Hei Ihanaiset,
tämä vuosikin on pian loppuun kaluttu, lusittu ja taputeltu, todellakin näitä trendihokemia tulee ja menee, onneksi. Minua äärrsytää suunnattomasti joka paikassa toistetut pitkässä juoksussa ja isossa kuvassa hokemat! Kamalinta on etten enää tahdo muistaa miten nuo pitäisi sanoa Pitkän ajan kuluessa ja laajasti nähtynä?? Onneksi kohta tulee uutuus joka ärsyttää vieläkin enemmän .

Oltiin tänään Musiikkitalossa ilmaisissa päivätansseissa jossa oli väkeä tungokseen asti. Tanssit loppuivat klo 17:00 mutta me jäimme vielä kahville ja katsomaan lasten ja vanhusten ilotulitusta joka oli upea ja 5 min kestoltaan aivan riittävä. Kotona odotti hummeri, sitruunarisotto ja tietysti skumppa kylmässä.

Joulu oli epätavallisen kiireinen, aattona oltiin tyttären perheen luona Espoossa. Pienemmätkin pojat ovat jo niin isoja, että ilta sujui sopuisasti vaikka lahjat olivat kuusen alla ja ensin piti syödä ennenkuin lahjat avattiin. Tytär oli tehnyt laatikoista lähtien kaikki itse, me veimme isännän paistaman kinkun. Aikuiset eivät toisilleen lahjoja antaneet, nautimme lasten ja isompien poikien riemusta. Suurimman naurut saivat jo kotoa pois muuttaneiden poikien nuudeli- ja makaroonipaketit, ruokakaapit kun kummallakin huutavat usein tyhjyyttään. Kalsari ja sukkapaketitkin isot pojat ottivat ilolla vastaan, tiesihän se pyykkipäivän siirtoa hamaan tulevaisuuteen. Pienemmät pojat protestoivat moisista lahjoista mutta mieleisiäkin lahjoja tuli runsaasti.

Mustikkaposkea pitää kiittää, kun mainitsi kirjoituksessaan sienisalaatin teon. Siitä muistin, että minulla oli vielä sienet pakkasessa. Suolasieniä en viitsi enää tehdä ja koska olen lähes ainoa joka sieniä mukisematta syö tein suppiksista ja kanttarelleistä itselleni muhennosta jouluksi, nam .

Joulupäivänä tytär perheineen tuli meille kahville hautausmaalla käynnin jälkeen. Pappa paistoi lettuja, nuorimmainen söi niitä 6 tai 7 kappaletta ( siis isoja), isänsä oli tosi tyytyväinen, kun juuri aloitettu AHDH lääkitys on vienyt pojan ruokahalun. Poika on kylläkin huomattavasti rauhallisempi kuin ennen mutta onneksi yhtä iloinen veitikka kuin aiemminkin.

Tapanina poika perheineen tuli meille syömään. Ihmettelin samaa kuin Kipa, kaikki ruuat oli valmiina mutta minä hääräsin hiki päässä . Minähän vain tein vihreän salaatin, rosollin kastikkeen, hedelmäsalaatti, silitin pöytäliinan ja lautasliinat, kiillotin pöytähopeat ja katoin pöydän kauniisti. Isäntä laittoi varhaisperunat kiehumaan ja sytytti kynttilät ulkolyhtyihin . En valita, kyllä hän oli aiemmin osansa tehnyt ja taisi muuten vähän imuroidakin ennen porukoiden tuloa. Hauskaa meillä oli jopa minä osallistuin pelaamiseen ja se jos mikä on harvinaista.

Kun ne isovanhempien parhaat jouluvalot välähtivät niin lösähdettiin kumpikin sohvalle,ryystettiin viininloput ja minä mussutin kaikkea mahdollista lopun iltaa. Vuorokausirytmi on ihan poskellaan, ruokailu on suhteellisen ok mutta annoskoot tuplasti normaalit. Ulkoilu on pääsääntöisesti ollut kevyttä happihyppelyä. Ensi vuonna tulee muutos kumpaankin ja tietysti parempaan suuntaan .

Tiinuliinu, kokeilin nostaa leuan pystyyn mutta ei pysynyt suuvärkki kiinni . Muut oli kyllä hyviä neuvoja jos vaan muistais niitä noudattaa.

Kiitos Ihanaiset kuluneesta vuodesta ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!

Heippa

Hyvää tätä vuotta

Kiitoksia kirjoituksistanne Ihana lukea niitä. En nyt itsekkäistä syistä kommentoi sen enempää kuin Japenalle voimia.

