Karmale, Justus sanoi, että jos meidän pöydässä istut, saat varmasti muutakin kuin salaatinlehden! Anteeksi, kun yritettiin sillä sua ruokkia. Tule ensi yönä, niin saat carbonaraa, jota Justus valmisti tänään ja jota söin massuni pulleaksi. Huomenna hän tekee possupataa, jota pitää hauduttaa pitkin päivää.

Ollaan pari päivää tehty lumitöitä ja mitään muuta ei sitten jaksetakaan. Olen iloinnut, kun raaskin ostaa lumilingon, se on ollut nyt tosi tarpeeseen. Tosin en jaksa sitä itse käyttää, muttaa Justus työntää ja minä viimeistelen portaat ja vaikeat kohdat. Maanviljelijä auraa pihani ison autotien samalla, kun hoitaa yleisen mökkitien.

Tänään oli pakko lähteä ruokaostoksille. Etsin toppahousuja, mutta en löytänyt. Mökillä on viidet, jotka kaikki putoavat päältä. Ja silti uusia katsellessani totesin, että vyötäröni on liian paksu ja sääret liian lyhyet.

En ole saanut Frauta yli viikkoon kiinni ja pelkään pahaa. Huonotkin uutiset olisivat parempia kuin epätietoisuus.

Aloin tänään imuroida, mutta keskusimuri ei vetänyt. Joten tyhjentämään säiliötä. Se oli niin täynnä koirankarvoja, että suodattimen ympärillä oleva paperisuodatinkin oli hävinnyt. Häpesin huonoa taloudenhoitoani ainakin kokonaiset 20 sekuntia. Kun ei voinut imuroida, keräsin joulukoristeita yläkertaan, ehkä ne jollain kumman konstilla menevät laatikoihinsa ja vintin puolelle. Vaan tulppaanikausi on alkanut, rakastan tulppaaneja!

Ellei pakkanen huomenna kovasti pure, meillä on tarkoitus kokeilla hiihtämistä sekä lumikenkiä. Saa nähdä!

Surullisena kerron, että Frau on menehtynyt. Sain eilen illalla tiedon Saksasta. Sen enempää en vielä tiedäkään.

Yö meni muistellessa yhteistä aikaamme, josta olen iloinen ja kiitollinen. Meillä oli kaikenlaista hauskaa yli kymmenen vuoden ajan. Espanjassa teimme sitä sun tätä yhdessä, toisinaan jompikumpi pakkasi peittonsa autoon ja muutti pariksi päiväksi toisen luo. Matkustelimme paljon. Kerran lensimme Frankfurtista Bilbaoon, jatkoimme paikallisbussilla seikkailuihin, vuokrasimme auton ja yövyimme milloin missäkin. Lanzarotelta tuli kiire Saksaan, kun hänen talonsa oli löytänyt ostajat, mikäli saisimme talon tyhjäksi kahdessa viikossa. Se oli melkoinen rutistus, mutta onnistui hyvin yhdeltä syöpäjalkaiseslta ja toiselta selkävaivaiselta naiselta, olkoonkin, että talo oli rinteessä ja portaita varmaan miljoona.
,,
Pidimme Justuksen mökillä rapujuhlat, reissasimme Tallinnassa, tapasimme monia ystäviäni Suomessa ja hänen ystäviään Saksassa.
Loppuun asti puhuimme asioista niiden oikeilla nimillä. Frau ei sietänyt hymistelyä. Hänellä oli valtava tarve järjestää asiansa kuntoon ennen lähtöään ja niinpä testementti tehtiin suuri osa tavaroista jaettiin, Tyttärentytär sai ohjeet Fraun poismenon jälkeen.

En tiedä ihan tarkkaan loppuhetkiä, oletan hänen vaipuneen pois vahvojen lääkitysten ansiosta ehkä melko tuskattomasti. Olen niin onnellinen, kun hän pääsi sairaalasta joulun ajaksi pois ja sai viettää joulun omassa kodissaan. Uutena vuotena syöpä yletti aivoihin ja hän alkoi nähdä harhoja ja hahmoja, jotka yrittivät tehdä hänelle pahaa. Se olikin ainoa hetki koko monivuotisen sairastamisen aikana, kun hän kertoi tunteneensa ihan todellista, isoa pelkoa.

Soitin hänelle joka päivä, hän ei osannut enää käyttää puhelinta itse. Ymmärsi täysin lähtönsä lähenevän ja oli valmis siihen. Nyt hänen tuskansa on poissa.

Oloni on tyhjä ja surullinen. Mutta minulla on iso kasa muistoja.

IL, lämmin osanottoni. Rakkaan ystävän kuolema koskettaa syvältä. Tulee kova ikävä. Sellainen illan hämärä, joka kietoutuu ympärille. Onneksi on yhteiset hetket ja muistot. Ne hetket jäävät sydämeen eikä niiden merkitystä edes heti täysin ymmärrä. Muistoihin liittyy kokonainen maailma. Yhdessä eletty ja koettu.

