Hui kamala! Nyt tuli alotettua kyykkyjen rinnalle tuo vatsalihashaaste.... Miulle tulee kuolema... Sain tehtyä mut pakko oli muokata vähän liikkeitä että sai tehtyä. Kyykyt kyllä menee suht hyvin tässä, ei mitään hirmusia kipeytymisiä. Semmosta tunnetta, että tietää tehneensä, muttei ylitse pääsemätöntä kipua.

Jep jep....
Tilanne missä jouduin puhumaan ja vastaamaan kysymyksiin liittyen minun tunteisiin ja ajatuksiin tämän hetkiseen muutoksiin työpaikalla, toi kaikki tunteet pintaan. Siihen kun lisätään kova nälkä.... niin siinä se…. Tässä makaan nyt housunappi auki, ähkynä ja tunteet turtana. Vaikka olisin hyvin voinut pysäyttämään tilanteen (koska kävin kaupassa) ja vielä kävin keskustelua itseäni kanssa siitä että vielä ehtisi syömään järkevästi ja treenata hikipinnassa tai soittaisi jonkulle (joka jaksaisi kuunnella näitä minun huolenaiheita ja ahdistusta) niin eipä tietenkään. On sitten ihminen hullu, kun kerran tietää että treenaaminen ja puhuminen auttaa…. niin jo ODOTIN ihan sitä että saisin alkaa syömään!!!!!
Aaaah, olen niin kyllästynyt tähän! Ja kun vielä tunnen itseäni… on siis hyvin todennäköistä että jatkan mussuttamista koko illan…. Nyt pitää vaan yrittää saada pää siihen moodiin että tapahtui mitä tapahtui, jätetään se taakse ja jatketaan järkevästi.

Joskus toivon että olisin ihan sielultani aivan kylmä, eikä mikään toisi minulle tunnemyrskyä, mutta ei sitten kuitenkaan. Tätä pitää vaan oppia hallitsemaan. Ei vaan ole niin helppoa…..

Niin ja ottaa muuten kovasti päähän sitäkin että minun kroppani on pakko ekasta kovasta nälästä ottamaan joku kuolemapaniikki. Eihän yksikään päivä on vielä tullut ettei se ruokaa saisi, mutta heti pitää panikoida kun vähänkin aikataulu venyy. Kiukutteleva ja jääräpäistä sorttia, pitää sanoa.

Tänään en todellakaan tarvinnut tätä. Just aamulla kun vedin tiukat farkut jalkaan ajattelin, ettei kyllä tästä tulee mitään, on vaan kiristettävä syömiset.

Huomenna onneksi uusi päivä. Ja onneksi treenit sujui viime viikolla niin loistavasti, ja tein omia ennätyksiäkin! Nyt pitää pitää ajatukset niissä!

Tänään tällaista.

Se oli sitten punnituspäivä tänään taas. Viime viikon sairastelun ja nesteiden heittelyiden jälkeen viime viikolla pudotusta 2,4 kg, tällä viikolla niistä oli tullut 1,5 kg takaisin. Ilmeisesti nyt on löytynyt jonkinlainen tasapaino !?

Edelleen on nuhaa ja ihan mahdotonta yskää. Saisi jo loppua tämä kröhiminen. Salille tekis niin lujaa mieli mutta kun ei ihan vielä uskalla mennä .

Tulevana viikonloppuna lähdetään muutaman päivän kaupunkilomalle, toivottavasti silloin olisi jo kunnossa !

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille !

Monen mielestä olen liian ankara/toimintani mustavalkoista. Mietin asiaa ja otin rennommin ja se kostautui. Kaloreita en kyllä pahemmin ylittänyt, muutamia herkkuja söin ja illallisella en ollut totaalikieltäytyjä ruokaan, pieniä määriä maistelin ja tulos oli plus 1 kg. Olen sellainen että leivän/herkkujen näkeminenkin nostaa mun painoa. Harmittaa suunnattomasti. Viikon työ heitetty hukkaan. Tietty ruotuun palasin heti ja nyt loppu viikkoon mennessä toivon että tämä hairahduksesta johtuva painonnousu poistuisi.

Tiedän ettei tämä maailmaa kaada, mutta on hyvin palkitsevaa jos/kun vaa an lukema menee edes muutama sata grammaa alaspäin. Se antaa energiaa ja voimaa jatkaa tätä projektia.

