Merelle, sammakko loikkasi tuolle kohdalle joulukuun puolivälissä. Juuri ennen joulua se kuitenkin nousi hivenen ja pyhien aikana hieman lisää, joten en saanut tavoitetta täyteen vuoden loppuun mennessä. Tickeriä pitäisi siirtää kilon verran taaksepäin, jotta se vastaisi tällä hetkellä olevaa tilannetta, mutta olkoon nyt tuossa, kunnes pääsen siihen takaisin. Kiinnostavinta tässä on se, että olen nyt viisi päivää ollut täsmälleen samassa painossa, joka tuntuu oudolta. Vaakani näyttää painon 100 gramman tarkkuudella, joten sen sisällä voi tietenkin tapahtua vaihtelua, joka ei tosiasiallisesti näy, mutta ihmettelen silti. Eilen punnitsin itseni kuntosalilla sellaisella historiallisella isolla tavaravaa'alla, joka on koko salilla käymäni ajan näyttänyt kolme kiloa vähemmän kuin kaksi eri kotivaakaani. Arvannet, että siellä on kiva punnita

Rimpati-rei,

joulunvietto on sitten vihdoin lopetettu myös meidän pienessä perheessämme. Eilen, Nuutinpäivänä, kannettiin kuusi ulos. Tosin mua hiukan harmitti kun se olisi juuri käynyt kukkimaan eli alkoi työntää pieniä kuusenkerkkiä oksanpäistä. Niistä tulee hyvää metsänmakuista siirappia, olen kokeillut yhtenä vuotena. Saa niistä myös snapsia; kokeiltu sitäkin on. Maistuu ihan joulukuuselle.

Puolukkakuvioiset keittiön verhot ja punainen pöytäliina on laskostettu laatikkoon eteisen kirjahyllyn päälle ja kaikki muut koristeet sullottu olohuoneen nurkka-arkkuun. Yksi amaryllis innostui kasvattamaan kolmatta kukkavartta ja toinen, joulunjälkeisestä alennusmyynnistä ostettu, vasta availee ensimmäistä kukkaansa. Kevättä enteillen ostin keittiön ikkunalle myös ruukullisen helmihyasintteja ja toisen pikkunarsisseja.

Menna, minuakin kiinnostaa tuo Hitler ja Blondi! Täytyypä pitää silmällä ensi syksynä! Joko tiedetään, kuka esittää Blondia - siis sitä saksanpaimenkoiraa?

Mä näin Seela Sellan viimeksi kotimaisessa kohelluselokuvassa Teräsleidit. Kahdessa muussa keskeisessä roolissa touhusivat Leena Uotila ja Saara Pakkasvirta. Ei se leffa nyt ihan Oscareita ansaitse, mutta mukavasti sen parissa parituntinen vierähti. Tuli jopa mieleen, että tästä voisi kehitellä leffakevään - päivänäytöksiä on pk-seudulla paljon ja niihin saa eläkeläislippuja pikkurahalla. Eläkeläiselokuvahan tuokin oli, komedia jossa hetkittäin häivähti myös traagisia sävyjä.

Pikseli - onnittelut kirkkokuoroon pääsystä! Mä aherran toistaiseksi tässä jokamiesluokassa; tammikuun täyttää Vanhan kirkon Wannabe Singers ja helmikuussa alkavat varsinaisen kuoroni harjoitukset, joita riittää toukokuuhun asti. Kausi huipentuu esiintymiseen kaupunginosafestivaaleilla (tai no mistä mä tiedän, pyytääkö ne meitä sinne. Toisaalta: ainakin viitenä vuotena ovat meitä kysyneet joten eiköhän…)

Tallinnassa on käyty, KUMUn naistaiteilijanäyttely (joka on kyllä varsin suositeltava) nähty, Helsinki Luxin valoja ihailtu tihkusateessa. Nyt Ukkokulta lähti Tampereelle kun vuosikurssinsa valmistumisesta on kulunut ties miten monta vuotta, ja mä yritän tehdä kuvakirjaa neljästä Karjalan-matkasta joista ensimmäinen on tehty jo 2011.

Mihin nää vuodet menee? Minkätähden joka viikossa on kaks perjantaita? Ja kuinka kummassa hetikohta helmikuun jälkeen on heinäkuu?

