No niin, tässä taidetaan nyt puhua aidasta ja aidanseipäistä. Edellisellä sivulla vaan oli semmoinen neuvo, että pitäisi kalorivaje saada samaksi kuin siinä oikeanpuoleisessa laskelmassa. Ja mää pöljä sitten käsitin sen niin, että jos ei pysty liikkumaan, pitää pantata ruuasta.

Mutta kuten sanottu, syön sen 1500 joka tapauksessa. enkä usko että se mikään kamalan pieni määrä on, ja vaikka olisikin, onhan mulla vararavintoa! Ja on siellä monia 1500 kalorin menuehdotuksiakin.

Iloisesti eteenpäin, kukin tyylillämme!

Ymmärsin Toyota Tavis että pakotat itseäsi jo alle sen 1500kcal, vaikka noin hieno pudotusrytmi sinulla on jo päällä. Tottakai saat tehdä niin kuin itse näet parhaaksi. Iski vaan jotenkin suojeluvaisto Koita Toyota Tavis kestää näitä minun kananemo-reaktioni

Eiköhän jokainen joutuu hakemaan sen oman henkilökohtaisen rajan. Itse olen huomannut (ilokseni) että voin syödä enemmän kuin toi suositus. Eli kun itsellä ei ole tarvetta saada enemmän kuin toi 400-500g miinusta/vko. Ne viikot kun ovat lähtenyt vähemmän on minulle ihan itsestään selvyys, eli on juhlittu ym, ja senkin on ollut oma valinta. Eli ei ole ollut tarvetta miettiä, että miten nyt meni näin vähän.

On niin totta toi Toyota Taviksen yhteenveto eli: iloisesti eteenpäin, kukin tyylillämme! Allekirjoitan sen!

Kiitos kaikille huolenpidosta!

Tarkennus: olen tammikuusta saakka syönyt Kiloklubin suosituksen mukaisesti 1500 päivässä, sillä en tule toimeen vähemmällä, ja enempää en halua syödä. Vaikka tietenkin on ollut päiviä (aika montakin), jolloin olen syönyt enemmän.

Koko tämä ihmettely alkoi, kun eilen illalla luin sen ohjeen edelliseltä sivulta. Mulla on niin pitkä projekti meneillään, etten voi pitää mitään nälkäkuuria. Haluan oppia syömään oikein. Siksi myös syön ihan tavallista ruokaa enkä pusseja tai patukoita.

Tietenkin kun tällaiseen on alkanut, tahtoo myös tuloksia. Kiire mulla ei kuitenkaan ole. Käyn vaa'allakin vain kerran kuussa välttääkseni stressiä, joka tuli siitä, kun paino heittelehti viikoittain ylös ja alas. Tämä rytmi on sellainen, että uskon jaksavani sen kanssa ne pari vuotta, mitä Kiloklubi ennustaa normaalipainoon pääsemiseksi. Toivon, että jaksan, jos vaikka nuo jalat alkaisivat kantaa paremmin ja voisi vaikka lähteä metsään kävelylle!

Se vastaus energialaskurista on tosiaan kopioitu yleisimmin kysytyistä kysymyksistä ja sen mukaan viivan alla oleva summa (vaje) pitäisi päivän päätteeksi olla suurin piirtein sama suosituksessa ja toteutuneessa. Mutta sehän on vain suositus! Mikä toimii toisella, ei päde toisen kohdalla. Vastaus ei siis ole minun mielipiteeni asiasta

Kuten moni muukin, olen itsekin tässä matkan varrella oppinut enemmänkin kuuntelemaan itseäni ja kehoani. En aio kitukuurilla olla itsekään, vaan opetella loppuelämän elintapoja.. Ja mun omissa ennusteissa tuota loppuelämää on vielä paljon, enkä välitä niistä oikeista ennusteista: aion nimittäin voittaa tämän suuremman taistelunikin... ja selättää läskini siinä sivussa

Mä ihmettelin laskurissa aluksi ennen kaikkea sitä, miksi suosituksissa peruskulutuksen energia saattaa olla esim. 300 kcal suurempi kuin toteutuneessa peruskulutuksen energiassa (ennen kuin olin ruokia päiväkirjaan syöttänyt). Sitten huomasin, että se totetutunut perusenergian kulutushan muuttuu (kasvaa) sitä mukaa, mitä ruokia ruokapäiväkirjaan syöttää eli laskuri ottaa huomioon sen, paljonko energiaa elimistöllä kuluu polttaa ko. ruoka energiaksi tai jotain sinne päin Ei sillä merkitystä ole, mutta osuipahan vain silmiin tuollainenkin

Tänään oli taas punnituspäivä ja laskusuunta jatkuu.. JEEE! Lukema 83,7 kg.. Tuloksia siis tulee ilman kitukuurejakin!

