torstaina, 16. toukokuuta 2013 klo 12:25 nyyti91 kirjoitti::
Tervetuloa Zenya!
Tiedän tuon tunteen, kun saa ottaa isompia painoja, se on mahtavaa. Mulla menee esim. just hauiskäännöissä nykyään painona 7-8 kiloa, kun lähtöpaino viime elokuussa oli 3kg. Ja kyllä se ehkä jossain näkyykin, tosin tietysti näkyisi paremmin jos olisi pienempi rasvakerros lihasten päällä.

Tuli tästä Iuriman pullakommentista mieleen, mikä teidän suhde herkkuihin on? Siis syökö täällä kaikki superterveellisesti eikä ikinä mitään makeaa tms, vai onko teille normaalia välillä syödä herkkuja?

Kiitos Nyyti91 ja muut tervetulotoivotuksista Mulla on vähän sama juttu, että varmaan olis ihan hyvät lihakset mutta kun ne ei näy tuolta rasvan alta. Tosin tänään taas tuntui että pikkuisen alkaa se selluliitti kiinteytyä. Ehkäpä tuolta joskus tulee vielä vatsalihaksiakin vähän esiin, hope so!

Mitä tulee noihin herkkuihin, niin mulla on tällä hetkellä aika tiukka nounou niiden kanssa. Johtuen siitä, että ennen ku aloitin laihduttamaan, söin kaikenlaisia herkkuja JOKA päivä. Enkä ihan vähää. Varmaan puolet mun päivän kalorimäärästä koostui jäätelöstä, sipseistä, suklaasta jne... joten, kun aloitin laihdutuksen, halusin lopettaa hetkeksi kokonaan kaikkien herkkujen syönnin, koska tiesin että jos sallisin itselleni vähän niin hetken päästä mopo lähtis taas käsistä. Mutta ideana mulla on, että kun saavutan 59 kiloa niin voin alkaa pitää herkkupäivän silloin tällöin, ehkä 2-4 kertaa kuussa. Ja on mulla sellainen poikkeussääntö olemassa, että jos on joku juhla esim. äitienpäivä, tai jos ollaan kylässä ja joku tarjoaa niin silloin saa vähän ottaa, koska olisi "epäkohteliasta" kieltäytyä. Eli vähän pitää kuitenkin joustaa, muuten menee maku koko hommasta.

Ja hei, tervetuloa muutkin uudet tulokkaat!

Thema, huomasin tuolta muualta että harrastat agilityä. Mikä paimenkoira sulla on? Minulla onpi schipperke ja mudi.

Ei ole paimenkoiraa vaan jackrussellinterrieri. Ikäähän koiralla on vasta 1v 2kk eli ihan pikkupoika tuo vielä on. Kovin innokas se on tuohon hommaan ja vauhtiakin riittää.

No se oli se, joka sinulle oli siellä toisessa ketjussa (55kg:n tavoittelijat) vastannut, jolla oli paimenkoira. Surkea muisti! Me lähdettiin tuon mun mutiaisen kanssa melkein heti kun se tuli kisaikään, kävin ekoissa mahdollisissa kisoissa sen mittauttamassa ja parin viikon päästä siitä startattiin. Sitten tulikin vähän sairaslomaa ja piti yhdet seuraavat kisat perua, mutta nyt viime viikonloppuna päästiin kahden kuukauden tauon jälkeen skabailemaan ja pokattiinkin kaksi LUVAa. Nyt olisi ollut tulevan viikon torstaina ja lauantaina kisoja, mutta neitillä alkoi juoksu. Kurjuus.

Kiitos tervetulotoivotuksista!

torstaina, 16. toukokuuta 2013 klo 22:38 nyyti91 kirjoitti::
Mutta siis olennaisesti itsekin olen ollut sitten lukion normaalipainon ylärajoilla, enkä ole säännöllisesti liikkunut pakollisten koululiikuntojen jälkeen ennen kun nyt viime syksynä innostuin. Muutamassa kuukaudessa alko jo näkymään ja tuntumaan tuloksia, että siitä se lähtee!

Mulla on nyt siis ehkä kaksi kuukautta aktiivisempaa liikuntaa tehtynä, mutta en huomaa mitään tuloksia, ja tämä masentaa kovasti. En keksi muuta kuin sen, että kroppani ja aineenvaihduntani ovat niin jumissa toimettomuudesta, ylenmääräisestä istumisesta, kireistä lihaksista, kilpirauhasesta, planeettojen asennosta, sukkien väristä jne johtuvista syistä, ettei se vaan suostu ottamaan treeniä vastaan.