Tiinuliinu, ainakin täällä Blondin roolissa on Verneri Lilja, minulle täysin tuntematon nuorimies. Koska näytelmässä ei enempää rooleja ole, niin luulenpa Liljan jatkavan myös Helsingissä!

Hei Ihanaiset,
city kanien reviirit lähestyvät uhkaavasti meidän ah, niin upeaa puutarhaamme . Tapanilassa niitä jo on eli n. 5 kilsan päässä meistä, en tykkää, kun kaivavat käytäviä, söpöjähän ne ovat mutta haittaeläimiä minusta. Isäntä pääsi taas ehdottamaan asfaltointia . Virnuilu loppui, kun selvensin hälle, että voivat ne kaivaa koloja asfaltinkin alle ja sitten romahdat kaninkoloon niinkuin Liisa ihmemaassa . Uhkasi hankkia loukut.

Karmale, ei ollut aamulla käsissä kirjoituksia, oli niin vilkas yö, että heräsin aamulla kuumissani ja tekstit olivat hävinneet, sorry .

Menna, kiitos vinkistä, kirjoitin jo muistutuksen itselleni allakan nurkkaan ettei pääse unohtumaan. Eikä retkinTampereellekkaan pois suljettu ole siellä asustaa sukulaisia.

Tämän viikon jumpat ovat sujuneet jo huomattavasti viime viikkoa paremmin eikä paikatkaan suuremmin kipeydy. Tänään oli kuitenkin "tajunnan räjäyttävä" kehonhuoltotunti . Tiedän etten ole notkeista notkein mutta tänään tunsin itseni tönkkösuolatuksi muikuksi, ähkintää kuului kyllä muidenkin suista . Venytellä pitäisi hurjasti enemmän, kumpa vaan joku potkaisisi pyllylle ja komentaisi tekemään.

Pitää vielä kehaiseman, kun kerrankin oli meikäläisen katkeamattomasta puhevirrasta hyötyä. Sain puhuttua meidät Vantaan aikuisopiston tanssitunneille, cha- cha-chaa . Siis ilman sotu- tunnuksen loppuosaa, lauantaina on ekat tunnit. Miksei aina vois olla lauantai, lauantaaaaai!

Leppoisaa loppuviikkoa jokaiselle.

Heippa,

rasitan nyt kipeää kättäni.... Kiitoksia kirjoituksistanne

Aiemmin kommentoin lyhyesti Mennan kirjoitusta. Nauroin monta kertaa ääneen sitä lukiessani Lintuseremoniat, köyhäintalot ja lintujen kohonneet kolestrolit - hauskasti osaat kirjoittaa.

Osloon meno kiinnostaisi minuakin. Ainakin tämän vuoden kesän alkuun on läheinen nuori neitonen siellä opiskelemassa ja on ollut vähän puhetta, että menisin käymään. Katsotaan... Paljon on allakassa menoja ja kohtahan olisi taas tarkoitus muuttaa mökille ....

Suupaltti meillä mökillä ei ollut kyllä enää minkään sortin marjoja, kun "normimarjoja" (tarkoitan mustikkaa ja puolukkaa) ei tullut tänä vuonna lainkaan, niin linnutkin saivat tyytyä pihlajamarjoihin, aronioihin (huom. Karmale ) ja mokomat sitten rynnivät vielä hotkimaan meidän loput tyrnit Meilläkin näkyy citykaneja. Yhtenä iltana katsoimme siippani kanssa keittiön ikkunasta, kun pihalla jökötti niin suurikokoinen rusakko (tai mikä lienee), että näytti aivan possulta. Enkä liioittele lainkaan. Seurasimme sitä pitkään. Sitten, kun lähti liikkelle, niin likkui aivan kuin köntys. Mökillämme sen sijaan pikkupuput piiloutuvat paikoilleen ihan nurkille ja loikkivat sitten ketterästi karkuun, jos uskovat tulleensa huomatuksi. Lunta ei ollut, joten lumessa ei sitten voinut nähdä pupun jälkiäkään. Taisi olla siinä 10. tammikuuta, kun siippani teki pihalla syys- ja keväthommia. "Löysi" sitten paikan, jossa oli isoin kasoin pupun papanoita. Jollain niitä pitäisi saada vähennettyä, että eivät söisi suurella työllä hoidettuja perennoja ja pensaita - kyllä salaatitkin mieluummin keräisin ihan omaan käyttöön.

