Mun puolesta ryhmä saa jatkua vielä pitkälle syksyyn, sillä päätin tavoitella vielä parin kilon pudotusta. Mahdollisesti vain yhden, mutta tässä on nyt jo useampaan kertaan vaaka näyttänyt lukua 62, kuten tänäänkin, ja sen saavutin NIIN helposti, että uskoisin tuon ns. biologisen normaalipainoni olevan vielä pari kiloa alhaisempi. Jatkan siis vielä pari kiloa kapeamman olemuksen tavoittelemista, mutta oikeastaan vasta 14.8., jolloin mulla on kahdet tärkeät juoksukisat ohi. Tänään 10km ja ensi lauantaina maraton. Ennen maratonia ei parane laihdutella, kun silloin pitää nimenomaan tankata.

Adele_2, maraton on kyllä sellainen suoritus, etten ymmärrä, miten siihen kukaan pystyy. Tsemppiä, toivottavasti pääset tavoittelemaasi tulokseen!

aamunkoi, kiva että senttejä on lähtenyt!

vaaka-apina, ihanan lähellä tuo sun tavoitteesi. Jos sen jouluun mennessä hiljalleen saavutat, varmaan se pysyykin poissa.

Kielo* ja Pieni karhu, tervehdys teillekin!

-Anskutti- ja Namihiiri, mitä kuuluu?



Oletteko muuten kaikki seurailleet eri mittoja pudotuksen alusta asti? Lantio, vyötärö jne. Mä en tajunnut mitata viime syksynä kuin vyötärönympäryksen ja kun se oli niin hankalaa (ja lukema suuri...), en ole sitäkään enää tehnyt.

Entä oletteko huomanneet tätä ilmiötä: Kun saavuttaa painon X, se ei heti jää pysyväksi, vaan seilaa vielä takaisin ylöspäin vähäksi aikaa. Mulla tuntuu/tuntui tulevan parin-kolmen kilon välein tällainen minijumi. Ensin ehtii hehkuttaa uutta kivaa lukemaa ja sitten joutuu tavoittelemaan sitä vielä uudestaan.

Mulla on nyt syömiset sujuneet kivasti jo reilun viikon, mutta vaa'an lukema ei ole hivahtanutkaan. No, pikkuhiljaa...

Minnis, sama kokemus painonlaskusta! Ei mikään suoraviivaisesti laskeva käyrä vaan alaspäin suuntaava siksak.

Mä mittasin melkein alussa lantion, vyötärön, rinnanympäryksen, allin, reiden ja pohkeen ja niitä seurailin niin kauan kuin mitään havaittavaa muutosta tapahtui, satunnaisesti mittaan edelleen. Kannatti mitata jo silloin kun lukemat oli tapissa, tuli sellaisia muutoksia mitä ei olisi ennen painonpudotukseen ryhtymistä uskonut. Esim. reiden ympärys 65 cm --> 48 cm.

Olin Lapissa vaeltamassa muutaman päivän. Hieno reissu, mutta nyt ollaan haasteiden edessä kun pitäisi taas opetella syömään enemmän tuoreruokaa ja vähemmän energiapitoisia herkkuja ...ja sopeuttaa annoskoot kaupunkielämään ilman 20 kg kantamusta selässä. Hurja ajatella että olen ollut yksinään painavampi kuin mitä olin nyt rinkan kanssa yhteensä

Hienoja saavutuksia vaaka-apina ja aamunkoi! Tervehdys kaikille muillekin! Mullakin on kadonnut viikossa yli kilo, yllättävä vauhti on mitä luultavimmin kesäloman ansiota, olen liikkunut paljon ja syönyt terveellisesti ja marjapainotteisesti. Enää puoli kiloa tavoitepainoon, jippii!

Minnis3 ja Pieni karhu: Minä en ole seurannut muita mittoja kuin vyötäröä, kun keskivartalo on se ongelmakohta. Vai saako jo sanoa että "oli", koska olen nyt jo muuttunut tasapaksuksi pötkyläksi eli "raskausvatsa" on historiaa onneksi!

