nyyti, meidän olisi tarkoitus juhlistaa uutta vuotta isolla kaveriporukalla. Sinänsä kivaa, mutta tällä hetkellä oma juhlafiilis on kateissa. Taidankin juoda parin kuoharilasillisen lisäksi vettä ja lightlimua. En halua viettää lepopäivääni myrkytystilassa krapulassa... eli taitaa olla nykyään niin, että treenit ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin illanvietot, vaikka ei usein käydäkään ulkona enää.

Tehtiin äsken itse hampurilaisia lihasta, mikä tuli suoraan tilalta. Olipas muuten hyvää!

Minä olen syönyt valkosipulihärkää päivälliseksi, ja Aino jäätelökakkua otan illalla. Ulkoroihut palaa kuistin edessä, Zero colaa menee, espresssoa illalla. Puolen tunnin treenin 30 tuuman tangolla sopivin painoin teen, keskustaan en mene. Minäkin muistelen viime vuotta, about 200 kirjaa, mitä olen lukenut, kuntoilujakin, vaikka mitään muuta päiväkirjaa en ole pitänyt kuin blogia loppupuolen vuotta. Ne kertovat laihdutuksesta, karppauksesta, kuntoilusta, sokeritaudin pelosta, 2 tyypin diabeeteksestä ja sen paranemisesta. Joskus opiskelsta, työstä, näistä lopulta kivoista asioista. Suurimmalle osalle murehista pitää tehdä niin, että ne potkaisee ulos kuin kutsumattoman vieraan, ainakin tänään, kuten on ollut pyrkimyksenäni pitkin männävuotta, niin aion tehdä tulevanakin vuonna.

Mulla taas on yhtä juhlaa sekä tämä päivä että huominen
Kävin aamupäivällä hevoseni kanssa maneesilla, ja piiiitkästä aikaa pääsin itse pärtsäilemään pojan kanssa niin iloisesti kuin molempia sattui huvittamaan tarvitsematta varoa huonoja pohjia Huomenna sitten juhlitaan yhteisen kumppanuutemme 5-vuotispäivää niin että molemmat saa mieleistään ruokaa ja sään salliessa rentouttavaa maastoilua

Nyt on punajuuripaistos uunissa, sen lisäksi iltaruuaksi pakasteesta viimeisiä jouluruokia ja mahdollisesti vähän viiniä tms. Päiväkahvin kanssa meni jo tummasuklaajäätelöä, mutta vain sen verran, ettei olo ratkaisevasti huonone... Siedän muuten paremmin viiniä kuin pipareita, suklaata tai jäätelöä.

Mulla sama uudenvuoden lupaus kuin Themalla. En ole aikaisemmin tehnyt lupaiksia, mutta kun tämän vuoden tammikuussa pitkäjänteinen laihdutus ja kunnonkohennus lähti satunnaisesta impulssista liikkeelle yllttävän hyvillä tuloksilla, niin nyt sitten vois luvata sitä samaa yritystä jatkossakin

tiistaina, 31. joulukuuta 2013 klo 19:30 Zardi kirjoitti::
Siedän muuten paremmin viiniä kuin pipareita, suklaata tai jäätelöä.

Viinihän ei sisällä sokeria, toisin kuin muut mainitut.

Tein vielä ylimääräisen kahvakuulaharjoituksen illalla myöhään, kun telkusta alettiin ottamaan vastaanuuttavuotta. Sillä seurauksella, että vartalolta oli aamulla hävinnyt pari senttiä. Uusi herjoitusväline, 30 tuuman tanko siihen kuitenkin pääsyyllinen, tuntuu kyljissä ja etenkin selässä. Hauiksiahan siinä luulisi lähinnä harjoittavan, kun tangolla hauiskääntöjä tekee, mutta on se monipuolinen harjoitus. Hengitykseen vain pitää kiinnittää huomiota, vetää syvään henkeä ennen suoritusta, ja ulos kun laskee painoja. Mulla tahto ensin hengitys vinkua, huonolla hengityksellä väsyy myös nopeammin.

Katsoin sitten uudenvuoden ilotulitusta ulkona. Tämä on kaupunkia, mutta pelästynyt rusaakko kiiti huippuvauhtia pakoon valo- ja paukkujahtia. Syödystä jäätelöstä huolimatta paino oli laskenut vähän, ja vartalo kaposempi. Valvomisen takia heräsin vähän myöhemmin ja jätin yhden ruokailun väliin, lounas korvautui Fittnes-muroilla.

Hyvää uutta vuotta kaikille!
Mulla meni vuoden viimeiset pari viikkoa aika pitkälti löhöillessä ja herkutellessa. Pari pientä juoksulenkkiä tein ja tapaninpäivänä tein tapout-treenin. Sekin meni ihan penkin alle, kun oli aivan veto poissa. Seuraavana aamuna olikin sitten kurkku kipeä, että siksi ei oikein luistanut. Sen kummempaa flunssaa ei kuitenkaan onneksi tullut päälle. Sen yhden päivän oli vähän vetämätön olo. Joulusuklaita on tullut syötyä, mutta ei älyttömästi ollenkaan. Enemmän on ehkä mennyt juustoja ja viiniä - ja pähkinöitä, mut nehän on vaan hyväksi

Sen verran tuli kuitenkin löysäiltyä, et uuden vuoden alettua on taas motivaatio korkeella petrata sekä syömisiä että liikkumisia. Tapout alko taas ja juoksemassakin yritän silloin täillöin käydä.

