Ajattelin laittaa kirjoituksen kahteen osaan, jos onnistuisi lähettäminen ilman, että pitäisi noukkia kopioiden joukosta. Siinä menee aina kappalejaot ja tummennukset ym mulla eritavoin kuin olen alkuperäisen kirjoittanut. 

Täällä on ollut ihanaa vilinää ja vilskettä. Tyttären perhe tuli viime maanantaina ja lähtivät täältä sitten perjantaina kohti Punkaharjua vävyn vanhempien luo. Kyllä ihmettelen, miten pikkulapsien vanhemmat ylipäätään pystyvät lastenhoidon lomassa kokkaamaan, pyykkäämään, siivoamaan jne. Minusta tuntuu, että meillä oli täällä koko ajan jotain menossa. Pikkumies nukkuu mummin ja vaarin kanssa tässä meidän talossa. Muu perhe tuossa "vanhassa mökissä". Tällä kertaa emme ehtineet edes viimeisenä iltana pelata Triviaalia. Oli kyllä tarkoitus, mutta TV:stä tuli juuri silloin fudismatsi ja huomasin molempien miesten seuraavan sitä innolla. Kysyin sitten, että katsovatko mieluummin sitä vai pelaavat Trivaalia. Siippani sitten vähän häpeillen sanoi, että kyllä hän mieluummin nyt katsoisi fudista. Vävy yhtyi mielipiteeseen. 

Ei haitannut tytärtä eikä minua. Torstaina oli satanut vettä yli 20 milliä ja ulkona oli kohtuullisen viileää, joten miehet katsoivat fudista sisällä. Tuohon terassille on kyllä tehty kisakatsomo, jossa olivat aiemmin jo katselleet matsia. Torstaina lähdimme aamusta aikaisin Mikkeliin siippani kanssa. Hänellä oli hammaslääkäri ja tuli sieltä yhtä hammasta vähempänä (huh, mitä suomea). Yllättävän nopeasti kaikki sujui. Täytyy taas antaa täydet pisteet Eloisan palveluille. Ehdimme käydä muutaman kaupan ennen kuin treffasimme tyttären perheen hiukan Mikkelin ulkopuolelta. Miehet pelasivat snookeria ja me kulutimme aikaamme kirpparilla. Kyllä sieltä mukaan kaikenlaista tarttui. Sieltä menimme syömään myöhäistä lounasta buffet pöydästä ja me lähdimme vähän aiemmin, kun piti vielä käydä Lidlissä ja Graanin Cittarissa. Kuuden aikoihin olimme vasta kotona. Tyttären perhe oli ennen puoli viittä. Myöhään illalla söimme vielä tyttären tekemää sitruunaparsarisottoa. Ensimmäinen päivällinen/illallinen sisällä tällä viikolla. Melkein vei kielen mennessään.

Maanantai-iltana söimme vävyn tekemiä pizzoja. Olivat herkullisia. Tiistaina miehet kävivät täydentämässä varastoja ja samalla pelaamassa snookeria Mikkelissä. Meillä oli mukavaa lasten kanssa. Pikkumies oli kävelyllä mummin kanssa ja keräsi ensimmäiset mustikkansa ja metsämansikkansa. Suurin hitti taisi olla käpyjen kerääminen kottikärryihin. Ostimme keväällä hänelle samanlaiset kottikärryt kuin vaarilla on.

Tiistaina iltapäivästä joimme vävyn synttärikahvit ja söimme tyttären tekemää herkullista kakkua. Terassilla oli kyllä melkoisen lämmintä, vaikka lähes kaikki ikkunat oli vedetty sivuun. Illalla nautimme sitten naudan sisäfilee pihvejä ja uusia perunoita kaikkien lisukkeiden kanssa. 

Pikkumies oli ensimmäistä kertaa järvessä. Ei varmaan aivan kauhea kokemus ollut. Meillä oli tässä ylhäällä nurmikolla kyllä uima-allaskin, mutta nyt ei ollut suosiossa. Hän on perusluonteeltaan aika arka. 

