# varoitus, löysää tekstiä.
Töissä joka hoitaja vetää jotain salaattia ruokatunnilla ja paksuna pysyvät vuodesta toiseen. Ongelma ei ole se salaatti vaan se että syö, syö syö. Sama jatkuu tietty kotonakin. Ålå syö joskus, niin voisi auttaa asiaa. Kesti itseltäkin harmittavan kauan päästä eroon syö lisää vihanneksia niin laihdut-ideologiasta. Ei ole varaa jolkottaa sanaa syö, jos haluaa ihraa pois. Näin ainakin minun kohdallani. Pomoni on lihonnut 10kg vuodessa ja aina syö jotain dieettipatukkaa. Älä syö sitä patukkaa!!!
Ja taas, ei saa uskoa kaikkea! #

#Lisäsinkö itse vihanneksia? Minusta niitä oli riittävästi. En muuttanut määrää. Liikkuinko enemmän? Kävelin enemmän. Tsemppasinko? No, kerroin itselleni kuinka asia on ja että se syöminen tulee olemaan vähäisempää ja se on nyt vain loppuelämä kestettävä, niin että sopii kroppa tottua asiaan. #

# kannattiko? Joo. Mikään ruoka tai juoma tässä maailmassa ei pysty kilpailemaan sen tunteen kanssa, että on kevyempi.
Nyt olen viisastellut. Älkää ottako liian tosissanne. Omalla vastuulla!!! Tulos: 95 on nyt 76,5 ja jatkan vähän vielä, jotain 10kg.#

Huomenta!

Kauhea kaatoflunssa iski sunnuntaina. Maanantai hävisi ihan kokonaan kuumeen kourissa, tänään jo selkeästi parempi olo.

Oi että mikä matka Kesäheinälle tulossa!! Kuulostaa tosi kivalle, kerrohan sitten millaista siellä oli.

Samaan tulokseen ollaan mekin tultu, kuin Kipa, että kauhean paljon tulee syötyä, jos tuon all inclusiven ottaa. Syöminen on silloin liian helppoa. Ja kyllähän sitä sitten jo loppuajasta helpolla vähän kyllästyykin syömään aina samassa paikassa. Harmi tietysti sitten, jos tulee vastaan tuollaisia huonoja ravintoloita.

Onnittelut Koshkoi hienosta painonpudotuksesta!

Meillä satoi vettä eilisen päivän. Liukkauttahan se kyllä tekee, mutta ihan kiva, että ei nyt enempää noita hankia kerännyt. Alkaa mieli jo kääntymään pikkuhiljaa kevään suuntaan, ja minun puolestani tämä talvi, niin ihanaa kun se on ollutkin, saisi jo pikkuhiljaa riittää.

Pian olisi jo aika hakea kannanjuurakot sisälle ja kylvää ensimmäiset siemenetkin. Ainakin jotain pelargoniaa tekisi mieli laittaa, kun ne ovat niin kiitollisia kasvajia. Tomaatteja sun muita en viitsi itse taimesta kasvattaa, kun ne vievät niin kauheasti tilaa sisällä. Ostan sitten keväällä valmiit taimet ulos laitettaviksi. Mutta jotain pientä on kiva sisällä kasvatella ja hypistellä.

Kivaa päivää kaikille!

Tervetuloa Kipa kotimaan kamaralle.

Mimsellalke paranemisia.

Hienosti koshkoi olet painoasi pudottanut. Onnittelut.

Nälkää jotenkin pelkää ja nykyään ollaan kyllä siitä tunteesta vieraannuttu. Ennen se oli jokapäiväinen seuralainen, eikä aterioita niin tiuhasti kun nykyään.

Minun on vaikea nähdä nälkää kun mies pupeltaa tuossa kolmen tunnin välein, itse en kyllä ihan samaan kykene. Syön aamupalan yleensä tunteja heräämisen jälkeen jos ei ole menoja, mieheni syö kanssani toisen aamupalan. Hän on hoikka mies.
Minun ongelma onkin tosin herkut ei ruoka.

Runebergin tortut tuli syötyä joista pari ennen eilistäkin.
Junnu oli niin hauska toissapäivänä kun tuumasi että huomenna on Runebergin päivä, minä että mitäs siinä. No kun saa torttuja. Kiusettelin että koulussako niitä saa ja hän leveästi hymyillen että ei kun kotona. Tosin sai sitten kummassakin.

Tänään mies menee kaverinsa kanssa katsomaan traktoria, kun jokapäiväiset lumityöt hyydyttävät. On pakko myöntää ettei enää jaksa kevyemmillä koneilla.

Minun vasen nilkka alkoi kipuilemaan ja turpoaa sieltä sun täältä, ensin sisäsyrjältä sitten ulko ja nyt päältä. En ole tietääkseni loukannut, ärsyttävää.

Lapset tuossa syövät aamupalana. Olisi puhelunneuvottelu ysiltä, lapsen terapiaa yhdeltä. Illan mies onkinsitren poissa.

Mukavaa päivää.

