Minä olen nyt käynyt syömässä töissä ruokasalissa ja se on tuntunut tosi hyvältä- Töissä on aina joku keitto, kasvisruoka ja tukevampi suoka. Olen aika usein valinnut kasvisruuan jo senkin takia, että saa kokeilla uusia makuja. Tänään oli quornia ja tykkäsin kovasti. Ehkäpä tämä sittenkin onnistuisi ilman sitä kirjanpitoa. Sitä olen vuosia harrastanut toisessa nettiryhmässä ja siitä tuli aika paljon sitä syyllisyyttä syömistä kohtaan. Kilo kuussa miinusta olisi hyvä tahti.

Painossa 200 grammaa nousua. 80,6 nyt.

Yhdet syntymäpäivät josta mukaan kakunloput, mukamas lapsenlapsille. Minähän siellä jääkaapilla viihdyin suupielet kermassa. Lapsilla on vielä ruuan säätelely kohdillaan, ei ole nälkä jos on ahminut edellisenä päivänä herkkuja.

Koko muu perhe pystyy helposti normaalipainoon paitsi minä. Olenko perinyt äidin puolen suvun pullavatsan? En minä kyllä nuorempana ollut ylipainoinen. Aikuisiällä olen tehnyt ruuan ensin perheelle ja nykyään itselleni ja teenkö liian hyvää? Ei minulla ole mitään erityisiä traumoja tai murheita joihin pitäisi syödä. Mutta jos kaapissa on jotain ihanaa ruokaa niin mieli tekee, ja varsinkin iltaisin.

No, tämä on tätä. Aina on uusi päivä jolloin voi yrittää syödä kohtuudella sitä hyvää ruokaa. Taas mennään seuraavaa viikkoa kohti. Toivon että pidän suun supussa

Kaikille palstalaisille mahdollisimman mukavaa laihisviikkoa

Geminarium, sama vika, ei meinaa paino pudota. Minä en kyllä edes herkuttele, ei vain synny pudotusta näin pienillä vajeilla.

Mutta tsempataan me toisiamme!

Tänään pitkästä aikaa syömiset 1800 kcal!
Täältä tullaan, 80 kg!!

200 Grammaa miinusta ja olen oppinut olemaan tyytyväinen. Tämän oppiminen on vaatinut monen vuoden jojottamisen ja useita pettymyksiä, kovaa laihduttamista ja siteen antaa mennä vaan fiiliknikiä. Lähes jatkuvaa tyytymättömyyttä itseensä. Nyt maltetaan edetä pienin askelin, mutta kokoajan oikeaan suuntaan. Se etu hitaassa painonpudotuksessa, että kaikki on rasvaa kun lähtee ja minähän en lihaksista haluaisikaan luopua. Ihokin pysyy mukana - kai. Mulla on mahakessiä roikkumassa ja sille ei kai paljonkaan mahda. Koitan kuitenkin vatsalihaksia tehdä. NYt menikin uimahalli kiinni,joten kuntosali on hyvä ystävä kesän ajan jos vaan menen sinne.

Töiden kautta tulikin ilmainen mahdolisuus kehonkoostumusmittaukseen. Se on elokuussa, nyt olisi aikaa tulosta paljonkin parantaa. Lihasprosentti onkin mulla ihan liian alhainen.

Pikkutipu, hieno porkkana tuo kehonkoostumusmittaus

Ja samoissa tunnelmissa pudotusten suhteen: nyt mennään toosi hitaasti, mutta toivottavasti lopullisesti.
Luin pari päivää sitten päiväkirjaani (Adalmiinan, ex Mamma Muun matkaraportit). Järkytti se jojoilun määrä! Olin jo vuonna 2013 päässyt 85 kilon huitteille ja mitä tapahtui: paino nousi uudestaan.
Olen varmaan ikuinen ruokapäiväkirjan pitäjä...

Lihasta pitäisi minunkin kasvattaa, se auttaisi painon hallinnassa.
Mutta pikku askelin!

Paino pysyny 83 kg kohdilla.
ruokapäiväkirjaa en ole saanut aikaiseksi pitää edelleenkään,edes yhtä päivää
Viime viikon painonpudotus hämmensi koska iso pudotus yhtäkkiä,viikolla jolla en ole liikkunut yhtään.ja takana kk:n jumitus

tänään käyty 15 km pyörälenkki ja sitten iltavuoroon ahertamaan

tuo kehonkoostumusmittaus olisi mielenkiintoinen

Tällä hetkellä tuollainen mittaus olisi hirveä pohjanoteeraus ja häpeällinen tilanne. Sentään vähän ehdin tälläkin vauhdilla muuttua ennen sitä.

Mulla on kotivaakassa sellanen sinnepäin mittari ja on kai se suuntaa antava. Ihan järkyttävä rasvaprosennti on.

Mulla on tällä viikolla kontrollimittaukset Stopdiaan liittyen ja verikokeet sitten elokuussa. Häpeän jo valmiiksi silmät päästäni kun painoa on tullut lisää ja tainnut vyötärökin kasvaa. Laihdutin viime kesänä kahdeksan kiloa ja takaisinhan ne tuli kun selkä tuli kuukausiksi kipeäksi ja jouduin paljon pötköttelemään. Nyt sen kanssa tulee juttuun kun liikkuu ja lepää sopivassa suhteessa.

En ole nyt koko tänä vuonna pitänyt ruokakirjanpitoa ja yritänkin nyt oppia laihtumaan ja pitämään painosta huolta ilman sitä. On niinkuin rennompaa tämä elämä näin

Minulla paino pyörii nyt 85,4 - 85,8 kilon välillä. Eilen tuli tuhdisti liikuntaa kasvimaalla, lapiointia ja kuokkimista.

Yritän kovasti tsempata kohti 80:a, alkaa kyllästyttää laihduttaminen.. Mutta mun jojoiluhistorialla on kyllä niin, että minun on oltava ikuinen painon tarkkailija, vaikka saavuttaisinkin normaalipainon.

Pitkästä aikaa täällä taas. Tämän aamun paino 81 kg. Hirveetä jojoilua mullakin ollu pitkän aikaa. Reilu kolme vuotta sitten painoin alimmillaan 73 kg ja vielä edelleen oon takertunut siihen. Paljon olen yrittänyt pähkäillä miks en pääse takasin 7:lla alkaviin. Aina kun saan painon siihen rajalle repsahdan ja paino nousee usean kilon ja taas tiputan niitä samoja kiloja. Onko pelkoa vai mitä? Tällaisena pullana on niin turvallista olla, piiloutua näiden kilojen taakse. En kuitenkaan ole tyytyväinen olooni enkä peilikuvaan. Jokin pidättelee mua enkä uskalla hypätä tuntemattomaan. On kyllä ihmeellistä. Haluan tiputtaa painoa mutta pelko pitää mut tässä. Pitäis vaan uskaltaa päästää irti ja uskoa itseensä. Onko muilla tällaista myös?