IL, sinun naapurinmiehesi on mukavanoloisen näköinen mies. Ihanaa, että löysitte toisenne.
Japena, mahtavaa, että lomasi oli rentouttava . Ymmärrän hyvin miten haikeaa sieltä oli lähteä.
Kipa, toivottavasti silmäsi alkaa jo olla kunnossa.Kurjan pitkään se on sinua jo vaivannut.

Lapsenlapseni täyttää lauantaina 20 vuotta. Ihmettelen mihin ihmeeseen kaikki vuodet ovat haihtuneet. Ostimme hänelle porukalla pesukoneen synttärilahjaksi. Kauhean tylsä lahja, mutta välttämätön, koska talossa ei ole yhteistä pesutupaa.

Juttelimme politiikasta. Hän mietti lähteäkö äänestämään sunnuntaina vai ei. Minä kannustin häntä lähtemään. Kerroin miten suuri juttu on ollut se, että kaikilla on äänioikeus eikä se ole vain varakkaiden etuoikeus.

Hän oli vastaillut eri vaalikoneiden kysymyksiin ja hakenut sopivaa ehdokasta, mutta kritisoi kovasti näitä kysymyksiä. - "Kauhean moneen olisin voinut vastata aivan vastakkaisilla tavoilla", hän totesi. - "Miten niin?" kysyin. - No, riippuu hirveän monista asioista vastaukset. Jos esim. kysytään tarvitaanko jatkossa lisää ydinvoimaa--niin mistä sen tietää. Voihan hyvin olla, että muunlaiset, uudet vaihtoehdot riittävät tai sitten ne eivät riitä..." - "Hmmm"...totesin. - "Tai vaikuttaako maahanmuuttajien tänne sopeutumiseen heidän kulttuuritaustansa..No varmaan vaikuttaa, mutta ei se yksin vaikuta. Riippuu paljon myös siitä miten he pääsevät mukaan erilaisiin toimintoihin, työhön, löytävätkö ystäviä..." Nyökkäilen, niinpä--joopa. Lapsenlapsi jatkaa:- "Entä pitäisikö ihmisten saada kansalaispalkkaa ilman että he tekisivät sen eteen jotain." - "Mitä mieltä olet"? kysyn. - "Minusta se riippuu ihmisestä. Joku ei vaan pysty tekemään mitään tai tekeminen voi olla täysin älytöntä, joka ei yhtään kehitä tai auta ihmistä eteenpäin. Mutta esim. mulle on ollut tosi tärkeää päästä tekemään asioita, koska mun piti päästä takas ihmisten yhteyteen ja mä olen oppinut monia asioita...

Jatkamme näin melkein kysymys kysymykseltä. Ihmettelen miten ihmeessä minulta oli vastaaminen kysymyksiin käynyt sujuvasti kuunnellessani lapsenlapseni analysointia. Lopulta hän katsoo minuun hymyillen ja toteaa: - "Ja muistathan mummu sitten, että jos mä äänestän, mä äänestän ihan just ketä mä haluan. En välttämättä samaa puoluetta kuin sinä ja pappa. Minä olen minä, ja voi olla että ajattelen joistakin asioista hieman eri lailla kuin te."

Halaan häntä. - "Voi kulta. Se on paras oppi mitä olet voinut meiltä saada. Että sinä olet sinä. Sinulla on oikeus omiin mielipiteisiisi ja vaikka ne olisivat joltain osin ihan erilaisia kuin meidän, olet meille aina rakas ja tärkeä".

Tämmöisissä tunnelmissa tänään. Mukavaa päivää itse kullekin.

Hei huomenta,

täällä huhuilee se tarkkanäköinen tyyppi. IL:ää ja Naapurinmiestä on syytä kiittää hauskasta seurasta ja Jumbojetiä ihanasta lapsenlapsitarinasta. Hienosti olette toinen toistanne ymmärtäneet ja tiiviissä yhteydessä pysyneet. Yritän ottaa oppia.

Kiitos kuulumisista kaikille muillekin, Muori taitaa työllistyä vielä vaalikentillä kun ei aamunavauksiaan täällä näy? Mä haluan äänestää vasta varsinaisena vaalipäivänä; se tuntuu konkreettisemmalta kuin ennakkoäänestys.

Toki olen joskus ennakkoäänestänytkin jos olen tiennyt olevani vaalipäivänä matkoilla tms. mutta tällä kertaa ollaan kotona. Palmusunnuntai ja pikku virpojat jne. Omat lapsenlapset eivät enää virvo, mutta suklaanamuja taidan silti heille hankkia.