Olen joskus monta vuotta sitten pudottanut 18kg(ensin olin tiukalla ruokavaliolla ja sitten pikkuhiljaa palasin normaali arkiruokaan ja tietenkin tarkkaan mietin määriä jne. Oikea ruokavalio/valinnat olivat iskostautuneet mieleen). Tuolloin paino pysyi samassa/ihannepainossa 1,5 vuotta. No mitäs sitten tapahtui... sen jälkeen olin 4 vuotta joko raskaana taikka imetin ja sitten vuosi vuodelta painoa tuli lisää. Nyt tammikuussa saavutin huipun, en enää näin jaksa ja pakko jotain tehdä. Itseinho on suunnaton ja peiliin ei tee mieli katsoa, vaatteita vaikea löytää jne.jne.. Siksi päätin että tänä vuonna muutos tapahduttava ja jotta tuloksia saisin mun oltava tosi ankara ja tiukka, uskon että se on mun keino onnistua.

Teidän kirjoituksia suurella mielenkiinnolla luen ja olen kokenut että tästä ryhmästä on apua minulle. Teidän mielipiteet tai tsemppiä toivotuksen ovat hyvin tärkeitä. Jo pelkästään se että tänne kirjoitin unettomuudesta, samana päivänä alkoi helpottaa.

Ei muuta kuin porkkanaa mutustelemaan välipalaksi ja ruokapvkirjaa tarkasti täyttämään

Apua putki jäännyt päälle. Viikonloppuna otin rennommin ja nyt joka päivä lipsuu. Mulla kun paino ei pudonnut, nyt ajattelen ettei se enempää putoa, kierre alkanut. Olen todella pettynyt ja todella hilkulla että luovutan. Ärsyttää ja joka pv jotain hyvää syön, paino ei tipu jne. lisää herkkuja, inho, herkkuja, pettymys. Nyt tarvitsisin neuvoja. Miten saan itseni taas tsempattua? Tilanne olis pakko nollata ja taas olla tosi tiukkana, mä en voi yhtään höllätä tai sitten käy kuin nyt. Mun olis pakko olla totaalikieltäytyjä tai sitten musta tulee totaaliluovuttaja.
2 kk olen sinnitellyt ja hyvän alun sain, en haluaisi lopettaa, pudotettavaakin on monta kymmentä kiloa. Jotain hyvääkin on tapahtunut eli aloitin taas pitkästä aikaa kävelylenkit sekä jalat kipeinä kyykkään.

Täällä on viikko kulunut edelleen melkomoisessa koomassa. Uniongelmat ovat vieläkiin kuvioissa, mutta päivä päivältä huomaan olevani hiukan pirteämpi ja energisempi. Edistystä, mutta niin hidasta...

Laihdutus on ollut taka-alalla, mutta ensi viikolla ajattelin panostaa vähän siihenkin. Luultavasti syömispuoli menee taas tarkempaan harkintaan, liikunnan osalta tilanne on se että minulla on paljon fyysisiä kotihommia, suursiivousta yms. enkä usko vielä ensi viikolla jaksavani kummoisia liikuntapaloja niiden lisäksi. Mutta jos arkiaktiivisuudenkin saisi nostettua jotakuinkin normaaliksi, se olisi taas vähän edistystä. Kyllä, syvällä suossa minä olen, mutta tavalla tai toisella aion täältä myös nousta!

Gourmand: No eihän tuo ihan nappiin mennyt, mutta ennen kuin asiat on sisäistänyt, niitä joutuu opettelemaan, ja opetteluun kuuluu aika olennaisesti se ettei aina mene niinkuin Strömsössä. Onko mitään, mitä voisit tapahtuneesta oppia? Mitä voisit ensi kerralla kokeilla tehdä toisella tavalla? Ja huomenna todellakin on aina uusi päivä!

lopultakin: Tämä nyt ei ole yhtään sitä mitä haluat kuulla mutta minusta sinun pitäisi alkaa työstämään tuota mustavalkoista ajattelutapaasi, vaikka se onkin syvälle juurtunut. Tutustu tässäkin ketjussa monesti siteeratun Patrik Borgin ajatuksiin.
Ja sitten siltä pohjalta: sinulla ei ole mitään syytä olla pettynyt. Ei mitään. Et ole tehnyt mitään sellaista mitä lukemattomat laihduttajat (mukaan lukien hyvin moni tässä ketjussa kirjoittavista) ei olisi tehnyt tai tuntenut. Siksi sanon vielä kertaalleen: itsekurille on olemassa hyviä ja ennen kaikkea inhimillisempiä vaihtoehtoja. Onnistuaksesi laihdutuksessa sinun ei tarvitse tsempata jumalattomasti, vaan vain alkaa korjailemaan elämäntapojasi alkaen siitä mistä helpoimmalle näyttää.