Ps. Yhtäkkiä tuli mieleen että loppuviikosta jalka osui polanteeseen, en muista kumpi mutta eiköhän se ole syy nilkkakipuun. Helpotti kummasti kun syyn keksin

Koshkoi huippu suoritus ja esimerkki siitä, että kun syö vähemmän laihtuu. Miten yksinkertaista ja huh- miten hankalaa. Omaa henkistä laiskuutta ja tahdonvoiman puutetta se, että paino pysyy minulla kuta kuinkin ennallaan.

Kipa tervetuloa kotiin ja Kesäheinälle mukavaa matkaa.
IL aivan mahtava kaveri tuo teidän juniorinne, samoin kyllä hänen vanhempi veljensä. Hienoa, että vielä on vanhempia ( ja isovanhempia), jotka arvostavat kasvatuksessa hyviä tapoja.

Kuuntelin äsken muistojen bulevardia- niin kuin melkein joka aamu. Tänään soitetut levyt palauttivat kymmeniä muistoja mieleeni. Kummallista miten hyvin joitakin levyjä kuunnellessa muistaa tietyn hetken, tietyn ihmisen, tietyn tapahtuman.

Juuri nyt sydämessäni on hetkiä, jotka ovat melkein liian salaisia kerrottavaksi. Hetkiä, jotka muistaa vielä silloinkin, kun monia hetkiä on unohtanut. Hieman haikeana ja samalla iloisena, että on saanut ne kokea.

Elokuinen kesäilta meren rannalla Itä-Helsingin saaressä. Iltanuotio ja kitara. Yhteinen laulu- "Tänään en voi luokses tulla...." Katse tulen yli toisen silmiin. Läheisyys, joka haihtui kuin savu kesäyöhön. Sillä hetkellä kuitenkin niin tosi.

Sama laulu muutama kymmenen vuotta myöhemmin. Yhteislauluhetki Juttu Tuvassa, kapakassa jossa tapasin ensimmäisen kerran mieheni. Sanat, jotka osasin hieman eri tavalla kuin mitä nyt laulettiin. Tuttu sävelmä, hämillinen katse toisen silmiin, läheisyys joka yllätti voimallaan. Joka alkoi silloin ja jatkuu yhä. Kumppanuus, ystävyys, rakkaus.

Aamulla vein lapsenlapsen seurakunnan nuorisotoimistoon. Oli pakkasta - 24 astetta, joten ajattelin tarjota kyytiä, kun olin samaan aikaan terveyskeskukseen menossa.

Iloinen, ihana lapsenlapsi. Ihan eri oloinen kuin kuukausi sitten. Hän otti kädestäni kiinni kun pysähdyimme kirkon mäelle. - " Mummu- vaikka mä olisin saanut valita kaikista maailman mummuista yhden- mä olisin aina erehtymättä valinnut sinut." Halasin häntä ja vastasin: - "Ja minä sinut."

Tämä hetki on hyvä hetki. Huomisen murheet asuvat vielä jossain yön takana, joten turha niitä on tänään murehtia.

Hyvää tätä päivää itse kullekin.

Jumbojet, sinulla on sellainen taito kuvata asioita, että taas kerran täällä kyynelehdin lukiessani. Älä vaan ikinä poistu foorumiltamme.

Voi kun minäkin haluaisin vielä sellaisen onnentunteen, jota kuvailit. Olen miettinyt, että kun avioliittoni oli niin onnellinen, niin ehkä elämässäni on se onniosuus käytetty ja nyt voi vaan muistella. Saa nähdä, tuoko elämä yllätyksiä vielä.

Lapsenlapsesi on tainnut päästä ikävän vaiheensa yli? Osaan kuvitella, millaista iloa tunnet sydämessäsi.

Tytär ja vävy lähtevät viikonlopuksi Tallinnaan juhlimaan 15-vuotishääpäiväänsä. Olisin niin halunnut lapsityövoimaa mökin lumitöihin, mutta lapsetpa käyttävätkin mummovoimaa logistisissa asioissa ja pysytään heidän kotonaan. Heviteiniä on vietävä perjantai-iltana purjehdusseuran kuntosalitreeneille ja lauantaina iltapäivällä saman seuran uintitreeneihin, jotka ovat Kirkkonummella asti. Juniorilla on kaverisynttärit, joten mummo sukkuloi poikien kuljetusten ja koiran ulkoilutusten välillä.

Minusta on tärkeää, että vanhemmat viettävät silloin tällöin laatuaikaa kahden kesken. Uskon vakaasti, että koko perhe voi paremmin, kun vanhempien suhde pysyy kunnossa. Sitä paitsi poikien kanssa on hauska olla.

Nyt tulee IL noottia; Kirkkonummella asti? Ei tämä missään periferiassa ole! Tyttäresi kotoa uimahallille noin 10 km.

Sori Kesäheinä, tuntuu vaan niin omituiselta lähteä lauantaina neljän jälkeen ajelemaan sinne, odotella reilu tunti, josta osa autossa tai jossain, koska halli menee kiinni ja odottelijat ajetaan ulos.

Mä kyllä purskahdin nauruun sun viestistä. Muistathan, että veljenikin asuu siellä periferiassa ja viihtyy oikein hyvin!

En minä niin tosikko ole, että olisin kirjoittanut tosissani. Pistän sulle viestiä tai soitan ennen lauantaita, yritän tulla viihdyttämään sinua.