Autojen kanssa tykkää leikkiä hullun lailla. Ihmettelimme sitä tyttären kanssa, kun ei niitä autoja ole hänelle mitenkään tyrkytetty. Saimme monia naurukohtauksia yhdessä koko porukka ja pikkumies osaa olla oikein koomikko, kun sille päälle sattuu. Pottaharjoitukset ovat menossa. Menestystäkin tuli. 

Pieni neitokainen kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Pulauttelee vaan maitoa edelleen ihan kauheat määrät. Niin teki myös pikkumies ja äitinsä aikanaan. Näyttää oppivan liikkumaan veljeäänn aiemmin. Eipä ihme, koska pikkumies oli kuukauden ikäinen, kun hänelle tehtiin se iso munuaisen poistoleikkaus. 

Kyllä tuntui hassulta perjantaina siivota lelut ja sänky ym rekvisiitta vähäksi aikaa pois. Oli kyllä niiiiin ihanaa viettää aikaa niin paljon pikkumiehen kanssa. Täytyy myöntää, että olimme molemmat väsyneitä. Eilen nukuimme lähes klo 9:än ja tänään nukuin varttia vaille 10:en. Valvoin kyllä yöllä puolitoista tuntia. 

Seuraavaksi on tulossa veljeni perhe ja sitten tytär pikkuneitosen ja kummityttömme sekä hänen pienen vauvansa kanssa. Katsotaan, mitä on sitten jatkossa. 

Kalaonnea ei ole ollut. Nyt ei kyllä ollut verkot vedessä viikkoon. Eilen siippani ne laski ja onneksi tänään oli saaliina siika. Siitä tulee graavikalaa. Otin eilen pakkasesta sulamaan yhden siian, joka pitänee syödä ensin alta pois. 

Minulla on mennyt viimeisten kahden - kolmen viikon aikana tuntitolkulla aikaa pankkihommien sekä vanhempieni kiinteistöön liittyvien kiinnitysten hoidossa. Nyt näyttää siltä, että ehkä onnistuisin sen hoitamaan ilman käräjäoikeutta. Sapettaa kyllä postin yyyyylihidas kulku.

Enpä anna sapettaa enää. Nyt nautitaan tästä päivästä. Varmaan ehdin lenkillekin ja illalla saunotaan sekä uidaan (jos ei tule ukkosia). Vesi on jo 21 astetta, joten hyvin voi jo vesujuoksua järvessä harrastaa. 

Voikaa hyvin. Iloa ja rakkautta päiviinne. 

Kivikasa, onpa teillä ollut kiva reissu Oulusta pääkaupunkiseudulle pikku Murusten kanssa. Tuollaiset reissut jäävät pienten mieleen suurina seikkailuna, joita vielä aikuisenakin voi muistella.

Suupaltti, olipa ihanan vaiherikas juhannuksen aika sinulla. Tuntuu siltä, että kaiken keskellä osaat hymyillä elämälle ja silloin myös elämä hymyilee sinulle.

Kipa, kuvailet suurella rakkaudella elämääsi läheistesi, erityisesti lastenlastesi, kanssa. Osaat nauttia hyvistä hetkistä, vaikka varmasti monet huolet ja kova kipu ovat myös mukana arjessasi.

Tiinuliinu, luen niin mielelläni juttujasi. Kuvitat sanomasi niin, että melkein tuntuu kuin kulkisin kanssasi milloin Turun keskiajan markkinoilla, milloin metsässä poimimassa kesän ensimmäisiä kantarelleja.

Mustikkaposki, läheisen ikävä tuntuu kipeältä juuri silloin, kun muistaa yhteiset hetket, yhteisen paikan, jossa aikaa vietettiin, yhteiset juhlat, jotka nyt on kohdattava yksin. Upeasti elät elämääsi, olet mukana monessa, energiasi on huimaavaa.

Menna, oli mukava lukea juhannusmuistojasi.

