Kipa, mitenkä nyt teidän mökillä olonne sujuu- jäättekö sinne vai mitä teette? IL, olet ollut mielessäni ja olen ajatellut miten ihanaa, että sinulla on nyt kumppani, jonka kanssa voitte nämä karenssit ja muut liikkumiskiellot- koko elämän- jakaa. Yksin ollessa- vaikka kuinka on ystäviä ja läheisiä puhelimen ja netin päässä- kaikki olisi varmaan rankempaa. Mustikkaposki ja muori tosi kurjaa, että leikkaukset ja muut hoidot ovat teidänkin osaltanne siirtyneet. Sama varmaan on edessä minullakin tämän lonkkaleikkaukseni kanssa, joka pitäisi olla vapun jälkeen. Merelle, kiitos vinkeistäsi ja linkeistäsi. Tsekkaan ne aina mielenkiinnolla.

Lunta on pihallamme yhä yli metrin korkuisina kinoksina. Onneksi aurinko jo sulattaa sitä vauhdilla, mutta kaukana ovat vielä ne päivät, että näillä lakeuksilla pystyisi pihaa haravoimaan tai että ensimmäiset kukat tulisivat näkyviin. Olen kyllä jo istuskellut kuistilla ja antanut auringon lämmittää mieltä ja poskia. Minun ulkoiluni on nyt tuollaista.

Duolingon kautta opiskelu on todella mukavaa ja rentouttavaa. Olen toistaiseksi kertaillut sen kautta ranskaa ja opiskellut espanjaa. Nyt mietin, että voisin lisäksi vielä aloittaa italian opiskelun. Kun en juuri pysty liikkumaan ilman melkoisia kipuja niin pysyvätpä aivot ainakin liikkeessä.

Sain äsken luetuksi loppuun Antti Tuurin kirjan taitelija Arvid Bromsista. Pidän Tuurin tavasta kirjoittaa. Hän ei kirjoita monimutkaisia, hämärään kietoutuvia lauseita vaan hänen lauseensa ovat lyhyitä ja selviä. Muutama päivä sitten sain luetuksi Lars Sundin ”Missä musiikki alkoi” teoksen, joka myös on tosi hyvä. Se on Pietarsaari trilogian itsenäinen kakkososa, ensimmäinen osa on nimeltään ”Kolme sisarta ja yksi kertoja”. Oikeastaan pidin tästä ykkösosasta hieman enemmän kuin tästä kakkososasta.

Yritin myös lukea Pajtim Statovcin (Kirjoitinkohan nimen oikein) ”Bollan”, mutta jostain syystä tämä Finlandia-palkittu, kansainvälisesti arvostettu ja paljon kehuttu kirjailija ei kovasti minua miellytä. Ei vaikka hän kuuluu kirjailijoihin, ” joista jokaisen kuuluu pitää”.

Aikani kuluksi olen myös lukenut Lucinda Rileyn ”Seitsemän sisarta”- sarjaa. Seitsemän tähtiin kirjoitettua tarinaa, viehättäviä, mukaansa tempaavia kertomuksia. Juuri sellaisia, jotka saavat unohtamaan huolet, hartiat rentoutumaan ja jättävät kauas kavalan maailman. Tilasin äsken netin kautta sarjan viidennen osan, kun ei tiedä milloin kirjastot aukeavat tai kirjakauppaan asti saan kotoa lähteä.

Mies tuolla imuroi ja vei matot ulos tuulettumaan tehtyään ensin viikon ruokaosotoslistan, jonka minä lupasin lähettää tyttärelle, mutta aloinkin kirjoitella teille. Hyvä työnjako toimii meillä edelleen viruksista huolimatta. Mies ahertaa ja minä kannustan, että hän jaksaa.

Mieheni, toimittaja evp. seuraa kaikkia mahdollisa uutisia netistä, radiosta ja lehdistä. Hesarin lukemiseen hän käyttää paljon aikaa ja muita lehtiä selailee netin kautta. Hän on myös intohimoinen kirjojen lukija, kirjoittelee edelleen itsekin aika ajoin jotain, maalaa akvarelli-, vesiväritöitä aikansa kuluksi ja on loistava kokki. Päivisin hän tekee pienen sauvakävelylenkin metsässä, jonne pääsee suoraan pihaltamme.

