Mä olen vain käyttänyt nettiä (tai näitä foorumeita) laiskasti, lomaa on ollut vain näiden arkipyhien verran, ja sekin on ollut lomaa töistä muttei treeneistä. Jouluviikon aikataulu meni treenien osalta uusiksi sen jälkeen, kun viimeksi kirjoittelin, ja pääsinkin sitten aattona treenaamaan veljen kanssa pienelle salille kotipaikkakunnalla. Oli kiva tapa viettää hetki aattoillasta salilla, kun ihan kaksistaan saatiin rauhassa treenata. Sain veljen myös kuvaamaan mun kyykky- ja penkkitekniikoita videolle, joten sikälikin oli hyödyllistä ja kivaa. Tapaninpäivänä pääsin kotisalille. Eilen aloitin uuden vuoden treenaamalla ja siitä menin suoraan hierottavaksi, ihan jees.

Jos en olisi syksyllä sairastanut sitä ärsyttävää ja pitkään kestänyttä flunssaa, olisin tehnyt tämän 14-viikkoisen voimapainotteisen ohjelman jo läpi. Jouduin käytännössä aloittamaan sen alusta silloin flunssan jälkeen ja nyt olen vihdoin päässyt ohjelmassa pidemmälle kuin sitä flunssaa edeltävälle viikolle sarjapainoissa. Tän vuoden tavoitteet liikuntaan liittyen on, että saisin tuon ohjelman nyt vedettyä läpi ja saisin voimaa kehitettyä. Kyykyssä haluan, että 1RM on yli 100 kg, maastavedossa about pari kertaa oman painon verran eli jonnekin päälle 120 kg ja surkeasti edelleen sujuvassa penkkipunnerruksessa pitäisi edes päästä nelosella alkavasta luvusta vitosten puolelle. Mä kyllä haluaisin saavuttaa nämä tässä vuoden alkupuolella enkä vasta joulukuussa. Yhtenä tavoitteena on miettiä, haluaisinko oikeesti olla hyvä ja panostaa paljon voimailupuolelle, vaiko kiinnostaisiko mua kuitenkin enemmän fysiikkalajit ja niissä mahdollisesti kilpaileminen joskus vuosien päästä... Vai kiinnostaako mitkään kilpailemiset missään. Onneksi näitä ei tarvii yhdessä hetkessä päättää. Haluan vain mm. kaiken.

Mulla on tullut nyt taukoa salilla käynnistä. Mulla kuoli äiti 31.12 illalla. Äiti sairastui 8 vuotta sitten syöpään. Äiti joutui maanantaina sairaalaan munuaiset lakkasi toimimasta. Kerettiin käydä katsomassa äitiä sairaalassa ( oli tajuttomana ) ennen kuin kuoli keskiviikkona.
Tarkotus olis jatkaa kuntosalilla käyntiä kunhan tässä kerkiää ja saa motivoitua itsensä sinne salille.

Voi Ape, nyt on varmaan päällimmäisenä mielessä ihan muut asiat kuin treenaaminen. Osanotto suruun.

Mar-ka, on mullakin noihin mun mainitsemiin vielä matkaa, jos ei nyt valovuosia niin kumminkin monen monta toistoa. Omasta edistymisestä kuuluukin olla iloinen, eikä pidä liikaa verrata toisiin. Hommasta menee maku, jos otsa kurtussa vertailee omia tuloksia muiden tuloksiin, kun jokainen kuitenkin kehittyy hiukan eri tavalla, vaikka söisi ja treenaisi samalla tavalla. Muuttujia on niin paljon.

Oon tehnyt kevyillä viikoilla yleensä ihan samoina päivinä treenit kuin normaalistikin. Jos on tuntunut siltä, että on tarvinnut enemmänkin lepoa, olen pitänyt enemmän välipäiviä. Hiukan fiiliksen mukaan siis. Siihen keventelyyn ei liene mitään yhtä oikeaa tapaa, pitää hiukan kokeilla, mikä itelle tuntuu parhaiten sopivan.

Osanotto Apelle. Treenata ehtii muulloinkin.

Tärkeintähän kevyellä viikolla on se, että kroppa pääsee palautumaan ennen seuraavaa kovasti kuormittavaa treenijaksoa. Jotkut tekevät kevyet viikot vain intensiteettiä keventäen, toiset tykkäävät vähentää volyymista ja jotkut vaihtavat kyykyt prässiin ja leuanvedot ylätaljaan ja huolehtivat näin hermoston palautumisesta. Suurin osa taitaa käyttää jonkinlaista näiden yhdistelmää ja lopputuloksena on se, että kova treeni muuttuu muutaman päivän ajaksi lähinnä satujumpaksi ja kuormitus vähenee, mutta palautuminen pysyy aktiivisena.