Meillä on ollut tällä viikolla kasvisruokaviikko, lukuunottamatta sitä gotlermakkarapakkausta, joka jonakin päivänä pyrki lähikaupan hyllystä sosekeiton kumppanksi. Tartuin siihen kun arvelin että proteiinia pitää olla. Mutta nykymakkarathan sisältävät lähinnä pelkkiä hiilareita.

Älkääpä peljästykö: en ole tullut mitenkään entistä ravintotietoisemmaksi. Makkaraa on myös vyötäröllä! Aina välillä hämmästelen kun peiliin vilkaisen: kuka on tuo pulska nainen punaisessa villatakissa?

Mutta itselleen pitää olla armollinen. Ilahduin suuresti kun luin sisustuslehden uutiskirjeestä artikkelin alan uusimmista tuulista. Konmaritus ei ole enää trendikästä, nyt pitää olla wabi-sabi. Tämäkin tyyli on lähtöisin Japanista, ja näin sitä kuvailtiin: "Kodin sisustuksessa saa nyt repsottaa ja olla vähän suurpiirteistä. Lehtipinot ja kirjakasat kertovat siitä, että talossa on elämää. Kodissa saa olla hieman hallittua ja tyylikästä epäjärjestystäkin, jos se kuitenkin tarjoaa asukkaalleen hyvän ja rauhallisen elinympäristön."

Kuvateksteissä todettiin, että astiapinotkin ovat sallittuja (ei mainittu, puhtaat vai likaiset ) ja että huonekalutkin voivat olla tämän trendin mukaan ns. elämää nähneitä (siis ehkä hieman kulahtaneita?). Siispä havaitsin että voilá, mehän ollaan Ukkokullan kanssa oltu suorastaan edelläkävijöitä koko yhteisen elämämme ajan!

Tosin en ole ihan varma, onko meidän epäjärjestys hallittu ja tyylikäs, vaiko pelkästään epäjärjestys. Mutta näillä mennään, pirtsakasti kohti pääsiäistä. Huomenna yhteen kiinnostavaan seminaariin Kouvolaan ja ensi viikolla pariksi päiväksi Tukholmaan, sikäläistä sukua tervehtimään ja ehkä vähän museoihin/taidenäyttelyihin kurkkimaan.

Parhainta palmusunnuntaita kaikille!

Tänään tapasimme vävyni vanhemmat. Olemme viihtyneet kolmisin jo 17 vuotta mieheni kuoleman jälkeen ja hyvin läheiset toisillemme. Vävyn isä on suhtautunut minuun kuin pikkusiskoon, jonka hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Niinpä hän oli kysynyt vävyltäni, että "onko se mies kunnollinen?" Vävy ja tytär olivat vakuuttaneet, että ei äiti ennenkään ole kunnottomia valinnut.

Nyt sitten juotiin kuplivaa ja tutustuttiin. Ja niin valloitti minun hämäläiseni pohjanmaalaisen siinä määrin, että nyt meidät on kutsuttu sekä vävyn vanhempien kotiin että Kustaviin huvilalle ja syksyllä ollaan sitten kaikki Espanjassa! En minä kyllä yhtään epäillytkään, tiesin että Naapurinmies solahtaa joukkoomme vaivatta ja että meillä tulee olemaan vielä monta hauskaa hetkeä nelisinkin.

Tultiin välillä kotiin, Naapurinmies paistoi ahvenia ja minä tein salaatin. Jätin hänet päikkäreille ja hipsin omalle puolelleni vaihtamaan konserttivaatteet ylle, kohta on Matteus Passion vuoro.

Tiinuliinu, sun koti on ihanan kodikas, juuri sellainen, jossa vieraskin tuntee olevansa kotona.

IL:n läheisillekin muutosta kun nyt on mies kuvioissa. Kiva että on solahtanut hyvin kuvioihin. Ihana seurata tuollaista nuorta rakkautta

Oman rakkaan kanssa tuli eilen 42 vuotta siitä kun alettiin virallisesti seukkaan, puolisen vuotta oltiin toisiamme katseltu työn lomassa. Oltiin kumpikin iltahommissa yhdessä kuljetusliikkeen lajittelussa. Minä koulun ohella ja mies päivätyön. Minä olin vielä 16 ja mies nelisen vuotta vanhempi.