Välillä mietin että teenkö kuntotasooni nähden liikaa, mutta en mielestäni. Klubiin merkityt liikunnat viikossa kuluttavat jonkun 1000 - 1500 kcal eikä aina edes sitä. Mukana on venyttelyä, joogaa ym matalatehoista. Pitäis kelvata kropalle, mutku ei. Enemmänkään ei oikein uskalla tehdä, jos meneekin vaikka pahemmaksi.

No, ehkä en voi odottaa että kroppa heti ymmärtäisi mitä tapahtuu, kun sitä yhtäkkiä liikutetaan ekaa kertaa ikuisuuteen. Mutta ärsyttäähän se toki, kun tästä vaivannäöstä ei ole saatu palkaksi muuta kuin + 2 kg, ja tavoite ei todellakaan ole olla millään kehonrakentajan massakaudella.

Moria, 2kk on oikeesti aika lyhyt aika, itse siis aloin huomata esim reisien kiinteytymistä noin 4kk jälkeen, kasvaneita käsilihaksia vast pari kuukautta tämän jälkeen. Että älä vielä hätäänny. Mitä liikuntaa harrastat ja millasilla tehoilla?

Ei se vielä mitään jos ei näy kiinteytymistä... mutta kun ei näy minkäänlaista kunnon paranemista eikä paranemista missään muussakaan eikä esim. jumeista johtuvat päänsäryt ole vähentyneet yhtään. Ainut lohtu on se ettei vyötärön tai lantion ympärysmitta ole sentään kasvanut vaikka paino onkin, toivon sen siis olevan lihasten itseensä imaisemaa nestettä tai ainakin jotain muuta kuin läskiä.

Liikuntatavoitteena olisi 2 kuntosalikertaa viikossa (matkat kävellen yhteensä tunti, tulee peruskuntoa ja aerobista), siihen 1-2 lyhyttä hölkkäilyä (20-40 min, kävelyä välissä kun kunto ei kestä) ja sitten 1 method putkisto -sessio (vartalon ja syvien lihasten hallintaa joka on mulla ihan surkea), sekä ainakin 1 kunnon venyttely ja joku lyhyt joogailu tai kaksi (rauhoittaa päätäkin).

Tällä viikolla on mennyt ihan plörinäksi kiireen ja jääkiekon takia kun salille ei löydy aikaa ja vasta sain kunnollisen ohjelmankin, jota vannon pyhästi alkavani noudattaa ensi viikolla. Mutta tällä viikolla tulee:

ma niska-selkä-hartiajumppa 45 min + kävely 1 h (tää oli omalle kunnolle jo aika rankka setti)
ti hölkkä 20 min + venyttely 20 min (hiiiidasta juoksua)
ke kävely 1 h (reipasta, merkkasin keskitehoiseks)
to method putkisto 1 h 15 min (korsettilihakset vieläkin muusina tämän jälkeen)
pe jooga 25 min (tämä oli kevyt venyttelevä vakiosetti)
la kävelyä 30 min (paikasta toiseen siirtymistä, suht kevyttä siis)
su tarkoituksena venytellä kunnolla jäkistä tapittaessa, varmaan 1 h ainakin

Profiilina on terveysliikkuja ja nämä kun kaikki lykkää klubiin, tulee viikolle 1400 kcal liikuntaa ja kaikki neliöt ovat vihreitä ja onnellisia. Ikävä kyllä kehoni ei ole asiasta samaa mieltä, enkä tiedä mitä tässä ensimmäisenä osaisi käydä muuttamaan. Syön suunnilleen peruskulutuksen verran, eli kalorivaje tulee liikunnasta käytännössä. Ei pitäisi olla pahaa energiavajettakaan mikä selittäisi jumista oloa.

Moria, ootko saanut edes hölkkäpätkiä pidennettyä tms? Jos oot just vasta alottanu kuntosalilla, niin tuskin oot ehtiny vielä painoja lisäämään? Musta tuntuu että alottelija usein helposti huomaamattaan lisää tehoa/ nopeutta tms.

Mun oman kokemuksen mukaan juoksu ja kuntosali on ne missä näkee kunnon kehityksen: pidempinä juoksupätkinä tai kovempana vauhtina ja siinä että jaksaa tehdä isommilla painoilla.
Ohjatuissa jumpissa tätä on vaikea huomata, kun harvoin on mitään tiettyä "mittaria" sille onko syntynyt eroa, ja ne kuitenkin tehdään yleensä niin että ne sopisi kuntotasosta riippumatta. Sen takia tykkään tehdä kuntosalilla, kun siinä näkee konkreettisesti oman kehityksen.

