arawr Kiitos
En oo ihan uutukainen tässä hommassa.. kerran aiemmin olen ollut pari kiloa vajaa tavoitteessani, kolmisen vuotta sitten
Sit oli kaikennäköistä sun muuta ja rupesin keräämään mukavasti takas painoa..
Nyt kyllä ajattelin onnistua ihan pysyvästi, väitän kovasti että se on omien korvieni välissä se onnistuminen.

Tuosta siun aamun hienosta aloituksesta! Upea lenkki! Ok, söit kakkua. Ei sen tarvitse kuitenkaan koko loppupäivän ruokailuun vaikuttaa, eiks ni luin jostain, että jos repsahtaa ni jatkaa kuitenkin loppupäivän sitä terveellistä, eikä esim. kuten minä olen aiemmin tehnyt, voi vetää loppupäivän plörinäksi, tai oikeastaan koko viikko kun olikin loppuviikko menossa, aloitankin sitten ens kuussa.. jnejn Mulla ainakin on hyvät selitykset itselleni aina

Ite tässä sohvalla istuessani mietin sitä lenkkiä. Haaveilen itse että joskus vois puolimaratonin juosta. Oppis vaan ensin juoksemaan. Ja nyt kun jalkani poikkaisin niin, ei tässä paljoa juosta vaan kävellään. n. 3km pystyn kävelemään, sit alkaa jo jalka rasittumaan liikaa.. En sit oo kuin lähtenyt kävelemään niin, että n. 1,5km kohdalla käännyn takaisin. Jospa joskus sit hölkätä pystyy..

SweetTooth1, tää loppupäivän nuhteettomuus on helpommin sanottu kuin tehty, mutta.. koitetaan. Kiitos vinkistä.

Murtumat ja poikkaisut on ikäviä, mutta sinä olet nuori ja siitä se paranee. Kesällä juokset jo kuin varsa kevät.. kesälaitumella. Itse en ole onneksi koskaan katkonut raajoja, mutta aloitus nollasta on tuttua. Jos sulla nyt menee jo kolmen kilsan lenkki, niin pikku hiljaa se tulos alkaa siitä kohentua. Turha lähteä repimään pakolla jos ei hyvältä tunnu, vaan kuntouttaa koipea rauhassa ja pidentää lenkkiä vähän kerrassaan.

Tsemppiä projektiin ja kuntoutukseen!

Tervetuloa Nuppiainen ja SweetTooth1! Joo täällä on monenlaista tyyppiä linjoilla ja nuoresta iästä huolimatta monella takana jo pitkä historia painon kanssa kamppaillessa...

Nopeaa toimintaa arawr ! Ehkä kunnon aamupala jo ennen urheilemaan lähtöä olisi auttanut asiaan? Tämähän on tunnetustu uudelleensyntymisen aikaa, eikä toisaalta syödyt kakkupalat kumoa sitä hyvää mitä kehosi sai liikunnasta. Kannattaa vaan jatkaa niin kuin olisi jatkanut ilman kakkupaloja.

Täytyisi kyllä itsekin polkea välillä pyörällä jonnekin kauemmas lenkille, nämä lähimaastot alkavat olla aika nähtyjä. Lenkkeily on ihanaa! Nyt keväällä on innostunut asiasta taas enemmän kun on valoisaa eikä niin kylmää. Tarkoitus olisi lähteä lenkille kunhan tuo avokki tuolta heräilee. Jonkin verran liikutaan yhdessä. Avomieheni ei liiku muuten, mutta yhdessä on kivaa käydä lenkillä ja salilla aina silloin tällöin. Lenkillä olen jonkun verran hitaampi, mutta salilla nuo tasoerot eivät haittaa, kun molemmat voivat tehdä voimiensa mukaan. Käyvätkö muut suhteessa elävät yhdessä liikkumassa? Onko hyviä ideoita? Ainakin sulkapalloa ajateltiin käydä pelaamassa.

