Hei,

eilen tuli yllätykseksi käveltyä 9200 askelta eli n. 6,5 km. Eli tuo Elisendan n. 7 km kyllä pitää paikkansa ainakin minulla! Ja tosiaan en iltapäivälenkittänyt koiraani, jos olisin sen tehnyt niin olisin tuon 10 000 tai ylitse saavuttanut. Paino pysytteli samassa 108,1 kg eli ei ehkä tästä nouse enää takaisin, jos syön maltilla.

Ei ole käytössä täällä tuota ruokapäiväkirjaa, se oli minulla Painonhallintatalossa käytössä niin siksi en ottanut täällä. Tosin siellä nyt on tehty vähän korjauksia niin on poissa käytöstä siellä Painonhallintatalossa. Inhoan noiden ruokapäiväkirjojen täyttöä (hankala arvioida annoksien kokoa kun en punnitse mitään ja työpaikan ruokaa vielä hankalampi arvioida), mutta toisaalta nyt kaipaisin sitä, koska haluaisin nähdä, että johtuuko ruuasta tuo painon paikallaan pysyminen. Muistan, kun aloitin tämän muutoksen niin alussa tosiaan päivän kalorit saattoivat olla Painonhallintatalon ruokapäiväkirjan mukaan 1900-2400 luokkaa eli ei ihmekään jos en laihtunut vaan päinvastoin olin jopa hieman lihonnut!

Olen vähän kateellinen kaverilleni, koska hän sai 4 kuukauden aikana noin 6 kiloa pudotettua pelkällä ruokavalion muutoksella. Itse tosiaan olen syksystä lähtien parantanut ruokavaliota ja minulla se ei näy missään. Liikunta tuntuu olevan ainoa, joka toimii minulla (siis toki hyvä ruokavalio siinä mukana).

Hienoa Elisenda, että mahduit vaatteisiin! Hyvä on olla joku motivaatio tai palkinto mihin tähdätä. En oikein keksi, mitä se minulla voisi olla. Olen tätä miettinyt, koska muualtakin olen lukenut, että tämä olisi hyvä. Ehkä vanhoihin vaatteisiin mahtuminen? Toki niihin on matkaa se n. 30 kiloa, eli ei ainakaan nopealla tähtäimellä ole hyvä palkinto . Minullakin on tosiaan kaapit täynnä vanhoja hyviä vaatteita, joihin en enää mahdu. Ja uusia ostan pitkin hampain, koska haaveena on se, että en niitä pian tarvitse (tosin näin on ollut se n. 5 vuotta että olen tarvinnut niitä isompia vaatteita).

Tervetuloa Hopeapeili! Tykkään juurikin, kun ihmiset täällä kertovat elämästään ja asioistaan! Saa vertaistukea!

Hopeapeili, kiitos onnitteluista! Tuli kyllä itsellenikin yllätyksenä että Prismassa oli sopivia vaatteita. Minä käytin kk:n ruokapäiväkirjaa vuosia sitten, silloin kun se oli ilmainen. Olen lykännyt premiumin ostamista, kun en tiedä miten kauan jaksaisin merkata sinne. Ehkäpä alkuun nyt vain lasken kaloreita itsekseni.

Remzis, hyvin sait eilen askelia! Tuntuiko jaloissa? Minä en osaa yhtään arvioida ruokamääriä, mun on pakko punnita ihan kaikki. Oho, kylläpä on isot kalorisuositukset Painonhallintatalossa jollain netin laskurilla oon laskenut, että satunnaisella aktiivisuudella mun päivittäisen kalorimäärän tulis olla 1600 luokkaa, että laihdun. Niin se vain tuntuu, että toisilla on helpompaa painon pudotus.. itse luulin että nämä lääkityksestä tulleet kilot lähtis helposti, mutta niin vain on suuremmat ruokakoot ja herkuttelun lisääntyminen näymmä pinttyneet jo tavaksi.
Minä oon nuita tavotteita ja palkintoja miettinyt jo pidempään, minua palkitsisi myös hieronta/kasvohoito ym, mutta vaatteesta voisi olla mulle kuitenkin enempi iloa vähemmällä rahalla.

Tänään kaveri tarjosi kahvilassa kahvit, olin iloinen kun hyvillä mielin valitsin kahvileiväksi karjalanpiirakan pakko se vain on päästä sokerinhimosta eroon, jos meinaa laihtua..

Oho, kylläpä on isot kalorisuositukset Painonhallintatalossa

Ei ole siis suositus vaan tulos, kun kirjasin ruokia ylös päiväkirjaan ! Eli kannattaa oikeasti miettiä jotain ruokapäiväkirjaa, koska sitä voi yllättyä, että syö luultua enemmän tai sitten jopa liian vähän ja keho on säästöliekillä. En muista, mitä Painonhallintatalossa oli kalorisuosituksena, ehkä 1600-1800, en lähtenyt siihen nyt mukaan, koska koko syksyn ja tämän kevään olen mennyt täyden työpäivän jälkeen vielä opiskelemaan 3 tuntia kemiaa ja fysiikkaa joka viikko ma-to. Eli olen todennettu, että ruuasta en voi tällä hetkellä karsia niin, että eläisin kalorivajeessa. Olen sen sijaan yrittänyt pikku hiljaa pienentää annoskokoa ja parantaa syötävän ruuan laatua (enemmäs salaattia ja kasviksia lautasmallin mukaan, kevyempi juusto ja muutenkin miettiä mitä rasvoja syö yms.).

