Heippa

Muori, mitä kuuluu, kun ei ole kuulunut mitään moneen päivään. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Kiitos IL ja Suupaltti kirjoituksistanne. Kyllä siinä on kaksi lahjakasta ihmistä ilamisemaan kirjoitettuna tapahtumiaan ja mietteitään. IL:n aikaisemmassa kirjoituksessa kertomassaan vävyn hyväksynnässä, repesin suorastaan nauruun. Se oli niiiiin hauskasti sanottu.

Minusta sunnuntai-ilta oli ylijännä vaalitemmellystä seuratessa ja sivusilmällä tuli naisten jääkiekkoakin tietty katseltua. Toisia ei vaalipulinat jaksa kiinnostaa, mutta omasta mielestäni ilta oli harvinaisen jännittävä. Tämän päivän uutisia en ole sitten ehtinyt kuuntelemaankaan, muuta kuin sen, että Sipilä erosi. Hallitusneuvotteluista tulee varmasti vaikeat.

Eilen ja toissapäivänä oli mökillä ihaina ilma. Melkein piti sitoa itsensä kettingeillä, että ei liikaa touhuaisi... silmä on edelleen huonona mutta, onneksi sillä sentään joten kuten näkee. Kirveltää, kutittaa, pistää, puukottaa, polttaa... mitäköhän muuta kuvailevaa keksisi. Mutta on tässä kaksi edellistä päivää tehty piha- ja terassihommia Ihana tunne, kun näkee jotain jälkeä kättensä teoista.

Tänään oli kauppapäivä ja vanhat perinteet pitivät paikkansa. Yli kymmenen kauppaa meni taas rikki... Ei tarvinnut emännän ruokaa laittaa, kun tilasimme pizzat kylän hyväsä pitseriasta. Ne sitten nautimme terassillamme viinilasien kera. Ehtivät kyllä jäähtyä, kun ensin piti tyhhentää kolme kylmälaukkua ja osa kymmenestä kauppakassista.... Mieltä masensi äitini sairaalaan joutuminen. Sinne olen ollut yhteydessä moneen otteeseen ja ainakin nyt näyttää, että hengenvaaraa ei enää ole.

Kevät etenee, luonto herää, aikansa kullakin.

Toivotan teille jokaiselle mukavaa viikon jatketta ja kevään odotusta.

Suupaltti, päättyipä ihana risteilynne kurjasti. Tuskin teidän vielä tarvitsee ruveta tanssilattialla hiihtelemään.

IL, kyllähän me kaikki olemme olleet iloisesti tohkeissamme Naapurinmiehestä. Olette varmaan monen ajatuksissa, ja näköjään unissakin. Liikuttava tuo Juniorin kiintymys "vaariin". Ja Ikerin iloiset aamupusut!

Kyllä noita naapurinmiehiä on ollut muillakin.Tätini (silloin n. 60+) asui kirkonkylässä kerrostalossa. Erään yhtiökokouksen jälkeen samassa talossa asuva saman ikäinen mies soitti tädin ovikelloa ja kysyi, että voisivatko he kaksi olla ystäviä. Siitä lähtien he kahvittelivat vuoron perään toistensa luona ja tekivät miehen autolla retkiä lähikuntiin lähes 15 vuoden ajan.

Toinen tapaus oli hykerryttävä. Eräs nuori nainen sai asuntokaupan kylkiäisenä kiinteistönvälittäjän seurustelukumppanikseen ja myöhemmin aviomiehekseen.

Migreenilääkkeeni pääsi loppumaan, ja koska siitepölyallergiakin jo aiheutti vaivoja, menin Terveystalon lääkärille. Tulin maininneeksi viisi vuotta sitten tutkimuksissa ilmenneestä lievähköstä rasvamaksasta, ja syyllisenä tunnustin, etten ole saanut painoani laskemaan. Painan nyt saman kuin silloin viisi vuotta sitten. Lääkärin mielestä olin juuri sen painoinen kuin ikäiseni ja kokoiseni naisen pitäisikin olla! Päiväni oli pelastettu!