Pikseli, samaistun kovasti siihen, miten kuvailet metsässä kävelemisen merkitystä omalle mielelle ja sielulle. Vaikka olisin kuinka pahalla mielellä, tympääntynyt ja hermostunut, saa metsässä käveleminen minut, stadissa syntyneen ja kasvaneen, rauhoittumaan. Ajatukset eivät enää hypi sinne tänne vaan lepäävät. Metsän tuoksu, puiden suoja, ja kaukana kavala maailma.

IL, voi miten paljon huolta ja murhetta nyt sattuu kohdallesi. Toipumista Jussille, voimia teille kummallekin. Lähetän sinulle tuulen mukana hellän halauksen.

Meidän elämämme on kulkenut monen viikon ajan tietynlaisen odotuksen, epävarmuuden, pelon ja toivon pilkahduksen pilvien alla. Mieheni kunto oli pitkään varsin huono. Viikon välein hän kävi labroissa, lääkäri seurasi tiiviisti tilannetta, pitäisikö mennä sairaalaan vai auttaisiko kotikonstit. Pitäisikö juoda vettä vähemmän vai enemmän, pitäisikö..vai eikö pitäisi..?

Onneksi jalkapallon MM kisat alkoivat juuri sopivaan aikaan. Matsien seuraaminen sai mieheni (ja minunkin) ajatukset pois sairaudesta, edes hetkeksi. Futista on seurattu jopa öisin, jos on oltu hereillä. Hyviä matseja, parasta viihdettä meille.

Sitten ihan huomaamatta, labrakokeissa arvot alkoivat olla kohdallaan, mieheni kunto parani melkein ennalleen ja uskalsimme lähteä pienelle reissulle, tähän aika lähelle, noin 200 km:n päähän Kuusamoon, josta kyllä sitten ajelimme Sallaan ja Savukoskelle asti tuntureita moikkaamaan.

Ihmeellistä miten hyvälle tuntui, että vielä jaksoimme lähteä. Meille määränpää ei koskaan ole ollut ainut tavoite. Matkalla olo on jo tärkeää. Valitsemme aina hieman erilaisia reittejä, lähestymme päämäärää pitemmän kaavan mukaan.

Tärkeintä on olla yhdessä. Nähdä ja kokea tututkin maisemat aina vaan uudestaan, hieman eri ikäisinä, eri näkökulmista. Vuosia sitten vaelsimme tunteja tunturilta toiselle. Nyt ajelemme rauhallisesti jollekin kauniille paikalle, nousemme autosta, otamme termarin esille, juomme kahvit, juttelemme hetken ja jatkamme taas matkaa.

Ensi viikolla  mieheni täyttää 82 vuotta. Lähdemme Äkäslompoloon, Ylläs tunturin juurelle, hyvien ystäviemme luo, juomme synttärikahvit siellä ja iloitsemme siitä, että juuri nyt kaikki on hyvin.

Elämä on suuri salaisuus. Koskaan ei voi tietää mitä se tuo tullessaan. Ainoastaan tämän hetken voi tietää varmasti. Jos se hetki on hyvä ja onnellinen on siitä nautittava täysin rinnoin. Pidettävä kiinni ja iloittava, että saa sen hetken elää. Jossain pilvien takana voi jo odottaa erilaiset hetket. Mutta ei kannata antaa pelon estää meitä hymyilemästä silloin, kun on aika hymyillä. Jostain luin joskus, että rohkeutta ei ole se, että ei pelkää vaan se, että pelkää, mutta uskaltaa silti.

Onnellista päivää itse kullekin.