Mutta jos haluat laihtua, tuo kuvaamasi kierre (joka on muuten minullekin hyvin tuttu) herkkujen, itseinhon ja pettymyksen välillä pitäisi saada poikki. Se ei ole helppoa, mutta pysyvän painonhallinnan kannalta vaihtoehtoja ei ole. Huomaatko, miten sinullakin TUNTEET ovat kovasti mukana syömisessä, herkuttelussa ja herkuista kieltäytymisessä? Mutta syömistä oppii hallitsemaan, kun siihen liittyviä tunnelatauksia oppii hallitsemaan. Siis hitaasti ja vaivalloisesti, mutta vähitellen edistystä tapahtuu. Eikä sitä varten tarvitse olla tiukka tai totaalikieltäytyä, vaan opetella hiljalleen aivan uusi suhtautumistapa syömiseen ja etenkin herkutteluun. Se on toki sellainen urakka että siinä saa heittää aikataulut jorpakkoon, mutta se ei haittaa sillä tällä tavalla elämäntapojen muuttaminen on vain hyvinvoinnin lisäämistä, ei kieltäytymistä, rajoittamista, lipsumista ja pettymistä.

Terve ystävät!

Untuvapilvi83, on sitten ihanaa lukea että sinulla kaikin puolin asiat menevät hyvin. Sinunkin taival kun ei ihan suoraviivainen ja kuopaton ollut. Ja niin kuin Teeriskin kirjoitti, minäkin haluan päästä tohon tilaan! Onnea hienolle prosessille!

Monique*, en usko että sinun tarvitse pelätä mitään tasapaino-vaihetta. Sairastelu, ja varsinkin kuumetta, kuivattaa useimmiten elimistöä + sairastelu usein johtaa siihen että syödään vähemmän, ja varsinkin vähemmän kuituja, mitkä pitävä korkeamman määrän ”tavaraa” ja vettä suolistossa. Kyllä se siitä! Hyvä että olet taas paremmassa kunnossa. Nyt pitää sitten vaan malttaa odottaa, että tulet todella kuntoon, ennen kun ruvet taas treenaamaan. Niin ja jaksat sitten reissussakin!

lopultakin?, nyt jäitä hattuun! Jos normaalisti syöt vähän hiilihydraatteja, ja sitten syöt leipää tai herkkuja niin paino nousee väkisin. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisit lihonut, sinulla on vaan enemmän nestettä kropassa kun hiilihydraatit sitoo vettä. On myös ihan normaalia että paino heittelee, varsinkin naisella.
Ja kun tulee tähän sinuun ”putki jäänyt päälle” niin komppaan kovasti nyt pikkumanaattia (joka muuten taas kerran jakoi niin jalat maassa, elämää varten oppimista ohjeita! ). Minusta on nyt kyse kerääntyneestä nälkävelasta ja liian kovasta linjasta sekä panikoimista, mistä P.Borg todella hyvin selittää. Itse en kestä minkäänlaista nälkävelkaa, mutta on niitä kenellä se tulee vasta kuukauden tai pidemmän aikavälin jälkeen mitä nyt voisi olla sinun kohtalo. KK-sivuilla löytyy tosi paljon esimerkkejä siitä, kun kroppa vaatii omansa. Tästä paljon pohdiskelua ja panikoimista myös meidän ketjusta, jos vaan jaksat lukea alusta asti! Aina on niitä jotka kykenevät kuinka tiukkaan dieettiin tahansa, mutta niitä on kuitenkin aika vähän.