Meillä on vielä jouluverhot keittiössä. Jospa siippani lähipäivinä vaihtaisi ne... Minulla on oikea käsi niin huonolla käytöllä, että sen homman jätän suosiolla. Pieniä ylimääräisiä valoja pidän vielä pitkään.... nyt ei lumikaan valaise yhtään.

Karmale toivottavasti kotona on patterit jo lämmenneet.

Suupaltti onneksi pian on lauantai, lauantai

Tiinuliinu, kun kerroit kuusestanne, mietin heti, että keräätkö siitä tee tai likööriaineksia.

Minuakin kiinnostaa tuo teatteriesitys. Rakas siippani lupasi synttärilahjaksi viedä minut teatteriin ja syömään, kunhan vaan päätän, mihin ja milloin.

Juu, sunnuntaina tulimme kotiin. Koville otti kädelle. Mökillä paikat kuntoon ja täällä sitten taas kamat paikoilleen. Pakko oli vähän rakasta imuriakin heilutella Maanantaina olin sitten magneettikuvauksissa. Tiistaina piti olla lääkäri, että kuulen tuomion, mutta maanantaina ilmoitettiin, että aika on peruutettu ja ehdotettiin uutta aikaa perjantaille. En siinä hämmingissä oikein mitään osannut sanoa.... Varjoaineen laitto sattui ihan kauheasti ja käsi meni taas niin, että ei liikkunut hetkeen lainkaan. Itse kuvaus sujui ok.

Varjoaineen laiton jälkeen käsi on ollut tooosi kipeä. Eilen sitten soitin kyseiseen sairaalaan ja sain onnekseni illaksi toisen lääkärin. Tämä ortopedi ei ollut sairaalan listoilla merkattu olkaspesialistiksi, mutta käyntini aikana osoittautuikin sellaiseksi. Kuvissa näkyy selvät sijoiltaan menon vauriot. On repeämää ja luussa mustelmaa (??) ja turvotusta. Konservatiivisin keinoin yritetään hoitaa. Tänään juttelin olkapään vammoihin erikoistuneen fyssarin kanssa ja sovimme ensimmäiset treffit.

Huomasin tuossa parina päivänä taas kerran, kuinka tehokas aine endorfiini on. Olin eilen ja toissapäivänä pitkästä aikaa kuntosalin juoksumatolla. Noin tunnin hikoilun jälkeen särky kädessä helpotti useammaksi tunniksi. Polvikin kipuili tasaisella juoksumatolla tosi vähän verrattuna puoliliukkaisiin mökkiteihin ja polkuihin. Tylsäähän se muuten on. Särkylääkettä, kylmägeelipussia ja Voltaren Fortea - niillä mennään tällä havaa.

Huomenna meillä on tyttären kanssa tyttöjen ilta. Avokkinsa lähtee työn puolesta matkalle ja tytär noukkii minut kotoa töistä lähtiessään. Aikomuksena on lenkkeillä (jos sää sallii), saunoa (kieltäydyin kohteliaasti porealtaasta), syödä hyvin ja maistella vähän viiniäkin. Jään sitten ensi kertaa yöksi tyttären ja hauvavauvan kanssa heidän uuteen kotiinsa. Juhlimme vähän jälkijunassa tyttären synttäreitä, jotka olivat viime perjantaina.

Ai niin, mekin varasimme nyt sitten matkan mantereen puolelle Espanjaan maaliskuulle. Toivon kovasti, että isäni polvileikkaus toteutuisi ihan maaliskuun ensi päivinä voidaksemme olla avuksi vanhemmilleni. Vielä ei ole uusi leikkausaika varmistunut. Pitääkin muistaa ottaa tyttäreltä matkalaukkumme, jota hän lainasi Floridan ja Meksikon reissulleen. Siihen mahtui enemmän tavaraa kuin hänen omaansa.