Kiitoksia kuulumisista,
ja paljon kiitoksia kauniista sanoista Mustikkaposkelle ja Jumbojetille. Kivahan tänne on kirjoitella, joskin tuntuu että mun elämässä ei niin kovin paljon kertomisen arvoista tapahdu. Ehkäpä ”no news is good news” kuten kulunut sanonta kuuluu. Haluan kuitenkin kaikin voimin ja lämpimin ajatuksin rohkaista teitä, joiden elämässä on menetyksiä, sairautta tai pelkoa sairaudesta. Erityisesti jaksamista IL:lle ja Mennalle, josta ei vähään aikaan ole mitään kuulunutkaan. Kipalla tuntuu olevan kovasti touhua, hauskaa kun ehdit kuitenkin kirjoittaa. 

JJ kirjoitti niin kauniisti pariskunnan yhteisistä kokemuksista. Niitä minäkin janoan: kesäkuinen kesäteatteri (Kjell Westön romaaniin perustuva Missä kuljimme kerran) toi ajattelemisen aihetta jos kohta hyvää mieltäkin moneksi päiväksi. Ja eilinen suht spontaanisti toteutettu taidemuseoretki irrotti sekin omalla tavallaan arjesta. Tapahtumaköyhää ei taida olla sekään: huomenna haetaan viikonloppuhoitoon koiramme Lyytin isosisko Justina, jonka isäntäväki lähtee pikku matkalle. Kahden kääpiösnautserin kanssa ei aika taatusti tule pitkäksi – pienissä karvaisissa päissä syntyy monenlaista ideaa. 

Tuon Pikselin mainitseman Eero Nelimarkan näyttelyn olen katsonut kertaalleen, mutta saatan mennä toisenkin kerran. Muutama muukin museo on listalla. 

Nautitaan kesäpäivistä kukin kohdallamme!

Tervehdys Tampereelta!

Aurinko paistaa vaihteeksi, mutta kyllä on viime päivinä vettä tullut. Meirämmiäs on tyhjennellyt sademittaria ahkerasti ja kirjannut määriä ylös excel-taulukkoon. Muistaakseni merkkaaminen alkoi 27.5. ja siitä tähän päivään on tullut jo n. 120 milliä. Ei siis mikään ihme, että nurmikko kasvaa kohisten, mutta sitä ei voi leikata, kun se on koko ajan niin märkää. Toivottavasti tulisi tarpeeksi pitkä tauko sateissa, sillä pisimmät heinät ovat jo yli polven korkuiset ja luulen, että ruohonleikkurin säiliö, vaikka iso onkin, täytyy tyhjentää ainakin kolme kertaa ennen kuin piha on siisti!

Voi IL, kyllä sinua nyt koetellaan. Tuo Justuksen olkapäävamma kuulostaa pahemmalta kuin meirämmiähen, joka vaikka olikin pirstaleinen murtuma olkavarren puoleisessa luunpäässä, on onneksi parantunut kivuttomaksi. Liikeradat ovat toki puutteelliset eikä hän saa kättä nostettua vaakatasoa ylemmäksi, mutta tulee sillä kuitenkin toimeen, vaikka onkin oikeakätinen. Kaatumisriski on aina olemassa, kun tasapainokyky heikkenee. Keppi on oiva apukeino ja aina tilanteen tullen hän tarttuu minun käsivarteeni. Onneksi sen olkapään rikkonen kaatumisen jälkeen hän ei ole enää kaatunut.

Tuo muistijuttu on selkeästi ongelma. Onko Justus saanut jo diagnoosin ja päässyt aloittamaan lääkityksen? Se olisi niin tärkeää. Meirämmiähen sairaus on edennyt hyvin hitaasti, vaikka sen toteamisesta on jo nelisen vuotta. En häntä ole kuitenkaan enää pitkään aikaan päästänyt yksin liikkeelle eikä siitä olisi hyötyäkään, sillä hän ei tahdo enää muistaa paikkoja. Hän on esimerkiksi käynyt oman lääkärimme vastaanotolla jo parikymmentä vuotta samassa osoitteessa, muttei osaa mennä sinne itsekseen. Hän saattaa myös kysyä olemmeko käyneet vaikkapa tutussa teatterissa aikaisemmin jne. Aloin myös mennä mukaan lääkärin vastaanottohuoneeseen melkein heti, kun olimme saaneet diagnoosin, sillä olin jo aikaisemmin todennut, ettei hän välttämättä ollut puhunut sopimistamme asioista lääkärille ja kun kysyin, mitä lääkäri oli sanonut, niin eihän hän koskaan ollut sanonut yhtikäs mitään! Toivon sinulle jaksamista, sillä sitä tulet tarvitsemaan, vaikka positiivisen luonteen omaatkin.

