Tekis kovasti mieli salille. Jalka- ja vatsatreenejä ainakin vois tehdä ärsyttämättä kättä. Ehkä kyykytkään ei olis niitä pahimpia, ainakaan sen pehmusteen kanssa, jonka tankoon saa tarrakiinnityksellä.

Kyllä tuntui hienolta päästä illalla juoksemaan, vaikka joutui menemään asvaltilla vain muutaman kilometrin lenkin.

vieras, oletko hyvin selvinnyt kykkäämisestä ilman suonikohjuja ja vatsatyriä?

vieras-, eipä mikään noista mainitsemistasi asioista kuulu minunkaan arkiseen ja normaaliin ruokavalioon. Alkoholia tulee nautittua hyvinkin harvakseltaan ja mitään ns. saunakaljoja meillä ei ole käytössä. Viikonloppuna kotiuduttiin juhlista puolilta öin, kun kumpaakaan meistä ei huvittanut lähteä muualle kuin omaan sänkyyn nukkumaan.

Lueskelin eilen muuten Sara La Fountainin Healthy Kitchen -kirjaa ja koukutuin ja mun on pakko saada se! Ihania reseptejä ja ihanan näköiset sivut! Suosittelen!

Sain yllättävää palautetta viikonlopun aikana. Yksissä treeneissä mun kehonhallintaa ja liikkuvuutta kehuttiin ja sit mun haba on kuulemma kasvanut! Itsestä tuntuu, että kropassa ei tapahdu muutosta, mutta kyllä sitä kai sitten kuitenkin tapahtuu. Kävin lauantaina juoksemassa ja sekin sujui mukavasti.

Miksi en olisi selvinnyt?

Olen kuullut joskus myös väitteen siitä, että painonnostajilla ja voimanostajilla olisi kaikilla peräpukamia, koska vatsaontelon paineen nosto saa aikaan veren pakkautumista hanuriin ja se altistaa pukamille, mutta koskaan en ole kuullut mitään kokemusperäistä faktaa tämän asian tueksi. En ole nähnyt myöskään yksiäkään suonikohjuisia sääriä meidän omalla tappelusalilla tai tuolla punttisalilla, vaikka siellä olen paljaita koipia katsellut eräitäkin vuosia.

madpsychodoll; koita lisätä öljyjä tai hyviä rasvoja ruokavalioon

Hyvä tietää, että laskimovaivat eivät ole kovin yleisiä voimanostajilla.
Siitä vähän perhepiirissä varoiteltiin, kun perinnöllistä taipumusta suonikohjuihin olisi meillä.

Liikunta on toki paljon vaarallisempaa kuin sohvalla makoilu... ^^

Täällä menossa miksi tehdä illalla kiireessä kun voi tehdä aamulla paniikissa -tyylinen esseenkirjoitus- ja tenttiinlukurupeama, mutta ehdinpä sentään maanantaina salille. Ja tänään olisi tarkoitus joogaan.

Olen myös pitänyt tässä pari päivää ruokapäiväkirjaa ravitsemusterapiaa varten, ja ainakin omaan silmään pistää yksi asia: iltapäivän ruokailuväli venyy usein kohtuuttoman pitkäksi. Siis jos syö vaikka puolenpäivän jälkeen lounaan, sitten on luennolla/ töissä tms. ja siitä menee suoraan salille ja saunaan ja hups, kello onkin seitsemän tai kahdeksan illalla, ennen kun on seuraavan kerran ruokaa.
Käykö kellekän muulle näin? Hyviä ratkaisuehdotuksia? Tai välipalavinkkejä tms?
Periaatteessa olisi helppoa vetästä joku välipala iltapäivällä, mutta käytännössä oon usein niin liikenteessä että tuntuu etten ehdi missään välissä syömään tai varsinkaan kotiin laittamaan mitään. Ja lisäksi ei ole kiva syödä juuri ennen treeniä mitään mikä sitten painaa mahassa.

Mulla ei jää arkena vahingossakaan liian pitkiä ruokailuvälejä. Töihin otan aina mukaan proteiinipitoista evästä välipalaksi. Tällä hetkellä tuo välipala on lähes aina Skyr, koska jääkaappi on käytössä. Ennen treenejä syön kotona jonkun suht kevyen päivällisen paria tuntia ennen liikuntaa. Näin se ruoka ei paina vatsassa, mutta energiaa on riittävästi. Mulle on oikeastaan yhtä paha mennä liikkumaan täydellä vatsalla kuin liikkua täysin tyhjällä vatsalla. En yksinkertaisesti jaksa enkä pysty.

Tällaista tää tylsän työssäkäyvän arki on. Rutiineja, rutiineja... Ainakin ruokailut ja liikunnat on helppo ajoittaa. Joskus olisi kyllä ihanaa päästä heti aamusta juokseen tai salille. Onneksi on edes viikonloput aina vapaata!

