mulla näytti aamupaino 82kg
hitsi kun sataa vettä ja eikä viittisi viel ainakaan hirveesti sateessa kävellä kun on juuri parantunut flunssasta

No joo, GFG ei onnistu miulta. En jaksa millään syödä niin paljon. Tää on kolmas päivä ja olo on todella hankala, kun oksettaa koko ajan, koska joutuu syömään niin paljon. Pitänee yrittää ihan vain tavallisella ruokavaliolla hallita painoaan.

Lenkkeilly oon ahkerasti, kun on noin hyvät kelit täällä Joensuussa. Ei siis sada vettä, mutta eipä paista kyllä aurinkokaan. Sopivan lämmin niin, ettei ihan tuonne ulos palellu.

Tavoitteena ois, että ensi viikolla puntari näyttäis 98 kg. Se ois sopiva pudotus. Hiljaa hyvä tulee, enkä oota mitään ihmeitä. Vappuun mennessä ois toiveena olla tiputuksen ainakin 25 kg. Ja kesään mennessä sitten se 30 täyteen, eiks vaan. Ihan mahdollista, jos vain pinna kestää.

Tsemppiä kanssakulkijat ja kohtalotoverit!

Jess! Ticerin lukemissa taas Jospa se tästä taas pyörähtäis vauhtiin!

KahdenPojanÄiti86, oletko kysynyt apua diakoniatoimistolta? Ei tarvitse edes kuulua kirkkoon, auttavat kaikkia tarvitsijoita. Sieltä voi saada apua vuokranmaksuunkin, jos maksettavaa ei ole kovin paljoa. Kannattaa ainakin soittaa heidän päivystykseensä ja kysyä.

Tsemppiä!

Kahden pojan äiti! Tuli tosi paha mieli sinun vuoksesi ja sinun vaikean tilanteen vuoksi! Toivon sydämestäni, että asiat ratkeavat jollain tavalla. Eihän Suomessa voi ihmisiä kadulle laittaa? Mietin tuossa, että kait tärkeintä on maksaa edes osa vuokrasta ja jättää muut laskut maksamatta? VOIMIA!

Kikatsu2. Minä olin Jutan dieetillä neljä viikkoa. Sehän toimii siten, että aluksi syödään tosi paljon ja pikku hiljaa ruuan määrä vähenee. Itselläni oli aluksi myös vaikeuksia sen suuren ruokamäärän kanssa, mutta kuuden viikon jälkeen ruuan määrä oli jo tosi vähäinen. Tuo kyllä varmasti toimii, mutta itselläni hiilariden vähäisyys aiheutti ihan jäätävän päänsäryn, joten jouduin lisäämään hiilareita. Nyt laihduttelen täällä, 1200-1330 kcl päivässä. Tämä on ehkä sallivampi tapa, tuo Jutan dietti on toimiva, mutta ei sitä voi loppuelämää jatkaa, kun rajoituksia on niin paljon.

Terve ystävät!

Tässä mennyt about kuukausi viime postauksestani. En ole teitä jättänyt. Mutta ajatukset painonpudotuksesta ja painonhallinnasta ovat laitettu pakosta hyllylle. Voimavarat eivät riitä. Stressitaso on armoton ja deadline:it tuottavat jo sydänoireilua, lamaantumista ja ahdistusta. Vaihtoehtoja ei ole. Joko selviydyn tästä tilanteestani loppuvuoteen mennessä, jolloin jopa tavoitteet ovat saavutettu. Tai sitten löydän itseäni siinä tilanteessa tammikuussa, että olen ajanut täysillä, mutta seinään ja epäonnistunut. Ja monen vuoden työ ja uhraukset ovat olleet täysin turhaan.
Mutta kokonaan en irrota otteeni tästä projektista, mutta kirjoitukseni tulee varmaan todella epäsäännöllisesti.