Tämä ”putki jää päälle” on myös yksi syy, miksi minä otan herkut pääosin ylimääräisenä juttuna. Sillä muuten voi olla että minullakin jää putki päälle, kun ruokaa tulee liian vähän tai kiristän liikaa kun on huono omatunto. Ja siitä minullakin on kokemuksia enemmän kuin jaksan muistaa! Mutta samalla en laske lounas ja päivällisen ruoka-annosten kcal etukäteen, eli jonkin verran tasoitusta voi tulla. Mutta välillä menee reippaasti yli, kun usein teen annoksia monelle päivälle kerrallaan. Silloin syön silti sama annos (en siis pienennä sitä) ja sitäkautta tiedän mitä tulen syömään. Voi olla että valitsen annos missä on vähemmän kaloreita, mutta pääosin tasoitan syömiset isoissa linjoissa makrojen mukaan ja siis tarpeiden mukaan, ei sen mukaan paljonko kaloreita tulee. Joskus minun kannattaa jopa syödä vähän ylimääräistä (terveellistä) jotta varmasti putki katkeaa.

Teen ruokaa ja annoksia aina laskematta. Laitan ns sopivat annokset, ja katon sitten jälkikäteen mitä se tarkoitti kaloreissa ja makroissa. Aamupalat ja välipalat menevät sitten usein kiinteiden annosten mukaan. Unelmoin siis, että jossain vaiheessa näin saan aivoani ”koulutettua”. Alusta asti olen saanut tosi helposti ns vihreä suora. Mutta oli myös pkkomielle. Olen nyt vasta päässyt sellaiseen rentouteen, etten välttämättä lähde pientä säätelyä tekemään iltapalan kohdalla, vaikka huomaisinkin, kun kirjaan päivän syömiset, ettei ihan täysi vihreä suora tulisikaan. Eli jatkuvien "vihreiden pallo-suoran" hakeminen on P.Borgin mukaan jo liian tiukkaa linjaa. Vihdoin osaan jo rentoutua sen mukaan etten heti lähden panikoimaan, että heti tulee sydäninfarktia siitä, kun kovia rasvoja joku päivää on liikaa suhteessa pehmeisiin. Nyt tajuan että kun ne muut päivät menevät oikein, se yksittäinen päivä ei vielä tarkoita kuolemaa. Eli nykyään kestän sen että joku prosenttiyksikkö puuttuu esim pehmeiden rasvojen kohdalla, tai että tuli syötyä 2% liikaa rasvaa ylipäätänsä. Aiemmin olisin takuu varmasti lähtenyt tekemään iltapalan yhteydessä ns korjausliikettä jotta rivi paistaisi vihreänä. Nyt syön iltapalaksi just sitä mitä halua. Työstämistä se kuitenkin vielä vaatii jotta opi hyväksymään myös niitä huonosti syötyjä päiviä kun pallo-sarjaa on kirjavaa.
Tämäkin jonkun keltaisen paljon aito hyväksyminen on toisin jo vaatinut yli kaksi vuotta! Eli Kovin nopeaa toimintaa tämä ei ole. Ja varsinkin nyt kun aloitan uudestaan, samojen kilojen tiputtelu ja rutiinien rakentamista uudestaan, meinaa välillä usko uupua. Mutta uskon tähän sen verran että ainakin vielä jaksan jatkaa näin.
Kokeillaan, kompuroidaan ja opitaan siitä jota voidaan taas jatkaa viisaampana! Kyllä sinä lopultakin? vielä hyvän vaiheen löydät ja opit elämää varten plus opit kestämään ettei tämä niin suoraviivaista ole. Tsemppiä!

Ja juuri nyt olen niin kiitollinen siitä että olen tämän sisäistänyt, sillä minun ahdistus-kovanälkä-ahmiminen jäi todella siihen ainoaan päivään. eikä edes jatkunut pitkin iltaa. Söin illalla ihan normaalit iltapalat ja seuraavana päivänä palasin ja ihan odotin sitä että sain palata terveelliseen syömiseen.
Mutta kokemuksesta voin sanoa, että jos en näin olisi tehnyt, minulle tiukkuus-ahmimis-kierre olisi ollut varma. Nämä on vaan niin pirun vaikeita asioita sisäistää, oppia ja saada toimimaan käytännössä. Monta kertaa olen jo kokenut että olen ymmärtänyt jonkun P.Borgin linjauksen, ja sitten joutunut tajuamaan ettei ihan niin ollutkaan. Olin vaan päässyt vähän pidemmälle. Sekin jotain! Haluan niin oppia hallitseman tämän niin, että asiat jossain vaiheessa onnistuvat ns omalla painolla. Tosi kovaa työtä vaan tuntuu vaativan kun näitä ei luonnostaan hallitse.