Pientä kalorivajetta varmaan kokeilen, kun tuo ruokapäiväkirja alkaa taas pelata Painonhallintatalossa ja myös pääsykoe luku-urakka on ohi (toukokuun puoliväli). Toki sen jälkeen pitäisi alkaa tekemään gradua töiden jälkeen ja tuolloin toivottavasti pyöräilen jo töihin ja liikun vielä enemmän, eli en tiedä onko vaje silloinkaan hyvä Lisäksi minulle tulee nälkä tosi nopeasti ja on tosi paha, eli saan aika nopeasti ihan fyysiä oireita, tulee päänsärkyä, heitättää ja huimaa (ei ole diabetesta, on mitattu pariin otteeseen noita verensokereja). Eli ehkä siksi en laihdukaan ruokavaliolla, kun ei ole sitä vajetta ja tuskin minulle sopisikaan (vihaan myös näläntunnetta! )

Kyllähän tuo kävely jaloissa vähän tuntuu, mutta tuo oli siis minulle normipäivä eli en liikkunut mitenkään extrasti enemmän, eli olen tuohon jo ilmeisesti aika hyvin tottunut. Ja yllättävästi töidenkin aikana (vaikka teen staattista toimistotyötä) tuil käveltyä se n. 2000 askelta (luulin, että olisi ollut vähemmän).

Minulla myös on nyt sokerinhimo paha! Johtuu, kun olen väsynyt niin sortuu helmpommin (edelleen yritän olla ilman kahvia ja olenkin siinä onnistunut, mutta vaihtokauppana tuli tämä kauhea väsymys).

Remzis, hups, ymmärsin ihan väärin kun luulin tuota kalorisuositukseksi minä siis nyt kirjotan vihkoon syömisteni määrät ja kalorit ylös, mutta parempi tietysti olisi ihan joku sovellus. Mutta katsotaan kauanko jaksan punnita ylipäänsä.. Sulla on kyllä ollut päivät täynnä menoa, kun työt ja opiskelu vielä päälle! Ei voi kun hattua nostaa Mutta sehän on just hyvä tehdäkin niin, että pikkuhiljaa ottaa muutoksia elämään, niin silloin uudet rutiinit muodostuu helposti. Kalorivaje on mun mielestä helpointa alkaa toteuttaa karsimalla korkeaenergisiä ruokia ja korvata vähempienergisellä, silloin ruuan määrä kokonaisuudessaan pysyy suht samana mutta kalorimäärä pienenee. Ja kokemuksesta sanon, että liikunnan lisäystä ja ruuan vähentämistä ei kannata tehdä ainakaan yhtä aikaa. Uskon, että pysyvimmän tuloksen saa pienillä askelilla! Sulla kyllä tulee normipäivänäkin hyvin siis askelia

Huoh, milloinhan sitä pääsee sokerinhimosta irti, vai pääseekö milloinkaan.. oon kyllä lapsesta asti ollu sokerihiiri, eikä mulle ole milloinkaan riittänyt pari karkkia tai keksiä. Ärsyttävää!

Täällähän on ollut keskustelua sitten viime käynnin!

Ensinnäkin: onnea Elisendalle tuosta vaatekokemuksesta. Varmasti hieno fiilis! Sitä odotellessa... Tai minullakin (kuten remzis taisi kirjoittaa?) on kyllä kaapissa vaatteita, jotka odottavat käyttäjäänsä. Osa on kyllä niin pieniä, että en edes enää haaveile niihin mahtuvani. Olenkin siis alkanut konmarittaa noita epätoivoisempia tavoitevaatteita pois. Mutta vielä on kaikkea kivaa siellä odottamassa aikaa parempaa!

Noista kalorilaskureista. Minulla oli joskus tuo Kilokubi käytössä. Silloin ilmaisena ja hetki maksullisenakin. Kyllä se mielestäni toimii, jos ja kun vain jaksaa ne kirjaukset tehdä.Saattaa olla, että jossain vaiheessa itsekin otan sen taas käyttööni. Mutta vielä koitan tällä "normielämällä" eteenpäin. Tosin eilen sattui silmieni eteen unohtunut suklaalevy... Voin sanoa, että se suklaalevy ei enää jatkossa minua kiusaa Tai kyllä se saattaa vielä maanantaina puntarilla kovastikin kiusata! Tai ei se ole ainoa sortuminen . Mutta kovasti yritän jättää nuo retkahdukset taakseni ja katsoa eteenpäin. Ei taas vaan muistanut, että tämä on näin vaikeaa!

Niin, ja Hopepeili, tervetuloa minunkin puolestani tänne ketjuun!