Olen nyt ruokia kirjannut, katson missä mättää. No hiilareissa ja rasvassa eli suomeksi herkkuja liikaa. Ei siis uutta. Nyt yritän pohtia miten painoa alas valinnoilla mitkä kanssa jäisi elämään, ei siis laihdutuskuuria. Tosin olen niin radikaalia ajatellut kun lihavuusleikkaus, BMI ei ihan riitä, eikä liitännäissairauksia ole mutta ...

No nyt aamuhommiin ja auton nokka kohti pääkaupunkiseutua, tiputan junnun vanhemmalleen ja sen ajan käyn moikkaamassa äitiäni.

Mukavaa lauantaita.

Heippa,

terveiset täältä Herran kukkarosta.... sellainen olo melkein on.

Ihanaa, ei ole kiirettä mihinkään.... Meillä on tuossa isojen ikkunoiden alla linnuille sellainen "makkarapötkö", siis ihan uuden muotoinen linnunruokakehite. Siinä on välillä 4 pikkulintua samanaikaisesti ja 6 muuta hyörii ympärillä. Ihana seurata niitä. On taliinttejä, sinitiasia, töyhtötiaisia, musta- ja laulurastasta (ne kyllä enimmäkseen pöyhivät maata ja näimmekin, kun onnistui yksi rastas nappaamaan suuhunsa jostain maan uumenista jättiläiskokoisen onkimadon. Tikka yrittää välillä tulla apajille - sen tullessa muut väistyvät. Me kyllä sitten metelöimme aika lailla, että saisimme tikan matkoihinsa.

Nuoret sitten lopulta pääsivät tiistai-iltapäivästä täältä lähtemään. Siippani vei meidät, ei huolinut minua mukaan, vaikka mukanaan oli piiiitkät kauppalistat. Selviytyi kunnialla matkasta, minä olin kyllä ihan hermona ja puhelimme aika usein. Pari seuraavaa päivää olisivat kyllä olleet sellaisia, että ei täältä kesärenkailla olisi minnekään päässyt. Nyt on yksi "melkein vakituinen asukas" tullut reissultaan mökille, joten emme ole enää aivan niin motissa. Nyt seuraavina päivinä on niin paljon lämpöasteita luvattu, että yöpakkasista huolimatta, tiet varmaan ovat pian lumesta vapaat. Tiistaille olemme suunnitelleet suurempaa "pääsiäiskauppareissua".

Silloin tänne tulevat puolestaan tytär ja avopuolisonsa sekä tietysti hauvavauva. Olen jo miettinyt ruokalistoja tuolle ajalle

Silmä ilmeisesti paranee pikkuhiljaa - todella pikkuhiljaa. Toissapäivänä puhelin muutamaan otteeseen silmälääkärin kanssa ja lähetin kuvia silmästä. Jotenkin olen kyllä hukassa: se luomirakkulahan tuli sen vuoksi, että ripsien juuressa olevat tiehyeet (tiehye) oli tukkeutunut. Ja leikkauskertomuksessa näkyy, että oli edelleen tukkeutunut. Kysyinkin, että avasivatko sitä jotenkin sen leikkauksen yhteydessä. Ei kuulemma onnistu. Nyt olen hieman kauhuissani, että miten ihmeessä onnistun sen saamaan auki, että tilanne ei toistu. Minähän olen helmikuun alusta lähtien hoitanut silmää todella aktiivisesti. Tehnyt kaikki jutut vielä kaksin verroin tunnollisemmin ja edelleen tiehye tukossa. Pakkohan se vaan on jatkaa hoitoa. Jos tuo luomirakkula vielä toistuu, niin vaadin kyllä lähetteen silmäklinikalle. Pelkästään silmän suhteen on kulunut yli 800 €. Päälle vielä kaikki muut, niin rahaa on todella palanut lääkärikäynteihin ja tutkimuksiin. Jospa niistä pääsisi, kun tänne korpeen majoittautuu.

Järvi oli rannastaa noin pari metriä sulana, mutta nyt on osittain tullut kevyt riite päälle. Tonttikin oli lähes lumeton vielä maanantai-iltaan mennessä, mutta sen jälkeen sataneesta lumesta osa on vielä maassa.

Japena ihanaa, että sait nauttia lomasta ja tervetuloa kotiin ja arkeen.

IL minusta kyllä tuntuu, että olisin tavannut naapurinmiehen, vaikka en olekaan. Olen kuullut hänestä niin paljon ja nähnyt valokuviakin monesta eri kulmasta käsin otettuna Voin vain kuvitella, että yhdessäolo sujuu teillä rattoisasti vävysi vanhempien kanssa.