Yhdessä olemme katsoneet hyviä ranskalaisia elokuvia, joita Teemalta on tullut, sarjoja, jotka ehkä muuten olisivat jääneet katsomatta ja dokumenttejä, joista kumpikin on aina ollut kiinnostuneita. Urheiluahan ei nyt mitään kautta voi seurata, ei edes valioliigaa ja se tuntuu hieman oudolle.

Tässä meidän arkeamme. Lapsenlapsia on kauhea ikävä. Varsinkin kuusi-vuotiasta Valtteria, joka ikävöi meitä kovasti. Mehän haimme hänet lähes joka päivä eskarista ja hän oli luonamme myös usein viikonloppuina ja iltaisin, jos äiti oli töissä tai kuntosalilla. Muutos pikku kaverin elämässä on siis todella suuri eikä videopuhelu koskaan ole sama asia, kun yhdessä tekeminen, halaus ja suukottelu.

Elämä on nyt tämän näköistä. Linnut palaavat yhä etelästä ja alkavat rakentaa pesää, koivuihin tulee meidänkin seudullamme jossain vaiheessa lehti, lumet sulavat, jäät lähtevät , ensimmäiset kukat tulevat esiin, tuuli puhaltaa talvea lämpimämmin eikä taivaalla näy yhtään synkkää pilveä. Ja me olemme elossa. Ei siis ole syytä valittaa. Hyvää tätä päivää itse kullekin. Pysytään hengissä.

JJ, sinun kirjoituksesi ovat sitten aina jotenkin niin rauhallisia. Itse asiassa samaa rauhallisuutta huokuu myös profiilikuviesi hymyissä. Kirjoitat aina myös niin kauniisti miehestäsi. Olet kertonut olleesi nuorena jonkinmoinen hulivili, mutta olet ollut sitä hyvällä tavalla, kun sielunmaailmasi on niin avara.

IL, eipä meillä ole mitään asiaa Uudellemaalle, joten rajoitukset eivät meihin vaikuta. Hautapaikka on ainoa, mikä kaipaisi läsnäoloani kunnostamismielessä, mutta asukit eivät "pinnallisista asioista" valita! Serkkuni ja kälyjeni kanssa pidän muutenkin pääsääntöisesti yhteyttä viestintävälineillä ja nyt vain pitää yrittää lyhentää yhteydenottojen väliä. Olemme meirämmiähen kanssa hyvässä asemassa siinä mielessä, ettei meidän tarvitse olla huolissamme jälkikasvusta. Tosin ei meistäkään sitten kukaan ole niin huolissaan, että haluaisi meitä auttaa asioiden hoitamisessa, mutta onneksi pystymme tavalla tai toisella asiamme itsekin hoitamaan.

Muistin eilen, että meillä olisi ensi kuussa vuotuinen lääkärintarkastus labrakokeineen. Se ei kuitenkaan perinteisellä tavalla nyt onnistu, joten kirjoitin sähköpostia lääkärillemme. Tänä aamuna hän sitten jo soittikin ja keskustelimme asiat läpi. Kerroin rehellisesti, etten ole seurannut verenpainettani pitkään aikaan, mutta hän ei ollut kovin huolissaan, kun se oli vuosi sitten niin hyvissä lukemissa eikä mikään ole elämässäni muuttunut ainakaan huonontavaan suuntaan. Lupasin seurata paineita ja ottaa yhteyttä, mikäli nousua alkaa esiintyä.

Hän myös kyseli painotilanteestani ja kuulosti tyytyväiseltä, kun kerroin saaneeni painoa alaspäin, se kun vaikuttaa suoraan sokeriarvoihin. Hän kehotti olemaan unohtamatta liikuntaa ja neuvoi hyödyntämään netin tarjoamia liikuntavideoita sekä käymään kävelemässä. Lopputulemana hän lupasi uusia reseptit ja sovimme perinteisestä tapaamisesta heti, kun se on mahdollista.