Pikkumanaatti, kovasti yritän nyt taas saada jotain positiivistakin irti tuosta aiemmasta ahmimisesta. Ja se että onnistuin palamaan normaaliin syömiseen jo samana päivänä panikoimatta ja ajattelematta paljonko kaloreita tuli sen takia vielä lisää päivään. Harvinaisen rauhallisesti olen nyt jättänyt sen tapahtuman taakseni. Vielä vuosi sitten näin ei olisi tapahtunut!
Nyt on myös toi meditaatio-levy (se mikä oli loma-tavoite joka ei onnistunut) haettu esiin. Tänään illalla siihen on varattu aikaa, ja vedän eka ”sessio” kun olen kirjoittanut tämän. Ajattelin myös laittaa useampi meditaatio ohjelmista puhelimeeni. On sitten matkalla mukana, ja tarkoitus on että yrittäisin katkaista noi ahdistukset aiemmassa vaiheessa. Ensimmäinen aseeni ahdistuksen hallintaan tai ainakin vähenemiseen siis!! Kun olet niin oikeassa siinä että tunteet sotkevat tätä hommaa….
Olen myös miettinyt sitä minun niin herkässä olevaa nälkää. Tänään aloitin myös laittamaan kaikki pähkinät ja siemenet pienemmäksi morttelissa. Noi pähkinät ja siemenet kun tuntuu tulevan ulos aika lailla kokonaisena tai isoina paloina. Syön kuitenkin päivittäin monen sadan kalorin edestä pähkinöitä ja siemeniä, joten ovat iso osaa minun kaloreita. Eli nyt kokeillen tätä. Minulla kun toi nälkä tuottaa niin paljon ongelmia.

Taidan kohta olla valmis ottamaan toi vaaka mukaankin. Tässä kun aivot nyt on päässyt tähän ”nyt muutetaan elämää”-moodiin. Olisi myös sitten paikallaan päivittää toi Tickerinkin, joka ei ole toiminut KK-sivujen päivitysten jälkeen. Farkut kertovat kuitenkin selvästi, etten tässä laihtumaan ole päässyt. Tai sitten kaikki tapahtuu nyt yyyyyyyber hitaasti. Jos vaikkapa vaaka sittenkin toisi jotain hyviä uutisia kuitenkin. Sillä niin kuin syön nyt voin todella hyvin ja voimia on riittävästi myös treeneihin. Varovainen kaloreiden vähentäminen ole nyt aloittanut, mutta en vielä alle 2000 pääse. Motivaation ja itsekurin voimalla en tarvitse tällä hetkellä menemään. Jos näin laihtuisin, vaikka sitten todella hitaasti, taidan valita tämän tavan.

Gourmand kirjoittaa viisaasti. Toivottavasti sitä itsekin tässä oppis sen rentouden elämiseen.
Nyt on kyllä ollut kiva myllätä vaatekaapissa. Vaikka paljon on sellaista, mikä ei mene päälle, niin hauska silti on ollut käydä kuteita läpi.

Uskotteko näihin pillerivitamiinien voimaan?
Kun mietin, että pitäisikö...
Olen lukenut magneesiumin ja sinkin auttavan makeanhimoon. No, tietysti auttaa, jos syö kurpitsansiemeniä, ja siinä saa samalla vähän ytyä makuukammariinkin.
Mutta kun mulla on noita ruoka-aineallergioita enkä voi syödä esim. kalaa. Niin kyllä väliin on otettava pillerikuuri, että saa kehonvarannot täyteen.

Nyt, kun olen saanut taas kävelyinnon kevään myötä alkuun, niin tulee siinä mietittyä asiaa. Että pitäisikö sitä pilleripurkista syödä jotain lisää, kun kuitenkin tuntuu vähän rasittuneelta olo... Kyllä kuntoilu väsyttää.

Anteeksi, en enää kolmatta viestiä tarkoituksella, vaan silkkaa hajamielisyyttäni. Piti sanomani tähän keskustelun aiempiin juttuihin, että en ole oikeastaan huomannut liikunnan kovasti lisäävän hyvän unen määrää. Uni on kyllä syvempää, mutta ei oikeastaan pidempiä yöunia entisiin verrattuna.

Nyt en sitten enää, ettei tämä tukkeudu mun viesteistä enempää...