Osanotot Apelle hänen äitinsä kuoleman johdosta, kuten hän muistaakseni esitti minulle aikoinaan 31.01.2014 tapahtuneen isäni kuoleman johdasta, oma äitini nääntyi pois 07.08 myös viime vuotta.

En ole lopettanut treenejä, mutta mut löytää, tai löydän itseni, paremmin lukutoukista, kun olen opiskelijan ikeessä, toisen maisterintutkintoni parissa.

Tauko on hyväksi surun hetkellä fyysisistä harjoituksista, mutta on hyvä jatkaa myös omaa elämää, ja unohtaa joksikin aikaa murhe, koska tämänkaltainen suru ei lähde puolessa vuodessa tai vuodessa, se täytyy hyväksyä itseä kohtaan tapahtuneena pysyvänä menetyksenä.

Huomenta
Minulla ihan sama ongelma. Kävin marraskuussa tuossa inbody-mittauksessa ja vaikka en ole kiloissa mitattuna ylipainoinen, olen silti lihava sisäänpäin. Eniten tässä hirvittää terveysvaikutukset. Liityin sen mittauksen jälkeen kiloklubiin mutta en ole kirjoitellut aiemmin mitään.
Minusta viisikymppisestä ei ikinä saa tehtyä "viisi kertaa viikossa aamuviideltä räntäsateessa salille palautusjuoma kassissa hölskyen" -tyyppiä. Toki tajuan, että lihasmassan kasvattamiseksi on tehtävä työtä, mutta suosin mieluummin kotijumppaa ja hyötyliikuntaa. Siksi minuakaan ei ole napanneet nuo vieras-:n ehdottamat ketjut, joissa keskustellaan kreatiineista ja alaniineista (ei pidä vetää hernettä nivusiin - kaikki kunnia heille, mutta se ei vaan ole minun juttuni).
Joten jos kelpaan ihan tällaisena tavallisena minuna, niin mukana ollaan.

No huomenta vain sinullekin Hinkkiina64.

Tervetuloa mukaan. Terveysvaikutuksista olen itsekin huolissani, enkä ole yhtään kiinnostunut keräämään kroppaani rasvaa lihaksen tilalle...

Oletko kertonut projektistasi lähipiirille? Perhe tietysti meillä tietää ja mies on jopa samoilla jäljillä. Yhdelle kaverilleni kerroin ja hän tokaisi ykskantaan: "Mistä säkin muka laihdutat?" Perin kannustavaa.

Aiotko mennä uudelleen mittaukseen tänä vuonna? Minä ajattelin käydä juhannuksen tienoilla, jolloin tulee puoli vuotta edellisestä mittauksesta. Olisi ihan kiva tietää, onko suunta edes oikea

En ole edes yrittänyt kertoa kenellekkään. Saisin varmasti samanlaisia kommentteja kuin sinäkin kaveriltasi, kun päälle ei tosiaan nämä läskit paljoa näy.
Se henkilö, joka minulle teki tuon mittauksen, kertoi että heillä oli käynyt eräs vanhempi nainen mittauksessa. Painoa oli 48 kiloa ja rasvaprosentti täsmälleen sama! Melkein puolet naisen painosta oli siis rasvaa vaikka kilojen mukaan katsottuna hän oli melkein alipainoinen. Jotenkin tuntuu, että ihmiset ei oikein tiedosta (tai halua ajatella) tätä rasvaprosentti-asiaa. Tuijotetaan vain vaakaa ja peiliä, jotka ei välttämättä kerro totuutta ollenkaan.
Minä olin ajatellut, että menen vasta vuoden päästä, eli siis tämän vuoden marraskuussa uudestaan mittariin. Mutta katsotaan nyt. Jos mittanauha alkaa näyttää että vyötäröllä tapahtuu jotakin oikein kunnolla, niin saatanpa mennä aikaisemminkin.
Osallistuitko mihinkään uudenvuodenlupauksiin tai -haasteisiin? Minä olen perinteisellä tipattomalla tammikuulla. Meinasin osallistua tuohon 100 päivää ilman viinaa -haasteeseenkin, mutta ihan vielä en ole päättänyt jatkanko niin pitkään. Kunhan katson sitten loppukuusta vieläkö on motivaatiota jatkaa.