Kiitos viesteistä. Annoitte paljon ajattelemisen aihetta.

Emma ...kylmänväreet menivät,kun luin tekstiäsi. Joku viisas on sanonut jotenkin,että ihmisen koti on siellä missä häntä ymmäretään...missä hän on arvokas omana itsenään.

Memmu... Lämpimät onnittelut ! Sinulle on tapahtunut monta upeaa asiaa...suurimpana varmaan tuo negatiivinen tulos. Mielestäni ei ole ollenkaan pinnallista osata elää hetkessä ja nauttia.

Sinullahan on ollut niin monta brojektia päällekkäin ettei siihen ravinnon seuraaminen mahtuisikaan. TV tohtori Philip aikoinaan opetti,että resurssit pitää olla kunnossa ennenkuin onnistuu. Eli tilaa ja aikaa tähän hommaan. Sinulla on niin upeita tuloksia,etteivät menetetyt kilot tällähetkellä ole mitään sen rinnalla. 

Adalmiina..... Voi miten naisellista. Kyllä se kroppa kiinteytyy joskin hitaasti,mutta siiä hitaudestahan on jo kokemusta kilojen kanssa. Löysän nahkan kanssa on vähän toinen juttu se ei taida hävitä kuin veitsellä. Ystäväni pääsi aikoinaan julkiseen vatsanahkan poistoon,. vaikka ei edes montaa kiloa ollut pudottanut.

Mietin,että jos olisi nuorenpana ollut alipainoinen niin nyt vois nautiskella lihomisesta ja rypyt, löysät pysyisivät tipotiessään.

Ihanaa viikonloppua kaikki ihanaiset 😘

Moi siskot! Aloin eilen kirjoittaa viestiä, mutta kirjoitin sitä niin kauan, että kun painoin "Lähetä", istuntoni oli vanhentunut eikä viestini tullut tänne. Yritän uudestaan.

Mielestäni Memmu et ole millään tavalla pinnallinen. Toivon voimia, teillä on vaikea tilanne. Hienoa, että kaikki on ok ja sait negativiiset tulokset. Yritän myös olla murehtimatta kiloista, olen murehtinut niitä siitä asti, kun pienenä tyttönä tajusin, että minulla on iso maha. En ole laihtunut, mutta en ole myöskään lihonnut.

Nän olen ajatellut tehdä Adalmiina, yritän keskittyä omaan elämääni ja hyvinvointiini.

Sorjatar, viestisi sai minut liikuttumaan. Tuntuu, että kaikki aina vähättelevät minun tunteitani ja kokemuksiani. Haluan rakentaa itselleni kodin ja ymmärtää itse itseäni.

Söin eilen ostamani karkkipussin. Neljä ensimmäistä karkkia maistuivat hyviltä, mutta en ole ihan varma, miksi jatkoin niiden syömistä. Sen tiedän, että viimeiset kymmenen karkkia vain tungin suuhuni, että mitään ei jää tälle päivää, aivan kuin olisin jokin jätemylly. En pidä ruoan heittämisestä roskiin, mutta en minäkään mikään roskis ole. Jatkossa ostan pienen pussin tai patukan. En pärjää vielä herkkujen kanssa.

Poihdin eilen sitä, että en ole vieläkään onnellinen, vaikka olen laihduttanut 16,3 kg. Kuinka näin nopeasti voi unohtaa, millaista oli olla 16,3 kg isompi? En nykyään hikoile niin paljoa, pidän itsestäni enemmän, en enää häpeä itseäni, olen saanut laittaa isoja vaatteita kiertoon, ennen niin tiukat vaatteet alkavat mahtua päälle eli kaikkea hyvää on tapahtunut. Millaisia muutoksia te olette huomanneet?

Emma, luulen, että tässä kestää tovi ennen kuin alkaa tajuta, että paino on pudonnut. 

Muutoksia: aiemmin tiukat vaatteet istuvat paremmin, osa vaatteista on jäänyt löysäksi, reidet eivät hankaa kävellessä yhteen 😅  On tyytyväisempi olo pukeutua, näytän hyvältä useammin kuin ennen. 