Itsekkyys johtuu siitä, että kaaduin aika lahjakkaasti tänään Olemme siippani kanssa tehneet joka päivä tänne tultuamme yhdessä kävelylenkin. Tähän asti minulla on ollut varmuuden vuoksi piikit pienessä pussukassa. En ole niitä kuitenkaan käyttänyt ensimmäisen illan jälkeen. Ohut lumikerros, mikä täällä oli lauantaina tullessamme, suli lähes totaalisesti maanantaihin mennessä. Eilen tuli vähän hiutaleita ja tänään vähän enemmän. Kohtalaisen alussa lenkkiämme rakas siippani meinasi liukastua - jäätä lumen alla. Onneksi ei käynyt mitenkään - hän vielä totesi, että onneksi ei sattunut minulle (selkä, lonkka, polvi ) ja teimme noin tunnin lenkin. Olimme muutaman metrin päässä yläparkkipaikaltamme, kun liukastuin. Kaikki tapahtui niiiiin nopeasti. Siippani kulki edelläni (liukkautta tunnistelemassa) ja kuuli vain tömähdyksen. Lensin taakse päin aika komean ilmalennon. Vaistonvaraisesti laitoin oikean käteni suojaksi ja siinä maassa maatessani ja siippani kauhistellessa, huomasin, että oikea käsivarteni ei liikkunut lainkaan. Ensin en tiennyt liikkuuko mikään ja miten ikinä pääsen ylös. Siippani avustuksella ylöspääsy onnistui ja ehdin jo miettiä päivystykseen lähtöä, kun jotenkin väkisin liikutin kättäni roikottamalla alaspäin ja kuului ikään kuin naksahdus. Sen jälkeen käsi liikkui. Siippani arvioi, että olkapää oli mennyt sijoiltaan ja "palasi" paikoilleen.

Sisällä kylppärissä odotti vihta, joka oli otettu lämpiämään illan saunomista varten. Saunaan en nyt tietty missään nimessä uskalla tämän kanssa. Kivut ovat edelleen melkoiset olkapäässä ja käsivarressa (pelkään vaan, että alkavat jälkijunassa selässä). Olen pitänyt jäägeeli pussia ensin hauislihaksen kohdalla ja nyt olkapäässä. Onnekseni en kuitenkaan lyönyt kovaa päätäni ja Luojalle kiitos, minulla on harvinaisen vahva luusto, vaikka nämä nivelet tuntuvat olevan niiiiiiin surrrkeat. Eli kaiken kaikkiaan vuosi alkoi hyvin, kun ei käynyt pahemmin. Huomenna on kuitenkin aamusta soitettava vakuutusyhtiöön ja tehtävä tapaturmailmoitus. Lääkäriajan tilaan sitten joko huomiselle tai ylihuomiselle - jos vaan muuten kestän. Onneksi on vahvat kipulääkkeet mukana.

Viime yönä järkytti tieto tyttären ja vävyn lähellä sattuneesta tulipalosta, jossa viiden asunnon rivitalohuoneisto paloi pahasti. Onneksi ihmiset ja lemmikit saatiin turvaan. Tuon jutun jälkeen puhuin vävyn kanssa ja luin sitten vielä kaikista muista paloista - suurin osa ainakin jo siinä vaiheessa todettu uuden vuoden rakettien aiheuttamiksi. Ymmärrän, että lapsille rakettien lähettäminen vanhempien kanssa on iso juttu, mutta minä olisin kyllä valmis kieltämään raketit silmävammojen, tulipalojen ja lemmikkien kärsimysten vuoksi. Taidan olla tosi tylsä....

Ps. Luin Tiinuliinu sinun savolaisneuvosi tänään ääneen siipalleni. Pakkohan se oli, kun ollaan puoliksi savolaisia. Minä jo puoliksi syntyjäni - isäni on Kerimäeltä.

Voimia, rakkautta, terveyttä ja hyvää mieltä teille kaikille. Yrittäkäähän pysyä pystyssä.

Kipa :tapahtui olkapään subluksaatio ja hoidit sen takaisin kuoppaansa. Olipa keikka.

Kipa olipas ikävä kaatuminen. Toivottavasti ei tuu mitään jälkijuttuja.

Merelle, olen lukenut Elena Ferranten Napoli sarjan ja pidin siitä todella paljon.

Voi Kipa toivottavasti kipusi hellittävät. Liukas keli on todella petollinen.
Luntahan meillä on ollut jo pitkään ja pakkaskelillä ei kovin liukasta ole ollut, mutta viime päivinä on tosi liukasta ollut täälläkin.

Hyvää loppu vuotta itse kullekin.

Voi Kipa miten sinulle pitikin sattua. Toivottavasti ei käynyt pahemmin ja selviät ilman operaatioita keikauksestasi.
Mekin teimme etämiehen kanssa taajamassa reilun tuin lenkin ja paikoittain oli hyvinkin liukasta. Tuurilla selvisin kaatumatta vaikka olenkin kova räpiköimään talvisin.

