Heippa

Menna kiitokset unirunosta - se oli oikeasti ihana

Pitkä päivä takana. Tavaroiden purkamista, pyykkiä, pyykkiä ja pyykkiä, lahjojen paketointia.... Juuri hetki sitten istahdin ja kuuntelin rakkaan ystäväni lähettämän videon, jossa miehensä toisen musikantin kanssa soittivat ja lauloivat aivan ihanan joululaulun Malmin kirkossa. Löytyy varmaan srk:n sivuilta linkkikin. Se ikään kuin kruunasi päivän.

Mulla oli aamulla ja yöllä verenpaineet pilvissä, vaikka eilen illalla oli yläpainekin alle 100. Joskus tuntuu, että silloin tällöin ottamani nukahtamislääke nostattaa yöllä verenpainetta. Äsken mittasin, kun oon mennyt kuin pikajuna siitä lähtien, kun kotiin saavuimme. Verenpaineet hyvät, mutta pulssi korkea. Kortisoni näyttää kyllä jonkin verran auttavan kipuihin , ja kop, kop (se oli mun pää), mutta edelleen luulen, että huonontaa sitä unta entisestään. Toisaalta tuntuu, että on tuhat ja sata asiaa muistettavana ja tehtävänä, joten nyt loppuillasta uurastin hetken taas listojeni parissa, että sain ne ajan tasalle. Heti helpottaa IL kyllä tietää. Olemme molemmat listaihmisiä. Näin kuin poukkoilee eestaas pk-seudun ja vapaa-ajan asunnon väliä, niin aina on jotenkin kauheasti muistettavaa. Matka on kuitenkin 260 km suuntaansa, joten ei sovi tärkeitä juttuja unohdella.

Kohta saa taas hengähtää ilman mitään kiireitä. Tarkoitus olisi lähteä kukonlaulun aikaan keskiviikkoaamuna täältä ajelemaan. Noin puolessa välissä matkaa on kauppa, jossa pysähdymme ostamaan viimeiset ruokaostokset. Sekin lista täytyy vielä muutamaan kertaan tsekata, kun varmaan vasta seuraavan viikon puolen välin paikkeilla mennään seuraavan kerran kaupoille. Jos näyttää, että Mikkelin koronaluvut alkavat nousta joulun jälkeen, siirrymme varmasti taas tilaamaan ruuat, niin että noudamme ne suoraan noutolaiturilta. Me käymme sisällä pikaisesti (totta kai maskit päällä) isäni luona tiistaina. Muut rakkaat ystävät ja sukulaiset tapaamme viemisten merkeissä lyhyesti vain ulkosalla.

Huomenna alkaa sitten jouluviikko. Ihanaa, että olin jotain pientä jouluista laittanut tänne kaupunkikotiinkin viime käyntimme aikana. Oli kiva tulla, kun oli vähän jouluista tunnelmaa. Mukavaa uutta viikkoa kaikille

Kiitos Muori onnitteluista samoin kuin kiitos kaikille facessa, puhelimessa ja tekstareissa onnitelleille.
Kerronpa vielä mun muistorikkaimman ruokamokani. Mullehan mokia ruoanlaitossa sattuu koko ajan, mutta tämä oli yksi kummallisimmista. Olin päättänyt tehdä pääsiäisenä perheelle yllätyslihapullia. Niihin tulee keitetty muna, joka ympäröidään lihapullataikinalla, paistetaan ja leikataan auki niin, että keltuaisen puolikas on keskellä. Hyvä juttu, mutta mä olin unohtanut kuoria ne munat. Ei tullut syömisestä mitään, kun veitsellä iskiessä munankuoret menivät tuhannen siruiksi.

Me ollaan samanlaisia herääjiä Mennan kanssa. Ei sovita mitään menojakaan ennen kahtatoista, kun ei vaan herätä kunnolla ennen sitä. Tänäänkin katsottiin kelloa puoli kymmeneltä ja todettiin, että liian pimeää, torkutaan vielä vähän.

Vaan lauantaina tehtiin joulusiivo. Minulla on Kärcherin lattiapesuri ja kummastelin taas kerran, miten sen säiliöön voi tulla niin kamalan likaista vettä, kun lattiat eivät näytä likaiselta. Mökillä on laattalattiat, paitsi makuuhuoneissa parketit ja lattiapesuri on oiva vehje niiden puhdistukseen. Justus unohti synttärilahjani kaupunkiin, mutta osti puutarhalta kauniin jouluasetelman, jonka valinnassa minä autoin (lue= määräsin).