Näin tuli todistetuksi, että poikkeusoloissa etänä hoituvat tärkeämmätkin asiat, vaikka lonkka- ym. leikkaukset eivät valitettavasti onnistukaan. Ymmärrän peruuntumisten olevan turhauttavia, onhan elämää helpottavia leikkauksia odotettu, mutta vaikka leikkaus onnistuisi, niin lopputulos ei välttämättä olisi toivottu, sillä leikkaus vaikuttaa vääjäämättä yleiskuntoon heikentävästi, mikä puolestaan altistaisi virustartunnalle.

Ajatelkaa, normaalitilanteessa olisimme huomenna startanneet kohti Osloa. No, säästyypä madot, kun kalat ei syö!

Krookukset ovat jo työntäneet ylös piippojaan pihalla ja pensaiden silmut suurenevat silmissä. Meillä on vielä ollut siemeniä tarjolla pikkulinnuille, mutta vilinä on selvästi vähentynyt, joten ruokaa vaikuttaisi jo olevan tarjolla luonnossakin. Yleensä lopettelemme ruokintaa huhtikuussa ja päätimme käyttää pois pussissa olevat siemenet, joita riittänee vielä pariksi viikoksi. Viikonloppuna pihallamme käyskenteli komea fasaani. Siitäpä olisi saanut oivan paistin

Enää en juuri lue koronakirjoituksia somessa enkä kuuntele kuin päivän pääuutislähetyksen. Monet fb-kaverini linkittävät jokaikisen korona-artikkelin ja kun muutenkin tarjonta on sitä samaa, niin facebookin tarkistuksesta selviää sangen nopeasti. Netti-iltalehdessä vähintään kymmenen ensimmäistä artikkelia koskee - yllätys, yllätys - koronaa ja tavalla tai toisella virus liittyy muihinkin uutisiin, joten saa sekin olla. Nyt keskityn ristikoihin, kirjoihin, talouskirjanpitomme ajantasaistamiseen ja sen sellaiseen. Välillä toivoisin olevani enemmän kiinnostunut käsitöistä tai leivonnasta, mutta ehkä sekin tulee muuttumaan ennen kuin tästä kaikesta ollaan selvitty

Aurinkoista torstaita - onhan tänään torstai? - kaikille

Heipat!

Uudenmaan sulkeminen (sikäli kuin eduskunta siihen suostuu, varmaan suostuu vaikka yleisönosastoissa parlamentin päätöstä kritisoidaan jo ennen kuin se on edes tehty) ei elämääni eikä perhekuntani elämään vaikuta juuri lainkaan. Turkulaissukulainenkin ehtii työmatkansa tehdä tänään ihan laillisin keinoin, stadin sydämeen kun oli tulossa. Normaalioloissa olisi varmaan tavattu, mutta nythän maailman meno on kerrassaan merkillistä.

Jumbojetille kiitokset viisaasta kirjoituksesta taas kerran. Ja kiitokset kaikille muillekin kuulumisista!

Presidentti Niinistön taannoin suosittelema ”fyysistä etäisyyttä, henkistä läheisyyttä” -periaate näyttää kukoistavan ainakin tässä mun kuplassani. Savolaisveljeni ovat etäsynttäreiden lisäksi ideoineet pitävänsä perinteiset pitkänperjantain pilkkikilpailut (jotka normaalisti ovat jonkun sukulaisen mökkirannassa) videoyhteyden välityksellä. Ilmeisesti voittajaksi selviytyy se, jonka läppärissä/älykännykässä on voimakkaimmin suurentava objektiivi.

On oikeastaan aika hauska huomata, miten ihmiset, jotka ovat tähän saakka viesteilleet lähinnä työ- ja vastaavista asioista ja lopettaneet ne fraasilla ”ystävällisin terveisin”, lopettavatkin nyt tiimiviestit ja kiertokirjeet toivotukseen ”peskää käsiänne ja huolehtikaa läheisistänne” tms. Vähän harmittaa, kun itse on tätä +70-riskiryhmää, niin ei voi kiiruhtaa mihinkään ketään auttamaan, pitää vain keksiä kaikenlaista ikään kuin eläkeläistekemistä.