Mukavaa pian alkavaa viikonloppua kaikille

Viikonloppu lähestyy hurjaa vauhtia. Miten nää päivät menee niin nopeasti?
Tänään olin taas korvani kanssa lääkärissä. Toinen antibioottikuuri loppui eilen ja korvatipat. Ensin piti huuhtoa korva ja imaista ylimääräiset tukkeet pois. Jopa rupes meikäläinen taas kuulemaankin molemmilla korvilla. Onneksi se tulehdus siellä piilosa oli parantunut, mutta vielä muutama päivä tippoja kun ehkä huuhtelusta ja imuroinnista korvakäytävä vähän ärsyyntyi. Ihmekös tuo "
Tänään oli jännittävä ilta kun ostettiin lentoliput Japaniin. Huh! Lennetään Osakaan ja palataan Tokiosta. Osakassa kyläillään ystävillä ja luultavasti kierrellään enempikin Kansain aluetta. Sitten onkin siirtyminen junalla Tokioon ja siellä ystävän häät. Keskellä Tokiota tuntuu olevan hääpaikka. Mielenkiintoista nähdä, millaiset häät on tällä kertaa. Olin nimittäin kuusi vuotta sitten tämän osakalaisen ystävän häissä, joten ihan "ummikkona" ei tarvi mennä
Häiden jälkeen sitten junailemme muutamia päiviä Japanin pohjoisosia kohti. Aika ei kuitenkaan riitä ihan Hokkaidolle asti. Toivon kuitenkin näkeväni kirsikankukkia pohjoisessa. Tokiossa ja Osakassa ne ovat silloin jo kukkineet kun me sinne menemme.
Eli nyt tässä sitten on suunnittelua edessä. Huhtikuun loppupuolisko siis ollaan reissussa.

Eilen tuli lunta, joten maa on taas valkoinen. Suojasää silti on edelleen, joten ei tässä hiihtokelejä näy olevan tulossa vieläkään. Piikkikengillä sentään pystyy vähän liikuskelemaan.
Ja viikko sitten ostin hulavanteen Sellaisen painollisen. Yllättävän äkkiä siinä hengästyy ja hiki tulee. En tosin ole uskaltanut vielä pyöritellä kuin kaksi kertaa päivässä viiden minuutin ajan. Pelkään, että selkäni suuttuu.
Ja on siinä vähän totuttelemistakin. Tuntuu kuitenkin, että helpompi saada tuota pyörimään kuin sellaista tavallista. Mutta kyllä se mulla viidessä minuutissakin putoaa aika monta kertaa

Tämän viikon olen nyt täytellyt taas ruokapäiväkirjaa oikein huolellisesti. Vain yksi keltainen pallo tullut, muut vihreitä. Ja energiakin on pysynyt mun rajassa. Voi kun saisi taas kiinni tästä terveellisemmästä elämäntavasta!
Herkkusuuna on niin helppo lipsua Mutta uusin jäsenyyteni niin kai sitä jotain sitten pitäis saada aikaankin. Viime vuosi meni melko harakoille, vaikka ei onneksi lisääkään painoa ENNEN joulua tullut, mutta ei mennyt alaskaan. Ajattelin, että jospa tämä tuleva reissu motivoisi, jotta voisin mennä sinne hoikkien japanilaisten sekaan hieman pienempänä edes viisi kiloa

Viikonloppuna olisi ohjelmassa siskon tytön vanhojentanssipuvun lyhennys. Sekin vähän jännittää, on niin kaunis puku ja pelkään alkaa käyttää siihen saksia

Mukavaa tulevaa viikonloppua jokaiselle!

Lauantaipäivää, mimmit! Ja terveisiä Matkamessuilta, eilen hurahti viitisen tuntia. Opin Naapurinmiehestä uusia asioita, keräsi karkkia kassiin joka osastolta, vaikkei edes syö niitä. Ja kyniä. Ja esitteitä paikoista, joihin ei ole aikomustakaan mennä. Seuraan mielenkiinnolla, milloin aikoo kaikki ne lukea. Kävimme kahvilla Tiinuliinun ja Ukkokultansa kanssa ja heidän ohjelmaansa tuleville viikoille kuunnellessamme oman kiireet alkoivat tuntua melko liioitelluilta. En mä ymmärrä,miten ne jaksaa!