Olen mielestäni myös energisempi, tosin siihen voi vaikuttaa myös henkinen muutos (toimiva tuki nepsy-lapselle, oma psykoterapia ja pari vuotta syöty mielialalääke).

Just tsekkasin: painoin kaksi vuotta sitten noin 20 kg enemmän kuin nyt.

Unohdin energisyyden eli aiemmin otin päiväunia, mutta nyt ne ovat jääneet vähemmälle 😊

Ja sitten on vielä valokuvat: ne oikeastaan järkyttävät. En tajunnut silloin, miten ylipainoinen olin. Nyt sen tajuan. Näytän nyt valokuvissa normaalipainoiselta. Mutta tämän asian kanssa on vielä työstettävää, etten ala syyttämään itseäni menneestä, vaan iloitsen nykyisestä. 

Huomenta siskot !
Piti tässä kirjoitella oivalluksia joita on viikonlopun aikana on tullut mieleen,mutta huomaan olevani ihan tukossa.
Viime yö meni jälleen valvoessa. En vaan saa mielestäni lapsenlapsen tilanetta. Hän ei edelleenkään ota apua vastaan. Aiemmin on mummon kanssa puhelimessa jutellut ja kirjoitellut pitkiä viestejä nyt ei vastaa eikä anna mitään elonmerkkiä itsestään. Suru on niin suuri. Onneksi poikani jaksaa ja jaksaa,mutta eihän ketään voi auttaa jollei itse koe olevansa avun tarpeessa. Tiedän,että asioilla on tapana järjestyä,mutta silti itkettää.

Valvottu yö teki taas sen,että oli saatava aamupalaksi makeaa. Aamulla aukaisin hengellisen mietelmäkirjan ja kuinka ollakaan; keskityn liikaa terveyteeni ja hyvinvointiini ja pakkomielteisesti keskityn itseeni ja hengellinen puoli unohtuu. Taitaa pitää paikkaansa.

Voi muistan,kun kiloja oli tippunut parikymmentä miten aina vaan katsoi liian isoja vaatteita joskius ostikin. Sitten tuli aika etten voinut pukea mitään löysää ylleni kaikki näyttivät mielestäni äitiysvaattelta.

Emma Ihanaa luettavaa ...lähetä vähän tännekin sitä energiaa.....

Adalmiina voi,että olet viiisas menneille ei voi mitään,mutta tulevaisuutesi näyttää niin hyvältä. Hyvältä kuulostaa myös tuo tuki lapsen kanssa.

Mukavaa viikkoa ihanaiseni olen niin kiitollinen teistä. Olette henkireikäni 😘

PS Nyt en malta lähteä tästä ikkunan vierestä tien toisella puolella alkoi kattoremontti. Täältä,kun katsoo niin neljä niin hoiikka ja ketterää nuortamiestä menee kuin tanssien katolla.
Ihanaa en ole ihan mummuuntunut vielä silmä nauttii näkemästään. 😉

Ihania viestejä, Sorjatar <3  😁

Söin eilen illalla paketillisen Maraboun suklaaleivoskeksejä... ☹️ Minulla oli paha olla. Nyt aamulla olen voinut huonosti ja istunut wc:ssä. En käsitä, miksi teen tällaista itselleni. Painokin oli noussut 500 grammaa.

Voihan, ikävä kuulla, Emma <3 
Mutta nyt tuon voisi kääntää opiksi: Miksi söit? Mihin tunteeseen? Miltä nyt tuntuu? 
Miten voisit seuraavalla kerralla pysähtyä miettimään nuo samat asiat ennen kuin syöt koko paketin keksejä? Voisiko pysähtyminen antaa sinulle lisää aikaa tehdä muita ratkaisuja / valintoja? 

Ja suosittelen hengitys- tai meditaatioharjoituksia pysähtymisen opetteluun. Itse aloitin säännölliset hengitysharjoitukset noin kolme viikkoa sitten ja hyvin tuntuu toimivan <3