sunnuntaina, 11. elokuuta 2013 klo 16:48 simmusormus kirjoitti::
--- Ja sitten vielä erikseen tämä nuorison (johon minäkin 21v:nä kuulun) biletystyyli, että illanistujaisissa on tarjolla lähinnä vain alkoholia, karkkia ja sipsiä ja muuta helposti naposteltavaa ---

Tämä on niin ärsyttävää! En tajua miksei kotibileisiin voisi kehitellä kunnollista syömistä, kun se ei edes ole vaikeaa. Musta itestä olisi tosi noloa tarjota vaan jotain sipsiä ja poppareita jos oon varta vasten kutsunu ihmisiä kylään. Eli taidan kuulua tähän tyttöbloggari-kastiin, jolla on aina salaatit ja jotain itseleivottua pöydässä. Niinpä oonkin tottunu tarjoutumaan aina viemään jotain (jo oman erikoisruokavalionkin takia) jos oon menossa jonnekin.

Zardi, en siis henk koht koe kahvituntitarjoiluja ongelmallisena (yleensä kun tarjolla ei edes ole mitään vegaanista niin on helppo kieltäytyä ) mutta yritin vaan ilmaista miten suuri osa mun tuntemista ihmisistä käyttäytyy, ja että ymmärrän että tollasista tavoista on vaikea päästä eroon (kokemusta on kyllä).

Mua taas ei haittaa tuollaiset illanviettojen naposteltavat. Syön usein kotona hyvin ennen kuin lähden minnekään, joten en sipseihin tai karkkeihin edes kajoa. Tosin mun periaate on se, että silloin harvoin kun lähden jonnekin niin en mieti mitä juon tai kuinka paljon juon.

Olisin jo niin treenin tarpeessa! Huomenna on tikkien poisto mikä tarkoittaisi sitä että joko tiistai-iltana tai keskiviikkona voisin käydä kokeileen salia. Combatit ja juoksut jätän suosiolla loppuviikkoon tai ensi viikolle. Ensin kuitenkin pitäisi saada lenkkarit jalkaan ilman kipua. Haava näyttäisi nyt lopulta menneen kiinni. Perjantain työhön paluu oli aika tuskainen ja pari kertaa kävi mielessä ajatus, että olisi kannattanut jäädä kotiin. Nyt kuitenkin viikonlopun aikana olen pystynyt käveleen tuollaisilla löysillä kengillä normaalisti, kun jouduin viikon astuun vasemman jalan ulkosyrjällä. Jee! Ja nyt olen päässyt äidin ja iskän tarjoiluista pois joten normaali arki alkaa taas! Ihanaa! Vaikka oli ihanaa kerrankin saada nauttia omien vanhempien seurasta pidempään kuin kaksi päivää.

Kuuden viikon päästä olisi lomaa viikko ja lähtö ulkomaille kuudeksi päiväksi! Mun tavoite ennen tuota matkaa on päästä taas säännölliseen liikuntarytmiin. Ja kyllä, mä haaveilen siitä kun tiedän että viiden viikon päästä saan viereeni maailman ihanimman ihmisen ja tiedän että se tietty stressi, mitä puolen vuoden aikana on ollut ja mikä on vaikuttanut mun nukkumiseen negatiivisesti, on ohi!

sunnuntaina, 11. elokuuta 2013 klo 21:07 Thema kirjoitti::
Mua taas ei haittaa tuollaiset illanviettojen naposteltavat. Syön usein kotona hyvin ennen kuin lähden minnekään, joten en sipseihin tai karkkeihin edes kajoa. Tosin mun periaate on se, että silloin harvoin kun lähden jonnekin niin en mieti mitä juon tai kuinka paljon juon.