Illalla mentiin tyttären synttäreille ja tulin melkein hiprakkaan jo lasillisesta kuohuvaa. En nimittäin halua nautiskella mitään viikolla. Mies on tarjonnut alkoholitonta skumppaa ja punaviiniä, mutta ne ovat mielestäni pahoja ja juon mieluummin vettä. Tytär riemastui antamistani Lapponian isoista korvakoruista ja puki ne heti ylleen. Herkuteltiin kukkoa viinissä, paitsi Juniori, joka makasi mahataudissa. Heviteini kertoi viikonloppukurssistaan, on käytännön koetta valmis aluetuomari purjehduskisoihin ja minä olen niin onnellisen ylpeä hänestä!

Tytär oli kasannut vierashuoneen sängyn päälle isot pinot poikien pieniksi jääneitä vaatteita, jotka annan ystävälleni edelleen jaettavaksi. Heviteinin lenkkarit omin itselleni, uudenveroiset, mutta jäivät heti pieniksi. Olen siivoillut omiakin kaappejani, kun haluan päästä eroon kaikista isoksi jääneistä vaatteistani. Miehen tytär sattui soittamaan, Mies mainitsi, että täällä pakataan just lähes uusia Desigualin paitoja, jolloin tytär innostui, että niitä pitää käydä näyttämässä, jos 10-vuotiaalle olisi jotain.

Joten kohta lähdetään ja saadaan avocadopastaa. Ensi maanantaina on sitten viimeinen ilmainen mammografia, täytyy muistaa kertoa rintojen pienennyksestä. Edellisellä kerralla lääkäri soitti pian perään, että nämä sun kuvat on aika outoja!

Joulukoristeet ovat kassissa ja kai ne pitää viedä varastoon kaupungissakin. Tämä hämäryys hieman ahdistaa, vaihdoin eilen kristallikruunuun uudet polttimot, että edes sisällä olisi kirkasta.

Hyvää viikonloppua kaikille ja kiitos kirjoituksistanne!

Hei Ihanaiset,
nyt on sitten Helene S:n näyttely jonotettu. Väkeä oli paljon mutta jonot etenivät kiitettävästi eikä kukaan töninyt eikä tuuppinut . Ystävätteri joka on vielä tovin alle 60v tuumi, että täällä on joku iso eläkeläisten ryhmä, kun ympärillä näkyi vain harmaita hapsia . En voinut olla nauramatta ja kysäisin ollaankos me muka teinejä. Kuulemma ollaan niihin muihin verrattuna . Minä niin tykkään Helenen tyylistä, tosin ne viimeisten vuosien omakuvat ovat vähän ahdistavia, kokonaisuutena onnistunut näyttely. Päätettiin mennä katsomaan myös elokuva.

Auto oli perjantaina huollossa ja mentiin kuntonyrkkeilyyn fillareilla. En ole ikinä pyöräillyt tammikuun puolivälissä. Matkaan ei kulunut kuin pari minuuttia enemmän verrattuna autoiluun. Meidän pitikin syksyllä aloittaa pyöräily mutta kun lähes aina tihkutti vettä ja mehän ollaan sokerista niin ei sitten viitsittykään.

Tänään alkoi vihdoinkin tanssitreenit, tunti 15 min lavatansseja ja tunti lattareita, tykkäsin . Pidän enemmän treeneistä kuin "oikeista" tansseista. Tanssipaikoilla on yleensä aina kamala tungos eikä tanssimisesta tahdo tulla yhtään mitään. Isännälläkin on kahteen otteeseen murjotti isovarvas ( en minä) niin, että kynsi on lähtenyt. Naisten piikkarit ovat tappovehkeitä . Täytyy vähän harjoitella kotona merenguen askellusta eli lanton keinunttaa ja hartioiden ravistelua isäntä etenkin on yläkropastaan vähän jäykkä .

Huomenna mennään yhden lapsenlapsen 12v synttäreille ja kutsu tuli jo toisiinkin synttäreihin. Alkuvuosi on yhtä juhlaa, kuudet lasten synttärit vappuun mennessä ja sitten siskon tyttö valmistuu sisar-hento-valkoiseksi. Juhlat ovat kivoja.