Suupaltti mainitsi joulusienistä ja en muista kerroinko uudenlaisesta sienisalaatista mutta kerron nyt vaikka uusintana.
Minähän en saanut syksyllä suolasieniä. Edelliseltä kesältä minulla oli rouskuja säilöttynä etikkaiseen mausteliemeen. Liottelin niistä enimmät etikat pois ja murustelin mukaan kuivattuja suppiksia, kanttarelleja ja mustia torvisieniä. Sipulit, pippurit ja kermavaahto mukaan. Aatonaattona maistui hyvälle ja olin tyytyväinen tekeleeseeni. Jouluaattona kun kävin jakamaan salaattia jälkikasvulle olivat kuivatut sienet imeneet itseensä kaiken kosteuden kermasta ja salaattia olisi voinut leikata veitsellä.
Kullä siitä ihan syötävää tuli kun vispasin lisää kermaa mukaan.

Monen perheessä tuntuu olevan vatsatautia ja flunssaa kiusana.
Toivon teille helpotusta vaivoihin.

Ajelin tänä aamuna etämiehen luota suoraan töihin. En kyllä yhtään pidä pimeässä ajamisesta, mutta tänään ei onneksi ollut sumua eikä sadetta haittaamassa näkyvyyttä.
Minulla on tosi huonot valot autossa, mutta lauantaina siihen asennetaan lisävalot. Toivon että niistä on edes vähän apua.

Terveyttä ja mielenkiintoisia elämyksiä alkaneelle vuodelle.

Sienisalaatista sellainen juttu, että me teimme jouluksi itse keräämistämme sienistä ihanan salaatin sekä matjess-sillistä Isoäidin viettelyksen, jota tuli kahteen purkkiin, toinen vietäväksi Miehen tyttärelle. Jouluna laitoin sekä Viettelystä että sienisalaattia pöytään. Ihmeteltiin, että maistuvat ihan samanlaiselle, kunnes joku keksi, että ovatkin samaa ruokaa. Tytär puolestaan oli tarjonnut anopille Viettelystä, mutta tämä sitä maistettuaan oli todennut, että tämä on kyllä sienisalaattia! Täytyy olla ensi kerralla tarkempi purkkien suhteen.

Kipa, miten ikävä juttu sun kaatuminen. Toivottavasti käsi paranee, eikä tule uusia haavereita.

Me otimme Naapurinmiehen kanssa uuden vuoden vastaan kahdestaan. Onneksi tänä vuonna ei paljon paukuteltu, niin kuusi pysyi pystyssä eikä koiralle tarvinnut antaa rauhoittavia.

Torstaina saimme Tiinuliinun Ukkokultansa kanssa vieraisille, heillä oli mukana ihana Muru. Lähdimme kävelylle eikä voitu kuin nauraa koirille. Muru aitona metsästäjäspanielina kaivoi raivokkaasti ojanpientareille kuoppia, pitkät korvat vain lepäsivät maassa ja koko pää oli kuopassa. Iker ei kertakaikkiaan tajunnut, mikä siinä kaivamisessa oli niin kiinnostavaa ja meni mulimaan mätäojaan. Varsinainen show olikin sitten koirien pesu. Voisin vaikka vannoa, että Iker naureskeli vahingoniloisena, kun Murua pestiin. Vaan virnuilu loppui lyhyeen, kun tuli Ikerin vuoro. Se kokeili kaikki temppunsa estääkseen suihkuttelun, mutta Mies oli vahvempi. Loppuillan lattioilla makoili kaksi hyvin väsynyttä, mutta savetonta koiraa!

Avasimme ensimmäisen lahjaksi saamamme wine tasting -pullon. Tarkan maistelun jälkeen täytimme kaavakkeen ja kysyimme Miehen pojalta, mitä viiniä olimme juoneet. Ja hei hauskaa, aika lähelle pääsimme; tuliperäiseltä alueelta, marjaisaa jne. Arvioimme satovuodeksi 2016 (Ukkokulta sen tiesi), ja oikea vuosi oli 2017, joten nyt pidämme itseämme varsinaisina viiniasiantuntijoina. Vielä on neljä pulloa jäljellä.

Huomenna on imurointi- ja ostospäivä, sunnuntaina saamme taas ystäviä visiitille!

Moi,
minunkin piti valottaa vierailuamme mutta IL ehti ensin! Iltapäivä ja illansuu nimittäin jotenkin vilahti käsistä: ensin piti rynnätä Kaupunginmuseoon ostamaan ihanaa 1920-luku-kalenteria (siinä on vanhoja herkullisia Helsinki-kuvia) ja sitten siepata kuohujuomapullo kainaloon ja kiiruhtaa tutun valokuvataiteilijan näyttelyavajaisiin.