Eilen Justus halusi valmistaa juhlaruoan päiväni kunniaksi. Koska hän tunnetusti käyttää paljon. paljon aikaa ruoanvalmistukseen, tein meille ruoanvalmistusruoaksi viikuna-homejuustoleipäsiä. Alkuun oli mätimousseleivät Tiinuliinun leipomille saaristoleiville. Pääruokana karitsan paahtopaistia, Justuksen tekemää sienisalaattia, lohkoperunoita ja salaattia. Ja jälkkäriksi minun jo aikaisemmin valmistamaani luumuparfaita. Teen sitä tänäänkin ja vien valmiiksi tyttären pakastimeen.

Mieli on apena Fraun kanssa, jonka kunto huononee päivä päivältä. Hän sinnittelee kotonaan, jossa haluaisi olla joulun yli ja menee sen jälkeen saattohoitoon. Joko vahva lääkitys tai päähän levinnyt syöpä sekoittaa ajatukset, soittaa ja kyselee, mikä päivä on tai kellonaikaa ja joskus lääkkeet ovat hävyyksissä. Kertoi kerran yöllä olleen niin valtavan kovat kivut, että olisi soittanut palliatiiviselle osastolle, että hakisivat jo pois, mutta ei osannutkaan käyttää puhelinta juuri silloin.

Hyvää joulunalusaikaa kaikille.

Moi,

normipäivä. Siis normaalia touhua näin joulun alla: marinoin kaloja (kaksi lajia silakkaa, kaksi erilaista silliä, siika ja kirjolohi), lapioin adventtiajan neljännen saaristolaisleipätaikinan vuokiin (kustakin taikinasta tulee kolme vuoassa paistettavaa leipää) ja vastailen siinä sivussa sähköposteihin. Ne koskevat erästä parin vuoden mittaista projektia johon joskus tulin lupautuneeksi mukaan. Minkä takia maailman pitääkin valmistua aina justiin joulun/pääsiäisen/juhannuksen alla? Eikö se voisi odottaa uuteenvuoteen/vappuun/kesäloman yli?

Eilen oli onneksi hieman rauhallisempi hetki. Ja ah niin tunnelmallinen! Ja koronaturvallinen!

Nimittäin sisareni soitti toissailtana ja kertoi näppäräkätisimmän veljeni tehneen koko suvun hapanjuurileipureille leipälapiot. Ei semmoista metrinmittaisella varrella varustettua jota äiti ja mummo ja ilmeisesti edeltävätkin naissukupolvet käyttivät, vaan jokseenkin pingismailan kokoisen ja näköisen (pingismailaksi sitä ensin luultiinkin, mutta kortissa olleesta joulurunosta esineen tarkoitus kävi nopeasti ilmi).

Leipälapio oli jollakin konstilla roudattu Savosta Stadiin, joten sisar ja puolisonsa tulivat luovuttamaan lahjaa. Koska korona, sovittiin tapaaminen meidän kerrostalon pihalle. Siellä on pöytä ja penkit, joita ilmeisesti oli hieman aiemmin käytetty hiekkakakkujen leivontaan. Lakaistiin hiekat, mä asettelin punaisen pöytäliinan ja glögimukit, sisar veti repustaan kaksi tuikkukynttilää ja muutamia tähtisadetikkuja. Sytytettiin kynttilät, juotiin glögiä, syötiin pipareita ja kerrottiin kuulumisia (on nähty livenä viimeksi kai joskus helmikuussa). Sähikäisten sytyttyä otettiin valokuva, joka lähetettiin suvun FB-ryhmään.

Taisi siitä pari naapuria talsia ohi, mutta heille ei tarjoiltu.

Joululeipomuksista lisää huomenna, kun selviää miten karpalo-cashewleipä onnistuu. Se majailee yön yli parvekkeella ja pääsee uuniin huomenna. Juustokakkukin puuttuu, mutta ei enää kovin kauan.

Kiitos kaikista jälkiruokaideoista! Saatan toteuttaa niistä muutaman.

PS. Nyt vasta lukaisin pari kolme viimeisintä viestiä. Voi IL - Frau ja hänen tilanteensa on täälläkin ajatuksissa. Mehän olemme tavanneet hänet joitakin kertoja, ja voin vain ihailla sitä sitkeyttä, jolla hän on tuota sairauttaan kestänyt.