Lankasäännöstely purkautuu huomenna; tilasin verkossa kunnon kassillisen, jonka tytär lupasi noutaa ja tuoda mulle. Abineitonen näet keksi äitinsä avustuksella pyytää mamia virkkaamaan itselleen sänkypeiton. Varmuuden vuoksi parisänkyyn sopivan. Urakka on sen verran suuri, että arvelin sen valmistuvan neidon valmistujaislahjaksi (kunhan nyt ensin pääsee yliopistoon).

Kävelylenkkejä, kirjoja ja käsitöitä. Siinä suunnitelmani lähiviikoille. Pahimmassa tapauksessa sitä joudutaan noudattamaan kuukausitolkulla, mutta päivä kerrallaan.

Mukavaa päivää muillekin! Me mennään nyt vilkaisemaan niitä mahdollisia sinivuokkoja!

PS. Jestas sentään tuota Mennan tickeriä! Onnittelut! Sun sammakkosihan loikkii kohta aivan yli laidan!

Tänään kävin kylämme kaupassa. Ensin ostin ruuat ystäväpariskunnalle, jotka ovat kotikaranteenissa matkalta paluunsa jälkeen. Sitten tein omat ostokset. Onneksi kaupassa oli rauhallista eikä tarvinnut väistellä ketään. Lähes kaikki löytyi, mitä olin hakemassa. Se mitä ei ollut, ei ollut edes tärkeää. Kävin puutarhalla ja ostin ruukkunarsissin itselleni ja keltaisen hyasintin ystävälleni ostoskassin viereen. Tuokoon iloa tähän synkkyyteen.

Tyttäreni ehdotti, että pidetään viikonloppuna virtuaali kaffittelut skypen välityksellä kun kaikilla on aikaa etätöiltään. Ja heti innostuttiin. Nuorempi tytär ehdotti, että leivotaan ensin yhdessä jotakin, mutta ehkä aloitamme kuitenkin rauhallisella kahvittelulla En ole skypeä käyttänyt aikoihin, että täytyy nyt katsoa, onko mun koneessa edes sitä ja valmistautua.

Aurinko paistaa ja ulos vois lähteä kävelemään tai jopa pyöräilemään. Alkaa olla pyörätiet sulia meilläkin. Tuuli on aika kylmä, mutta mitäs tuosta.

Tervehdys ja kiitoksia kirjoituksistanne.

IL, minullahan on tuo sama "sihteeriluonne". Osa ystävistämme hämmästelee suunnitelmallisuuttani. Jotenkin se on vaan sisäänrakennettu systeemi. Nyt ei voi tehdä suunnitelmia, ehkä se pikkuhiljaa tuo helpotustakin tähän levottomaan ja huolestuneeseen olotilaan. Ihmettelen ja ihailen teidän tarmoanne.

Isla hyvä kuulla ihan paikan päältä, että rajoja valvotaan. Toivottavasti valvonta itärajalla on tiukkaa. Toisaalta tärkeää myös länsipuolelta, koska Ruotsi "testaa" erilaista politiikkaa.

Menna huvitti ruo kohtaamistilanne, josta kerroit. Soittelun lisääminen läheisille on nyt tärkeää. Varsinkin niille, jotka asuvat yksin. Onnittelut myös minun puolestani tickeristä Hyvä homma, että tuo soittotekniikka lääkäriin pelaa. Pitänee testata miten meillä onnistuu.

Merelle voi, kaunis kiitos Minulla on myös päällä tuo tiedonsaantivaihde. Kahtena päivänä olen onnistunut sitä hillitsemään. Koskaan ennen en ole käyttänyt puhelimen nettiä näin kuin viime viikkoina.

Kivikasa mukavaa, että teillä on yhteisiä puuhommia. Muistathan olla varovainen selkäsi kanssa. Onneksi meillä on puhelin ja netti yhteydenpitoa varten.