Sain kutsun vyöruusurokotustutkimukseen, joka on tarkoitettu 76 vuotta täyttäneille. Rokotetta on tutkittu jo laajasta niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin ja olisi viitteitä siitä, että se saattaisi ehkäistä muistisairauden syntyä, vakavia sydän- ja verisuonisairauksia sekä ALS-tautia. Olin eilen ensimmäisellä tutkimuskäynnillä, jossa minulle tehtiin muistitesti ja otettiin verinäyte jatkoseurantaa varten ja lopuksi sain rokotteen, joka on joko oikea tai lumerokote. 3/4 osallistujista saa oikean rokotteen ja 1/4 lumerokotteen, joten nyt sitten vain eletään toivossa 😄  Seurantakäynti on syyskuun 28. päivä ja seuraavaksi saatan päästä toiselle seurantakäynnille 3 vuoden päästä.

Muistitesti oli samanlainen kuin mitä meirämmiähellekin on geriatrin vastaanotolla tehty, vaikkakin hieman suppeampi. Kokonaispistemäärä testistä on 16 ja minä sain 14 pistettä, mikä on kuulemma erittäin hyvä tulos. Se mistä minua kehuttiin erityisesti oli se osio, jossa minulle sanottiin viisi sanaa, jotka minun piti heti toistaa ja painaa mieleen ja testin lopussa minun piti vielä muistaa sanat. Muistin kaikki ja vieläpä oikeassa järjestyksessäkin ja kuulemma aniharva niitä kaikkia siinä vaiheessa enää muistaa! Toinen, mikä oli hauska tehtävä oli se, kun piti luetella minuutissa mahdollisimman monta s-kirjaimella alkavaa sanaa. Muistaakseni täydet pisteet sai 13 sanasta ja minä luettelin 21 😎  Oletettavasti muistisairaus ei ihan heti kohta uhkaa ja hyvähän se on, sillä kaksi muistisairasta samassa huushollissa tarkoittaisi kyllä melkoista kaaosta!

Kun olimme liikkeella ja sää suosi, ajoimme ratikalla Ratinan kauppakeskukseen, mistä ostimme Haloselta meirämmiähelle kahdet siistit kesähousut ja sitten kävimme vielä syömässä. Ehdimme juuri ja juuri kotiin ennen kuin taas alkoi sataa ja minä simahdin telkkaria katsoessani sohvalle, mikä varmaan johtui osin rokotteesta ja osin tukevahkosta ateriasta ja epätavallisesta rasituksesta 😉

Saimme tänään tekstiviesteillä kutsun hammastarkastukseen ja tietenkään ajat eivät olleet samalle päivälle peräkkäin, kuten olemme aina käyneet. Soitin siis ajanvaraukseen ja siirsin ajat ja samalla kuulin, että pitkäaikainen hammaslääkärimme oli jäänyt vuodenvaihteessa eläkkeelle! Ihmettelin, miten nuoret nykyään pääsevät eläkkeelle 🙄 Löysin Fonectasta hänen puhelinnumeronsa ja soitin hänelle, mistä hän tuntui ilahtuvan suuresti. Juttelimme varmaan yli puolituntia ja vaihdoimme kuulumisia. Hän istui autossa kuusankoskelaisen palvelutalon parkkipaikalla, sillä hän oli menossa tapaamaan yli 9-kymppistä isäänsä ja auton peräosassa olivat hänen "tyttönsä" eli kaksi valkoista länsiylämaan terrieriä eli westiä! Uusi hammaslääkäri on nyt sitten miespuolinen, jollaista minulla ei ennen ole ollutkaan, joten uusia kokemuksia tiedossa 😁  Muuten, vaikkei "vanha" hammaslääkäri kovin vanha olekaan, niin oli hän jo täyttänyt 65 vuotta tämän vuoden helmikuussa!