Tjoo, mä ylipäätään suhtaudun vähän nihkeästi siihen, että mietitään, mitä kaikkia vammoja liikunta aiheuttaa. Eniten mua ällistyttää se, jos joku vahvasti ylipainoinen toteaa, ettei voi käydä kävelylenkillä joka päivä, koska lihakset kehittyy levossa, kävelystä tulee ylikunto ja nivelet rasittuu. Kävelyllä ne lihakset eivät kehity yhtään mihinkään suuntaan ja jos ihmisen tulisi välttää arkiaktiivisuutta ja päivittäisiä kävelylenkkejä selviytyäkseen, niin tämä meidän laji ei olisi koskaan selviytynyt vuoteen 2013 saakka. Ja jos fysiikka on siinä jamassa, että kävelylenkit käyvät ratkaisevan pahasti nivelten päälle, niin niille on tehty kävelyä suurempaa hallaa mahdollisesti jo koko ihmisen aikuisiän ajan.

Mulla on eväät duunissa ja mukana on aina sekä ihan valmiit ruoat että kunnon välipaloja. Lisäksi pidän repussa tai työtakin taskussa mukana muutamia säilyviä välipalavaihtoehtoja, joihin voi turvautua jos ei ehdi jääkaapille asti. Jos oletetaan, että söisin lounaan puoliltapäivin ja treenaisin niin, että olen kahdeksalta kotona, eli treenit olisivat noin klo 18, niin söisin jo kaksi ateriaa puolenpäivän ja klo 18 välillä.

Tähän ketjuun ei nyt ole hirveästi kerrottavaa, kun salitreenit edelleen katkolla kyyner- ja olkapään ärtymisen takia.

Pääsen kyllä usein aamupaivällä salille tai juoksemaan, mutta joskus viikonloppuna on töitä. Tänään oli viimeinen päivä sairaslomaa, mutta taloyhtiön suunnittelema pieni remppa osui tähän asuntoon juuri tälle päivälle, joten juoksemisen ajankohta ei ollut itse päätettävissäni. Hyviä vaikutuksia lenkistä tuli joka tapauksessa, mutta olo ei tunnu nyt ollenkaan niin timmiltä kuin salitreenien ollessa mukana kuvioissa.

Mulla tulee pitempiä ruokailuvälejä vain, jos unohdan tallille ajaessa tai sieltä tullessa syödä. Autoa ajaessa syön yleensä pähkinöitä ja sieltä tullessa kotona lounaan n. klo 12.30-14.30 välillä. Lounasta en oikeastaan unohda, mutta jos tallilla venyy jostain syystä pitempään, jää lounas aika olemattomaksi, ellen ole tehnyt ruokaa valmiiksi etukäteen edellisenä iltana (mitä kyllä usein teenkin). Töissä en kyllä paljon syö väsymisen takia, mutta jos työ ajoittuu aikaisempaan ajankohtaan ja menen salille vasta töiden jälkeen (kuten joskus perjantaisin) syön kyllä ennen salia esim. ruisleipää, juustoa tai rahkaa ja salaattia. Ja palkkarit salin päälle
Ja tosiaan, en kuntoile joka päivä, yleensä 4 x viikossa, joista viikonloppuna on useinkin sekä juoksu että sali. Ratsastusta tulee 4-5 kertaa viikossa, koska yhtenä päivänä hoitaja ratsastaa hevoseni ja kerran viikossa sillä on vapaa ja/tai juoksutan sen liinassa, jolloin sen selässä ei ole ratsastajaa.

Thema, tuokin on totta että liian nälkäisenä treenaamisesta ei tule mitään.

Yritän nyt joka tapauksessa tsempata tässä ruokarytmiasiassa: tajusin juuri eilen illalla niinkin itsestäänselvän asian kuin että ei ole pakko odottaa kunnes on hirmu nälkä vaan voi ehkä joskus syödä vähän niinkun ennakoivasti, jos on sopiva väli, ja tietää että sitten ei taas (esim. töissä tai seminaarissa) ehdi tai pysty. Olisihan se toki helppoa, jos olisi normaalissa päivätyössä jossa on määrätyt lounas- ja kahvitunnit, mutta kun on luentoja ja töitä miten sattuu aamukymmenen ja iltakuuden välillä, niin se vaatii vähän omaa ajattelua...

Tuli tuosta Zardin kirjoituksesta mieleen: kuinka paljon/ monta kertaa te yleensä harrastatte liikuntaa viikossa? Siis jos ei mitään työmatkakävelyitä tms. lasketa, vaan se jos menee varta vasten salille, lenkille tms.
Mun tavote on 4-6 kertaa riippuen kuinka suuri osa tästä on ns raskasta treeniä ja paljonko vaan kevyttä ulkoilua, pilatesta tms. Kuitenkin usein tuo jää noin kolmeen kertaan viikossa, mikä tuntuu hirmu vähältä, mutta jos lajivalikoima on sopiva niin kiloklubin liikuntaneliöt saa jo silläkin vihreiksi.