Toivoin saavani nukahtamislääkettä, mutta sitä tämä nuori lääkäri ei suostunut kirjoittamaan. En kai minä niitä joka yö ottaisi, mutta joskus olisi hyvä saada unen päästä kiinni ennen aamuyötä.

Luulin, että tänään on jo torstai, mutta onnekseni sain päivän lisää . Huomenna lähdemme ajamaan Etelä-Pohjanmaalle laittamaan taloa vieraskuntoon, kun lapset perheineen tulevat vasta perjantaina.

Hyvää pääsiäistä teille kaikille!

Hälsningar och halsningar

kuten eräällä edesmenneellä sukulaisella oli tapana kirjeensä lopettaa.

Meille osui Tukholman-reissulla parempi sää kuin Suupaltille, ilmeisesti. Suorastaan oli kuumaa, ja eilen voikukat kukkivat Viking Linen terminaalin nurkalla. Mehän ei laivalla tanssittu, mutta käveltiin kyllä kaupungilla jalkamme väsyneiksi.

Olimme Tukholmassa kaksi päivää, yövyttiin söpössä södermalmilaisessa hotellissa. Ensimmäinen päivä meni sukuloidessa: Ukkokullan pikkuserkku asuu Brommassa; hän ja hänen poikansa kierrättivät meitä autolla pitkin tuota mulle ennentuntematonta seutua. (Ukkokultanihan on ollut nuoruudessaan yhden kesän Tukholmassa kesätöissä ja asunut silloin näiden sukulaisten vanhempien luona).

Käytiin hautausmaalla katsomassa kivistä nimiä, joiden haltijat mies muistaa, minä en. Mutta mukavan työurakan sain: pitää kääntää gammalfarmorin tarina suomeksi jotta sen voivat lukea myös ne sukulaiset joiden toinen kotimainen ei ehkä ole ihan niitä vahvimpia

Ja huima tarinahan se on: gammalfarmor (joka ei ollut silloin vielä farmor eikä gammalkaan) leskeytyi eräällä eteläsuomalaisella tehdaspaikkakunnalla noin 25-vuotiaana kahden lapsen äitinä. Koska insinöörismiesvainajansa oli Ruotsin kansalainen, eläkettä sai vain jos asui Ruotsissa. Niinpä nuori leskirouva pakkasi tärkeimmät tavaransa eli suunnilleen sukuvalokuvat ja hieman jotain pöytähopeita ja pitovaatteita kai, otti lapsiaan kädestä kiinni ja matkusti junalla Tornion ja Haaparannan kautta Tukholmaan johon asettui. Tempun vaikeusastetta lisäsi se, että Suomessa käytiin tuolloin sisällissotaa.

Yksi pikkupikkuserkku oli kirjoittanut tarinan Upsalan yliopiston naisverkoston pikkukirjaan, ja minun hommani on nyt saattaa se suomenkieliseen asuun.

Juu Suupaltti, Nationalmuseum on kyllä käymisen arvoinen! Totean tämän eilisen päivän antamalla kokemuksella. Vanhaa ja vielä vanhempaa muoto- ym. kuvaa ja kullattua huonekalua ja ties mitä vielä. Silmä siellä väsyy, mutta tulihan tutkittua vielä tanskalaisen maalaustaiteen vanhat mestarit niin että nyt on kovin yhteispohjoismainen olo. Etenkin kun matkalukemisena oli muuan Herman Lindqvistin kirja (Lindqvist on just se heppu joka opetti historiaa prinsessa Victorialle ja myöhemmin oli sitä mieltä että esikoistytär Estellen nimi sopisi paremmin yökerhoon kuin Ruotsin hoviin).

No laskeudunpa tästä arkeen mutta vain hetkeksi, sillä pääsiäispyhät alkavat ihan kohta. Ja vaikka ortodoksiystäväni on jyrkästi sitä mieltä, että hyvää pääsiäistä saa toivottaa vasta kun sen aika on eli sunnuntaiaamuna, sanon kuitenkin

Pupurikasta pääsiäistä, kaikki KK-kamut!

Tervehdys

Kiitoksia kirjoituksistanne. Tiinuliinu, melkein tuntui kuin olisi pistäytynyt Tukholmassa. Se on kaunis kesäkaupunki. Minäkin olin nuorena parina kesänä siellä kesätöissä.