JJ kiitos kysymästä. Vastaan siihen kohta. Voimia teille. Varmaan stressaa, kun todennäköisesti leikkaus lykkääntyy. Pitää vaan nyt yrittää löytää jotain positiivista siitäkin - paino ehtii pudota lisää Duolingo kuulostaa hyvältä. Normaalisti luen tosi paljon. Jotain tapahtui viime vuoden loppupuolella. Jo ennen olkapään loukkaamista kivut vaikuttivat niin kovasti, että en pystynyt oikein keskittymään lukemiseen - ja olen ollut himolukija... Voi, pystyn kuvittelemaan edes osan ikävästäsi, kun ette pysty tapaamaan pikkumiestä. Lohtuna vaan se, että tämä ei kestä loputtomiin.

Tiinuliinu olisitko ollut juuri sinä (tai sitten joku muu isoäiti), joka oli turhaantunut, kun ei voinut auttaa. Joka tapauksessa joku isoäiti kertoi, että valmisti ruokaa lapsenlapsia varten. Tytär haki ovelta.
Kun kerroit noista pilkkikisoista, niin tuli mieleeni, että mahtaako onnistua. Nimittäin täällä meillä ei enää eilen ollut jäille menemistä. Ranta sulana...

Nyt sitten kysymykseen meidän mökillä oloomme. Saatan lopettaa kirjoittelun joksikin aikaa tähän. Olen ollut läheisten sekä oman tilanteemme vuoksi tosi kovilla - minulla on ollut aina alhainen verenpaine. Oikeastaan varsinkin illasta liian alhainen. Nyt se on koholla, huipussaan verraten aiempaan. Minulla on ollut aivan minimissään oleva beetasalpaajalääkitys, joka johtuu pienestä sydän viasta. Johtuu osittain lääkkeestäni, joka loppui Suomesta viime syksynä. Tälle on yksi ainut rinnakkaislääke ja sen lisäaineet aiheuttavat minulle ripulia. Nyt mietin, mitä kautta saisin nettiyhteyden kardiologiin. Viimeisin tosi nuoren terveyskeskuslääkärin kirjoittama vaihtoehtolääke ei näytä tepsivän. Tähän korvaavan lääkityksen löytämiseen tarvitsen ilmeisesti digilääkärin.

Valmiuslain antama esitys Uudenmaan eristyksestä estää rajan ylittäminen ilman tiettyjä edelletyksiä on hyvä ja ehdottomasti tarpeellinen toimi. Toisaalta ei tunnu oikeudenmukaiselta, että kotimaassa esitetään mittavia ihmisten elämää rajoittavia toimia, kun toisaalta lentokentältä ja aiemmin lentokentiltä suoraan epidemia-alueilta tulevia ei ohjata suoraan karanteeniin esim. johonkin hotelliin, jos ei pysty osoittamaan, että olisi järjestänyt etukäteen kotimaahan tullessaan apujoukkoja osallistumaan karanteenin tiukkaan valvontaan. Mielestäni sen johdosta, että hallitus ei tarpeeksi ajoissa puuttunut tähän asiaan riittävin toimenpitein , elämme tämän päivän todellisuudessa. Toki koronan tuloa maahamme ei olisi millään keinoin pystytty kokonaan estämään, mutta jos maahantuloon olisi suunnattu ajoissa ja riittävä määrä henkilöstöä, olisimme paremmilla vesillä. Toisaalta, turha itkeä, kun on kakat housussa.