Olen antanut kokonaan periksi syömiselle. Syön mitä lystää ja kohtuus ei ole sana minkä tunnen tällä hetkellä. Viiniäkin juon, ihan vaan että pääsen irti jumitilanteista ja lamaantumisesta. Vanha ongelma pähkinöitten älytön mättäminen ja herkkujen mussuttaminen on palanut arkeen. 300-500g pähkinää uppoaa noin vaan ikään kuin huomaamatta….
Tuhoa tässä tehdään. Lempifarkut kiristävät jo melkoisesti, mutta vältän vaakaa kuin ruttoa. Hyvä jos edes suostun imuroimaan pölyt sen päältä.
Tammikuussa otan sitten tuomion vastaan. Pelottaa vaan kuinka pahaa jälkeä tällä menolla onnistun saamaan aikaan ennen kun tammikuu on täällä. Realistinen pelko on että ehdin palata ykkösruutuun, ennen kun elämä ja rauhoittuu ja vaatimukset vähenevät.

Akupunktiossa puhuttiin viime viikolla nälkävelasta. Avauduin siitä, miten jo 1-2 tunnin myöhästynyt lounas saa minut syömään hallittomasti koko loppuillan. Kuinka naurettavan olemattomat minun liikkumavarat ovat. Vastaus on kuitenkin tyynen rauhallinen ja selvää. Hoitaja pyysi minut vaan hyväksymään ja ymmärtämään että olen valtavan uupunut tällä hetkellä. Ja vielä hyväksymään että minulla on vuosien ylikuormitus takana ja vielä päällä. Että parikin tunnin ravitsemusvaje uuvuttaa siinä määrin elimistöäni, että se paniikissa hakee energiaa jostain, mistä se edes jossain määrin on mahdollista saada nostettua.

Hyvä puoli tässä valtavan vaikeasti hyväksyttävässä tilanteessa on se että, se päivä kun vihdoin olen saanut voimat takaisin ja voimavarojen kuluttaminen on tasapainossa, en todennäköisesti kärsikään niin pahasta nälkävelasta kun olen viime vuosina kokenut ja uskonut että on minun kiinteä ominaisuus. Joten tällä hetkellä en voi muuta kuin herkuttelusta huolimatta syödä muuten tasapainoisesti ja jatkaa tukemaan elimistöni. Paljon oikein tulee kuitenkin edelleen tehtyä, kun en sairastu räkätauteihin jne.

Ihanaa Gazania…tai Fringe…saada sinut takaisin!!! Olipa mukava yllätys! Ainakin minulla on ollut ikävää.
Pieni osa meistä ”vanhoista” on vielä mukana kuvioissa vaikka ei hienoa jälkeä syntyykään. Tällä hetkellä jopa päinvastaista tulosta kuin mitä on tarkoitettu.
Mutta eiköhän tämäkin on vaan osaa opetusprosessia. Tässähän kuitenkin kiinnostaa se todellinen lopputulos 5 vuoden päästä ja siitä eteenpäin.

Kai tämä takapakki on vaan tarkoitus opettaa minua jotain. Ja nostaa myös tietoisuuteen sen, että jos ajaa voimavarat nollaan, ja silti painaa päälle – en silloin vaan kerta kaikkea pysty tuottamaan parhaimmillani, ja vielä vähemmän nauttia elämästäni. Se että olet Gazania tietoisesti tehnyt päätöksen tulla tänne takaisin, ja raivata painonhallintaan enemmän aikaa arjessasi on jo valtavan hieno asia ja tärkeä askel!
Kyllä me sitten jossain vaiheessa hallitaan tätä hommaa!! Tulee vaatimaan paljon oivaltamista ja havahtumista. Kuten Agapellan valtavan hyvää postaus tossa vähän aikaa sitten. Tuntuu Agapella siltä että olet niitä ei vaan sisäistänyt, vaan saanut arjessakin toimimaan/vaikuttamaan. Tuntuu että muutos ei ole vain juuri nyt vahva kun motivaatio on kovaa, vaan saan tuntumaa vaan jo oikeasti pidemmän päälle. Onnea!


Voimia KahdenPojanÄiti86!! Sinullakin on nyt todella rankaa vaihetta, vaikka sitten eri lailla. Nyt mietit tarkkaan keneltä ja mistä voisit saada apua ja heti, ettei tilanne menee vielä pahemmaksi!!! Hyvä vinkki Keksipeto!
Rahasta puheen ollen, niin rahan käyttö ja suunnittelu on jotain mikä on jo minun listalla, mikä pitää saada parempaan hallintaan vuonna 2015. Tarkoitus on saada laadittua sellaista budjettia mikä oikeasti noudatan jne. Tässä kun nyt kaikki voimat ovat jo käytössä, mutta tiedän että loppuu tammikuussa, niin listaan nyt valmiiksi asioita mikä minun pitää työstää seuraavaksi, mutta mikä siirtyy pakosta tuonne 2015 puolelle. Tuntuu silti hyvältä tehdä päätökset jo tässä vaiheessa.