Tärkeää on myös se että kirjaa ylös edelliset suoritukset, kuntosalilla liikkeiden lisäksi käytetyt painot myös aina kun niitä muuttaa, että muistaa ensi kerralla mitä on tehnyt, jolloin ainakin mulla tulee helpommin lisättyä painoa "menee se 10kg:lla jos 8:llakin menee"-ajattelulla.

Jos sun ympärysmitat ei oo kasvanu, niin veikkaisin että painon nousu on just jotain nesteen kertymistä tms.

Moria, kuten nyyti91sanoi, 2 kuukautta on lyhyt aika ja jos et ole aiemmin liikkunut, voi ihan oikeasti olla mahdollista että keholla ottaa aikansa tottua tuohon muutokseen. Oletko huomannut edes mitään muutoksia siinä, miltä liikunta tuntuu? Siis ei pelkästään fyysisesti. Tarkoitan sitä, että aina kun mulla on ollut pitkä tauko liikunnassa, ja aloitan taas pitkästa aikaa, se tuntuu ekoilla kerroilla olevan yhtä tuskaa ja vääntämistä, kun joka paikkaan sattuu ja hengästyttää ja kun on niin kankeakin... sitten jonkin ajan kuluttua siitä oppiikin nauttimaan ja kuntoilun jälkeen on aivan ihana olo!

Sulla tosiaan on aika kevyttä toi liikunta, mikä on tietty hyvä terveysliikkujalle. Mietin kuitenkin, että jos saisit silloin tällöin, vaikka vain minuutin kerrallaan ihan muutaman kerran tehtyä jotain missä sun syke oikeesti nousee korkeammalle ja sitten taas rauhoitat, niin sydän sais kans treeniä ja kunto nousis?

Älä kuitenkaan luovuta - vaikka muutos olisikin hidasta, on se kuitenkin hyväksi! Jos ei ajatella edes pelkästään laihtumista, vaan sydäntä ja kaikkia sisäelimiä, kuona-aineita, lihaksia, veren laatua, keuhkoja jne jne... liikunta vaikuttaa näihin ja moneen muuhun positiivisella tavalla vaikket sitä huomaisikaan. Kärsivällisyyttä, hiljaa hyvä tulee ja kun ekan kerran huomaat tuloksia niin voi sitä onnen päivää!

Tsemppiä!

En ole oikeastaan saanut hölkkäosiakaan pidennettyä, ja uskoisin kyllä juoksevani tarpeeksi hitaasti, kun ei mun ole edes fyysisesti mahdollista juosta enää yhtään hiljempaa ja kiertäisin lenkin kävellen nopeammin. Silti syke hyppää heti 160 tai yli, ja uhataan mennä jo yli sen 85 % maksimista eikä olla todellakaan lähelläkään sitä peruskunnon kehittymisen optimaalista aluetta. Vähänkään kovemmalla vauhdilla noutaja tulee välittömästi ja sitten ei voi kuin kävellä loppulenkin. Mutta en mä pysty kunnolla lenkkeilemään edes kävellen alle 140 sykkeellä, se nousee heti kun alan liikkua. Uskoisin sen sydämen kyllä saavan tossa jo harjoitusta.

Tehoja on tästä siis tosi vaikea nostaa esim. lenkillä. Hyppynarulla kun hyppii vaikka 2 min, saa maata seuraavan vartin lattialla jalat ylhäällä, kun huippaa. Siksi suosin tuollaista kevyttä liikuntaa ja toivon, että sekin kohentaisi kuntoa. Ainakin määrällisesti liikuntaa on enemmän kuin ikinä ennen elämässäni, joten kai nyt hitto vie jotain pitäisi tapahtua?

Pakkohan tätä kai on kuitenkin jatkaa, mutta en tiedä uskallanko yrittää tehdä enempää. Ruumiinlämpö on ollut pikkuisen korkealla mutta ei kuitenkaan kuumeen puolella ja olen nukkunut poikkeuksellisen huonosti, ja jotenkin pelkään että tämä voisi tarkoittaa jopa ylirasitustilaakin. Tämänkin viikon liikunta näyttää kevyeltä, mutta kun siitä ei ole pitkä aika, kun sitä ei ollut absoluuttisesti ollenkaan, joten olenko kuitenkin lisännyt liian nopeasti?

Joka tapauksessa ensi viikolla käyn sen kaksi salikertaa ja katsoo mitä muuta sen lisäksi jaksaa tehdä. Huomenna jollenkin hölkkälenkin tapaiselle.

Kiitos kannustuksesta teille. Tämä tuntuu tosi vaikealta ja masentavalta kyllä. Mutta hirmu vastenmielistä ei liikkuminen kuitenkaan ole olllut toistaiseksi, mikä on sinänsä jo pieni ihme.