Merelle, D-vitamiini on hyvä moneen asiaan ja itse sitä olen jo vuosia syönyt ympäri vuoden 20 mikrogrammaa päivässä. Lääkärini sanoi, että sydäntalvella määrän voi tuplata, mutten sitä ole kuitenkaan tehnyt. THL taisi suositella jotain 50 mikrogramaa ikäihmisille ja ylipainoisille aina 100 mikrogrammaan saakka, mutta uskon vähemmänkin riittävän.

Tänään kävimme tekemässä kaikki loput jouluruokaostokset ja nyt ei tarvitse sitten nokkaa ulos pistää ellei tule jokin ihme hinku kävelemään, jota suuresti epäilen! Tänään tulee myös viimeinen live-striimaus Tampereen Teatterin Saiturin joulusta ja ostin sitä varten chromecast-vempeleen, jolla saan siirrettyä esityksen telkkariruudulle tabletista. Kysyin kaupassa nuorelta myyjäpojalta, jotta luuleeko hän minun osaavan sitä käyttää ja hän vakuutti sen olevan ihan helppoa. Minä sitten kerroin hänelle, miten olin ajatellut sen toimivan ja - yllätys, yllätys - olin ymmärtänyt sen aivan oikein! Aika helposti se todellakin lähti toimimaan ja testasin sitä youtuben avulla, josta hienosti sain siirretyksi videoita telkkariin. Hyvä minä Ostin sitten lipun Saiturin jouluun ja laitoin kelloon hälytyksen hyvissä ajoin ennen esityksen alkua, jotta ehdin tehdä kaikki vaadittavat avaustoimet yms ennen esityksen alkua. Kerron sitten myöhemmin, miten homma hoitui.

IL, sinun synttäriateriasi näytti todella herkulliselta ja kuten facessa jo sanoin, niin kuola valuen katselin kuvia! Kyllä sinulla oli onnea, kun löysit Justuksen, joka osaa tehdä vaikka mitä hienoja ruokia ja vaikka niiden tekemiseen ehkä kuluu vähän aikaa, niin hyväähän kannattaa aina odottaa!

Siivous on vieläkin vaiheessa, mutta onhan huomenna hyvää aikaa jatkaa Ajattelin paistaa kinkun huomenna illan suussa, mutta kaiken muun teen sitten aattona eli lanttulaatikon ja luumukiisselin. Niissä ei kauaa nokka tuhise ja kaikki muuhan on valmista. Meirämmiäs laittaa lohen graavautumaan vielä tänään, niin se on hipleimmillään torstaina päivällisaikaan.

Eipä muuta tällä haavaa ja ei kun eteenpäin, sanoi mummo lumessa

Meille ei joulu aiheuta minkäänlaista stressiä, ei yltiöpäistä siivousvimmaa eikä hillitöntä ruoan tekemistä. Mies imuroi eilen ja pesi lattiat. Porkkanalaatikot hän on tehnyt viime viikolla, rosollin tekee huomenna, siian graavaa jossain vaiheessa tänä iltana, kinkku laitetaan huomenna uuniin. Saunan hän pesee aattoaamuna.

Meillä tämä työnjako on minua hemmotteleva. Teen sentään äitini ohjeiden mukaan hämäläisen imelletyn perunalaatikon, ”henttatoosan” kuten meillä sitä kutsuttiin, leivoin eilen pipareita ja lusikkaleipiä. Naapurilta saimme perinteiseen tapaan lahjaksi taatelikakun. Torttuja leivotaan sitten, kun niitä tekee mieli.

Useina iltoina olemme vain istuskelleet takkatulen äärellä lukemassa tai katsoneet jalkapalloa tai jotain tallennettuja elokuvia. Saunoneet ja juoneet pari lasillista punaviiniä. Ystäviä ei nyt ole käynyt piipahtamassa eikä iltaa istumassa niin kuin normaalisti joulun alusviikoilla.

Joulu on meille aina ollut yhdessäolon aikaa. Nyt emme kuitenkaan voi viettää yhteistä joulua tyttären ja lastenlasten kanssa. Tyttären työpaikalla todettiin pari viikkoa sitten yhdellä työntekijällä korona ja se on monella tavoin monimutkaistanut yhdessäoloamme. Yleensä olemme syöneet yhdessä, sitten joulupukki on tuonut lahjoja, jotka olemme yhdessä availleet. Tämän jälkeen tytär ja lapsenlapset ovat menneet kilometrin päässä olevaan omaan kotiinsa ja me olemme menneet joulusaunaan.