Kipa, auts! Mustelma luussa kuulostaa hurjaltavaikka olikin hipsukoissa, toipumisia.
IL, viisi tuntia messuilla , mulla oli jalat muusia kun runsas pari tuntia kierrettiin Ateneumissa ja mulla oli matalat kengät. Matkaesitteet on kivaa ilta lukemista ja käy nojatuolimatkailusta, kokemusta on.
Kivikasa, mun yksi haave oli matkustaa Kiotoon ja Osakaan kirsikankukkien aikaan ja temppelin sammalpuutarhoja, bonsaipuita ja kauniisti haravoituja hiekka-alueita. Koskaan ei kuitenkaan ollut rahaa tai aikaa ja nyt en enää jaksa istua lentokoneessa niin kauaa. Täytyy tyytyä Herttoniemen japanilaiseen puutarhaan . Teidän matkastanne tulee varmaan upea.

Mukavaa viikonloppua!

Heips kaikki!

Jostain syystä en ole koskaan välittänyt käydä matkamessuilla, vaikka olen muunlaisilla kyllä joskus käynyt. Minä kun varailen kaikki matkatkin netistä, niin olen aina löytänyt kaiken tarvittavan tiedonkin sieltä. Nauroin Naapurinmiehen keräilyinnolle, joista karkit on ihan ok ja tietty kynätkin, jos kohdalle sattuu. Niidenkään takia en messuille viitsisi lähteä, kun meille on laatikoihin kertynyt kymmenittäin teatterin, pankin sun muiden tahojen mainoskyniä. Lisäksi minulla on vielä työstä läksiäislahjaksi saamistani kahdestakymmenestä kuulakynästäs vielä 9 jäljellä. Den har som spar! Otin juuri käyttöön yhden ja hyvin pelaa eli ei ole yhtään kuivunut.

Kipa, Suupaltin tavoin hämmästelin luiden mustelmia, mutta ovathan ne elävää kudosta, joten kai niihinkin voi ammattihenkilön silmin mustelmiksi luokiteltavia jälkiä tulla. Muuten, jos isäsi pääsee maaliskuun alussa polvileikkaukseen ja te lähdette Espanjaan samassa kuussa, niin mahtaako isäsi vielä pärjätä, kun hänelle pitää napapiikkejäkin laittaa kuukauden ajan. Luonnollisesti kotisairaanhoidostakin voi saada apua. Meirämmiähen lonkkaproteesileikkauksen suhteen kaikki meni todella hyvin, mutta naapurinrouvan polvi, joka leikattiin viime kesänä, ei ole vieläkään tullut kuntoon. Tietenkin polven toiminta on erilainen kuin lonkan, joten sekin saattaa vaikuttaa. Muistelen kuitenkin äitini polvileikkauksia, joiden jälkeen hän oli kaksi viikkoa kuntoutussairaalassa (leikkauksista on siis lähes 30 vuotta aikaa!) ja polvet tulivat todella hyvään kuntoon. Tarkoitukseni ei ole maalata piruja seinälle, mutta ikäihmisen kohdalla kaikki ei ihan niin itsestäänselvää ole ja sitten pitää vielä ottaa huomioon äitisikin hoito.

Olen ihan oikeasti kateellinen Suupaltille, joka on saanut miehensä lähtemään tanssikursseille! Olen itse haaveillut sellaisesta jo vuosia, mutta meirämmiäs pistää haisevan vastalauseensa. Leikittelin jossain vaiheessa ajatuksella, että ilmoittaisin vain meidät kursseille ja hän sitten lähtisi kiltisti mukaan, mutten kuitenkaan halua häntä pakottaa. En vain oikein ymmärrä, miksi se on hänelle niin vastenmielistä, kun hän kuitenkin pitää tanssimisesta