Tiinuliinu me olemme harjoittaneet ennakkoäänestystä jo useamman vuoden juuri sen vuoksi, että olemme yleensä täällä niihin aikoihin, kun on vaalit. Mietin juuri, että kestääköhän postin tulo tänne nyt noin kaksi viikkoa eli kymmenen arkipäivää, kun jostain luin, että tavalliset kirjelähetykset voivat kestää viisi päivää (ellei maksa jotain ekstraa). Meillähän on posti käännetty tänne ja sen huomasin tämän viikon aikana, että näyttää vievän kaksi päivää siitä, kun posti käännetään kotiosoitteesta tänne. Ihan kohtuullista. Tuo wabi-sabi (meniköhän noin ) oli minulle sanana ja ajatuksena ihan uutta. Vieläkin vähän haaveilen konmarittamisesta, kun jostain kumman syystä sitä tavaraa kertyy aivan liikaaaaa....

JJ keskustelusi lapsenlapsesi kanssa oli taas antoisaa luettavaa. Mielestäni (taisin jo aiemmin jossain mainita) vaalitenttien kysymykset on vähän huonosti aseteltu.

Minä olen kyllä katsonut lähes kaikki vaaliohjelmat. Välillä ihmettelen, että mistä rahat otetaan, luvataan vaikka mitä - vähintään se kymmenen kaunista. Huomenna on todella jännät paikat.

Menna minäkin muistan ensimmäisen käyntini Biltemassa. Kuvittelin, että siellä olisi vaan jotain autoiluun liittyvää, mutta paljastuikin jotain aivan muuta Hyvin siellä saa naisihminenkin aikansa kulumaan

Toivotan kaikille mukavaa viikonloppua ja palmusunnuntaita. Meille ei varmaankaan virpojia tänne eksy.

ps. Eilen pääsin ensimmäisen kerran tämän leikatun silmän kanssa saunaan. Otinkin kaiken irti. Voi mitkä löylyt. Avantoon en vielä uskaltautunut, kun yrittää pieni nuhan poikanen saada jalansijaa. Toisaalta voi olla, että olisi jäänyt järveen.

Hei huomenta,

näin siis tänään aikoo viettää päivänsä Tuomas Kyrön hahmo Mielensäpahoittaja:

"Laita vaalivaatteet, suuntaa kansakoululle, mene koppiin, kirjaa numero, pudota lappu laatikkoon ja tervehdi kylän väki. Palaa kotiin, keitä vaalikahvet, avaa televisio, odota Yleisradion lopullisen ennusteen valmistumista. Kahvin pudotessa voit vaihtaa kotihousuihin. Velvollisuus suoritettu, nyt on myös oikeus mutista tulevien neljän vuoden päätöksistä."

Mulla on ihan samat aikeet. Sutjakkata sunnuntaita!

Heippa

Tiinuliinu hauska kirjoitus Mielensäpahoittajalta Taidan minäkin ottaa tänään siivun pullaa vaalikahvien kunniaksi, vaikka harvoin sitä teen

Missä kaikki luuraa?

Muori aamunavauksiasi kaivataan? Eikö vaalikiireet ole jo ohi?

Mehän olimme jo ennakkoäänestämässä. Tänään sitten jännätään kovasti pääsekö oma ehdokkaani läpi. Uskon, että pääsee. Jännittävät vaalivalvojaiset joka tapauksessa on tulossa.

Onneksi meillä on tässä "päämökissä" kaksi tv:tä. Samanaikaisesti alkaa naisten mm-jääkiekon loppuottelu, jossa Suomi on ensimmäistä kertaa mukana. Siippani varmaankin alussa ainakin keskittyy siihen. Vanhassa mökissäkin on peruslämpö päällä, että olisi sitä tiukan paikan tullen sinnekin voinut mennä jääkiekkoa katsomaan

Mukavaa palmu- ja vaalisunnuntaita kaikille

Moi mimmit. Eilinen päivä meni Isossa Ompussa vaalityössä. Jokaiselle puolueelle oli oma alueensa sekä tarkkaan määritelty tila, jossa sai tepastella ja herättää ohikulkijoiden huomio. Julkkiksia olen nyt tavannut kymmenittäin ja hauska oli todeta, että puolueista riippumatta kaikki juttelivat keskenään, maistelivat karkkeja toistensa koreista ja ohjasivat ihmisiä heidän etsimiensä ehdokkaiden luo.

