Kiva Karmale ja Emskutus, että tekin tulette tänne. Satanen on sellainen haamuraja, että sitä sietää tavoitella! Teillä ei kummallakaan ole ihan kamala pitkä matka enää.

Mulla on pitkä matka, ja tällä hetkellä pitempi kuin viikko sitten. Olen huonovointinen ja aika pihalla tämän kanssa nyt, vaikka pitkän aikaa meni ihan tasaista ja yllättävän reipastakin tahtia. Yritän löytää jyvän uudestaan, etsin huonon olon syyn ja teen sille jotakin. En halua lopettaa kesken.

Tsemppiä vaan!

Nyt menee taas paremmin, täysillä mukana! Viikonlopun viihdykkeeksi ja kuntoiluksi suunnitelmissa on pihan ja kodin siivousta. Tänään syötiin grillimakkaraa kesäisen päivän kunniaksi.

Mä olen täällä pyörinyt vaikka kuinka kauan, pikkasen alle sadan ja taas pikkasen yli.

Tänään piipahdin sovituskopissa. Sipaistuani paidan pois päältäni vilkaisin peiliin. Ai kauhia, katsoin että peilissä oli joku tosi sairaannäköinen ihminen.
Siis housunkauluksesta vyöryi sellainen pullataikina yli ettei oo ennen nähty. Mietin vaan, että naisihminen ja päästänyt itsensä tuollaiseen kuntoon.

Ruokavalio muuttui kertasipaisulla. Ajattelin ruokapöydän viereen ison peilin laittaa. Mistä näkee hyvin sivuprofiilin.
Ja aion nyt useammin käydä sovituskopeissa ihan vaan katsomassa peiliin. Se pitäis vissiin tehdä ainakin kerran viikossa!

Hyvin hyvin pettynyt itseeni ja laiskuuteeni

Tsemppiä satasen alitukseen kaikille

Haha Karmale, vai peili ruokapöydän viereen! Oikeastaan se on tarkemmin ajatellen hieno ajatus. Ruokahetki on laihduttajan juhlahetki, koska ihmisenhän kuuluu syödä. Miksei sitten voisi pynttäytyä hienoksi kun asettuu syömään, ja ihailla omaa kuvaansa samalla. Sitten voisi vilkaista sitä sivuprofiilia, kun aikoo ottaa toisen lautasellinen.

Nyt pitää käydä uinumaan, ettei tule houkutusta yösyöntiin.

Sitä vielä että upeaa kun uskaltaudut sovituskoppiin! Mun viime kerrasta on aikaa, oli pakkotilanne, yleensä ostan netistä. Koppi on kamala, koska siellä on niin vähän tilaa, että siinä näkee kaiken kolmenkymmenen sentin päästä. Tai mää näen vain jättimäisen mahan.

Tuli vielä mieleen koppikokemus muutaman vuoden takaa. Kokeilin Sokoksella yhtä Zizzin paitapuseroa, jossa oli rypytys rintojen kohdalla. Kiva juttu, että on tilaa, ajattelin, eipä napit aukeile. Siinä vaan kävi niin että ne kupit jäivät siihen tyhjiksi, koska mun rinnat olivat 20 senttiä alempana. Hyvä etten pissinyt housuun naurusta! Aika pian sen jälkeen hankin kahdet uudet liivit.

Huomenta vaan!

600 grammaa lähempänä tavoitetta kuin viikko sitten. Pitäisi olla tyytyväinen ja jollain tavoin olenkin, mutta nyt tuntuu, että tämä tosiaan kestää i-kui-suu-den. Ei pitäisi olla yllätys, kauas on pitkä matka, kuten jokainen tietää.

Olen viime aikoina slarvannut pallojen kanssa. Kaikkia värejä on esiintynyt. Vaikka kalorit ovat kohdallaan, tulos ei ole toivottu, kun ravintoarvot ovat vinossa. Parannan tapani.

Olipas masentava aloitus.

Positiivista menneessä viikossa on, että oli kaunis sää ja olin parina päivänä tuntikausia pihalla istuttelemassa kesäkukkia ja vaihtelemassa multia ja sen semmoista. On ollut tosi ihanaa olla oikeasti fyysisesti rasittunut sellaisen päivän jälkeen. Kun kunto on nolla, jopa tuollainen pikku puuhastelu tuntuu lihaksissa.

Mun ongelma on se, että katoan aina viikonlopuksi kartalta (ja nyt meni näköjäään maanantai ja tiistaikin merkkailematta syömisiä, vaikka yritin niihin kyllä silti panostaa).

Ihan tosi tärkeä tavoite olis mulle se, että pitäisin normaalin ruokarytmin myös viikonloppuisin. Jos syö siihen päälle herkkuja, niin fine, mutta kun mulla lähtee ihan sekoiluksi se heti kun kello lyö perjantaina 17 ja pääsen töistä.

Moi

Huikealla 104 kg painolla minäkin tänne tungen. 2 kk kohta yksinäistä taaperrusta takana, mutta nyt haluaisin vähän vertaisseuraa. Lähdössä oli painoa 115 kg. Eli siis ne ihan helpot kilot on tiputettu. Pieni toive olisi kuitenkin kesäkuussa päästä tästä ryhmästä pois ja takaisin neuvolaan punnittavaksi. Eikös kaikki alle 100 kg siellä punnita?

Mä en oo uskaltanu nyt käydä ees vaa'alla.

Ahistaa taas, kun alkaa kesäiset kelit tulemaan ja taas iskee se paniikki ku ei oo oikeesti mitään järkevää vaatetta missä ei näyttäs hirveelle sotanorsulle.
Toisaalta kesäkelit kyl kannustaa taas liikkumaan ulkona. Siinäpähän voi kanssaihmiset kattoo, et siinä se läski nyt hikoilee

Jostain syystä itsellä tää turvotus ei nyt ala millään helpottaa vaikka syönkin säännöllisesti ja järkevästi. Ehkä se sit taas ku pääsee normaaleihin rytmeihin kiinni. Nyt kuitenkin vietän arkipäivät eri paikkakunnalla ja vlopuiksi matkustan aina Helsinkiin. Stressaa jonkun verran tää matkalaukkuelämä jo.

Shock, tervetuloa ryhmään, vaikket puntarille uskaltaudukaan. Toivottavasti panat yli 100, ettei tule tavoiteltua väärään suuntaan. Hymiö..

Noita ahdistavia tuntemuksia on mullakin aika usein. Mutta kun ihan järjellä asiaa ajattelee, kukaan ei katso että tossa se läski hikoilee, meitä on siellä muitakin! Ja kun oikein tarkkaan katsoo, niin aika paljon. Kaikenlaisia mahtuu mukaan ja kaikki sulautuvat joukkoon.

Tietysti sitä haluaisi näyttää hyvältä ja olla huomiotaherättävän hoikka ja kaunis ja fiksu, mutta kun tilanne on mikä on, voi ainoastaan laittaa puhtaat loimet päälle ja kulkea selkä suorana.

MInäkin täällä kauheasti neuvon. Huomenna on punnituspäivä ja mulla on tänään kaikki pallot punaisena ja kalorit hipoo kulutusta. Aamulla nähdään, ovatko viikon ponnistelut tuottaneet tulosta.