Itse asetuksessaa ei ole kielletty mökillä jo olijoita. Hallitus suositteli heitä palaamaan kotiinsa. Toistaiseksi emme aio tehdä niin. Marinin sanoma, että mökillä on vaikea estää lähikontakteja. Me voimme estää ne täällä mökillä ollessamme emmekä riko sillä lakeja ja asetuksia. Olemme selvittäneet, että voimme netin kautta tilata kauppaostokset, niin että ne kannetaan suoraan autoon. Myös lääkkeet (joita minulla on kyllä hyvä varasto ) - vähän vaan tökkii tuo "normi" beetasalpaajan puute ja hyvä korvaava lääke sille. Mökiltä löytyy tukisidettä ja lääkettä tosi moneen asiaan. On verenpaine- ja sokerimittarit, tenssi-laite (koska näillä näkymin siirrän kortisoni pistostani, että ei tarvitse mennä lähikontaktiin kenenkään kanssa), ja kuten rakas siippani sanoo, meillä on paikkakunnan sivuapteekki. Jopa kävelykepitkit löytyvät ja hyvä valelääkäri

En halua laskea leikkiä todella vakavasta asiasta. Jos näyttää, että olisimme saaneet jossain vaiheessa "savolaisen" kannan koronasta, tottakai suuntaisimme auton nokan kohti pk-seutua. Meillä on onneksi molemmilla ajokortti.

Täällä pystymme todella olemaan eristyksissä ja siinä mielessä välttämään myös sitä, että oman sairastamisemme lisäksi vältämme muiden sairastumista verrattuna tilanteeseen, että olisimme kotona kerrostalossa ja ensin sairastuisimme itse rappukäytävän ovenkahvojen ja valokatkaisijoiden kautta ja ennen kuin oireet ilmaantuisivat, ehtisimme tartuttaa taudin muihin ihmisiin. Joten täällä pystymme olemaan täydellisessä eristyksessä. Elleivät sitten virukset tulisi tänne kauppakassien mukana.

Meillä on ihania naapureita täällä. Lähin mökkinaapuri (tytär, jonka äiti kuoli noin vuosi sitten ja isä on yli 90 v) oli juuri mökillä pari yötä. Asuu Savossa vähän pohjoisemmassa. Kun lähti tänään mökiltään, jätti meille lehtiä ja kaksi kirjaa. Puhelimitse olimme yhteydessä moneen otteeseen. Hän ehkä voittaa tarkkuudellaan minutkin ( ), nyt kun hoitaa yli ysikmppisen isänsä asioita. Molemmat ymmärrämme sen ja pidämme ulkonakin yli kahden metrin etäisyyttä. Tämän naapurin kautta puhuimme alustavasti, että toisi joku kerta mökille tullessaan minulle kesäkukkia. Tänä vuonna niitä tulee olemaan normaalia vähemmän. Tämän mökkinaapurin kotinaapureina on useampia pienyrittäjiä, jotka kasvattavat kesäkukkia. Viime vuonna kyläillessämme Joroisissa, ostin niitä niin paljon , että piti jo mittailla, miten saisimme ne mahtumaan farkkuumme. Nyt tyydyn vähempään, mutta saavathan edes jotain myytyä, kun sielläkin seudulla kesäasukkaat ovat suuri ostajaryhmä.

Sitten taas ihana "kohtaaminen", kun vastarannalla asuva pariskunta oli käynyt tänään kaupoilla. Olin puhunut rouvan kanssa puhelimessa pari päivää sitten kertoen että en saanut kylältä narsisseja. Emme olisi edes pysähtyneet ko kaupan luo, ellei tuo yksi mökkinaapuri olisi halunut kärpäsen toukkia pilkkisyötiksi. Tänään tämä yksi naapuri soitti, että tulevat kaupoilta ja tuovat minulle kassillisen narsisseja. Ei huolinut maksua. Kaivoin jääkaapista "aarteen", pullollisen itse tekemäämme salaattikastiketta. Otin sen talouspaperin kanssa jääkaapista ja sitten jouduin käyttämään omia näppejäni, kun laitoin sen pussiin - eli olen "ylitarkka" , että en vaan levittäisi virusta ja toisaalta myös, että en sitä saisi.

