Oon voinu kysyä tätä ennenkin, en muista, mutta kysynpähän nyt taas:
nyt ku mä oon tuolla lenkillä aina silloin tälllöin käyny, niin olen huomannut seuraavaa:
Kun oli kylmempi ja mulla oli hanskat kädessä, niin kädet oli ihan normaalit.
Nyt kun on lämmin ja käyn lenkillä ilman hanskoja, niin sormet turpoaa aivan järkyttävästi. Mistä se johtuu?

En mä nyt oikein kesähelteellä viittis tuolla hanskat kädessä painaa sen takia, ettei sormet turpoo . Ne oikeesti turpoo niin paljon, että tekee tiukkaa esim. laittaa käsi nyrkkiin, kun ei meinaa taittua.

Viikko mennyt tässä ryhmässä ja viikon tulos +-0. No ei kun etiäpäin sano mummo lumessa.
Ainoa asia, mikä harmittaa on se, että mies saa minut kohta kiinni. Hän kun on pudottanut painoa 19 kg ja mulla vasta eka 10 menossa.
Ei vain kateellinen olen toisen kurinalaisuudesta.

Tervehdys!
Onneksi juhlapyhät on ohi! Vaakakin näytti taas suosiotaan ja nyt pääsin alle 83 kg:n.
Vielä 2,8 kg ja sitten pääsen vaihtamaan ryhmää. Uskomatonta, että olen kohta alle 80 kg.

16:30
Tänään olen ylpeä itsestäni. Lupasi räntää ja lämpötila +8...silti otin fillarin esiin ja päätin ajaa tietyn lenkin (28 km). Tein sen ja nyt olen enemmänkun ylpee . Voin siis avata valkkaripullon

Viikon pudotus -700 g. 80 kg täältä tullaan!

Tervehdys pitkästä aikaa.

Tulipahan mieleen tässä, kun olen täällä pitkin kevättä valittanut, että ei noi kilot tahdo oikein lähteä, eikä tuo liikuntakaan ole siihen auttanut, pikemminkin päinvastoin, mitä nyt pientä liikettä viimeaikoina on alaspäin ollut.

Aina kaikki, tai no ei nyt kaikki, mutta jotkut sitten innostuu toitottamaan, että vaikka se liikunta ei vaa`alla näykään, niin mittanauhassa näkyy.

NOH.....
Pirusti olen liikkunu, pakarat ja reidet hoosiannaa huutaen olen lenkkeilly ja pyöräilly ympäri kyliä useana päivänä viikossa.

mä sitten päätin mitata, että näkisin edes sen mittanauha muutoksen.
Ja lopputulos:
Viime marraskuussa työterkkari mittas mun vyötärön, mä mittasin sen maaliskuussa ja tänään uudestaan, mun vyötärön ympärys on täsmälleen sama kuin marraskuussa.
Maaliskuussa mittasin myös haban ja reiden, tulos on sama kuin vyötärössäkin, eli ei muutosta....

En mä sit tiedä mistä ne sentit mulla mahtaa lähteä kun on se painokin kuitenkin tuon marraskuun jälkeen vähän pudonnut .

Loma takana ja se näkyi punnituksessa. Reiluun viikkoon en vaakaan astunut enkä myöskään ole pitänyt ruokapäiväkirjaa. Mökillä tuli kyllä tehtyä raskaita pihatöitä, eli liikuntaa on ollut kohtalaisen hyvin, mutta saunaoluitakin tuli otettua normaalia enemmän.
Eli paino aamulla 85,8 kg. Nyt ruotuun takaisin, niin eiköhän lukemat lähde taas alaspäin.

Ei ny millää meinaa tuo kasikymppi tulla lähemmäksi, pari viikkoa menny huonosti syömisten ja juomisten suhteen. LIikunnat sentään hyviä, kun työmatkafillarointikin alkoi.
Jospa tää viikko toisi uusia lukemia puntariin, alempien lukujen muodossa mieluiten

Tere!
Kävin siinä eilen tekemässä semmosen 11 km:n kävelylenkin ja johan oli sormet taas turvoksissa sen jälkeen. En kirjoittamaan pystynyt lenkin jälkeen.