Mutta siitä päästäänkin seuraavaan aiheeseen... . Olen tässä alkanut ajatella kuten Adele_2, että voisihan tavoitteen saavutettuaan vielä jatkaa hieman laihduttamista. Olisi ihanaa kun olisi taas jonkinlainen vyötärö ja kivat vaatteet mahtuisivat päälle. Mustakin vähän tuntuu, että luonnollinen painoni on jossakin alempana, koska kuitenkin kohtuullisella vaivalla olen yllättävän nopeasti saavuttamassa painotavoitteeni. Etukäteen kuvittelin, että tässä kuluisi koko vuosi. Täytyy kuitenkin vielä miettiä asiaa tarkemmin, mikä olisikaan sopiva uusi tavoite. Toisaalta eipä mennä asioiden edelle, tässähän on vielä puoli kiloa laihdutettavaa ja takapakkia tai jumitusta voi tulla.

Lämmintä kesäillan jatkoa!

keskiviikkona, 9. elokuuta 2017 klo 19:43 Kielo* kirjoitti::
Mutta siitä päästäänkin seuraavaan aiheeseen... . Olen tässä alkanut ajatella kuten Adele_2, että voisihan tavoitteen saavutettuaan vielä jatkaa hieman laihduttamista.

Noin tosiaan "nälkä kasvaa syödessä" Itekin siirsin tavoitetta muutaman kerran. Alkuperäinen tavoite oli olla normaalipainoinen (64 kg). Kun saavutin sen, ajattelin että olisihan mukavaa olla uudellakin BMI:llä normaalipainossa (62 kg). No sekin sieltä tuli kohtuullisella vaivannäöllä. Sitten alkoi houkuttaa 60 kilon alitus, ja alittuihan sekin. Nyt alan varmaan olla aika liki sitä "luonnollista painoani" koska se ei enää oikein mihinkään liiku. Vaikka ruokahalu oli keväisen sappileikkauksen jälkeen monta viikkoa huono ja söin pieniä, kevyitä annoksia niin paino ei laskenut nimeksikään. Mutta ei se toisaalta helpolla ole noussutkaan sitten kun ruoka on taas maistunut enemmän. Merkittävästi nykyistä alempaa painoa en pidä realistisena, kun nyt jo olen suunnilleen samoissa luvuissa kuin rippikoululaisena ja kevyempi kuin koskaan aikuisiällä. Kilo tai pari on aina toki varaa kiinteytyä

Tällä viikolla on tullut syötyä ehkäpä liian vähän, töissä ollut niin kiirettä, että hyvä kun vessas ehtii käymään.
en ole ruokalassa käynyt syömässä nyt 6 viikkoon, pari kertaa olen kanttiinista hakenut lounassalaatin tahi keiton muuten ollut omat eväät mukana.
Mulla kans samaa jumitusta, ensiks paino hupsahtaa alas ja hehkutat ja sit seuraavana aamuna paino on heilahtanut kilolla ylös, ees taas veivaamista mutta nyt on vakiintunut tähän 63.5 kilon välimaastoon, aamulla oli 63.3kg huomenna voi olla jo jotain muuta
Tänään sukujuhliin ja siellä tulee väkisinkin herkuteltua mutta sallittakoon

Minä olen aamunkoi varmaan syönyt sinunkin puolestasi Koko ajan ollut nälkä koko viikon, ihan sama mitä syö. Erityisesti on ollut aivan järkyttävä makeanhimo, jota en ole kovin hyvin (lue: ollenkaan) onnistunut vastustamaan. Vaakakin on näyttänyt päivä päivältä enemmän, eikä ihme niillä syömisillä. Syy on varmaan niinkin arkinen että menkat lähestyy, ja tällä kertaa on vaan tullut keskivertoa voimakkaammat esioireet. Ns. hormonimigreenikin oli oikein voimissaan (joka kerta se tulee lievempänä tai kovempana). Pöhötystä tietty vielä lisää se, että migreenilääke kerää kroppaan nestettä. Onpas taas ihanaa olla nainen

No mutta valitukset sikseen. Parempaa on edessäpäin. Minulla on uusi, kaunis salaattikulho mikä tekee terveellisestä syömisestä houkuttelevampaa Päätin myös palata ei-lisättyä-sokeria -ruokavalioon, koska siitä on seurannut pelkkää hyvää ja siitä lipsumisesta huonoa. Keväästä asti olen hyväksynyt tekosyyksi sokerin syömiselle sen kun jouduin siirtymään gluteenittomaan ruokavalioon – että mitä muka saisi ihminen syödä jos on sekä gluteeniton että sokeriton. Että sitä sokeria saa syödä kun on muutenkin vaikeaa ruuan kanssa ja joutuu monesta luopumaan. Ehkä siirtymävaiheessa tarpeen, mutta ei mikään kestävä ratkaisu, sillä sokerin syöminen ruokkii sokerinhimoa. Nyt palaan ruotuun. Päätin että kyläillessä saan syödä sokeria ettei tule emännille/isännille paha mieli mutta kotiin en osta.