Pikseli, ymmärrän harmituksesi, kun et saanut nukahtamislääkettä. Kun on monta yötä peräkkäin niin, että ei saa nukuttua, niin minä kyllä nappaan sitten puolikkaan pillerin. Joskus ei sekään auta ja on otettava se toinenkin puolikas.

Muori, kyllä sinussa tuntuu virtaa riittävän , vaikka et "mitään" tekisikään.

Kevät etenee täällä ja linnut sirkuttavat. Ihanan lämpöisiä päiviä on ollut.

Eilen menimme hyvissä ajoin saunaan ja istuimme ilkosillamme saunan avoterassilla ja nautimme lämmöstä. Olen yleensä usein näinä aikoina riisunut talviturkin, kun ranta on vapaa jäistä. Eilen menin kuitenkin rantaveteen vain polviani myöten. Siippani veti paremmaksi, kasteli vain nilkat. Sitten naureskelimme, kun sanoi riisuneensa villasukat minä siihen, että riisuin sitten polvisukat Kyllä oli vesi kylmää, huh.

Kesäkukkaistutuksia ei vielä voi laittaa, että eivät palellu. Orvokkiampelleja ja pääsiäisnarsissiruukkuja olen ostanut aika lailla. Tänään pitää mennä laittamaan vähän vanhaan mökkiin pääsiäiskoristeita. Tytär ja vävykokelas sekä hauvavauva tulevat huomenna tänne vävyn vanhempien luota.

Äitini on edelleen sairaalassa. Tänään pitäisi vihdoin valmistua tulos, onko kyseessä norovirus (ellei pyhät sitten sotke tulosten saamista). Huoli äidin voinnista painaa mielessä koko ajan - ei sille voi mitään.

Eilen teimme äitini reseptillä sinappia. Tänään aion vähän aloittaa kalaruokien tekoa. Huomenna varmaan siippani avustuksella laitan lammasta muhimaan pataan.

Ei tässä sen kummempia kuin että toivotan kaikille oikein hyvää pääsiäistä nyt jo pitkäperjantaina.

Pääsiäinen alkaa olla taputeltu. Eilen Naapurinmiehen tytär tuli miehensä ja 9-vuotiaan poikansa kanssa viettämään päivää Minua oli jännittänyt aika lailla se tyttären tapaaminen, kun hänen äitinsä sentään kuoli vasta viime vuonna. Mutta kun astuivat autosta ulos ison kukkakimpun kera, tiesin heti, että hyvin tämä tulee sujumaan.

Otettiin maljat keväälle, poika sai skumppalasissa omatekoista mehua, katseltiin tilukset ja talo sisältä. Poika hurmaantui Ikeristä ja alun pelko haihtui pian. Kerroin pojalle, että outo juttu tapahtui aamulla, kun kukko oli muninut hänellekin mignon-munan, jossa oli hänen nimensä. Poikaa nauratti ja oli uskovinaan. Leikkasin makkaraa Ikerin makkararataa varten, poika tapitti vierellä, että hänkin kyllä pitää sellaisesta makkarasta ja sai tietenkin ison palasen.

Kävimme kaksin tekemässä radan ja poika keksi hauskoja piiloja. Pomppi sitten innoissaan, kun Iker etsi kaikki makkarat. Olimme jo syöneet ja istuimme kahvilla, kun poika yhtäkkiä kysyi, että "oletko sinä nyt minun uusi mummini?" Äitinsä yritti vaientaa, mutta pyysin, että jutellaan pojan kanssa asiasta. Kerroin hänelle, että mummin paikkaa ei kukaan voi viedä, mutta että olen hänen vaarinsa hyvä ystävä ja toivoisin tulevani hänenkin ystäväkseen.

Poika tuumi, että mökillä kun hän heräsi aikaisin, kömpi mummin puolelle ja sai aina keksejä. Ja jatkoi, että "sinä olet ihan mun mummi ja samannäköinenkin kuin mummi". Kaikki liikuttuivat aika lailla, minä sanoin, että minä tunsin sinun mummisi ja pidin hänestä ja ollaan me varmaan samanlaisia siinä, että minäkin tykkään kovasti sinusta ja taidan ehkä hemmotella sinua silloin tällöin.