Me seisoimme tyttären kanssa lähekkäin ja moni tuli kysymään, ollaanko sukulaisia, kun muistutetaan toisiamme! Oma ehdokkaamme piipahteli välillä Kauniaisissa ja muualla ja palasi sitten taas juttua jatkamaan. Minä rupattelin Pekka Haaviston kanssa, hän oli huomannut esitteeni ja halusi kertoa tutustuneensa Sariin Tanssii Tähtien kanssa -ohjelmassa, jossa hänen Antonionsakin oli mukana. Sirpa Pietikäinen tuli kannustamaan ja halusi ottaa kuvan itsestään ja minusta lähetettäväksi Tiinuliinun Ukkokullalle, kun ovat kavereita hekin.

Kun Petteri Orpo tuli paikalle, koko ilmapiiri sähköistyi. Kaikkialla pyöri poliiseja ja näkyviä turvamiehiä sekä ihan tavallisten kansalaisten näköisiä turvamiehiä. Onneksi mitään selkkauksia ei tapahtunut. Alexander Stubb kävi kannustamassa. Yleensä ottaen Omenan asiakkaat olivat positiivisia, jos eivät halunneet esitettä, sanoivat kohteliaasti ei kiitos. Kuulemma on ostoskeskuksia, joissa ohikulkija saattaa haistatella tai vielä pahempaa, repiä esitteen ja heittää palaset ehdokkaan päälle.

Naapurinmies kyseli, olenko ehtinyt syödä (en tietenkään), joten hän valmisti sitten illaksi aterian. Unelmavävy oli vaihtanut autooni kesärenkaat. Selkäni alkoi kiljua tuntikausien seisomisen jälkeen ja sain luvan lähteä pari tuntia ennen tytärtäni kotiin. Kotona sainkin sitten lempeää selkähierontaa.

Kohta lähdemme tyttären kotiin poikien seuraksi, kun vävy ja tytär lähtevät vaalivalvojaisiin. Voittoa toivoen ovat varanneet hotelliyön, kun aikovat juhlia ehdokkaamme kanssa pitkään. Me viemme Ikerin lenkille ja keräämme suosiopisteitä tilaamalla pizzataksin. Vävy taitaa muuten ihan oikeasti tykätä tuosta Naapurinmiehestä, kun oli käynyt ostamassa vierashuoneeseen isomman sängynkin, joka meitä siellä nyt odottaa! Tai sitten hän on vaan niin iloinen hotelliyöstä ja siitä, että me laitamme maanantaiaamuna pojat kouluun ja ulkoilutamme Ikerin.

Nyt mä en voi enää kirjoittaa, kun mun täytyy ruveta pitämään peukkuja pystyssä...

Hei Ihanaiset,

terveisiä Tukholmasta, torstaina tosin jo sieltä kotiuduttiin mutta jotenkin on kiirutta pitänyt. Tukholmassa oli jäätävän kylmää, onneksi ei kuitenkaan satanut ja kevät ei ollut yhtään sen pidemmällä kuin täälläkään. Kansallismuseo tuli osittain katsastettua, ei millään jaksettu kaikkia saleja kierrellä. Nätisti oli museo remontoitu, pää kenossa ihailin sisäkattoja, eri materiaaleista tehtyjä pylväitä ja koristelistoilla ympäröityjä oviaukkoja. Esineitä, tauluja ja mööpeleitä siellä oli tuhatmäärin. 1500 luvun taidokkaita emali- helmi-, jalokivikoristeisia nuuska ja pilleripurkkeja, samalta aikakaudelta selfieitä eli miniatyyri muotokuvia joita laitettiin sen ajan tinderiin eli parin etsijän matkaan esiteltäväksi mahdollisille puolisokanditaateille. Valtavan isoja ja taidokkaita gobeliineja, linnojen kiviseinät hohtivat kesälläkin kylmää. Ihmeteltävää ja ihailtavaa piisasi en olisi millään hennonnut lähteä pois tiloista joissa oli esillä venetsialaista lasitavaraa tai kiinalaista posliinia. Suurin järkytys oli 1950 - 70 lukujen mööpeli ja köökkikalujen osastolla oleva Floora rasia, senkin ovat svedut suunnitelleet , olin kuvitellut sen olevat supi suomalainen , luulo ei ole tiedon väärti. Kyllä museoissa käynti kannattaa.

Laivan kylppärissä repesin, kun pikku korissa oli shampoiden ja hammasharjojen seassa pussukassa vanupuikkoja ja lappuja. Isäntä oli ihan mitä ihmettä, pakko oli kertoa IL:n saamista tuliaisista. Isäntääkin hymyilytti ja pussukka hävisi nopsaan hänen matkalaukkuunsa.