Kahden pojan äiti.... Olen ihan sanaton enkä löydä sanoja, joilla lohduttaa sinua. Tosi kurja tilanne ja on totta, että jotain sinun ja lasten on syötävä. Voiko vuokranantajasi kanssa neuvotella tai sopia jotain maksusunnitelmaa? Nämä on varmaan turhia sanoja ja olet jo kaikkea mietinytkin.

Saako kysyä mitä opiskelet?

Kahden pojan äiti: hyvän tutkinnon saat! Minäkin olen sen joskus läpäissyt! Eli nyt sinulla on kuitenkin valoa tunnelin päässä, valmistumisen jälkeen voit hakea erilaisia töitä ja taloudellinen tilanteesi paranee!! Olipa isältäsi hienosti tehty, että osti sinulle auton.

Loistavaa havahtuminen Gazania! On vaan niin sitkeässä toi että pitää syödä lautanen tyhjäksi! Ei ole todellakaan hölmöä! Opit paremmin ja paremmin kuunteemaan mitä kroppasi viestittää! Minusta tämän tyyppiset havahtumiset ja sisäistämiset ovat erittäin iso osa tätä prosessia.
Uskon jopa ettei tuloksilta ole mahdollista saada pysyväksi, ellei kokonaisuutta lähdetään miettimään ja työstämään.

Moni asiaa pitääkin käydä monta kertaa läpi ennen kun oikeasti jää pysyväksi. Kuten oma tilannettani. Tässä stressitilanteessa ja näillä voimavaroilla ei kykene hallitsemaan syömisiäni ja painonhallintaa. En ole vielä niin vahva tai niin pitkällä tässä prosessissani. Olen jo prosessin aikana selviytynyt useammasta kovemmasta vaiheesta, ilman että paino ole lähtenyt nousuun, mutta nyt on sitten eri tilanne.
Vaikka tarkoitus onkin että jossain vaiheessa pystyn tähän, joudun tässä samalla kohtaamaan oma arvomaailmaani.
En kykene luovuttamaan sellaisesta mistä osa ihmisistä minun ympärilläni arvostavat todella paljon. Jos epäonnistun, tuotan todennäköisesti heissä myös vahvaa pettymystä ja mahdollisesti arvostusten laskua. Ja vielä pahemmin, omissa silmissäni. Ajan tietoisesti itseäni loppuun, vaikka mukamas arvostan terveyttä enemmän kuin mikään muuta! Olen aloittanut jonkun projektin, ja on vaan pakko viedä se loppuun, vaikka en millään jaksaisi.
Ja sitten taas, näen ilmeisesti että painonhallinnassa olen jo näyttänyt epäonnistuvani (kun tämän kokoinen jo olen) että aikaa on jatkaa myös myöhemmin... tai jotain. Eli tässä jotenkin pystyn laittamaan sen asian sivuun.

Suurin pettymys ja vaikein asia hyväksyä, taitaa kuitenkin tässä olla se, ettei kykenekään satsaamaan 100% joka asiaan. Ettei voimavarat riitäkään siihen että pikkuhiljaa hallitsisi kaikkea ja voisi kovalla työllä päästä johonkin täydelliseen tilaan. Kunhan vaan sinnikkäästi tekee töitä, joka alueella. Sehän se onkin, että pitää oppia sen että on jotain kuin RIITTÄVÄN HYVÄ toimintaa tai tulosta…. Niin töissä kuin kotona kuin…. niin kaikkialla ja joka asiassa. Ja että voimavaroja on vaan tietty määrä.... Aaaah

Hei taas! Edelleen täällä, passiivisena taustalla. Keväällä putosi se n.8kg (tickeri ei ihan maksimipainosta) ja kesä meni sitten rennosti urheillen. Paino ei onneksi noussut kesän aikana, ja nyt projekti jatkuu siitä mihin silloin jäi. Treeniä viitisen kertaa viikossa ja terveellisempää ruokailua opetellessa. Tsemppiä kaikille, erityisesti Kahdenpojanäidille