Tiedän, että täälläpäinkin osa paikallisista on lynkkaamassa "mökkiläisiä", jotka tulevat tänne. Ymmärrän heidän pelkonsa. Toivon kuitenkin, että voisimme unohtaa erimielisyydet ja puhaltaa yhteiseen hiileen. Esim. meillehän tämä on ykköskoti - ei kakkoskoti. Nyt on ikävä tunne. Emme toistaiseksi astu autosta ulos täällä asioidessa. Toivon syvästi, että nyt ei olisi aika, jolloin jonpikumpi meistä saisi jonkin "normi" akuttia hoitoa vaativan lääkärissä käynnin. Joka tapauksessa, jos näyttää siltä, että olisimme saamassa koronan, niin ehkä yhteisvoimin yli 40 vuoden kokemuksella onnistuisimme ajamaan pk-seudulle hoitoa hakemaan.

Kirjoitukseni on pitkä enkä "jaksa" lukea sitä enää läpi. Toivon kovasti, että en loukkaa ketään pienellä paikkakunnalla asuvaa tällä kirjoituksellani tai mielipiteilläni. Meille tämä mökkipaikkakunta on rakkaampi kuin varsinainen asuinkuntamme, joten kaikin mahdollisin tavoin kartamme tilannetta, että toisimme covid-19 taudin paikkakunnalle.

Toivon kovasti sitä, että äärimmäiset asenteet tuon asian suhteen höllentyisivät. Tämä on sellainen katastrofi, jossa meidän pitäisi puhaltaa yhteen hiileen - ei riidellä eikä torailla.

Katson, miten tilanne kehittyy ja sitä, että pidänkö taukoa tänne kirjoittamisesta. En halua loukata ketään enkä totisesti asettaa ketään vaaraan terveytensä puolesta.

Toivotan itse kullekin läheisineen terveyttä, toivoa, uskoa ja hvyää mieltä tämän kaiken kaaoksen ja epävarmuuden keskellä.

Kipa, pysy hyvällä mielellä siellä mökillä. Laita yksityisviesti, jos voisin auttaa sen lääkkeen kanssa.

Jos asuisin kerrostalossa ja omistaisin mökin, olisin sinne lähtenyt. Kun käy kotikaupassa ja pitää kahden viikon karanteeniin niin eiköhän se ole ok.
Kyllä se kesämökki paikkakunta näivettyy kun mökkiläiset ovat poissa.
Olen ymmärtänyt että kaupat saavat tulonsa kesällä ja kevätviikonloppuisin niistä mökkiläisistä.

Nyt pohdimme miten saisimme vilperin luoksemme. Hän on ainoana eskarissa ja tädit eivät tykkää. Tytär stressaantuu kun jatkuvasti kysyvät että etkö nyt mitenkään saa hoitoa muuten järjestettyä kun yhden takia pitää kolme olla töissä.
On vain aika haastavaa sitten viiden pienen kanssa.
Jos olisimme vielä viikon ehtineet sopeutua tähän uuteen rytmiin.

On tämä outoa aikaa. Laskua maksamme tästä pitkään.

Kiitos Koshkoi

ja kiitos rohkaisusta Japena ja Muori. Mehän tulimme tänne mökkipaikkakunalle jo 6.3. (muistaakseni) ja yksi pikakäynti kotona ilman ainuttakaan lähikontaktia. Kyllä pelkäisin kovasti saavani tartunnan, jos kaupungissa pitäisi asua.

Olen pähkäillyt kovasti tätä mökkiasiaa - ei pelkästään omalta kannaltamme. Ymmärrän, että tämä eristys nyt pitää tehdä, mutta toisaalta harmittaa monien puolesta, jotka eivät pääse mökeilleen. Esim läheinen ystäväni, joka tilaa kaupungissakin kaikki ruuat nettikaupasta, välttää kaikkia lähikontakteja (asuvat kahdestaan miehensä kanssa + ihana koira) - myös omien lasten kanssa. Nyt eivät pääse mökilleen, vaikka eivät pysähtyisi missään matkalla (eivät tee näin tavallisestikaan) eivätkä tapaisi ketään mökillä. Toki ymmärrän, että kun tällaisia päätöksiä tehdään, kuten Uudenmaan eristäminen, on tietysti mahdotonta eritellä kaikkia eri tilanteissa olevia ihmisiä. Onneksi nyt sentään toimitaan vastuullisemmin viranomaisten taholta lentokentällä. Tämä hotellieristys niille, jotka eivät ole karanteenia itse pystyneet järjestämään tuntuu järkevältä ajatukselta. Toimenpiteet lentokentällä vaan tapahtuvat kovin jälkijunassa.

