Koittanut terveemmät ajat, keuhkopolilla totesivat miehen kummasti tervehtyneen, vuoden kuluttua vasta kontrolli, pitää yrittää mun pitää hyvää virettä yllä, taas parempi vuodenkuluttua, jos vain tosissani yritän.

Mä oon ihan hunningolla. Oon ollut kesälomalla nyt parisen viikkoa ja unirytmi on ihan päin peetä. Sitä tässä nyt yritän korjata valvomalla koko yön. Huoh.

Ruokailutkin on olleet ihan mitä sattuu ja liikkuminen taas jäänyt väliin. On se tämä ihmisen elo vaikeeta toisinaan.
Jostain syystä väsyttää ihan sikana koko ajan ja luultavasti se on tuon vinksallaan olevan unirytmin syytä. Mulla käy kyllä aina näin, että unirytmi kääntyy tosi helposti. Aina oon ollu semmonen yökukkuja. Toinen ääripää mulla on sitten se, että herään joskus neljän viiden välillä enkä saa enää unta.

Vaa'alla en oo uskaltanut käydäkään nyt jokuseen aikaan.
Kovasti ois harkinnassa hommata joku personal trainer piiskaamaan mua tuonne salillekin. Yhdestä pt:stä jäi vaan tosi huono kokemus, kun kävin sen kokeilutunnilla. Ainoo tavoite sillä oli vetää minut ihan piippuun, että voi sit todeta miten huonossa kunnossa oon ja että on ihan pakko ottaa lisää pt-kertoja. Harvoin sitä ehkä kuitenkaan vasta-alkajaa salilla laitetaan heilumaan 20 kg:n kahvakuulan kanssa? Ei saanut myytyä se jannu mulle palvelujaan tuolla toiminnalla.

Shocki hoitoo, 20 kilon kahvakuulan tilasin, kun 2x16 kiloa lennähti suorille käsille jo mukavasti, liike ei saanut toimitettua, ostin niillä rahoilla gymsticin. Mulla käy ilmainen kaupungin fyssari. 20-kiloinen ei ole aloituskuula.

Järkyttävää Sarpedon! Just toissapäivänä katselin pojan kanssa kaupoilla kahvakuulia, sain nippa nappa nelikiloisen ylös, en edes yrittänyt koskea 16-kiloiseen. Poika sellaista vähän heilutti. Et ole kyllä mitenkään huonossa kunnossa, jos tilasit 20-kiloisen!

Shock, tuo rääkkätraineri on ollut aivan ammattitaidoton tumpelo. Tuollaisia he eivät todellakaan saa olla! Kannattaa kysellä jumppapaikan infosta traineria, joka olisi erikoistunut painonpudotukseen.

Hui kahvakuula! En uskaltaisi heilutella edes nelikiloista, mitäs jos se vauhdissa irtoaa otteesta? On siinä kallot ja irtaimisto suuressa vaarassa.

Onnittelut Sarpedonille keuhkopolin hyvistä uutisista!

Toivottavasti saat Shock rytmisi kohdilleen. Ensin unirytmi, sitten ateriarytmi, ja varmaan johonkin kohtaan saat sen liikunnankin. Rauhassa vaan. Älä anna sen kamalan pt-kokemuksen lannistaa. Tyhmä se oli. Varmasti löydät kannustavamman tyypin.

Suurempi huoli kuin että kuulat lentäisivät käsistä, on niiden putoaminen laminaatille, yritän olla väsyttämättä itseäni ihan loppuun, illalla kuitenki en oikein kuunnellut kehoani, nyt poden uupumusta, tempaisin yhä uudelleen kaksi 12-kiloista kahvakuulaa kyynärpäiden varaan, ja punnersin kymmenen kertaa molemmat ylös, väsyin tuohon touhuun pian, mutta katsoin kellosta, että ainakin 20 minsaa tulee täyteen.

Hei kaikille!

Täällä on syöminen riistäytynyt täysin käsistä,
ja olisi tehtävä hirveästi töitä, että saisin painon edes suurinpiirtein samaan lukemaan mitä se oli tämän viikon maanantaina.

Alkaa usko loppua koko touhuun - tai lähinnä itseeni.

Miksi olen näin heikko..

Chanda, "joka päivä on armo uus"!

Ei muutama villi päivä tuhoa kaikkea tuota työtä, jonka olet jo tehnyt. Oletko muistanut tai pystynyt syömään säännölliset kunnon ateriat? Se on vanha virsi, mutta tosi, vaikka kaikissa olosuhteissa ei ole helppo toteuttaa.

Älä soimaa itseäsi, se ei tee hyvää. Pää pystyyn vaan!

Noin valtavan työn kun olet jo tehnyt, mitä ticker näyttää, eihän se ole ihme jos elimistö välillä potkii vastaan ja huutaa menetettyjä kaloreita takaisin. Ne meidän kivikautiset syömävaistot - henkiinjäämisvaistot muinaisen jatkuvan nälänhädän aikoina - ne ei ymmärrä mikä meille on nykyajassa parasta.

Samaa mieltä Budgien kanssa. Chanda, olet huipputyyppi! Olet päässyt vaikka kuinka pitkälle jo. Övereiden jälkeen on tosi vaikea palata kurinalaiseen elämään, mutta uskon että sinä jos kuka pystyt siihen. Yritä pitää yksi päivä ilman sokeripitoisia syömisiä, siitä se lähtee!

Kerron vielä tässä yhden itseni yllättäneen jutun, kun on hetki aikaa odotellessani lasta mukaan lenkille.

Olen nimittäin aina vähän ihmetellyt aikuisia ihmisiä, jotka syövät tuhottomasti makeaa. Esim. tuttavani, pahasti ylipainoinen, saattaa pienen automatkan aikana vetää 400g karkkipussin tuosta vaan eikä tunnu missään. Itse antaisin ylen jos joutuisin syömään puoliakaan tuosta. Ajattelin siis, että on heillä itsekontrollissa pahasti vikaa.

No, kävi ilmi yksi asia. Olin äsken teetättänyt sellaisen dna-testin (23andme) josta käy ilmi kaikenlaista, lähinnä mistä päin esi-isät ovat kotoisin. (Minulla 99,3% Suomesta, yllätys ) Testi kertoo kuitenkin useista muistakin asioista, kuten silmänväristä, maistaako karvaan, ihonväristä, lihastyypistä, onko korvavaikku tahmeaa tai murenevaa... heh heh.. mutta yksi asia yllätti. Geeneistä näkee sellaisenkin asian, kuin "do you prefer sweet or salty snacks" eli naposteletko mielummin makeaa vai suolaista. Ja minun tuloksissani se oli: suolaista.

Minulla ei toisin sanoen ole mitään edellytyksiä ymmärtää, että toisella voi todellakin olla luonnostaan paljon suurempi himo makeaan.

Ja jos näin on asian laita, imelälle persolle voi ehkä ollakin viisainta pidättäytyä voimallisemmin makeasta, jos se on ongelmallista. Itse olin aina ihmetellyt näitä "sokerilakkoja" aikaisemmin.

Sama asia toimii tietysti alkoholin suhteen ja sen olin jo jotenkin ymmärtänytkin. Alkoholikin on addiktoivampaa toisille kuin toisille ja se on hyvin pitkälle geneettinen juttu.