Pieni karhu, en ole muita ympärysmittoja mitannut. Aluksi tosin tuntui että pelkästään vyötärö alkoi pienentyä. Nyt myös muu keho (alakroppa ja käsivarret) on alkanut selvästi kutistua, koska vaatteet käyvät väljemmiksi. Olet tehnyt huikean työn kerralla elämäntapojen opettelussa! Itselläni tämä on ollut kaksiosainen urakka tavallaan, koska harjoittelin ihan perusasiat jo pari vuotta sitten ja silloin laihduinkin. Sitten tuli vähän rankempia aikoja, jotka johtivat siihen etten jaksanut rutiineista pitää kiinni ja hivuttauduin takaisin vanhaan painooni (tosin vaatekoko ei kasvanut niin isoksi, eli varmaan kaikki paino ei ollut pelkkää rasvaa). Nyt sitten vuoden alusta sain taas paremman otteen terveellisimmistä tavoista ja rennommin yritän niitä ylläpitää. Ensimmäisellä kerralla laihduin kyllä hyvin, mutta nuo muutokset olivat niin haastavia, ettei niitä kyennyt stressaavina aikoina noudattamaan...

Painokin oli viime viikolla miinussuuntainen . Pääsiäinenkin on itselläni mennyt mukavasti, olen pitänyt syömisen perusrutiineista kiinni, mutta jälkiruokana on kyllä tullut syötyä mämmiä ja vähän suklaatakin. Hidasta on tämä, mutta eipä tämä sinällään laihduttamiselta tunnu vaan normaalielämältä. Toivottavasti tuo paino jaksaisi jatkaa laskuaan silti.

Tässä tämä romaani . Aktiivista päivää kaikille!

arawr Niin, se loppupäivän nuhteettomuus on helpommin sanottu kuin tehty itse en oo tainnut siinä koskaan onnistua, et helppo se on neuvoa

Juu, kyllä nuo paranee, toivottavasti kesällä pääsee juoksentelemaan. Nilkka on kosketusarkakin vielä, sehän leikattiin ja nyt siellä on metallia kerrakseen, oli sen verran pahasti rikki..
Ja totta, turha sitä on enempää tehdä, kuin se mikä tuntuu hyvälle. On se 3km kuitenkin parempi kuin ei mitään ja pikkuhiljaa siitä sitten eteenpäin

Kiitos!

Stam1na kiitos tervetulotoivotuksista Onnea viimeviikon miinuksista!

Öääh, on läski olo ja tuntuu maanantailta vaikka on tiistai. Aamuvaaka näytti jopa enemmän kuin viikon takaisen rappioviikonlopun jälkeen (+2 kg tikkeriin) ja vyötärölläkin oli ekstraa, vaikka söin jokseenkin yhtä kunnollisesti ja vastaavia määriä kuin arkenakin. Ehkä mun lihakset on järkyttyneet ylenmääräisestä halonhakkuusta mökillä (se on tosi koukuttavaa!) ja imaisseet itsensä täyteen nestettä tai jotain. Tai sitten uhmaan fysiikan lakeja ja lihon miinuskaloreilla

Stam1na, meillä avomies ja minä liikutaan aina erikseen. Me tykätään tehdä ihan eri juttuja ja ollaan eri tasoisia niin ei olla oikeastaan edes yritetty löytää yhteistä lajia.

SweetTooth1, tervetuloa joukkoon! Hiljaa hyvä tulee niin koiven kuin elämäntapojenkin kohennuksessa.

Hei, sopiiko joukkoon?

Päätin nyt kirjautua tänne ja saada vähän pontta tähän laihdutushommaan. Olen siis tosiaan 21-vuotias, laihdutin vuonna 2013 40 kiloa joista on nyt kymmenen tullut takasin. Eli tilanne ei ole epätoivoinen mutta semmonen 15 kiloa oisi tavoitteena saada vielä pysyvästi pois....... Ongelmana on se, että on ollut vähän ranccaa ( ) ja on tullut syötyä ihan liikaa ja vääriä asioita.

Mutta hei ja mukavaa tiistai-iltaa

Satakieli, astu areenalle! Tervetuloa joukkoon!

First of all: Wow!

Huhu.. kova veto toi -40 kiloa, vaikka olisitkin saanut muutaman hassun kilon takaisin. Selvästi ainakin laihdutus on tuttua, joten.. antaudu sinäkin nyt elämäntapamuutokselle meidän muiden muassa, että kilot pysyvät poissa myös sittenkin kun laihari loppuu.