Pikkuinen galleria oli täpötäynnä, enkä muista käyneeni avajaisissa, jossa kauppa olisi käynyt tuota vauhtia. Kun Ukkokullan kanssa pohdiskelimme puoliääneen, minkä vaihtoehdon yhdestä puolimerellisestä kuvasarjasta ottaisimme (meillä oli kaksi vahvaa ehdokasta), saman sarjan viereen liimaantui tomera rouva ja peitti käsivarsillaan valitsemansa: ”Tätä ette ota ainakaan! Se tulee mulle!”

No onneksi ko. kuva oli vasta kolmantena suosikkilistallamme. Nopea päätös tehtiin ja hyvä niin. Nimittäin sillä aikaa kun taiteilija liimasi punaisen teippitäplän tauluumme ja me käännyimme tervehtimään paria puolituttua, jostain takavasemmalta kiilasi pariskunta joka huuteli tullessaan: ”Ei kai ne kaikki ehtineet vielä mennä?”

IL:n ja NM:n (=Naapurinmies) vieraina oli kivaa kuten aina. Muisteltiin entisiä retkiä, suunniteltiin muutamaa uuttakin. Syötiin hyvin (NM on loistava kokki) ja juotiinkin ihan hivenen. Koirien touhuista riitti hupia, ja hauska oli havaita, miten kiltisti Iker suhtautuu pikkuiseen spanieliin. (Iker on kyllä kiltein saksanpaimenkoira, minkä ikinä olen nähnyt.)

Joulukauden ajan olen seuraillut Australia-uutisointia sekä tv:stä ja lehdistä että silminnäkijän kertomana. Tyttären perhehän on lomaillut ensin sikäläisessä saaristossa, sittemmin Sydneyssä, ja on palaamassa kotiin sunnuntaina. Huomenna viemme heidän jääkaappiinsa jotakin haukattavaa; yhdeksän tunnin aikaerosta palautuminen ei ehkä heti kotiinpalattua innosta lähtemään ruokakauppaan. Loppiaisena ko. perhe tulee lounaalle ja koiraa hakemaan.

Mahtaa tuntua hassulta, kun pienten tassujen rapina lakkaa kuulumasta! Mutta muutoin olen kyllä sangen onnellinen, kun päästään taas tavallisiin arkiviikkoihin. Tämä juhlakausi eli * päivä tai kaksi arkea, sitten pari pyhää ja toistetaan *stä, on mielestäni melko sekavaa. En ole yhtenäkään aamuna ollut ihan varma, onko tiistai vai perjantai.

Loisteliasta/leppoisaa/lupsakkaa/laiskanpulskeaa (tarpeeton yliviivataan) loppiaisviikonloppua, kaikki kuusikymppiskamut!

PS. Mikäs on Kipan vointi? Olipahan melkoinen tärsky - hyvä ettei luita katkennut!

PS 2. Ymmärrän hyvin IL:n huomisen imurointisuunnitelman. Spanielista nimittäin lähtee karvaa aivan kamalasti. Villapaidan siitä saisi, jos yhtään vaalearuskeasta väristä tykkäisi.

Kipan vointia minäkin mietin?

Kiva kaikki jotka kirjoittelette, mukava lukea. Itse nyt taas niin huono kommentoimaan. Mutta luen kyllä sujuvasti kaiken.

Isäntä on edelleen köhäinen, mulle tuli tauti ihan lievänä. Väsyttää ainoastaan. Nukuinkin tässä iltasella tunnin verran. Ja kohta saan ruveta uudelleen nukkumaan.

Kyllä nuo pyhät sevoittaa päivät. Monta kertaa pitää muistella mikäs päivä tänään olikaan?

Yritän taas vaihteeksi merkkailla ruoat ja jo kahtena päivänä olen onnistunut. Paino tänään 104,1 kg. Sama mikä oli ennen joulua.
Minähän en enään syö mitään leivonnaisia, mutta jouluna niitä tuli naposteltua. Tänäänkin muutaman ruskean piparin söin, vaan todetakseni ettei makea enään maistu. Suklaasta puhumattakaan.

Vaikea vaan näillä meidän normaaleilla ruoilla saada kaloreita tarpeeksi!

Lunta ei oo tipan tippaa, kuten ei varmaan monella muullakaan? Vai asuuko joku ihan pohjoisessa?

Hyviä vointeja kaikille

Nyt sitten diabeetikko lapsi oksentaa, siskonsa ollut kuumeessa pari päivää ja mahakivuissa. 4/6 sairastanut nyt tautia. Minä ja Junnu vielä terveinä.

Eipä minulla muuta