Tsemppiä meille kaikille ja hyvää viikonloppua!

Sumunharmaata huomenta ystävät!

Minäkin vähän summaan tähän aatoksiani, joita minulle heräsi luettuani näitä keskusteluja - ja vähän muutenkin.

Niin... Minulla on Gourmandin ja Toyota Taviksen kanssa aivan samat aatokset tästä painonhallinnasta. Ja nimenomaan painonhallinnasta - ei laihduttamisesta! Tottakai tämän hetken kuvioihin sisältyy tuo painon alenema. Mikä on todella suotavaa ja tarpeellista.

Ihan se päällimmäinen tarkoitus on kuitenkin se, että opettelen aivan uusia ruokailutottumuksia. Tavallista ruokaa - vain pienempiä annoksia. Sisältäen runsaasti kasviksia, juureksia, hedelmiä. Vaalean leivän hyvin vähäinen käyttö, rasvoissa öljyjen suosiminen. Joskin käytän myös voita silloin, kun ruoka sitä vaatii; esim. kalan (valkoisen) haluan paistaa voissa. Ei sitäkään sitten 'hölvätä' vaan pieni nokare sitäkin. Ja tuonkin voi tehdä niin, että käyttää kirkastettua voita ja öljyä sekaisin...

Lautasmalli on ollut minulle myös suurena apuna. Jos ruokaan sisältyy salaatti - siis vihersalaatti - täytän ensin lautasen sillä. Vähintään puolet lautasesta, sitten vasta muut pöperöt. Keitto- ja laatikkoruoissa olen lisännyt kasvisten/vihannesten osuutta. Perunaa vain vähän lisuna. Paljon maukkaampaa.

Toyota Taviksen mainitsema 1500 kaloria kuulostaa minunkin korvaani oikein hyvältä. Tällä ruholla saisi taulukon mukaan syödä n. 2500 kaloria. Eli ihan peruslaskennalla kalorivaje on -1000/päivä. Mitä 'kevyemmäksi' ajan saatossa tulen, sen pienempi on tuo kalorivaje. Silti se on pitkän aikaa vielä vaje, joten painon alenemaa pitäisi tulla.

Ja oletan, että kun olen saavuttanut oman ihannepainoni, tuo 1500 kaloria on melkoisen lähelle tarvitsemaani normaalia energiamäärää/päivä. (Tuolla ihannepainollani en tarkoita taulukoiden 'kertomaa' painoa, vaan sitä painoa, jossa minun on hyvä olla.) Tietenkin joukossa on päiviä, jollain energiaa 'tulee' enemmän - juhlat, herkut.. - ja sitten on vastaavasti päiviä, kun energian määrä on vähäisempi.

Mielestäni nk. normaalissa elämässä emme kiinnitä paljoakaan huomiota siihen mitä syömme. Ja paino on keskimäärin vakio. Sitten, kun eteen tulee hetki, että painoa pitäisi saada alas, iskee paniikki, kauhu, kammo - joku hirvitys kumminkin.. Joudummehan luopumaan jostain. Varmasti suurimmalle osalle ihmisiä luopuminen ja muutos ovat 'sanahirviöitä' - asioita joita ei toivoisi koskaan joutuvansa tekemään. Eli tässä voisi sanoa, että asenne ratkaisee!

Edellä olevalla tarkoitan sitä, että merkitys kaiken onnistumiselle ja tasapainon painonhallinnassa löytymiselle on oma suhtautumisemme asiaan. Miten koemme tämän prosessin. Onko motivaattorina pakko, tarve, halu, usko, toive tai joku muu.

Minulle motiivina on päätös oman elämäni hallinnasta - josta painonhallinta on vain osa. Ulkoapäin - minusta riippumattomista syistä - elämässäni on tapahtunut paljon kaikenlaista ei niin miellyttävää. Tutkailin ja pohdin pitkään eloani ja lopulta(kin) tein päätöksen, että elämäni on muututtava. Ja tällä tiellä nyt ollaan - loppuelämä..

Edellä varsin sekavaa pohdintaa minun näkökulmastani elämänhallintaprosessiin. Ja pohdintani syvin tarkoitus on tsemppaus teille rakkaat ystävät!