Luin jossain vaiheessa Japena päikystäsi, että normaalisti Kiinassa asuva pojan perhe olisi mahdollisesti muuttamassa teille, kun tilaa löytyy. Oiskohan sitten niin, että pitäisi tulla tänään, jos ylipäätään pääsisivät tulemaan. Voimia sinulle ja miehellesi teidän arjessa. Kyllä siinä haasteita riittää. Ihan käsittämättömän paljon.

Muori ymmärrän huolesi poikanne puolesta. Ruotsin tilannetta ihmettelee moni.

Yhdyn sanoihisi Japena aika on tosi outoa. Välillä tuntuu, että kaikki olisi vaan jotain pahaa unta. Kaikilla on huoli läheisistään. Niin monet ovat entistä yksinäisempiä. Ja voi, kun ikävöimme lapsiamme.

Tälle päivälle on luvattu vielä kaunista ilmaa. Ranta on jo jäistä vapaa. Metsämansikan vihreä lehti on tunkenut itsensä läpi harmaanruskean maanpinnan. Hämähäkki kiipeili eilen pitkin terassin portaiden kaidetta. Siippani "rakentaa" terassin sisääntuloaukon yläosaa. Aloitti jo eilen ja tänään piirsi jatkosuunnitelmia aikaisin aamulla ja pyysi mielipidettäni kahdesta suunnittelemastaan mallista. Säiden vuoksi niitä ei voida maalata vielä, mutta ainakin varmasti auttavat siinä, että linnut eivät lentäisi niin usein terassille.

Toivotan teille jokaiselle ja läheisillenne voimia päivään. Toivottavasti löytyy myös ilon pilkahduksiakin.

Kipa kylllä kuitenkin muuttaa saa rajojen toiselle puolen.
Poika ei ole tosin edes Suomessa kirjoilla, mutta suomalaisena oikeus olla täällä. Miniä lasten kanssa kirjoilla Vantaalla mutta ne siirretään tänne.
Heidän vuokrasopimus loppuu parin viikon päästä.

Minähän joudun käymään pääkaupunkiseudulla viemään lasta vanhempain tapaamiseenkin. Ei ne rajat ihan kiinni ole kuntien välillä. En kyllä ole oikein innostunut ko tapaamisista, mutta viranomaismääräys.
Lupalappu tulee sosiaalitoimesta.

Nyt lähden ruokaostoksille. Käyn parissa kaupassa.

tiinuliinukaipasit eläkeläisajanvietettä...... meille muistivapaaehtoisille on keksitty lähettää karanteenipaketti rerilaisia muistia ja aivoja virkistävä kooste erilaisia tehtäviä. Sen postitus alkaa vasta ensiviikolla. En vielä tiedä mitä kaikkea pitää sisällään, mutt yhtenä on ainakin ohjeistul mennä muisti puistoon. Se löytyy googlaamalla sekä muistipuisto että miinasillanpää hakusanoilla. Sieltä löytyy eritasoisia aivopähkinöitä.

Pilkki-ihmisille löytyy netistä virtuaali pilkki. En ole pilkkinyt siellä, mutta jos veljesi käyttävät nettiä, he varmaan sen selvittävät. Meidän rättisitikka porukkamme nettij@os pitää kerran kuussa pilkkiosakisat eri paikoissa. Kesällä kun tavataan, palkitaan parhaat pilkkijät kokonaistuloksen perusteella.

Nyt jatkuu aamutoimet ja koiran hoito.

En ehtinyt lukea kaikkia viestejä, ,mutta oli ihan pakko tiinuliinulle vinkata nuo jutut, joita voi itsekukin hyödyntää sijjoin kun alkaa pitkästyttämään. Myös vanhustyön keskusliiton sivuilta löytyy monen laista aivoviriketoimintaa myös netin kautta pitkästymisen vastapainoksi. Palataan asiaan, ja pestään käsiä.