Poika lähti tyytyväisenä leikkimään Ikerin kanssa, mutta meille aikuisille syntyi melko vakavat keskustelut. Tytär kertoi, että tunsi menettäneensä "normaalin" äitinsä jo nelisen vuotta sitten ensimmäisen aivokasvaimen aikaan, kun äidin persoonallisuus muuttui eikä hän enää osannut esim. jutella puhelimessa. Myöhemmin Naapurinmies tuumi, ettei tytär ole koskaan jutellut hänelle niin avoimesti tunteistaan äidin sairastaessa.

Tytär moitti isäänsä, ettei tämä jo aikaisemmin kertonut minusta. Sanoi isänsä olleen outo puhelimessa ja jos olisi tiennyt minusta, ei olisi tarvinnut olla huolissaan. Kysyi myös, lähtisinkö heinäkuussa mukaan Riikaan, kun ovat ostaneet risteilymatkan ja "isällä on parisänky omassa hytissä". Sanoin, että siitä on ollut puhetta, mutta en minä ole voinut ottaa mitään kantaa, kun en tiennyt, jos tytär vaikka inhoaisi minua. Silloin olisi aika hankala olla yhdessä monen päivän risteilyllä. Tytärtä nauratti. Myöhemmin illalla hän laittoi viestin, että oli kertonut pojalle minun lähtevän Riikaan mukaan, jolloin poika oli kiljunut inoissaan.

Turhaan jännitin, tapaaminen sujui paremmin kuin hyvin. Lähtivät vasta iltasella ja kun kävelimme laiturilta pihalle, otin tytärtä käsikoukusta ja kysäisin leikkilläni, että oletko sinä nyt rauhallinen isäsi suhteen. Tytär taputti minua ja sanoi, että on tosi iloinen, kun isällä on kaikki nyt hyvin. Ja se tyttären mies oli muuten myös tosi mukava, hänen kanssaan juteltiin kaikenmaailman muista asioista.

On tämä elämä ihmeellistä!

Moi kaikille,

mä kävin jo päivällä vähän ihmettelemässä että eikö täällä enää kukaan käy.

Illan tullen sitten havaitsin että olipas IL:llä mukavia kuulumisia! Vaikka noh - melkoinen mörrimöykky saisi olla semmoinen ihminen joka ei sun kaltaisesta positiivisesta ilontuojasta tykkäisi.

Ajattelin tuossa että vaikka vanhastaan on totuttu ajattelemaan että vanhempien hyväksyntä on suhteelle tärkeää, ja anopit ja appiukot pystyvät halutessaan heittelemään isojakin kapuloita pariskunnan rattaisiin, niin kyllä se ihan luonnostaan näin vanhemmiten keikahtaa toisin päin.

Aina joskushan saa ET-lehdestä ja muista vastaavista lähteistä lukea tarinoita siitä, miten aikuiset lapset eivät pysty hyväksymään eronneen tai leskeytyneen vanhempansa uutta suhdetta syystä tai toisesta (ja pahimmillaan kai ihan ilman syytä). Olisi se kai aika kamalaa yrittää väistellä erilaisia suku- ym. tapaamisia.

Ajattelen vielä niinkin, että haittaako jos Naapurinmiehen tyttärenpoika alkaa kutsua sinua mummiksi? Tai sitten kehittää jonkin muun kutsumanimen? No, tarkkailemme tilannetta, varmaan koko foorumin porukka. Ja ainakin allekirjoittanut on ihan tosi onnellinen puolestasi.

Omasta pääsiäisestä ei ole kovin kummallista kerrottavaa. Pikkuspanieli on pitänyt huolen liikunnasta. Esim. eilen 5 km kävely keskustaan ja ratikalla takaisin. Koira väsyi enemmän kuin me; se torkahti jo ratikkaan ja nukkui käytännöllisesti katsoen koko iltapäivän ja illan eikä herännyt edes silloin, kun lapoimme lautasillemme lampaanpaistia ym. hyvää. Kaikenlaista herkkua on tullut mussutettua aivan liikaa. Stretchfarkuissa se ei tunnu mutta niissä tavallisissa valitettavasti kyllä.

Nyt tuntuu kummalliselta kun koira on poissa. Tyttären perhe pistäytyi noutamassa sen ja sai samantien illallisen: lasagnea ja mämmijäädykettä (hiukan erikoinen yhdistelmä mutta jossakin pääsiäisen täytyy näkyä).

Miten mä herään huomisaamuna kun tassu ei tömähdä naamaan? (Spanieli yltää sänkyymme kun se nousee kahdelle jalalle ja vähän varvistaa )

Aurinkoisia kevätpäiviä ja hyvää uutta viikkoa!

Morron; Uusi viikko ,uudet kujeet; IL; Ihmettelen,jos et voi jotain isoäiti nimeä käyttää, koska lapsi sellaista kaipaa, minäkin olen ollut Muori lapselle, joka ei ole lapsenlapseni, ei pidä aikuisten olla niin tarkkoja nimi asioissa, Mukavaa ,että olet löytänyt hienon suhteen, joka toimii,

Tiinuliinu; Pitää sun hommata oma lemmikki, joka tulee antaa aamu pusuja,

Koittakaahan palata arki rutineihin, vaikka ensi viikolla on taas rikkonainen viikko,

Heippa,

IL ihan tuli tippa linssiin, kun luin tekstiäsi. Perjantaina puhuttiin, etkä kertonut tyttären perheen tulosta vai etkö vielä tiennyt . Eipä ihme, että kaikki meni hyvin sinut tuntien. Jotenkin tuntuu, että poika kaipaa mummia ja minulle tuli heti mieleen, että jos olisit hänelle mamma, niin kuin olet muillekin. Kun nimi on hieman eri, niin et mitenkään vie edesmenneen mummin paikkaakaan. Voi kun olen onnellinen puolestanne <3 <3

Meillä on piisannut touhua. Eilen lähtivät sitten tytär, vävykokekas ja hauvavauva kotiinsa. Puuhaa riitti. Ruuan laitto oli pääosin minun harteillani ja kyllä se aika kokopäivätyötä on, kun kaksi ateriaa päivälle suunnittelee ja tekee. Eilen lähtivät kolmen aikoihin lounaan jälkeen. Minä pääsin tarttumaan sitten imuriin. Itse olivat siivonneet vanhan mökin, jossa meidän nuoriso aina asustaa täällä ollessaan. Hauvavauvahan nukkuu täällä meidän talossa. Ihanaa yhdessäoloa hyvän ruuan ja loistavan seuran kera. Pelasimme taas lautapelejä. Minusta on tosi mukavaa, että molemmat aikuiset lapset haluavat pelata kanssamme kaikenlaisia pelejä. Näin olemme tehneet mökillä jo heidän ollessaan pieniä. Monopoli oli mulle kyllä kauhistus, kun sen pelaamisessa saattoi mennä niiiiiin monta tuntia.

Silmä vaivaa edelleen. Eilen jo soitin silmäklinikan päivystykseen ja neuvoivat menemään Mikkeliin päivystykseen. Silmään koski kovasti ja luomi edelleen selvästi tulehtunut. Pahentui ihan selvästi taas edellisen hiustenpesun jälkeen. Pitänee osta jokin systeemi silmän eteen, että siihen ei valu shampoita eikä hoitoaineita, kun taas hiukset pesen. Puhuivat sieltä silmäklinikalta, että jos siihen on tullut haava, niin näkyy, kun tekevät jonkin värjäyksen ?? Minulle aivan vieras asia. No joka tapauksessa sanottiin, että sitten voivat konsultoida puhelimitse silmäklinikkaa. Päätin kuitenkin odottaa ainakin tähän päivään, kun ajattelin, että tuo lääkäreiden saatavuus pyhien loppuna ei varmaankaan ole kovin hyvä. Katsotaan, miten etenee päivän mittaan, lähdemmekö tänään vai mahdollisesti huomenna. Parasta, jos ei tarvitsisi lähteä lainkaan.

Äidin vatsa on hieman parempi, mutta mukana on kaikkea muutakin häikkää. Lääkäri mahdollisesti soittaa minulle tänään tai huomenna, kun pitkien pyhien jälkeen pääsee itse ajan tasalle. Sen sijaan isäni alkoi eilen oksentaa ja ripuloimaan Huono yö takana. Viimeksi kun puhuimme nyt aamulla, odotti soittoa terveysasemalta. Se kuivuminen tuossa on riskinä, kun ikää jo on 85. Isä on ollut todella hyvässä, viime viikkoina vaan valitellut polveaan ja olkapäätään. Eilen polvi oli pahana ja suunnitteli täksi päiväksi ortopedille menoa polvensa vuoksi. Se nyt lykkääntyy ja tuli pakkolepoa. Nyt pitää sanoa, että onneksi äiti on sairaalassa, että ei ole tällä hetkellä isän hoidettavana.

Tiinuliinu juu paljon saa lukea ja kuulla tuosta, että aikuiset lapset ovat huolissaan omien vanhempiensa uusista suhteista. Toisaalta varmaankin suurin osa on vaan ihan normaalia huolenpitoa ja kun tutustutaan puolin ja toisin, niin asioilla on tapana järjestyä. Ihania kuvia oli pikku spanielista sulla naamakirjassa. Kävin eilen illasta useamman päivän tauon jälkeen kurkkimassa.

Tälle viikolle on sitten lupailtu lähes kesäisiä kelejä. Mietin, että uskallammeko jo ottaa pesukoneen käyttöön - sille olisi todella jo tarvetta. Vapun seudulle vaan on luvattu yöpakkasia (mahdollisesti 0 astetta) ja sitten siippani pitäisi taas kääntää ja tyhjentää se kokonaan. Pitäisiköhän harkita pesukoneen "koirankopin" eristämistä.

Saimme katiskan veteen. Niin on kirkas vesi, että näemme täältä ikkunasta (jos on tyyntä), onko siellä saalisa. Vielä ei ole ollut. Toivon kovasti, että jäät saisivat tällä viikolla kyytiä ja pääsisimme laskemaan verkot.

Muori mukavaa viikonjatketta sinulle. Oikein mukavaa viikonjatketta myös kaikille muille Nautitaan kauniista ilmoista.

PS. Menna, jotenkin tunne, että sinusta ei ole kuulunut pitkään aikaan. Kuis hurisee?

Moi mimmit! Viimeinen päivä mökillä tällä kertaa. Pääsiäiskoristeet on korjattava pois, koska tulen seuraavan kerran vasta kolmen-neljän viikon jälkeen ja tyttären perhe saattaa käydä tässä välillä.

Naapurinmies saa minut nauramaan vähän väliä. Eilen oltiin käymässä nukkumaan, kun hän kyseli, mistä pavuista keittää aamulla kahvin. (edelliset olivat loppuneet ja pari erilaista pussia odotti avaamista). Minä taisin nukahtamaisillani ärähtää, että älä siinä kahvista puhu, nyt nukutaan.

Aamulla mies katseli minua, kun avasin silmäni. Lepertelyjen sijaan ensimmäiset sanansa olivat, että saako siitä kahvista nyt puhua?

Tämä mies on erilainen kuin kukaan muu. Ei sano koskaan mitä luulen. Sanoo ihania asioita silloin, kun vähiten odotan.

Huomenaamulla alkaa kahden ja puolen viikon ero. Outoa, kun ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä menneet pari kuukautta.

Heippa,

meille kuuluu hyvää, kaikki on mennyt hyvin. Miehelleni tehtiin 2 viikkoa sitten HIFU-hoito. Mies naureskeli, että tunsi itsensä tosi tärkeäksi, kun 12 ihmistä kävi esittelemässä itsensä ja kertoi, miten osallistuu tähän hoitoon.
Toimenpide kesti nukutuksessa 4 tuntia. Mies vietti yhden yön sairaalassa.
Lääkäri kertoi, että hoito meni niin hyvin kuin voi mennä. Mies on todella tyytyväinen hoitavaan lääkäriin, on niin samalla aaltopituudella mieheni kanssa. Aina tuntuu olevan aikaa ja selittää kaiken ymmärettävästi. Nyt on käyty hoidon jälkeen 2 kertaa jälkitarkastuksessa mm.psa ja magnettikuvaus. Viikon jälkeen PSA oli yli puolittunut. Nyt kontrollit on kolmen kuukauden välein ja vuoden päästä kaikki kokeet ja kuvaukset (mm. PET-kuvaus), jotka tehtiin ennen hoitoa tehdään uudelleen. Eli hyvässä hoidossa ollaan.

Kerroin varmaan, että ostin alkuvuodesta peitetikkikoneen. En vielä ymmärrä sen sielunelämää, emmekä ole samalla aaltopituudellä. Pääsiäisviikolla ompelin ja voin kertoa, että oli kärsimysviikko. Purkuri on ollut paras ystäväni. Mieheni ihmettelee mun kärsivällisyyttä, kun vuorotellen ompelen ja purkaan. Hän olisi jo heittänyt koneen ikkunasta.

Kone siis tekee (pitäisi tehdä) kankaan oikealle puolelle kaksoistikkauksen ja nurjalle joustavan ompeleen. Samanlaisen kuin ostetuissa trikoovaatteissa on hihansuissa tai leggingsien lahkeissa. Tämä vielä sujuu, jos muistan laskea painin jalan alas. Paininjalan ja tason väli on niin pieni, että kun laitat sinne kankaan, et huomaa, onko paininjalka ylhäällä vai alhaalla. Lisäksi normaalisti kun lasket paininjalan alas, vipukin menee alas, mutta tässä koneessa se nousee ylös. Laitat kankaan koneeseen ja säädät jotain tai tulee joku keskeytys, unohdat tarkistaa paininjalan asennon, alat ommelle ja taas on kaikki langat solmussa.

LIsäksi ostin lisävarusteena kantinkääntäjän, joka kiinnitetään koneeseen ja sitten vaan esim. kaula-aukonkantti kääntäjään, kantti kääntyy automaattisesti kankaan ympärille ja yhdellä ompeleella kantti on kiinnittynyt kaula-aukkoon ja on niin kätevästi valmis. Just joo, näin näppärästi se käy videolla. Minulla onnistuu suorassa osassa esim. hihansuussa. Mutta miten sen saa siististi kaula-aukkoon, joka on kaareva ja kanttia pitää venyttää, että istuu kauniisti. Tuon harjoittelu tulee vaatimaan "perslihaksia". Olen lukenut monta blogia, jossa ihmiset kertovat samoista alkuhankaluuksista, mutta kuulema "lopussa kiitos seisoo".

Eilen meillä soitti ovikelloa Jehovan todistajat, mieheni antoi heidän puhua ovellamme. Sitten toinen totesi: "ettei ole Jumalan vika, jos on ongelmia". Tähän mieheni: "voitteko selittää tuon vaimolleni, joka juuri tuskailee ompelukoneensa kanssa?" Naiset poistuivat paikalta. Anteeksi, jos tämä juttu on jollekin liikaa.

Huomenna lastenhoito. Vien heille tuliaisena molemmille ompelemani mekon, puseron ja leggingsit sekä 2 pipoa. Mekkokankaan tytöt ovat etukäteen nähneet ja ihastuivat siihen kovasti. Hulina sanoi minulle: "Isoäiti, jos kankaasta ei riitä molemmille, älä tee ollenkaan, ettei toiselle tule paha mieli". Vanhemmat eivät oikein välitä niin hempeistä "tyttöjen väreistä". Pusero ja leggingsit ovat enemmän heidän tyyliään. Mutta minkäs tekevät, kun Isoäiti juonii ja näyttää kankaan tai valmiin vaatteen ensin tytöille.

Nyt nukkumaan. Mukavaa viikkoa kaikille!

ps. kiitos mukavista kirjoituksistanne. Tämä mun viesti oli nyt vaan omia asioitani enkä kommentoinut teidän kirjoituksianne. Ihailen JUMBOJETIN viisautta nuoren neidin kanssa käymissään keskusteluissa.