Miten teille muille menee? Itselläni kulunut viikko on ollut tosi huono ja motivaatio taas pohjassa.

Laihtumisesta on ollut vähä sivuseikka, kun reilu viikko sitte sain uudet polvet joten toipilaana olen. Ruokahalu on ollut vähäinen toistaiseksi. 

Tulirumpu, se on ihan ymmärrettävää, että laihtuminen on ihan sivuseikka tuossa tilanteessa. Oletko siis saanut ihan polviproteesin? 

Itselläni tänään hieman parempi mieli kuin toissapäivänä. Toissapäivänä olin allapäin, kun ortopedi vihjasi, että edessä saattaa olla iso leikkaus. Nilkka siis ollut noin vuoden päivät nyt tosi kipeä, ja kivut alkavat olla helvetilliset. Tiedossa on kyllä ollut aina siitä asti kun jalka murtui reilu 10 vuotta sitten, että tarttis laihduttaa. Ei ole vain onnistunut. Pari kertaa päässyt 90 kilon tuntumaan, mutta nyt olen taas reilussa 100 kilossa. Perjantaina punnituspäivänä vaaka näytti 103 ja rapiat, mutta tänään taas 101,5. 

Toinen iso syy siihen, että olen paremmalla tuulella on se, että kävin hiihtämässä. Suht pitkän lenkin tein, 12 km kuntoradalla. Ja nilkka tykkää hiihdosta. Tai no, on ainakin aiemmin tykännyt. Pelkään, että minulle tullaan ehdottamaan nilkan jäykistämistä. Silloin ei enää varmaan pääse hiihtämään eikä lasettelemaan. Suuri osa pilatesliikkeistäkin ei enää onnistuisi. Sitä en todellakaan haluaisi. Ajatus saa itkun partaalle, mutta eiväthän nämä kivutkaan mitään herkkua ole. Nilkkaproteesi taitaa olla toinen vaihtoehto, mutta en tiedä mitä liikuntaa silläkään pystyy tekemään.

Kyllä minua kovasti harmittaa kaikista mahdollisista syistä, etten ole onnistunut painonpudotuksessa. Pitää katsoa mitä jalkaspesialisiti-ortopedi sanoo ensi viikolla. Toivottavasti aloitetaan piikillä yms konservatiivisella hoidolla. Voisin sitten muutamien vuosien kuluttua harkita nilkkaproteesia. Mietityttää myös missä järjestyksessä aletaan sitten korjaamaan, kun tiedossa on että jollain aikavälillä myös saman jalan lonkka pitää vaihtaa. Molempia ei varmaan samaan aikaan voi leikata.... 😉

Muksuliina, ihan tekonivelet molempiin polviin kerralla. Kovvoo hommoo..
Nilkat taitaakin olla vielä mutkikkaammat, mutta onneksi uusia keinoja keksitään. 

Hui hurjaa. Miten on edes mahdollista laittaa tekonivelet molempiin jalkoihin samanaikaisesti? Kuinka pian leikkauksen jälkeen  pääsi nousemaan, ja miten se onnistui? Millainen kuntoutus tuohon kuuluu?

Huomenta
Tuplaleikkaukset tuntuvat yleistyvän, jos molemmat ovat yhtä huonossa kunnossa. Lyhentäähän ne jonojakin. Pitää olla suht hyväkuntoinen ja "sopivan" ikäinen.
Leikkaus kesti pari tuntia selkäydinpuudutuksessa, muutama tunti siitä kävelytelineen kanssa vessaan. Fyssari kävi pari kertaa päivässä, kävelyä keppien kanssa pitää treenata heti. Olin 2 vrk, meinasivat kyllä pistää jo yhden yön jälkeen kotiin mutta en suostunut. 
Kuntoutus on kova homma, mutta menee samalla molemmat. 
Liikkumisen vaikeus vähän yllätti, samoin kiristävät hakaset ja turvotus eli yöllä on vaikea saada nukuttua. Odotan, että hakasten poisto auttaa. 

Piti oikein googlata tuosta polven tekonivelleikkauksesta ja siitä kuntoutumisesta. En kyllä edelleenkään ymmärrä miten selviää molempien jalkojen samanaikaisestia leikkauksesta. Tuntuu käsittämättömältä. Täytyy olla aika kivuliasta ja hankalaa. Eikö ole myös niin, ettei alussa oikein saisi varata leikatulle jalalla, niin miten pystyy liikkumaan? 

Toisaalta voisin ihan hyvin ymmärtää, että oikeastaan myöhemmin kuntoutusvaiheessa on ihan hyvä, että voi kuntouttaa molemmat jalat samanaikaisesti. Potilaan kannalta kuntoutusaika tuolla menetelmällä ikään kuin puolittuu eikä ole riskiä, että toisella jalalla alkaa kompensoimaan.

Tosi paljon tsemppiä sinulle Tulis, ja kerro mielellään miten kuntoutus etenee.

En sitten ollutkaan poissa kauan... Paino vähän tippui, mutta en ollut tyytyväinen. Tarviin täältä keventäjista paljon vielä apua. Myös teistä...

Kuullostaa kyllä hurjalta, että leikataan molemmat polvet yhtaikaa. Mutta hyvähän se on! Tsemppiä ihan hurjasti siihen operaatioon. Mutta varmasti ajatus siitä, että vaikeudet helpottaa ja liikkuminen parantuu paljon sen leikkauksen myötä, niin antaa voimaa.

Itselläni on vaikeaa kyllä se, että äitini on hyvin sairas ja huoli hänestä on kova. Yritän kuitenkin pitää huolta omasta syömisistäni. Asutaan 200km päästä toisistamme, joten niin vain en lähde häntä katsomaan. Nyt on vkl, kun pääsen menemään. Siellä syömiset menee niin kuin menee, mutta kyse on kuitenkin vain muutamasta päivästä.

Täällä jälleen 😊
Viime viikolla aloittelin kuntosalin ja kaikki meni ihan hyvin, mutta nyt Prakas selkä 😥
Täällä nyt maataan sängyssä ja odotellaan et pääsis lääkärille.

syömiset aloittelin eilen, siis meikkaamaan jälleen ruokapäiväkirjaan. onneksi ei ollut tullut kuin alle 3 kg takaisin ja tästä lähdetään eteenpäin. Matka on pitkä, mutta päivä kerrallaan 😁

Kiva, että täällä taas jengi pyörii. Tervetuloa takaisin!

Tänä aamuna myönteinen yllätys kun vaaka näytti alle 100 kg. Piti oikein hieraista silmiä!