Kiitoksia teille mielenkiintoisista kirjoituksistanne ja oikein hyvää kesän jatkoa 😃

Mä olen mukana tuossa samassa tutkimuksessa kuin Menna. Kävin klinikalla juhannuksen jälkeisellä viikolla.  Mullakin rokotusta seurasi väsymys ja vähän höntti olo jota riitti vielä seuraavaksikin päiväksi. Niinpä epäilin saaneeni sitä ihan oikeaa vyöruusurokotetta tai sitten lumerokotteessa oli jotain ihme tehostetta 🤔

Mehän ei tiedetä ennen kuin muutaman vuoden kuluttua kun tutkimus päättyy, kumpaa ainetta käsivarteen on pistetty.

Muistitestipisteitäni en muista mutta kyllä niitä oli ihan riittävästi. Eniten huvitti kun piti  laskea sadasta alaspäin seitsemän kerrallaan. Että testattiinkohan siinä muistia vai matikkapäätä? 

No siitäkin selvittiin. Mulla on uusintakäynti syyskuun alussa kun 20.9. lähdetään noin kuudeksi viikoksi Espanjaan. Saattaa siis jäädä sienet poimimatta mutta mustikoita meinaan käydä katsastamassa.

Hyvää heinäkuista sunnuntaita! (ja arkiviikkoa kans 😊)

Tuo oli paha, tuo alaspäin laskeminen. Piti tietty kokeilla ja vähän joutu ponnistelemaan. Mut selvisin, kai. 

Moi mimmit. Nyt on hautajaiset vietetty, Oli ihan mun Keinoemon näköinen tilaisuus. Muistotilaisuudessa syötiin hänen lempiruokiaan, karjalanpaistia ja mansikkakakkua. Moni muisteli, minäkin pidin puheen ja nauru virisi monessa kohdin. Veljelleni tilaisuus oli erityisen rankka, mutta miten kauniisti ja huomaamattomasti hänen vaimonsa häntä tuki. Otti kyllä minuakin sen verran koville, että kotiin tultuamme nukuin kaksi tuntia.

Justus tekee olkapääharjoitteitaan tosi tunnollisesti. Hänellä ei ole vielä lääkitystä, koska geriatri ja neurologi miettivät sopivaa, kun on kaksi eri muistisairautta. Elokuun alussa on geriatrin tapaaminen. Mieshän edelleen kieltää koko sairauden, eikä siitä merkkejä vielä kovin paljon näykään, ainakaan vieraille. Hautajaisissa jutteli kaikkien kanssa, mutta kotiin päästyä nukahti vessanpöntölle!

Justuksella on kovin paha mieli, kun ei pääse saareensa. Tytär tai poika sieltä soittelevat vähän väliä kysyäkseen neuvoja milloin mistäkin asiasta. Tytär eilen sanoi, että kamalaa, kun lomasta menee monta päivää raivatessa oksia poluilta, nostellessa ulkokalusteita ja varsinkin korjatessa vesipumppua. Mehän olemme ennen tehneet kaikki valmiiksi. Näinpä hieman vinon ja tyytyväisen hymyn Justuksen huulilla, kun tuumi, että on niiden jo aikakin opetella.

Huomenna lähdemme Kustaviin, jossa tyttäreni perhe on vävyn vanhempien huvilalla. Juniori on vielä tänään töissä, mutta kuulemma "ajaa meidän autoa, ettei mamma rasitu!". Odotan kolmea päivää ihanilla Kustavin kallioilla ja varsinkin, kun kierrellään tyttären kanssa kaksin jossakin. Miehet rakentavat kävelysiltaa kalliolla, Justus saa olla ylimpänä neuvonantajana.