Nyt on tämmöinen erilainen aika. Nopeasti käyvät lapsenlapset koristamassa aattoaamuna joulukuusen. Myöhemmin päivällä jaamme täällä pari lahjaa, loput lahjoista on pukki vienyt tyttären kotiin odottamaan . Me menemme saunaan, sytytämme takkaan tulen, luemme joululahjoiksi ostamiamme kirjoja (ehkä nyt kuitenkin yhtä kerrallaan) ja iloitsemme siitä, että tänäkin jouluna saamme olla yhdessä mieheni kanssa.

Ohimennen muistan lapsuuteni jouluja, jotka aina olivat läheisyyttä ja rakkautta tulvillaan. Hyvää ruokaa, mukavia lahjoja, oman perheen lisäksi joitakin läheisiä sukulaisia mukana joulua viettämässä. Niiden joulujen lämmin tunnelma on sydämessäni ja sitä tunnelmaa haluan perintönä välittää eteen päin. En kiirettä enkä turhaa touhua, vaan rakkaiden ihmisten yhdessäoloa, iloa ja riemua siitä, että vielä saamme olla yhdessä.

Voi olla, että en ennen joulua enää koneella piipahda, joten mukavaa ja rauhallista, iloista ja onnellista joulunaikaa itse kullekin. ILnii surullinen tilanne fraulla. Jaksamista, olette ajatuksissani.

Hei Ihanaiset,
enää kaksi yötä jouluaattoon, isäntäkin alkaa olla täpinöissään , sillä tänä iltamyöhällä hän laittaa kinkun uuniin ja se on lähtölaukaus jouluun. Olen monesti ehdottanut kinkun paistamista päivällä mutta siitä ei kuulemma tule yhtä hyvää . Samapa tuo, koristelin minäkin kuusta kolme päivää ja isäntä jaksaa joka joulu valittaa, että meillä on liikaa koristeita ... ei haittaa nämä on meidän jouluperinteitä .

Paljon ei ole enää tehtävää ja vielä vähemmän ollaan tehty. Isäntä sai joulukalenteristaan hyvän mietelauseen: "Jeesus syntyi talliin ja määritteli joulusiivouksen tason." Taidan tuostakin oikaista enkä levitä uusia olkia lattialle . Huomenna käydään ostamassa muutama kukkakimppu kotiin, minä teen rosollin, keitetään riisipuuro ja sekametelisoppa, isäntä varmaan imuroi, hän on nykyään meidän siivousvastaava. Radio pitää kaivaa naftaliinista ja etsiä joulukanava, yhtään joululaulua en ole vielä kuunnellut, oisko jo aika .

Kummasti joulun odotus on minuakin piristänyt vaikken kummempi jouluihminen olekaan. Haluan toivotta kaikille reipasta, iloista, rahallista joulua tai juuri sellaista josta itse kukin pitää! Kiitos kuluneesta vuodesta

JJ, sinun ruokapuuhasi ovat minun silmissäni hyvinkin hillitöntä ruoan tekemistä, kun sentään olet leiponut ja teette rosollinkin itse Me juuri tänään ostimme Saarioisten rosollin, joka on erittäin hyvää ja verrattuna Atrian rosolliin siistin näköistäkin, kun kaikki ainekset ovat omissa lokeroissaan. Kinkku ja lanttulaatikko sekä luumukiisseli ovat ainoat, mitä minä teen itse ja kaikki muu on ostotavaraa. Annan piparkakutkin ovat paljon parempia kuin mitä muistan joskus lapsuudessa tehtyjen pipareiden olleen enkä ihan oikeasti muista, milloin olen viimeksi syönyt joulutorttuja.

Saiturin joulun striimaus onnistui oivallisesti! Hieman ensin oli hakusessa, mutta sitten löysin sen napin, jolla striimaus lähti käyntiin. Onneksi alussa oli vartin mittainen nauhoitettu etko-lähetys, jonka aikana ehti vähän harjoitella. On se vaan Ilkka Heiskanen suvereeni Scrooge. Olen edellisen kerran nähnyt esityksen 3-4 vuotta sitten ja Heiskanen on parantanut tahtia kuin sika juoksua. Hänelle kuulemma ihmiset toivottavat kadulla hyvää joulua ihan keskikesälläkin

Saattaapi olla, etten enää koneelle ennen joulua tule, joten oikein hyvää joulua teille kaikille ja tsemppiä alkavalle uudelle vuodelle 2021

On aika toivottaa kaikille teille oikein hyvää joulua, stressitöntä, rauhallista, iloista, riehakasta - kunkin toiveiden mukaan!