Niin se rantautu meikäläisen vatsaan tuo mahatauti... vetenä tulloo pihalle!!!! Aika tehokas suolen putsaus kuuri

Itselle tuli hyvä mieli ku työkaveri totes tänään kun olin lähdössä kotiin, että "sä oot laihtunu vaikka kuinka paljon"
Itsehän sitä ei niin samalla tavalla huomaa, mut sen verran mäkin oon täs huomannu et vaatteet menee päälle paremmin ja jenkkakahvat on pienentyneet
Mukavasti ylensi mieltä
Kaikille erittäin ihanaa ja aurinkoista perjantaita <3

Jaahas, ja tänään kehitin sitten itselleni "siipi-maassa, voimaton päivän

Piti olla aktiivinen vapaapäivä. Aloitin suunnitelmien mukaisesti reippaasti heti 8 aamulla kantamalla kaikki vaatelaatikot kellarinjemmasta. Voi hyvänenn aika, niitä oli sitten 9kpl, ja siis isot varastolaatikot!!! Jos joku shoppailee huonoon oloonsa, ne se on kyllä minä

Well well, huomasin että olen jossain vaiheessa "muuttanut" hienoa painonmukainen järjestelmää laittamalla "samantyyppiset vaatteet" samaan laattikkoon, joten kaikki laatikot piti käydä läpi. Päätin sitten myös kokeilla ihan kaikki vaatteet
Siis idioottina, myös ne vaatteet mitä sata varma tiesin ettei vielä mene päälle. Piti katsoa kuinka pitkä matka vielä on....kuinka paljon mekot ja hameet nousevat, kuinka paljon läskiä pullottaa kun väkisin vedetään napit kiinni, miten vyötärö on liian korkealla kun jenkkakahvat pullottavat jne jne jne....

Ja oli se sitten masentavaa urakka. Oi jos joku olisi keskeyttänyt minut ja sanonut ettei tässä nyt ole mitään järkeä

Yllättävän paljon meni kyllä jo tässä vaiheessa päälle. Ja niitä mitkä 2-3kg jälkeen istuvat jo todella hyvin.
Mutta, olipa masentavan väriset vaatteet
Ei paljon muuta löytynyt kuin mustaa, tumman ruskeata, harmaata.... Ennen kun mahdun kunnolla niihin "värikkäät ja ilsoisemmat vaatteet-pinoon", pitää vielä tiputtaa 6-10kg. Ja tulihan pintaan vanhoja huonoja muistoja. Olenhan minä vuosia ollut häpeissäni ulkonäöstäni, siis myös sen jälkeen että olen niin sanotusti päässyt vihreälle oksalle syömishäiriöistäni. Ymmärään vielä että ihminen kokee että on maailam rumin kun on pää sekaisin, mutta....
Eikä auttanut yhtään että vaatteet olivat ryppyset, haisi varastolle ja minä räjähtäneen näköinen likaisilla hiuksilla Jouduin myös myöntämään että painoa pitää vielä reippaasti tiputtaa, eikä habitus kirkkaassa valossa ollut yhtään kehuttavaa

Monen tunnin vääntäminen peilin edessä, oli minulle kyllä vielä aivan liian iso ponnistus. Minä kun vasta harjoittelen sitä, että tulisin toimeen peilikuvani kanssa, hyväksyn itseäni ja tajuan että kelpaan tällaisena

Noh, ei ikinä pahaa ilman jotain hyvääkin....
Ainakin tajusin sen että tämä uusi linja tänä keväänä on niin oikein. Olen ostanut vain värikkäitä vaatteita, enkä vetänyt jalkaan mitään, missä en ole viihtynyt juuri sinä päivänä. Olen kuunnellut kehuja, ja avanut sieluni ja sydämmeni kehuille, olen pitänyt itsestäni huolta ja elänyt terveellisemmin. Tämä on kerta kaikkiaan ollut minulle niin hyvä kevät, enkä toidellakaan halua palata edes viime talveen.
Kuten mimmu1 sanoi "elämä on muutettava"!! Ja se on todella ollut minun mantrani tänä keväänä. Eniten pitää muuttua korvien välissä!

Kunhan kerään voimia tämän aamupäivän urakan jäljiltä, taidan hyökätä vaatekaappien kimpuun. Poistan kaikki, mistä tulee huonot vibat! Viis siitä jos vaate on ollut kallis ja roikkuu siinä käyttömättömänä. Huomenna vien kaikki kellarijemmassa olevat ihanat lyhyet kevät-takit (olen odottanut niin että pääsen niitä taas käyttämään!) pesulaan, viisi siitä, jos napit vain mene just ja just kiinni, kohta ne menee jo leikiten, ja harvoin pidän edes keväällä kesällä takkini kiinni !

En halua ruokkia enää yhtään tota mustaa aukkoa minun sielussani!

minkäs kokoisia ne gourmandin pois lähtevät vaatteet ovat? tänne pitäis laittaa joku kirppis sivu myös, vois löytyä oman kokoisia vaatteita!!

jei, jumitus todellakin on poissa! viisi päivää juttailua takana ja 2,1kg!!!
nyt kakkutilaukset valmiiksi ja sitten töihin, mukavaa viikonloppua!!

Mimmu 1 ja Gourmand mahtavia oivalluksia joihin samaistuu ja saa veraistukea.