Tänään teemme kaalilaatikkoa, josta syömme kahtena peräpäivänä ja loput laitetaan pakkaseen pahan päivän varalle. Jotenkin minua ihmetyttää, kun teemme kaalilaatikkoa useita kertoja vuodessa käyttäen samaa isoa kattilaa kaalin keittämiseen sekä samaa suurta Kerman Saven vuokaa paistamiseen ja joka kerta minun on kerrottava, millä välineillä se tehdään. Toinen juttu on myös se, että hän haluaisi laittaa suolaa kaalin- ja riisin keitinveteen sekä ruskistetavaan jauhelihaan. No, eihän sillä lailla pysty kontroloimaan suolan kokonaismäärää. Senpä vuoksi olen ottanut itselleni tehtäväksi ainesten yhdistämisen ja maustamisen, niin ei tule mitään yllätyksiä. Kaalilaatikko on kyllä parhaimmillaan todella hyvää ja "kerman kera siitä saa, kaksin verroin parempaa"

Meirämmiäs istutti tänään jouluhyasinttien sipulit pihalle! Normaalistihan ne on istutettu keväällä, kun lumi on sulanut. Ahlmannin maatalousopiston opettajan mukaan nyt voi kuitenkin puuhata hyvinkin vielä puutarhassa, kun ei ole routaa. Leikkaamista ei kuitenkaan pidä nyt tehdä, vaan jättää se keväämmälle. Oli lohduttavaa kuulla, että vaikka esim. syreenien silmut näyttävät olevan juuri avautumaisillaan, niin ei ne kuitenkaan niin tee. Niistä vain puuttuu ruskeat suojakuoret. Todella lämmin kevät on paljon haitallisempaa. Toissa keväänähän toukokuussa oli todella lämmintä ja meidän atsaleamme alkoi kukkia. Sitten yhtäkkiä tulikin muutama pakkasayö, jolloin pahimmillaan oli -10 astetta ja kukat tietenkin paleltuivat. Onneksi se ei kuitenkaan vaikuttanut seuraavan vuoden kukintaan, joka olikin sitten todella runsas.

Kiloklubilta tuli vuodenvaihteen jälkeen edullinen tarjous koko vuoden jäsenyydelle ja silmänräpäyksen verran sitä jo harkitsinkin. En kuitenkaan siihen loppujen lopuksi tarttunut. Ilmaiseksikin on kaikki muu käytettävissä paitsi ruokapäiväkirja ja mittaustulosten grafiikat. Jälkimmäisellä en mitään tee, kun voin puhelimen appiin kirjata painoni, verenpaineeni jne. Ruokapäiväkirjaakaan en välttämättä viitsi täyttää, kun jälkikäteen tehtävä kirjaaminen on mielestäni yhtä tyhjän kanssa. Kaikkein parasta olisi laatia ohjelman avulla etukäteen vaikkapa kuukauden ruokalistoja, joissa olisi kaikki tarvittavat ainesosat ja kaloritkin olisi laskettu. Sitten vain noudattaisi listoja ja varmaan tulos olisi parempi kuin jälkikäteinen "ahaa, tuon verran olen syönyt eikä pallotkaan viherrä"-tulos. Tämä tietenkin koskee vain omaa ajatusmaailmaani ja varmaan sellainen, joka osaa ottaa oppia kirjauksista ja muuttaa niitä parempaan suuntaan, vaikka jälkikäteenkin, pääsee yhtä lailla hyviin tuloksiin. Toisaalta, minä kun en lainkaan laihduta, vaan tiputtelen vain hissukseen puoli kiloa silloin, sata grammaa tällöin, en edes maksamalla varmaan pääsisi sen parempiin tuloksiin. Maksullinen kuntosalijäsenyys pakottaa kyllä menemään salille, mutta en ole sielläkään (ainakaan vielä) tarttunut erillisestä maksusta tarjottuihin painonhallinta- ja hyvinvointiohjelmiin. Minähän voin ihan hyvin ja olen tyytyväinen itseeni

Kävin tuossa välillä sekoittamassa kaalilaatikkoainekset vuokaan ja se on uunissa loppusilausta varten. Hieman kuvittelen jo tuntevani hyvää tuoksua nenässäni! Ruokaa odotellessa toivottelen teille kaikille mukavaa alkavaa viikkoa (tammikuusta on jo mennyt reilu puolet ) ja muutenkin kaikkea kivaa

Piti vielä tulla kehuskelemaan, kun söimme juuri ja oli kyllä perfect hyvää! Ainahan se on hyvää, mutta harvoin näin perfect