Mulla on nyt parissa viikossa makeanhimo poistunut. Minusta on tullut jopa niin vauhko, että äsken kun Facessa tuli vastaan pääsiäiskakkujen kuvia, tuli ällö olo. Tiedän kuitenkin, että jos otan palan suklaata, olen mennyttä.

Olisi ihanaa, jos voisin ottaa palan tänään ja toisen ylihuomenna, mutta en pysty siihen. Parempi kun en syö lainkaan makeaa. Asiantuntijat sanovat, että sokeri ei koukuta, mutta jokin kumma mekanismi siinä on ainakin mun kohdallani.

Olen täällä klubissa ruokapäiväkirjan avulla oppinut laittamaan oikeanlaista ruokaa, ja olen tehnyt sitä jatkuvasti, mutta viime vuoden aikana lihoin 30 kiloa syömällä makeaa. Ja vaikka olo oli huono koko ajan, ja vaikka joka aamu päätin että tänään en syö, en pystynyt lopettamaan.

Aika jännää, itse taas olen lukenut juuri päinvastoin, että sokeri koukuttaa yhtä pahasti tai pahemmin kuin tyyliin huumeet heroiini ja/tai kokaiini. Riippuu paljon myös ihmisestä, jotkut jäävät koukkuun helpommin kuin toiset, toisille tulee nopeammin riippuvuusoireita ja toiset sietävät paremmin ja pidempään ilman oireita tai riippuvuutta.

Eli en ole lukenut pahemmin, että ei koukuttaisi Tai ehkä ne tutkimukset ovat tutkineet ylipäätänsä sitä hyvän olon tunnetta ja se koukuttaa? Kuitenkin olen lukenut, että juuri on se juju, tai kuinka nopeasti sokeri lähtee elimistössä ja aivoissa vaikuttamaan.

Minulla sokeri myös koukuttaa, joskus selviän paremmin ja joskus sorrun tosi pahasti. Nyt on menossa tämä sortumiskausi, koska olen niin väsynyt ja itsehillintä ei toimi yhtä hyvin. Kuitenkin on tämä parempaa kuin aiemmin, aiemmin saatoin vetää kokonaisen Fazerin sinisen levyn, nyt riittää vaikka tupla maxi tai vaikka pieni pätkis patukka. Jäätelö on kyllä tosi paha pahe myös, olen alkuviikosta sitä ostanut pakastimeen ja sitten illemmalla syönyt. Kuitenkin yleensä ottaen suunta on parempi, voin esim. mennä leffaan ilman herkkuja, ennen piti olla joku kilon irtokarkkipussi mukana. Limujen juontia olen vähentänyt paljon ja ne vähän mitä juon nykyään on ilman sokeria (tosin on tutkimuksia että nuo sokerittomat limut voi olla jopa pahempia kuin sokerilliset), mutta katsoisin, että niitäkin juon jo maltilla ja harvemmin.

Eilen tuli askelia yli 10 000 kun lenkitin koiran myös iltapäivällä Puntarilla oli painoa tullut lisää 108,9 kg, eli + 800 g. Toivon, että olisi vain lihasten nesteturvotusta.

Sokerikoukku on kyllä oikea addiktio. Mä olen siitä esimerkki ja moni, moni muukin. Sokeria on kaikkialla, sielläkin missä ei kuvittelisi (valmisruoat ym.). Helppo lisätä halvalla täytettä ja ihmiset jää huomaamatta kiinni.

Voin syödä 5 minuutissa suklaalevyn. Ei mitään ongelmaa. Niinpä on parempi pysyä erossa kuten Hopeapeili. En osaa ottaa yhtä palaa, koska rakastan mässyttää suklaata kuin leipää.

Olen ollut 20v koukussa pepsi maxiin eli ilmeisesti arpataamiin. Pari kertaa pyrkiny eroon ja päässyt mutta aina palannut rakkaan pullon luokse. Kahvia kun en juo niin kofeiinia tarvitsen, tätä mä kerron itselleni syyksi. Laihdutus ei yhtään auta tähän kun se pepsi täytää mahaa kivasti. Toisaalta myös lisää ruokahalua.

Hyvä jos se sokeri on jo tunnustettu koukuttavaksi! Mulla oli varmaan vanhaa tietoa. Hyvä että asiaa tutkitaan.

Mää tykkään myös PepsiMaxista ihan hullun lailla, mutta en voi juoda kuin vähän, koska siitä tulee pissanpidätysongelmia. Se on kai liian happoista. Paras juoma mulle on vesi, ja tietysti tee, koska kahvista en tykkää.

Hei! Guess who's back??

Ja täällä taas.

Jotenkin sitä toistaa itseään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ja aina ajattelee että tällä kertaa mä onnistun. Tällä kertaa en luovuta!

Ja taas kerran pudotellaan samoja kiloja. Tosin mitään ihan överiä ei oo onneks tullut näemmä. Latasin fatsecretin luuriin ja punnasin sinne nykypainoni. 118 kg. Eli reilu kilo tullut syksystä takas. Tästä on hyvä jatkaa.

Joka maanantai nyt punnitus ni ei auta löysäillä viikonloppusin. Tästä se taas lähtee..