Niin siis tarkennuksena, että ei mustakaan juhlapäivinä lasketa kaloreita tms, mutta se vaan on niin ankeeta jos tarjolla on vaan sipsiä ja dippiä, kun pienellä vaivalla olisi voinut saada aikaan oikeesti hyvää tarjottavaa niin että se tuntuiskin juhlalta. Siis omasta mielestäni sipsit on rinnastettavissa vaikka pikanuudeleihin (=voidaan syödä hätätapauksessa jos ei ole muuta saatavilla) ja juhlaan kuuluu/kuuluisi oikeesti hyvä ruoka. Mutta joo alkaa mennä jo hieman ot jauhamiseks.

Omassa ystäväpiirissäni on useitakin, jotka eivät syö mitenkään erityisen terveellisesti, mutta ei mun mielestä aikuisten ratkaisuista tarvitse huolehtia, enkä haluakaan arvostella ystäviäni. Meillä on aika paljon muuta yhteistä, mutta onnittelevat toki laihtumisestani

Näytät elävän onnellista aikaa, Thema
Mukavaa reissua sitten kuuden viikon päästä!

Näin OT, että mun mielestä keskivertosuomalainen syö huomattavasti enemmän omalla vastuulla -tyyppisesti kuin asiaansa perehtynyt karppaaja. Ihan jo sen takia, että karppaukseen kuuluvat ne kasvikset ja ihminen oikeasti miettii syömisiään ja suunnittelee ateriansa; perustyyppi taas latoo lautaselleen kattilallisen perunaa tai ison keon riisiä, jotain lihaa (naudanjauhelihaa? eikös se ole myydyimpiä lihatuotteita?) ja ehkä pari palaa kurkkua ja puolikkaan tomaatin. Patrik Borg on väittänyt, että jos terveellisen syömisen vaatimuksina pidetään, että syö kalaa kerran viikossa ja kasviksia 400 g päivässä, niin vain 10% tai jopa vielä pienempi osa suomalaisista syö näin. Hyvin surullista.

Minustakin se on vain nimenomaan niin ankeaa, että on sipsiä yms. tarjolla eikä oikeastaan mitään. Ei siis nähty hiukkaakaan vaivaa, saman tien olisi voinut mennä porukalla Mäkkäriin. Itse iltaan se ei tietystikään vaikuta, se on ihan vain porukasta kiinni. Teen tosin juurikin niin kuin Thema eli menen paikalle hyvinsyöneenä, ihan jo senkin takia, että vaikka olenkin käytännössä abso, niin olen silti yleensä paikalle aamuyöhön asti eli saatan olla sen 8 - 10 h reissun päällä ja olen muuten myös porukasta yleensä kahden puheliaimman tyypin joukossa, vaikken tuntisi entuudestaan kuin sen itse kutsujan. Ite en järjestä ison porukan illanistujaisia, koska tunnen niin erilaisista elämäntilanteista ja kuvioista tulevia ihmisiä, ettei heidän kutsumisensa saman katon alle tuntuisi luontevalta vaan mieluummin juhlistan esim. syntymäpäiviäni kaikkien kanssa erikseen sillä tavalla, mikä on mulle ja tälle yksittäiselle kaverille luontevinta. Mutta parin kaverin kanssa illanistujaisiin (= leffa- ja konsolipelimaratoneihin) lastataan tosiaan salaatti- ja tortilla-aineksia pöytä täyteen. Nams.

Jee, onnittelut Themalle tervehtymisestä! Ihana kuulla, että koipi alkaa olla kunnossa!

Tein uuden juoksuennätyksen! Koetin taas pitää sykkeet hallinnassa, koska sykemittari suositteli 45 min ja sykkeellä 137 - 153. No, ei se ihan niin mennyt, mutta tulipa kipiteltyä 9,1 km aikaan 56 min (9,7 km/h) ja keskisykkeellä 174. Kuukausi sitten juoksin 8,3 km keskisykkeellä 185 (10,3 km/h) eli edistystä on tainnut tapahtua!!

Se vaan naurattaa aina, että ylipainosta syytetään tämän etken ravitsemussuosituksia. Ei vika niissä ole. Vika on siinä, etteivät ihmiset syö niiden mukaan.