Ja sitten päivän kevennys: kävimme eilen puolisoidemme haudoilla kynttilöitä viemässä. Astelimme Maunulan uurnalehdossa jo autolle päin, kun melkein hermostuin näkemääni ja aloin puputtaa Justukselle, että mitä mieltä sä nyt olet tuosta, että on noin kamalasti punaisia kynttilöitä, eikö olisi kauniimpaa vaan valkoiset. Mies tuumasi yksikantaan, että kultaseni, ne on lähtevien autojen perävaloja.

Tapasin voipuneen Kipan eilen illalla lyhyesti hänen pihamaallaan, vaihdettiin pienet muistamiset. Me olemme Kipan kanssa listantekijätyyppejä, pitää olla lukemattomia listoja, joita päivitetään, muutetaan, korjataan ja täydennetään. En selviäisi muutoin mitenkään siitä, mitä pitää viedä kenellekin, mitä pakataan tyttärelle ruokatavaroita ja omia vaatteita. Tänä aamuna ruvettiin miettimään, mihin tyttären luona mahdutetaan ne ruoat,jotka otetaan joulupäivänä mökille. Ja päätettiin ajaa vielä kodin kautta hakemaan mökkikamat. En minä stressiä tästä saa, mutta voisi olla ihanaa, kun ei tarvitsisi pakkailla moniin eri tarkoituksiin tavaroita.

Tyttären perhe käy tänään koronatestissä ja iltasella siirrymme sitten heidän luokseen, ellei koronatesti toisin määrää. Meitähän olisi siellä vain kuusi ja koira ja perhe on joutunut käymään jo aikaisemminkin testeissä, joten suhtaudun melko luottavaisesti yhteiseen joulunviettoon.

Nyt puutarhalle vielä pöydänkattamiskukkia hakemaan. Puuropöytään punaista, juhlapöytään valkoista!

Huomenet,

kiiruhdin tänne toivottelemaan mukavaa joulunaikaa jokaiselle ennen kuin klubikamut katoavat kinkun, lanttulaatikoiden ja ties minkä kaikkien herkkujen taakse.

Sanottakoon selvyyden vuoksi, että stressiä mulla ei ole - kaikki puuhaileminen on hillittömän hauskaa. Myös FB:n joulukalenterin rakentelu, joka alkoi oikeastaan ihan vain vanhoja lehtiä selatessa ja lähti lopuksi lapasesta kuten joulupuuhat usein tuppaavat tekemään. Mutta hauskoja keskusteluja on sielläkin syntynyt (niille, jotka eivät ole Facessa, kerrottakoon että kyse on noin 90-100 vuotta vanhoista joulunajan mainoksista, joihin kirjoitin ällisteleviä saatesanoja ja joita sitten kaverit vuorollaan kommentoivat. )

Karpalo-cashewleivät tulivat uunista. Padassa paistettuina ne muistuttavat enemmän panettonea kuin perinteistä leipää (eli korkeutta on enemmän kuin leveyttä) mutta jos joku muotoa moittii, ajattelen vedota takavuosina niin suosittuun cross-kitcheniin.

Tänään rakennamme joulupuun, vaihdamme lahjat ja jouluruoat tyttären kanssa (mä tein heille kaloja ja saaristolaisleipää, heiltä tulee laatikoita ja rosollia) ja viemme kynttilät haudoille. Sitten hiljennymme UK:n kanssa sohvannurkkaan, maistelemme ehkä etukäteen jo jostakin kala-astiasta, juomme lasillisen raikasta valko- tai kuohuviiniä ja nautimme kynttilänvalosta ja toistemme seurasta.

Kaikille paljon kiitoksia tämänvuotisesta KK-seurasta! Ja kaikille tosi onnellista joulunaikaa!

Minä nautin joulunalus kiireistä ja siitä pienestä stressistä.
Nyt alkaa olemaan kaikki valmistelut valmiina.
Porukkaa on tänä jouluna sattuneesta syystä paljon vähemmän kuin viime vuonna ja jaettuna eri päiviin.

Hieman mielessä pyörii viime joulu. Äidin sairaus ja kuolema. Kummasti se vuosi on kulunut.

Tänä iltana nautin glögiä ja paketoin viimeiset lahjat ja katson jonkun hömppä jouluelokuvan.

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua