JJ-kulta, iso halaus sinulle ja voimia. Hyvä, että miehesi pitelee tiukasti kädestäsi. Otan osaa suruusi ja ajattelen sinua.

Täällä foorumilla jaamme ilot ja surut. Kaikilla meillä on suruja, isoja ja pieniä, vaikka kuinka toivoisin, ettei niitä kenellekään tulisi. Vaikka meillä on täällä Espanjassa kaikki hyvin, olet sinä JJ kuten muutkin iloklubilaiset, ajatuksissamme.

Me palaamme maanantai-iltana Suomeen. Sitten alkaa suomalainen arki.

JJ, osanotot ja kiitos

Muistan myös hyvin sinut sieltä klubitaipaleeni alkuajoilta. Tsempattiin niin toisiamme silloin Hyvin olet jäänyt mieleen!

Jalat oireilee edelleen, muuten olo on parempaan päin menossa.
Ens viikolla verikokeet ja lääkäri sitten soittelee tuloksista ja minkä verran thyroksia tarviin?

Hiukan kasvulaatikoihin jotain pientä istutellut.

Vointeja kaikille

Hola Alteasta
ja hyvää Eurooppa-päivää!

Ehkä illalla nostamme maanosalle maljan? Sen sijaan kuuskymppisten lounaalle luvatut kuohuvat taitavat jäädä juomatta kun kukaan ei osannut arvata oikein Englannin tuoreimman prinssin nimeä. Archiesta ei sitten prinssiä tullut, tulikohan edes se veikkailtu Dumbartonin jaarli? (Tietääkö muuten kukaan, missä on Dumbarton?)

IL tosin ehdottaa, että Harrya veikanneet saisivat Harrisonista puoli pistettä. Kysyin tarkoittaako tuo puolta pulloa mutta sain vastaukseksi vain iloista naurua. (Jota on riittänyt jo kahden viikon ajan ja varmaan jatkuukin.)

Jos jaksatte vielä lukea meidän touhuista, niin tässäpä niitä tulee:

Eilinen vuoristoretki tarjosi runsaasti silmänruokaa. Lounas tosin jäi nakkisämpylöiden varaan, mutta korvasin sen kotiintultua kokoamalla runsaan salaatin. Jälkiruoaksi mansikoita ja vaniljasokerilla maustettua mascarponea. Eikö ollutkin terveellistä ja jopa jokseenkin KK:n ideologian mukaista?

Guadalestin kylä sijaitsee siis ylhäällä vuoristossa, kutakuinkin keskellä ei mitään, ja kaiken aikaa ihmettelin miten jonkun päähän pälkähti rakentaa kaupunki tuollaiseen lähes luoksepääsemättömään paikkaan, mutta siinähän se idea onkin. Vaatii vainolaiselta melkoista harrastuneisuutta kiivetä lähes pystysuoraa kallionseinämää pitkin linnaan, joka jo alun alkaen sijaitsee puolentoista kilometrin korkeudessa.

Kylää hallitsi kolmensadan vuoden ajan Baskimaalta tullut suku, joka oli rakentanut komean linnamaisen kartanon. Muutakin nähtävää olisi ollut, kuten miniatyyrimuseo, jossa kaikkia kohteita olisi pitänyt tarkastella suurennuslasilla, ja toinen museo jossa oli pelkkiä suola- ja pippurisirottimia. Jätettiin ne katsomatta, mutta perinnetalossa havaitsin että Valenciassa on vehnää puitu menneinä vuosisatoina samanlaisella varstalla kuin savolaisessa kotikylässäni muinoin ruista. Eikö tämä ole osoitus yhtenäisestä Euroopasta?

Mitä sitten Valencian alueeseen (johon Alteakin kuuluu) tulee, niin täällä on oma, espanjasta jonkin verran poikkeava kieli. Kaikki viralliset kyltit ovat kaksikielisiä, valenciana vasemmalla espanja oikealla. (Poikkeavuus ei tosin ole yhtä suuri kuin espanjan ja euskeran eli baskinkielen välillä. Kun takavuosina laskeuduin Bilbaon lentoasemalle opiskeltuani vuoden verran ahkerasti espanjaa Santiagon vaelluksen takia, ensimmäinen ajatus oli että hukkaanpa menivät opinnot - enhän mä ymmärrä mistään mitään. Hetken hämmennyksen jälkeen selvisi että kieli oli euskeraa, jota syntyperästään ja itsehallinnostaan ylpeät baskit tuppaavat tunkemaan jokapaikkaan.)

Pakko kertoa vielä, että eilinen matkamme kulki läpi appelsiini-, sitruuna- ja nisperolehtojen kuten IL taisi jo mainitakin. Nisperot ovat sellaisia aprikoosintapaisia hedelmiä, joita en ole Suomessa nähnyt myytävän. Ne maistuvat - noh, nisperoilta eli eipä paljon miltään. Mutta varmaan ovat terveellisiä, ja yhdessä tienvarsimyymälässä totesin, että hedelmästä voi tehdä viiniä, likööriä, hilloa, marmeladia ym. Eläköön eurooppalainen elintarviketeollisuus!

Tämänpäiväinen lounas olikin sitten sitä maistuvampi: käytiin hakemassa Frau ja syötiin nelisin tapaksia naapurikaupungissa. Eivätkä ne olleetkaan mitään tavan albondigas (lihapullat) tai gambas y ajillo (katkarapuja valkosipulissa) saati ryppyperunoita, joita on Kanarialla syöty ihan liian kanssa.

Ei, valkopaitainen mustasilmäinen tarjoilijanuorukainen kantoi eteemme kahdeksan erilaista kippoa, yhden kerrallaan, ja kertoi huolellisesti jokaisen kohdalla, mitä kaikkea kussakin kipossa oli. Tottapuhuen yhdessä kipossa ei ollut paljon kaikeksikaan, mutta laatu korvasi määrän, ehkä enemmänkin. Ja kun kahdeksan kipollista erilaista lähinnä mereneläväpitoista pikkuruokaa herkullisen vaalean leivän kanssa söi, niin täyteenhän siitä tuli. Niin täyteen, että jaksoimme vain vyöryä muutaman sadan metrin matkan pikku kahvilaan, jossa IL ja mä totesimme että vatsoissamme oli sitruunasorbetin muotoinen kolo. Eikös tuollainen hedelmäjälkiruoka ole aika terveellistä?

Illallisesta ja/tai iltapalasta en ole maininnut (ainakaan toistaiseksi) mitään. Voi olla, etten edes ota asiaa puheeksi. Jos muu seurue asiasta huomauttaa, en ehkä ole kuulevinani.

Heippa

Kiitoksia kaikille kirjoituksistanne. Niitä olikin nyt paljon kerrallaan luettavaksi.

En nyt kommentoi sen kummemmin kuin että lämmin osanotto sinulle JJ. Ja taas kerran, voi kun osaat pukea sanat yhteen niin kauniiksi lauseiksi.

Japena kyllä sinulle oli yhden päivän osalle rankkoja uutisia. Voin vain toivottaa voimia ja tsemppiä. Varmasti kaikki täällä elämme kanssasi askel askeleelta. Onneksi täällä foorumilla voi jakaa ilot ja surut. Jaettu taakka on aina hiukan keveämpi kannettavaksi.

Olin sitten toissapäivänä Mikkelin keskussairaalassa tiputuksessa. Jalat eivät enää aamulla meinanneet kantaa. Olin menettänyt kolmessa vuorokaudessa painostani nelisen prosenttia. Minulta otettiin kokeita, harmikseni ei sitten mielestäni sitä tärkeintä näytettä enää saatu. Suoli oli tyhjä - eikä siellä päivystyksen eristyshuoneessa saanut mitään syötävää. Juuri äitienpäivän vuoksi olisin halunut varmuuden siitä, oliko kyseessä noro. Sitä selvyyttä ei nyt saatu. Tippa virkisti ja tauti oli ohi. Vaikka olisi ollut noro (epäilen kyllä, koska siippani ei saanut minkäänlaisia oireita), niin riittää, että olen kaksi päivää oireettomana, että en enää tartuta muita. Pinnoillahan virus voi säilyä jopa viikon, mutta tännehän ei kukaan ole äitienpäiväksi tulossa. Voimat tuo tauti vie kyllä niiiiiin totaalisesti (ei ole noin rankkaa vatsatautia ollut minulla koskaan).

Eilen jo touhuilin vähän (imuroin ) ja nypin/kaivoin taas hiukan niitä keltamoita. Siinä hommassa hengästyin kyllä heti ja lopetin lyhyeen. Onneksi niitä ei ollut paljon, kun olen vuodesta 2012 yrittänyt nyhtää tontiltamme kaikki keltamot. Muistan, että 2012 tuli muutamien päivien aikana 7 kottikärryllistä.

Eilisen päivän rankin juttu oli saada yhteys pankkiin. Olin todella raivon partaalla, kun en saanut Nordeaan mitään kautta yhteyttä. Enpä olisi uskaltanut mitata verenpainettani... Asiani oli todella kiireellinen ja olin sen jo huhti - maaliskuussa pohjustanut valmiiksi. Koski jälkipanttausta tyttärellemme ja avopuolisolleen. Ovat vuoden etsineet taloa, harkitsivat jo oma rakennuttamista ja nyt löysivät pohjaratkaisultaan mielensä mukaisen. Tosin on ainakin 50 - 60 neliötä suurempi, mitä olivat ajatelleet. Tekivät toissailtana ehdollisen tarjouksen, joka hyväksyttiin. Tietysti on edessä vielä laaja kuntotarkastus ennen kuin kaupat voidaan tehdä. Onneksi sain asiaani iltapäivällä eteenpäin pankin kanssa.

Täällä oli eilen aivan ihana ilma. Myöhään iltapäivällä istuimme terassilla ja avasimme ikkunat - ei siinä olisi muuten pystynyt istumaan. Voi, mikä ihana aurinko ja lämpö. Eilen, kun jaksoin hiukan kävellä pihalla, huomasin valkovuokon, joka oli kukassa. Olen tuonut sen vanhempieni pihasta - täällä ei kasva valkovuokkoja. Ajattelin jo aiemmin, että ei ole enää hengissä, mutta sieltä se vaan puski kaiken läpi. Yksi valkovuokko. Voi mikä ilo siitä tuli mieleeni. En muista kirjoitinko, että kuulin jo käen kukkuvan. (On tunne, että en muista kaikkea, mitä olen lukenut tai kuullut noina kauheina vatsatautipäivinä.) Eilen siippani toi katiskoilta kolme isoa ahventa. Söimme kesäkeittiössä. Paistoimme aika nipun parsoja (vatsa oli hiukan koetuksella, mutta pakkohan se on vihanneksia pikkuhiljaa kokeila) ja nuo ahvenet olivat viedä kielen mennessään. Ne eivät kyllä tarvitse muuta kuin hiukan suolaa.

Huomenna suuntaamme kohti kotia. Matkalla pysähdymme tupaantuliaisiin (kaksi vuorokautta ilman ripulia onneksi täynnä, muutenhan se ei olisi onnistunut). Sunnuntaina olisi tarkoitus käydä joskus aamupäivällä tyttären kanssa katsomassa mahdollista uutta kotiaan ja sitten suuntaamme vanhempieni luokse.

Toivotan kaikille mukavaa päivää ja ihanaa viikonloppua. Lämpimiä ajatuksia teille jokaiselle. Olette tärkeitä

#Vaikka on jäänyt turhan harvaksi tämän palstan lukeminen, kun omaa päikkyä kirjaa, täytyy sanoa, ellen ole jo sanonut, että on varmaan netin fiksuin kirjoittelupaikka tämä 60ketju. Fiksuja hyväntahtoisia ihmisiä täynnä. Ei yhtään ilkimystä. Uskomaton suoritus. #

Kipa, voi miten hirveä tauti, onneksi alkaa elämä voittaa.

Sama kokemus Nordeasta ja nyt etsin pankin josta löytyy ihminen eikä robotti. Minunkin eilisen illan projekti oli saada ihminen langan päähän, turhaan.
Ja muutenkin odottaisi pankilta vaikkapa yhteydenottoa joskus. Tai tulihan sieltä lainatarjous vasta. Olen kuitenkin 20 vuotta ollut velaton ja aion pysyäkin, joten luulisi että jotain muuta voisi ehdottaa.

Koshkoin kanssa samaa mieltä ketjun hengestä. Onneksi vanhenin tarpeeksi

JJ lämmin osanottoni.

Kipa hienoa, että vointisi jo parempi. Aika hurjaksi meni.

Juu minäkin tykkään tästä palstasta. Hengailen täällä vaikka alaikäinen olenkin.

Kävin olkapäästäni ortopedillä. Olipa niin miellyttävä ikäiseni mies. Hänellä omakohtaista kokemusta tästä vaivasta eli olkapään kiertäjäkalvontulehdus ja haurastuminen ikääntymisestä johtuvaa.
Sain tulehduskipulääkekuurin ja lähetteen fysioterapiaan, katsotaan korvaako vakuutus tai maksan sitten itse muutaman käynnin. Jos ei helpota niin pohditaan muita toimenpiteitä.
Tulin kyllä niin hyvin kuulluksi ja tutkituksi.

Kahdeksalta aamulla lähdin koulupalaveriin, siitä lääkäriin josta kauppaan. Päätin taas että ei yksin kauppaan kun oli niin paljon ostettavaa ja käsi ei tykkää tavaroiden nostetusta kärrystä.
Kotona purin viisi isoa kestokassillista ruokaa kaappeihin.
Mies tuli just kun lounasta laitoin munkkipossujen kera.
Kohta taas koulupalaveriin ja siitä viemään teinipoika junalle.

Illalla jos joutaisi kätensä multaan upottamaan.

Mukavaa perjantaita.

Moikka todella pitkään aikaan!
Tapasin City marketissa Lulluran, voi mikä riemu siitä syntyi, kun heti toisemme tunsi me. Niin paljon emme olleet sitten viime näkemän lihoneet, joskaan tuskin grammaakaan laihtuneet. Yhdessä todettu tosiasia.
Vuosia sitten Lulluran ja Mennan kanssa järjestimme KK tapaamisen Tampereelle.

Iloisin askelin erkanimme kohti ostosarkea.
Pankkiarjesta tuli kokemus, kun menin naapuripankkiin eka kerran allekirjoittamaan tilikäyttöoikeuden vaatiman paperin.
Sain esittää ensimmäisen kerran jo kaksi vuotta sitten hankkimaani henkilökorttia.
Sain kertoa myös, etten ole vieraan vallan kätyri vaan luomusuomalainen.
Lisäsin pokkana entisen ammattini ja ettei ole rikosrekisteriä, vaikka silloin tällöin kiroilenkin.
Koitan päästä tuostakin tavasta eroon mm keksimällä uusia ilmaisuja, esim. perkuletto, konsonantteja tähän, perjantai, jukuliste, ynnä muuta sekavaa, mitä nyt mieleen tulee.
Ymmärrän Sarasvuota, joka yrittää sakottaa itseään, jos lipsahtaa v alkuinen verbi eetteriin. Se on meidän kuumakallejen ja kaisojen tapa vain vähän suodattaa

Moro, Likka! Olipa kiva kuulla sinustakin. Minäkin olen muutaman kerran törmännyt Lulluraan sittarissa, vaikken nyt pitkään aikaan. Emme tosin kovin usein siellä käy, kun pääasiallinen ostospaikkamme on Kalevan jättimarket. Siellä asioidessa saa samalla hyvää liikuntaa Mitä tulee kiroilemiseen, niin minulta ei kovinkaan usein v-sana pääse. Lempikirosanani on suomalaiskansallinen perrrrrkele! Olen myös joskus harrastanut kiertoilmaisuja kuten jumaklavit. Paras ehkä kuitenkin on voittu!

Tuli mieleen tuosta Kipan taudista kuuluisa Heinäveden tauti, jonka uhreiksi me meirämmiähen kanssa jouduimme pääsiäisenä v. 1998. Olen varmaan siitä täällä jo kertonutkin, mutta kertaus on opintojen äiti Siellä oli päässyt vesijohtoveteen calici-virus, joka sairastutti puolet kunnan asukkaista sekä jokusen mökkiläisen ja satunnaisen kävijän.

Meiltä on kirkolle liki 30 km ja olemme oman kaivon varassa, mutta pääsiäisviikon keskiviikkona lähdimme kaupoille ja otimme naapuriemännänkin mukaan. Päätimme ex tempore mennä syömään paikalliseen ravitsemusliikkeesen ja söimme maukkaan keittolounaan monenlaisten salaattien kera. Ei siinä muuten mitään, mutta kun siellä oli myös raikkaan näköistä sekasalaattia, jota pistelimme hyvällä ruokahalulla ja sen raaka-aineet oli luonnollisesti huuhdeltu kraanavedellä! Kuulen tässä vaiheessa edesmenneen työkaverin äänen sanovan, että mitäs syötte kaikenmaailman pupun ruokaa! Hänellä oli nimittäin tapana siirtää kaikki viherjutut lautasen reunalle

Torstaina lämmitimme saunan ja sen jälkeen minua alkoi huimata ja oli muutoinkin huono olo. Otin nukkumaan mennessä ämpärin sängyn vierelle ja sillehän tuli sitten aika pian käyttöäkin. Meirämmiäs oli tuntenut samoja oireita ja otti niin ikään ämpärin vierelle - onneksi! Pitkäperjantai oli todella pitkä, kun vuorotellen kävimme puuceessä tai heittämässä laattaa pihalla. Pahimmillaan nuo toiminnot tapahtuivat yhtäaikaa Maha oli ihan vetenä.

Minulla alkoi helpottaa jo lauantaina, kun join teetä ja pakotin itseni syömään pelkkää paahdettua leipää. Meirämmiäs ei suostunut syömään mitään, joten hänellä alkoi helpottaa vasta sunnuntaina. Tauti vei kyllä aika veteläksi, mutta selvittiin kuitenkin. Kunta joutui tehoklooraamaan vesijohdot kahteen kertaan ennen kuin viruksesta päästiin eroon.

Tarina jatkuu sitten niin, että olimme samana vuonna loppusyksystä erään meirämmiähen liiketuttavan syysjuhlassa. Meitä oli iso joukko suuressa teltassa, söimme hyvin, joimmekin ja tanssimme sekä seurustelimme ahkerasti. Samassa pöydässä istui mukava pariskunta ja siinä jutellessamme tuli ilmi, että meillä on mökki Heinävedellä, jolloin he kertoivat olleensa pääsiäisenä siellä poikansa koripallojoukkueen mukana, kun se pelasi Heinäveden Hyrskettä vastaan. Ja kuinka ollakaan, hekin olivat saaneet Heinäveden taudin ja meillä sitten riitti puhetta p*skan tiimoilta!

Eikä juttu vielä siihen päättynyt. Pari vuotta myöhemmin olimme lentoasemalla lähdössä Istanbuliin ja kahviossa päädyimme istumaan samaan pöytään pariskunnan kanssa, joka alusta asti vaikutti minusta tutulta. Huomasin naisenkin katselevan meitä miettivästi. Siinä kun aikamme juttelimme, tuli puheeksi mökkimme Heinävedellä ja sitten selvisikin, että kyseessä oli sama pariskunta kuin juhlissa. Totesimme sitten nauraen, että meillä näköjään aina tavatessa riittää puhetta p*skasta

Ostin tänään liput Pyynikin kesäteatteriin 10.8. Serkkuni tulee mukaan ja pääsemme samalla hieman juhlimaan 7-kymppisiäni seuraavana päivänä. Olen kovasti miettinyt juhlien järjestämistä, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, ettei maksa vaivaa. Mitä sitä vanhenemista juhlimaan ja pidinhän minä aikoinaan komeat 5-kymppiset. Lipittelemme sitten serkkulikan kanssa skumppaa, kun hänkin jää ensi keväänä eläkkeelle.

Japena, minäkin olen potenut pariin kertaan kiertäjäkalvosimen tulehdusta eikä se todellakaan ole kivaa. Ensimmäisellä kerralla se oli oikein paha ja sain siihen pitkän tulehduskipulääkityksen ja fysioterapiaa. Toissa kesänä podin sitä ilman lääkkeitä ja noudatin aiemmin saamiani kuntoutussuoritteita ja sainkin sen pois, mutta kärsivällisyyttä se vaati. Toivottavasti paranet pian.

JJ, lämmin osanottoni suruusi!

Espanjan porukalle mukavaa kotimatkaa ja muille kaikille leppoisaa loppuviikkoa

Nyt on heti kommentoitava Likka47 voimasanajuttuun. Odottelimme Pablossa Ukkokullan kanssa Tiinuliinua, joka piipahti kauppaan. Tuli kärrien kanssa, lastasi tavarat takakonttiin, astui sisälle ja totesi: "Voi perseensuti, unohdin veden". Onneksi en vielä ajanut siinä vaiheessa, ties mihin ojaan olisin päätynyt.

On sanottava, että Tiinuliinun suuhun ei moinen ilmaisu sovi. Hän oli oppinut sen minulta, kun tuskailin parkkeerausta. Ei kuulu minunkaan normaalisanastoon, mutta harvoin käytettynä järisyttää kuulijoita mahtavasti. Googlattuna sellainen sana on olemassa, katsokaapa vaikka!

Tänään ajelimme pitkään kaupungilla, ennen kuin löytyi parkkipaikka. Tiinuliinu halusi kauppaan, jonka ikkunassa oli nähnyt raitapaidan. Ei ostanut, mutta minulle tarttui kolme puseroa mukaan. Nyt on kesän vaatteet ostettu. Kävimme varaamassa lempiravintolastani pöydän huomiseksi. Istahdimme nauttimaan valkislasilliset. Ukkokulta jutteli jostain tuttavastaan ja sanoi minuun päin kääntyen, että hän on kans iso ja pyylevä. Hei camoon, miettikää vähän, iso ja pyylevä.

Minä otin pultit saman tien, sanoin ystävyyden irti ja julistin vakavan sodan välillemme. Tiinuliinu tuli vessasta ja ihmetteli jäistä hiljaisuutta. Tallattiin Valorin suklaaravintolaan ja määräsin Ukkokullan ostamaan minulle jäden, jonka jälkeen ehkä harkitsisin rauhan solmimista. Frau saapui paikalle ja sai hänkin jäden.

Eilen illalla en päässyt lepertelemään Naapurinmiehen kanssa tavanomaista tunnin puheluamme, koska hän oli hoitamassa tyttärenpoikaansa. Poika oli vietävä tennistunnille ja vaari otti pojasta kuvia, jotka lähetti minulle. Poika oli vilkaissut kuvia ja sanonut, että muuten hyvä,mutta minä en ole noissa kuvissa, minulla on sininen paita ja tuolla pojalla vihreä. Hyvänä neuvottelijanalkuna poika vaati myöhemmin vaaria lukemaan monta monta sivua iltalukemiskirjastaan.

No olisin minä muuten eilisillan kestänyt, mutta Tiinuliinu ja Ukkokulta kuhertelivat sohvalla keskenään. Halusin ottaa pariskunnasta valokuvan. Tiinuliinu, että ota vaan, mutta masu ei saa näkyä, kun se on niin iso. Ukkokulta taputteli rouvansa masua ja tuumasi, että mitä isompi, sitä parempi temmellyskenttä. Minä pakenin alakertaan soittamaan edes jonkinlaista lemmenpuhelua, vaikka Naapurinmies juttelikin kuiskaamalla.

Että tällaista mun on täällä kestettävä. Nyt Ukkokulta keittää kokeilukaffeet ostamallaan teräksisellä mutteripannulla. Olen leppynyt.