Mulla on 8kg kahvakuula, ja tykkään! Mun nilkat on siinä kunnossa, et mikään hyppivä aerobic ei tuu liikunnan suhteen kysymykseenkään. Kuntopyörä löytyy, mut käyttäjän max paino on 100kg. Ajattelin alottaa taas noilla ihanilla 80-luvun Anna aerobic-kaseteilla liikkumisen. Niissä hypyt on kuitenkin melko vähäisiä. Juoksumatto ois unelmien täyttymys, mut eipä oo moisia rahoja, ellei lottovoittoa tule. Kun olin vielä normaalipainoinen (65-6, kävin salilla 3-4 kertaa viikossa, ja rakastuin kyseiseen laitteeseen täysin.

No, hiljaa hyvä tulee.

Hei, hei, hei ja ei, ei, ei Jäätävä... Et kyllä anna periksi. Malttia ja rauhallisuutta taipaleelle sekä uskoa onnistumiseen!!! Ehdottomasti! Urakka meillä kaikilla on hempetinmoinen, joten aikaa, aikaa, aikaa tässä vaaditaan.

Ja sinullahan on oikein hyvä alku! Et kuules nyt anna periksi. Kyllä se siitä lähtee taas menemään. Oikeesti! Aikuisten oikeesti! Jospas heittäydyt rennoksi, etkä ajattele asiaa nyt kovin tiukasti. Sekin joskus auttaa.

Minulla lähtöpaino 125.4 ja siitä olen kuukaudessa saanut pois 7 kiloa. Tavoitteekseni olen asettanut 95.4 eli tuon 30 kiloa pois. Ja jos vuoden päästä olen tuossa tavoitteessani olen hemmetin iloinen, ylpeä ja tunnen onnistuneeni. Ja 'ajatelmani' mukaan 'gramma grammalta pienemmäksi!' Ja tämä on todellakin minun ajatukseni tästä asiasta. Ei mitään kiloa/viikko tai 500 grammaa/viikko. Kunhan ei kovasti ylöspäin mene. Pienet heittelyt - grammoista pariinkin kiloon - ylöspäin ovat sallittuja. Koska meillä naisilla tuo 'morkooni'kierto aiheuttaa kaikenlaisia juttuja - vaikka ei kuukautisia minulla ole enää vuosiin ollut (olen JO 58-vuotias).

Minulla tämä viikko on ollut todellista 'plösötystä'. Kaikkea (sallittua) menee sisään, mutta kun ei mikään meinaa tulla ulos! Mutta tähän on vaan totuttava, että näin mennään välillä. En siis ole ottanut mitään paineita asiasta. Enkä ota. Ei siis muuta kuin :ina on oltava!

Tiedän esimerkiksi, että Vappuna tulee syötyä ja varmaan vähän juotuakin. Asioista on jo sovittu ystävien kanssa. Ja grillikaudenkin tuolloin aloitamme. Ja paistamme MAKKARAA! Eihän suomalainen grillikausi muulla voi alkaakaan!

Joten tsemppausta sinulle Jäätävä.. ja kaikille muille myös - minullekin!

Ihanasti tänne on tullut postauksi....just kun valitin että pelkään että ketju on hiljentymässä.
Kiitos kovasti aktiivisuudesta, tätä tarvitaan kun matka on pitkä!

Ja uusia sotureita on liittynyt joukkoon. Tervetuloa!

Oli ihana lukea, että mimmu1 sait huonon aamun kääntymään antoisaan päivään. Ja opetit minulle jotain uutta triggerpisteiden voimasta Hyvä, aina on paikallaan oppiia uutta!

Rosina* kovasti onnittelut 100kg rajan rikkomisesta ja että olet myös pysynyt sen alapuolella! AInahan se olisi niin ihanaa saada kaikki heti ja nyt...
Moni meistä, ei varmaan edes taistelisi tällä hetkellä painonsa kanssa, jos maltillisuus olisi opittu vähän aikaisemmin Yritä vaalia hidasta tempoa...sillä se antaa sinun aivoillesi mahdollisuuden pysyä muutoksessa mukana ja, ainakin minä, ajattelen, että ihokin kestää painomuutosta paremmin, jos tahti on maltillinen.

Voimia sinulle untuvapilvi83, Tuskaasi on koskettavaa, mutta näitä tulee, ja niitä joutuu ikään kuin hyväksymään. Niitä tulee kuitenkin vähemmän ja vähemmän. Ja ainakin minä ajattelin heti, että Hyvä untuvapilvi83, et syönyt koko pakettia etkä jatkannut suklaalla!!! Eli näin se positiivisena muutoksena.... Onko näin, olisi aiemmin mennyt enemmän? Pystytkö katsomaan tilanteen nyt jälkikäteen vähän positiivisemmin....?

Plääk, harmaita päiviä täynnä tämä viikko. Toisaalta kiva että lumi sulaa nopeammin, mutta en minä pyytänyt tota uima-allasta tohon takapihaan

Koittakaa kestää zoile ja Jäätävä läski!! Olisi niin ihanaa, jos painonpudotus olisi järjellä selittävissä! Mutta hermoja ja uskoa on koetuksella koko ajan. Toivottavasti humpsahtaa isomman kilomäärän sitten kerrallaan!! Ja kyllä Rouva Nyt, on se ihmeellistä, miten helppoa se on kannustaa toista, ja luottaa siihen että asiat menee taas parempaan päin. Ja ihan oikeasti uskoo siihen. Kun taas itse taistelee omien ajatusten, mielitekojen ja tuskan kanssa, niin tuntuu ettei järki kestä

tänään tais olla toinen kerta puoleen vuoteen kun sain kaikki 4 pallukkaa vihreeks.. no kauan sekin riemu kesti: huomasin etten ollukkaan syönyt säilykepäärynää vaan säilykepersikkaa (olin ostanut molempia, avannut toisen ja klikannut väärin).. Eli nyt sit kuitu keltaisena, mut so what, ainakin melkein oikein .