Tanssittiin kaksi iltaa sydämemme kyllyydestä, onneksi ei ollut aallokkoa vaikka sitäkin menomatkalle ennustettiin. Isäntä taisi kuitenkin pyörittää minua hiukan liikaa, kun kotimatkalla minuun iski meritauti. Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen, menin aamutoimille ja ihmettelin miten kylppäri heiluu. Takaisin sänkyyn päästyäni tajusin ettei laiva keinu vaan päässäni pyörii ja mahassa möyryää. Komensin kiireesti isännän aamutoimiin sillä arvasin mitä olisi edessä. Ensin halasin vessanpönttöä ja sitten makasin muovikassin kanssa sängyssä. Jokainen laivan kallistus käänsi mahalaukkuni ympäri joka oli täysin tyhjää täynnä. Minulta jäi maksettu kuohuviiniaamiainen väliin eikä isäntäkään malttanut siitä kunnolla nauttia, kun oli kiire minua hoitamaan. Hänestä tulee varsinainen kanaemo kun vähänkin sairastan. Panikoin, että miten ihmeessä pääsen laivasta pois, kun yhtään en voinut olla pystyasennossa, nukahdin kuitenkin reiluksi tunniksi ja herättyäni oloni oli paljon parempi. Vieläkin, jos käännän päätäni nopeasti minua vähän huippaa. Kaikkea sitä vanhuus ja rikkinäinen korva teettää. Sanoinkin isännälle, että pyöritykset tanssilattialla saa unohtaa ja ruvetaan hissukseen siellä hiihtämään, nähtäväksi jää miten se onnistuu.

Äänestämässä käytiin jo ennakkoon, onneksi, kun pojan perhe halusi jäädä virpomisen jälkeen meille syömään. Mikään ei käy nykyään käden käänteessä niin isommalle porukalle ruuan väsääminen vie puoli päivää. Haluan lisäksi kattaa pöydän kauniisti, se tapa on jäänyt siltä ajalta jolloin keittotaitoni olivat nykyistäkin vaatimattomammat kauniilla kattauksella hämäsin tai ainakin yritin . Karitsan paisti ja kastike onnistuivat hyvin, kiitos isännän, minä tein salaatin. Ruokaa ei paljon jäänyt, jälkiruokaa ei yhtään.

IL, näin unessa Naapurinmiehen, sarmantti ilmestys oli ja totesin itsekseni, että tuollainen komistus solahtaa minkälaisiin seurapiireihin tahansa ilman minkäänlaisia ongelmia . Oivat appivanhemmat tyttärellesi.

Takatalvi taitaa olla tältäerää voitettu, nautitaan keväästä valoa riittää mutta vielä ei ole liian kuuma eivätkä hyttyset vaivaa.

Suupaltti, kyllä Naapurinmiestä nauratti, kun kerroin, että hänestä jo unia nähdään!

Meillä oli kiva ilta poikien kanssa. Heviteini lämmitti saunan (puulämmitteisen), mutta Naapurinmies oli melkoisessa flunssassa, eikä halunnut kylpeä. Pojat istuskelivat sitten keskenään lauteilla. Heviteinin hiustyyliin kuuluu nyt töyhtö päälaella ja sivut singlattu lyhyiksi. Juniorin tukka on normipituinen, mutta punainen!

Juniorilla on varmaan ollut vaarintarvetta, kun hän vähän väliä painautui Naapurinmiehen syliin. Ja mies, joka ei ole tottunut halaamiseen, piti poikaa hellästi sylissään. En muistanut varoittaa Ikerin aamuherätyksistä, joten hieman mies hätkähti, kun heti silmät avattuaan iso sakemanni hyppäsi etutassuillaan rintakehän päälle ja lupsutti karhealla kielellään koko naaman. Minä totesin, että sinä kun sait jo aamusuukon, niin minäpä lähdenkin kahvin keittoon.

Pojat saatiin kouluun, juniori vielä ihan viimeiseksi kävi halimassa Naapurinmiehen. Me lähdimme Ikerin kanssa kunnon aamulenkille, oli virkistävää kuljeskella meren rannalla ja kuunnella lintujen liverrystä. Nyt lähdemme kuuntelemaan akateemisen mieskuoro Psaldon liverrystä Norssiin, veljeni laulaa ja kuoro valmistautuu Riikaan kuorokisoihin.