Olen seuraillut tätä ryhmää "passiivijäsenenä" jo jonkin aikaa ja ajattelin nyt vihdoin liittyä mukaan keskusteluun, jos joukkoon vaan vielä mahtuu!

Olen siis 25-vuotias eikä tämä painonpudotusprojekti mullekaan ole ihan ensimmäinen laatuaan vaan alkaa mennä lähinnä sinne harrastus-kategoriaan.. Pari vuotta sitten palaset loksahti vihdoin oikein kunnolla paikoilleen ja onnistuin pudottamaan yli 15 kiloa, mikä tarkoitti itselleni jo varsin hoikkaa olemusta ja elämäntavat oli muutenkin pitkään kohdallaan. Viime syksynä jotain kuitenkin tapahtui (luulin olevani karhu ja aloin valmistautumaan talvihorrokseen?), ja keräsin puolet tuosta pudotetusta painosta tiukasta takaisin navan seudulle

Onneksi nyt ei sentään tarvitse ihan nollasta lähteä liikkeelle, vaan tiedän jo mikä itselleni toimii (=Kiloklubi) ja painonpudotus tulee aikalailla selkärangasta. Ainoa mikä todella tökkii, tai on ainakin aiheuttanut alkukankeutta, on uutuuden viehätyksen ja innostuksen puuttuminen. Juuri sen takia ajattelin, että tästä ryhmästä voisi olla apua yhteisen tsemppauksen muodossa!

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!

Satakieli ja Miss.Piggy, tervetuloa!

Onpas täällä nuoresta iästä huolimatta kokeneita painonpudottajia. Satakielen -40 kg on kyllä hurja muutos, siinä on mennyt vaatekaappi uusiksi enemmän kuin kerran ja varmaan jääkaappikin alkanut näyttää toisenlaiselta.

Eilen mietin sellaista, että miten paljon ruokavalintoihin vaikuttaa se, mikä on tyrkyllä ja helppoa. Olin syönyt koko päivän vähän miten sattuu ja illalla oli sitten aika nälkä – halusin ruokaa suunnilleen heti. Olin kauppakeskuksessa jo melkein astumassa Hesen ovesta sisään, mutta sitten muistin Alepan punnitussalaatin (omavaintaiset salaattiainekset pahvikulhoon, hinta painon mukaan) ja totesin, että saan sen ihan yhtä nopeasti kuin hampurilaisen ja että se on vähintään yhtä oikea ateria. Ja parempi mieli tuli.

Joo minullakin on sama olo tullut ruuan suhteen: se mikä on helppoa on myös käytännössä se mitä syö. Sen takia ei meillä yleensä kotona ole mitään hyvää, tai jos avokki jotain haluaa itselleen ostaa niin ostaa jotain sellaista mikä ei minulle maistu niin se ei katoa kaapeista . Ja olen ottanut tavaksi että kaapista löytyy mahdollisimman usein valmiiksi tehty ruoka + kasviksia ruuan kanssa. Se on kyllä itselle iso tekijä siinä että painoa on vähän lähtenytkin eikä tule tehtyä niin lyhytnäköisiä valintoja.

Minä olen nyt alkuvuodesta lukenut useammankin Patrik Borgin laihtumista käsittelevän kirjan ja suosittelen! Tänään lainasin Teemu Ollikaisen Syö mitä mielesi tekee. Ollikainen työskentelee siis psykologina ihmisten kanssa, joilla on ongelmia syömisessä. Todella mielenkiintoinen ja hyvä tämäkin! Uskon nimittäin vakaasti, että oma ylipainoni on seurausta:
a) huonoihin rutiineihin jumittumisesta
b) vaikeudesta suhtautua neutraalisti ruokaan ja omaan kehoon.
Rutiinejakin on hankalaa opetella, mutta tuo ajatusmaailman muuttaminen on vielä vaikeampaa. Varmaan juuri vaikuttaa tuo ylipainoisen identiteetti ja vääristynyt käsitys siitä, mikä on riittävän hyvää syömistä, kuinka paljon kannattaa syödä herkkuja yms.

Hei ja tervetuloa uusille, kivaa kun porukka kasvaa .