Tajusin just että olen ilmeisesti poikkeuksellisen onnekkaassa asemassa tuttavapiirini ja työkavereideni osalta. Meillä yhteisissä juhlissa ruokailut on aina järjestetty huolella tai tilattu niihin sapuskat joltain ravintolalta. Viimeksi oli mm. tapas-tyyppisiä alkupaloja ja pääruoaksi lohta tai nautaa, kolmea erilaista salaattia, bataattilohkoja ja jotain muita höysteitä, uunituoretta leipää, kotijuustoa ja voita ja joku jälkiruoka. Joku saattaa tuoda mukanaan myös niitä sipsejä, karamelleja tms. mutta pääpaino on kyllä aina sellaisessa ruoassa, mistä saa jokainen kunnolla mahansa täyteen ja se syöminen on illan kohokohta.

Duunissa taas ei ole minkäänlaista lomapulla-synttäripulla-kahvipulla-perjantaipulla-kulttuuria. Edellisen kerran muistan meillä olleen yhteisiä karamellejä viime huhtikuussa ja silloinkin ne olivat mun ostamiani. Sitä edelliset karamellit siellä oli jouluna työnantajan puolelta tarjottuna. Toisaalta, meillä ei ole töissä myöskään yhtäkään ylipainoista eikä edes siinä rajalla olevaa henkilöä. Ja mä olen koko laitoksen ainoa nainen.

Eipä meilläkään kaveriporukassa juurikaan harrasteta tuota sipsi- ja karkkilinjaa illanvietoissa paitsi jos on kyseessä joku todella nopealla aikataululla järjestetty juttu. Ja töissä... Meilläkään ei ole notkuvia herkkupöytiä. Muissa saman alan paikoissa taas syödään pullaa tms. kuulemma joka viikko. Naisvaltainen ala siis...

Mun lapsuuden seuduilla on joskus aivan kamalaa katsoa lapsuuden kavereiden ruokailua. Ja sitten kuitenkin kun laitetaan sitä ruokaa suuhun niin samaan aikaan pohditaan, että kun ollaan niin lihavia, että pitäisi laihduttaa. Laihduttaminen tosin ei ole mahdollista, kun lapset eivät sit voi syödä samaa ruokaa (?) ja kun ei ole varaa siihen salikorttiin. Nykyään nuo jutut menee mulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Aluksi olinkin tukena ja kuuntelin ja annoin vinkkejä, mutta olen todennut nuo selitykset tekosyiksi. Mitään muutosta kun ei tapahdu. Mun mielestä kun kaikista parasta tuossa koko hommassa olisi, että lapset oppisivat syömään terveellisesti ja liikkumaan heti pienestä pitäen aktiivisesti, kun se on lapselle niin luontaista. Olipa avautuminen...

theman kirjotus vie sanat suusta.. + on ostettu joku kuntolaite pyykkitelineeks

Mietin vielä tätä ruokakulttuuriasiaa. Mä luulen, että suuruusluokkaa 95% ihmisistä valitsee ruokansa ainakin ensisijaiseti sen mukaan, mihin on tottunut, mikä maistuu hyvälle, mitä sattuu tekemään mieli, mikä on helppoa ja halpaa jne. eikä pääasiassa ravintosisällön perusteella. Sitten on pieni joukko ihmisiä, jotka näyttää tietävän jokaisen ruoka-aineen ravintainejakauman ja laskevan optimaaliset proteiini, hiilari jne. määrät joka aterialle. Mitä luulette, pitääkö paikkansa?

Yli puolelle maailman ihmisistä pääravintoaine on riisi. Ei niillä ole varaa tai mahdollisuutta edes miettiä, että mikä maistuisi hyvältä tai mitä tekisi mieli.

Länsimaiset ihmiset sen sijaan voivat syyttää ainoastaan itseään siitä, jos syövät itsensä sairaiksi. Ei se olw tietämättömyydestä tai tiedon puutteesta kiinni, vaan vain omista valinnoista ja piittaamattomuudesta.