Mun tekis kauheesti mieli osallistua paikallisen juoksukoulun toimintaan. Lähinnä siksi, että sais juosta porukassa ja että tulis tehtyä niitä intervalleja ja tekniikkaharjotuksia tehokkaammin. Toisaalta kuitenkin tiedän, että siitä tulee taas stressiä kun pitää olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa ja sit on vielä ne koiran lenkitykset sen treenin lisäksi. Ehkä mun pitää edelleen jättää se pois ohjelmasta... Muutenkin tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken ja aina on huono omatunto, ettei ehdi olemaan tarpeeksi lasten kanssa, ja koirakin tylsistyy, ja koti repsottaa, ja miehellekin haluais antaa aikaa, omasta itestä puhumattakaan... Mitenhän tän kuvion sais toimimaan? Oisko jossain sellasta "näin aikataulutat elämäsi" -kurssia?

Mulle itselleni paras keino kaikenlaiseen ajan riittämättämyyteen ja kiireeseen on ollut se, että teen vain asioita, jotka koen itse itselleni hyödyllisiksi, joista nautin ja jotka ovat välttämättömiä. Jos mulla on ollut 14 tunnin työvuoro ja päälle treenit, niin ei pyykinpesu, pölyjen pyyhkiminen, kirjastokirjojen palautus tai tiskaaminen ole välttämätöntä. Pyykit, pölyt ja tiskit voi hoitaa myöhemminkin ja kirjastokirjoista voi jatkaa laina-aikaa. On hyvin vähän asioita, joita on pakko hoitaa vastoin omaa tahtoa ja todella paljon asioita, joiden suhteen ajankäyttöä voi optimoida. Ei ole pakko käydä kolmea kertaa viikossa ruokakaupassa jos ei halua, eikä mennä serkunkumminkaiman nimipäiville, jos haluaisi olla sen ajan jossain muualla. Lisäksi mä olen luopunut esimerkiksi telkkarista ja monesta muustakin vastaavasta asiasta.

Arkipäivinä on pakko tehdä tiettyjä arkiasioita, mutta monia välttämättömiä juttuja helpottaa, kun optimoi vähän ajankäyttöään. Mulla pörähtää esimerkiksi se pesukone usein ajastimen avulla käyntiin silloin, kun nukun vielä ja heräilen ja teen aamutoimet ohjelman vielä pyöriessä ja kun olen valmis, pyykitkin ovat valmiit. Aikaa pyykkäämiseen ei mene aamulla tällöin sekuntiakaan, mutta homma tulee silti hoidetuksi.

Älyttömästi näyttäisi salilla olevan taas kaikkia uudenvuodenlupaajia. Myös ennen joulua oli jostain syystä vähän ruuhkaa.

Nyt on ihan tarpeeksi syöty jouluruokia, ja on tuntunut oikein hyvältä siirtyä vähäkalorisempaan ja terveellisempään ruokaan. Valitettavasti vaan joudun käden takia käyttämään kortisonia ja se kyllä tulee taas näkymään vyötärönympäryksessä, vaikka syöminen oliskin kohdallaan.

Sain eilisestä fysioterapiasta suurta helpotusta kipujen kanssa, kun olkapään käsittely, hermovenytykset, ultraus ja kineesioteippaus osuivat ihan kohdalleen. Mutta perjantaina kuitenkin työterveyslääkäri saa päättää olisko syytä röntgenlähetteeseen tai kunnallisen puolen erikoislääkärille. Kokonaisuudessaan tämä ei selity tulehduksella, koska kortisonin vaste ei ole sitä luokkaa kuin aikaisemmissa tulehduksissa, enkä halua sitä turhaan käyttää.

lurima, mullakin stressi tulee liiasta aikataulutuksesta. Mulla työ on sen verran epäsäännöllistä, että sen takia joutuu joka tapauksessa järjestelemään omat tekemisensä päivä kerrallaan, joten ei kyllä yhtään kiinnosta sitoutua mihinkään ryhmäliikuntaan yhtä viikottaista tuntia enempää. Fysioterapia-ajan kanssa on jo ihan tarpeeksi säätämistä ja juoksukelien huonontuessa otan vain yhden kerran spinningiä viikonloppuna.

vieras, tuon tyyppinen opitimointi saattaa sopivalla luonteella toimia siinä tapauksessa ettei ole lapsia eikä hevosta. Ajastin ei niiden kanssa toimi

Meidän salilla samoin kuin ryhmäliikunnoissa on täyttä. Yksi päivä olisin mennyt tanssilliselle tunnille, kun en työaikataulujen takia ikinä pääse niihin. Noh, lomalaisena olin paikalla 20 min etukäteen, mutta tunti oli täynnä. Kävin aikamoisen pään sisäisen keskustelun itseni kanssa ja menin toiselle tunnille. Oman asenteeni takia en osannut yhtään nauttia siitä tunnista. Olin niin psyykannut itseni tuohon tanssillisen tunnin meininkiin.

Käytiin aamulla pelaamassa tunti sulkapalloa. Ihana aamun aloitus! Sitten ikävämpää: mä kriiseilen painoni takia. 2 kg lisää. Ainoa lohtu on että ainakin hauikset ovat saaneet lisää lihasta ja ehkä jokin muukin lihas siis. Ikävää tässä on se, että myös sitä läskiä tai turvotusta tai mitä se ikinä sitten onkaan on myös tullut. Kunpa siitä ekstrasta pääsisi eroon pian, että olisi mukavampi olla omissa nahoissaan. Ja kyllä, yritän olla tuijottamatta sitä vaa'an lukemaa liikaa, mutta se on niin tapa.

Kyllä toi mulla toimi silloinkin, kun mulla oli kaksi isoa koiraa ja hevonen.