Ostan säilykkeet jossain muussa nesteessä kuin sokeriliemessä, mutta jos ei löydy KKsta kuin sokeriliemessä mennään sillä mitä on. JA siksi ostan tölkissä kun jos olen kaupassa ja tuntuu kivalta ostaa niin menee viikko niin tulee mieleen et mullahan oli kaapissa sitä..ja mikäs siel onkaan,joku tumma tai harmaa klöntti, mistä ei enää tiedä mikä se oli alkujaan

Paino seilaa, maanantaina saavuttamani -10 kiloa on tänä aamuna enää -9,2 kiloa. Tiedän tuon olevan ihan normaalia, varsinkin kun on tällainen laiska liikkumaton viikko takana.

Mulla kuitenkin kummittelee tuo tavoiteaika ja haluaisin niin siihen mennessä saavuttaa tavoitteeni - tosin mitä vähemmällä työnteolla sen parempi .

Voi huokaus..

Paino tahtoo minullakin usein seilata edestakas. Todella pitkään se kyllä seilasi vain kohti suurempia lukuja, mutta nyt onneks myös alaspäin.

Minä opettelin oman kehoni toimintaa sillä, että punnitsin itseni joka päivä tai lähes joka päivä ja säännöllisesti seurasin mittoja myös mittanauhalla. Edelleen opettelen, mutta nyt kun olen jo jonkin verran oppinut, miten ja mistä syystä paino heittelee, ei se isompi lukema vaa'assa saa enää ihan niin hirmuista "raivaria" tai pettymystä aikaiseksi

Esim. viikonloppuna tuli syötyä enemmän ja sunnuntaiaamuna paino oli n. 2,5 kg enemmän kuin pe-aamun paino. Ei se kivalta tuntunut, mutta tiesin, ettei niin paljoa pysty lihomaan parissa päivässä eli kyseessä on turvotus tms. Vielä eilen aamulla paino oli enemmän kuin viikko sitten, mutta tänään se oli pudonnut viime viikon lukemasta

Edelleen haluaisi heti-mulle-kaikki-nyt ja välillä iskee epätoivo vielä edessä olevasta matkasta kohti pienempää minääni, mutta yritän kääntää ajatukset myös tässä taistelussa siihen positiiviseen puoleen, siihen, mitä on jo saavutettu: Paljon on jo pudonnut, paino ei ole enää noususuhdanteinen, herkut on jäänyt pois tai vain vähäisiin määriin, terveellisemmät ruokailutottumukset jne.

Ja kohta häämöttää jo puoliväli urakassani. Tämän aamun paino 86,5 kg.

Täälläkään ei hirveen hyvin mene.. Epätoivo alkaa iskee, tällä hetkellä +100g ja sunnuntain punnitus lähestyy. Eniten ottaa päähän kun olen syönyt samalla tavalla ja liikkunut. Argh.

Vois aurinkokin vähän paistaa kun piiiitkästä aikaa pitäs saada itsenä juoksemaan tuonne ulos. Lapset haluaa lähtee pyöräilemään ja minä päätin pysyä mukana juoksemalla. (Onneks lapset on niin pieniä ettei ne hirveetä vauhtia pääse eivätkä kauaa jaksa). En ole koskaan juoksemisesta pitänyt mutta jospa se jotenki sujuis.

Tsemppiä kaikille!

Toistan taas itseäni, mutta olen löytänyt viikottaiseen painon heilahteluun yksinkertaisen ratkaisun, joka vapauttaa tuosta "mitä olen tehnyt väärin - tää on epistä - onko tässä mitään järkeä - motivaatio alhaalla" -stressistä.

Punnitsen itseni vain kerran kuukaudessa. yritän syödä Kiloklubin suositteleman määrän kaloreita ja yritän saada pallot vihreiksi. Kuukauden aikana paino saa seilata missä tykkää, ja sitten punnituspäivänä vaaka näyttää kyllä suunnan, mihin olen menossa. Tämä on todella paljon helpompaa näin. Suosittelen. Mutta malttia pitää olla.

Niin, en tietenkään tiedä mllainen stressi tulee, jos kuukauden jälkeen paino onkin noussut! Kerron sitten jos näin käy!

Tuo on kyllä totta, ettei liikaa saisi noita painolukemia tarkkailla.
Mutta kärsimätön minä poikkoilee jokaisella näkemällään vaa´alla ja sehän stressaa!!
Kuukauden punnitustaukoon en itse pysty, mutta jos edes viikon ilman välipunnituksia.(yrittää, yrittää....)

Ai niin, piti vielä kysyä, että paljonko te juotte päivän mittaan ja mitä??
Mulla on kehitysasteella vielä toi juttu.

Minä juon vähintään kaksi litraa päivässä ja ihan vaan vettä. Seuraan vesimäärä tuohon kahteen litraan saakka ja sen jälkeen muut on "extraa" enkä niitä normaalisti enää mitenkään laske.

Lisäksi juon yleensä kahvia tai teetä pari mukillista päivässä ja joskus viikonloppuisin lasillisen tai pari light-limua.

Tuo määrä siis tällä hetkellä. Sitten jos (ja kun) joskus pääsen taas liikkeelle, täytyy vesimäärää todennäköisesti lisätä liikunnan/hikoilun myötä.