota. 

Tiinuliinu muistan, kun olet aiemminkin kertonut noista Turun keskiaikaismarkkinoista ja muistaakseni olen naamakirjasta kuviakin katsellut. Nykyään käyn siellä niin harvoin, että viimeksi en ollut päästä sisään enää lainkaan. Minäkin näin reilu viikko sitten ensimmäiset kanttarellin alut postilenkin matkalla. Nyt täällä on satanut niin, että kanttarellit varmaan kasvavat hyvin, samoin mustikat. 

ILn kanssa olemmekin keskustelleet ja vaihdelleet viestejä. Voimia edelleen sinulle toivotan.

Mustikkaposki sinulla tuntuu riittävän touhua. Varmasti vielä ikävä riipaisee ja kovasti. Iloa kesääsi. Me olemme tässä varmaan kolmisen viikkoa sitten ostaneet yhdestä maalaistalosta perunoita kirkonkylältä tänne tullessamme. Siis olemme toki tuon jälkeen ostaneet lisääkin. Siippani aikanaan ihmetteli, miksi haluan ostaa perunat sieltä, kun ovat paljon kalliimpia. Ei enää. Ovat niin hyvän makuisia ja helppoja pestä. Siipallani on vessaharja (ei käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa 🤣) liitettynä porakoneeseen. Sillä hurauttaa hetkessä uudet perunat putipuhtaiksi. 

Pikseli kävely (etenkin näissä maisemissa) on minullekin tosi tärkeää - sekä liikunnan että mielenrauhan vuoksi. Toissa viikolla aloitin "porras treenin". Aloitan lenkin kesäkeittiöstä, josta kipuan vanhan mökin ohitse kallion päällä olevan vierasmökin luo. Siitä sitten parkkikatoksen luo ja alamäki on turvallista tehdä tietä pitkin talon luo, josta matka taas jatkuu vieläkin alemmas kesäkeittiöön. Tuota kun tekee neljä-viisi kiekkaa, niin hiki virtaa veltoimenaan. Vähän vastapainoa normi kävelylle. Te, jotka olette täällä käyneet, ymmärrätte viittaukseni "porrastreeneihin). 

Lastenlasten menestys varmasti lämmittää sydäntä. 

Selvittäkää ihmeessä, mikä on syynä, että Digi- ja viestintävirasto ei hyväksynyt edunvalvontavaltakirjaa. Sehän on määrämuotoinen asiakirja, niin että tietyt asiat siinä pitää olla ja lisänä lääkärin todistus. Kyllä kuulostaa ihan kohtuuttoman hankalalta kälyn asioiden hoitaminen nykyisellä tavalla.