sunnuntaina, 13. elokuuta 2017 klo 16:37 Pieni karhu kirjoitti::
Minä olen aamunkoi varmaan syönyt sinunkin puolestasi Koko ajan ollut nälkä koko viikon, ihan sama mitä syö. Erityisesti on ollut aivan järkyttävä makeanhimo, jota en ole kovin hyvin (lue: ollenkaan) onnistunut vastustamaan.

Minäkin olen ollut syömisen suhteen ahkerana.
Ja mitä enemmän syön, sitä enemmän näköjään myös makeanhimo vaivaa. Argh, what's up with that?!

Minnis3 tuolla jo joskus aiemmin kyselikin että mitä kuuluu. Kiitos hyvää, kiva kun kysyit! Olen siis pitänyt kiloklubista ja painontarkkailusta taukoa. Olen kyllä aina välillä käynyt puntarilla, mutta kun paino on enemmän tai vähemmän pysynyt samoissa lukemissa (ties mistä syömisistä/juomisista huolimatta), en ole kovinkaan paljon ajatellut asiaa. Mutta nyt olen huomannut että pitää ottaa kurinpalautus ennen kuin se paino lähtee taas nousuun. Se matka on testattu kertaalleen viime vuonna, ei kiitos enää. Joten ylimääräiset herkuttelut sekä iltasyömiset, mun akilleen kantapää, menevät nyt tiukempaan syyniin.

Iloista keskiviikkoa kaikille!

Hyvää keskiviikkoiltaa!

Mulla ei ole paljonkaan ollut edestakaisin sahaamista painon kanssa tähän mennessä. Mun mielestä painon pudotus etenee ikään kuin portaittain, hyppäys kerrallaan. Varmaan hyvin yksilöllistä. Makeanhimosta, mun tulee oikeastaan aika usein edelleen syötyä jotain makeaa, nyt kesällä se on ollut monesti sorbettia tai muuta jätskiä. Silloin yritän syödä muuta ruokaa vähemmän, ettei tulisi liikaa kaloreita. Joskus onnistuu muttei aina. Kovin paljon en yleensä syö makeaa kerrallaan kuitenkaan. Varsinaista sokeria en itse laita mihinkään, eikä mulla edes ole koskaan sokeria kotona. En oikeastaan edes pidä paljaasta sokerista jostain syystä, vaikka pidän makeista syötävistä. Ota siitä sitten selvää...

Alkuperäinen tavoite on nyt saavutettu ja uusi asetettu. Minäkin ajattelen kuin Pieni karhu, että ehkä painon laskeminen sitten pysähtyy tai vaikeutuu huomattavasti kun lähestyy luonnollista painoaan. Eli jospa 56kg painoon sitten yrittäisin, koska olen ollut suunnilleen siinä painossa melko pitkän ajan aikuiselämäni aikana yrittämättä silloin yhtään mitään. Eikö sen siis pitäisi olla vieläkin mahdollista, ainakin voin kokeilla. Toisaalta olen keski-iässä mielestäni vähän luustoltani rotevoitunut (sukuvika), joten en tiedä miltä näyttäisin nykyään tuossa painossa. Mutta voinhan lopettaa kesken, jos luut alkaa näkyä . Kuitenkin 56kg on BMI:n mukaan selvästi normaalipainon alarajan yläpuolella, että tuskin mitään luustoefektiä voi syntyäkään. Jos nyt edes yleensä koskaan pääsen lähellekään 56 kiloa...

Jutun takana on pääasiallisesti se, että haluan vyötärömitakseni 80cm, eikä se onnistu millään muuten kuin laihduttamalla lisää. Lisäksi epäilen vyötäröprojektin vaikeutuvan koko ajan kun olen tällainen lössömaha ilman lihaksia. Olen tehnyt jonkin verran lihaskuntoliikkeitä, mutta suoraan sanoen sillä tyylillä mitä jaksan niitä harjoittaa ei kyllä tapahdu juuri mitään . Sen olen huomannut, että vesijuoksu auttaa kiinteytymiseen.

Tsemppiä kaikille!