Pakko tännekin kirjoittaa, kun huomasin tuossa tiistaina, että on se oppi ainakin osittain mennyt perille
Ja siihen on pyrittykin koko tämä aika että se elämäntapamuutos oikeasti kolahtais.

Olin meinaan tiistaina sairaalassa lääkärireissulla tuolla "isossa maailmassa" ja siellä meni useampi tunti aikaa.
Pois lähtiessä huomasin, että lounas aika alkaa olla jo ohi. mitä tein
Noh, mä menin kauppaan ja ostin banaania .
Ajattelin, että syön banaanin, juon vissyä ja kun pääsen kotiin, syön lounaan, joka oli valmiina edelliseltä päivältä.

Aiemmin olisin ostanut sieltä kaupasta jonkun kolmioleivän tai täytetyn patongin tai karauttanut Heselle kerrosaterialle.

Mä olin niin tyytyväinen itteeni, kun tajusin, että se tuli ihan tuolta alitajunnasta, että näinkin voi tehdä .

Että vaikka joskus meneekin tuo syöminen ihan överiksi, varsinkin juhlapyhien aikaan, niin osaan myös olla oikeasti fiksukin!

Tähän mä olen pyrkinytkin!!!

Kai se on pakko taas palata tänne! Laihdutin 17 kiloa ennen raskautta, paino käväisi jopa 79 kilossa, mutta nousi parhaimmillaan 90 kiloon raskausaikana. Nyt ollaan kotona 2-viikkoisen vauvan kanssa ja vaaka näytti 83 kiloa, eli ei mikään ihan mahdoton tulos. Neljä varsinaista raskauskiloa sulatettavana ja sitten voikin jatkaa siitä, mihin jäi.

Olen 172 cm pitkä, ja tavoitteena olisi 72 kiloa. Matkaa siis vielä on, mutta kai se on vaan nyt aloitettava.

Mulla on kaksi haastetta:
a) liikunnan aloitus synnytyksen jälkeen: viiden kilsan vaunulenkit on suunnitteilla, mutta vauvalla ei ole vielä edes rattaita!
b) karkkikoukusta eroon pääseminen. Syön muuten ihan terveellisesti, mutta ihan liikaa karkkia, ja joka päivä. Tuolla karkkimäärällä pitäisi tulla painoa jo kilo lisää viikossa, mutta ilmeisesti muun ruuan energiamäärä jää liian alhaiseksi, kun en kuitenkaan liho tuota tahtia.

No, tuo ratasasia on ratkaistava ensin, ja sitten neljästi viikossa se pidempi vaunulenkki. Muina päivinä tulee sitten käveltyä muiden lasten kanssa.

Niin, ja toki kolmas haaste:
c) 0-, 2-, 5-, 8- ja 9-vuotiaat lapset harrastuksineen

Mä alan huolestua!

Liikuntaa inhoavana ihmisenä on varsin erikoista, että jos mulla nykyään jää päivä tai varsinkin jos kaksi päivää jää välistä, etten tee mitään, niin olen kiukkuinen itselleni
Pakko käydä lenkillä, vaikka sitten lyhyemmälläkin.

Äsken kävin pyöräilemässä. Matkaa tuli 18,5 km ja osa siitä oli aivan järkyttävän huonoa soratietä ja tietenkin just sillä kohtaa myös vastatuuli . Minä ja mun laadukkaat reittivalinnat!!

Ongelma tuossa pyöräilyssä vaan on se, että mulla tahtoo toi häntäluu tulla kipeeks. Ja varsinkin noi huonot tiet tuolla välissä, mitä välillä tulee valittua, tekee sen entistä kipeemmäks.

Mun pyörä ei oo mikään kummoinen, ihan perus naisten pyörä kolmella vaihteella.

Tänä kesänä olis tarkoitus toisen pojan kans pyöräillä pappalaan, matkaa tulee liki 60 km. Täytyy nyt harjoitella ahkerasti, josko tuo persauskin sen sitten kestäisi...

Ja tervetuloa joukkoon Lenni76!!