Kun omia rakkaita ystäviäni on kuollut on usein mieleeni tullut jostain lukemani lause: " Olisin minä varmaan elämässä pärjännyt ilman sinuakin, mutta onneksi minun ei tarvinnut."

Olet ajatuksissani. Jaksamista. Käperry Justuksen syliin ja anna kyynelten ja muistojen tulla.

Lämmin osanotto, IL, onneksi on hyviä muistoja.

Osanotot IL❤️

Osanotto täältäkin, IL!

Taas Jumbojet kirjoitti niin kauniisti ettei siihen ole mitään lisäämistä. Tulipa vain mieleen lausahdus, jota on käytetty usein kuolinilmoituksissakin:

"Suru on se miten ymmärrämme ilon. Kyynelten läpi kuultavat onnellisten päivien muistot."

En ole ihan varma, siteerasinko sanatarkasti. Alkuperäinen toteamus taitaa olla Gösta Ågrenin (viime vuonna kuollut suomenruotsalainen runoilija) kokoelmasta Jär.

Mutta niitä onnellisia päiviähän teillä ehti Fraun kanssa olla aika tavalla. Ja päästiinpä mekin niistä UK:n kanssa muutaman kerran nauttimaan Alteassa ja lähitienoilla. Ehkä mieleenjäävimpänä oli se kun oli tavattu Frauta vain muutaman kerran (vai oliko tavattu aikaisemmin ollenkaan?) ja ajettiin vuorille lammasravintolaan. Pöydässä Frau ja hänen saksalainen ystäväpariskuntansa, sinä sekä UK ja mä. Sitä puheensotrinaa, kielten sekamelskaa, naurua... Ehkä tää on mulle just se onnellisin päivä. Tai joku niistä kun käyskenneltiin Altean rantakadulla ja istahdettiin välillä virvokkeille.

Sairautensa kanssa Frau oli tosi urhea ja reipas, ihan esikuvaksi kelpaava. Lämmöllä muistan.

Virtuaalihalaus sinulle, IL!

Lämmin osanottoni IL

IL lämmin osanotto.

Voin vain vähän kuvitella tyhjyyttä, jota ehkä tunnet. Sen lisäksi, mitä olet kirjoitellut täällä teidän yhteisistä seikkailuista, olen kuullut sinulta vielä paljon enemmän.

Voit ainakin lohduttautua sillä, että olet saanut olla täysillä mukana ja tukena hänen sairastuttuaan ja sillä, että nyt ei Fraun enää tarvitse kärsiä kivuista. Onneksi ehti järjestää asiansa ja sai vielä viime metreillä joulun tienoilla tuekseen tyttärentyttären. Voimia Etähalit täältä - pakkasta oli hetki sitten 28,5. Taidan tänään pysyä sisällä.

Sisähommia onkin paljon. Eilen laitoimme uutta puhelinta "kuntoon". Jostain syystä kahdesta yrityksestä huolimatta kaikki yhteystiedot eivät siirtyneet. Kohta aloitan niiden manuaalisen siirron. Onneksi ovat vanhassa puhelimessa näkyvillä.

Sitten pitäisi laatia äidin sairaalaa varten ohje, miten uutta bluutuutti-lisälaitetta käytetään uuden kuulokojeen ja uuden puhelimen kanssa. Harmiksemme uuden sim-kortin ensitilaus rakkaan siippani tekemänä epäonnistui ja sim-kortin toimitus viivästyi. Siinä on sellainen liittymä, että toimittavat sim-kortin vain postitse. Muuten poikamme olisi jo keskiviikkoon mennessä vienyt äidille kaikki tarvittavat "vehkeet" sairaalaan. Me olemme ensi maanantaina menossa sinne ja pitää vielä sopia osastonhoitajan kanssa, että joku tuo ensin meille ulos äidin uuden kuulokojeen (joka siis nyt jo hänellä käytössä), että saamme testattua kaikkien yhteensopivuuden. Eilen oli aivan ihanaa jutella äidin kanssa puhelimessa, kun pitkästä aikaa hän kuuli kohtalaisesti ja vaikutti melko "normaalilta". Kaipasi kovasti omia vaatteitaan ja vihkisormusta. Omia vaatteita ei saa sairaalassa käyttää ja luulen, että ei sormustakaan. Lupasin selvittää asian sormuksen osalta. Sitten, kun pääsee jossain vaiheessa sinne ympärivuorokautiseen hoivakotiin, niin saa omia tavaroitaan sinne. Sekin pitää selvittää, miten äiti saa rokotuksen koronaa vastaan, jos nyt ovat aloittaneet rokotuksia näissä hoivakodeissa. Saisiko äiti sen mahdollisesti jo sairaalassa, kun periaatteessa paikka on jo luvattu - kun niitä vaan vapautuu.

Polymyalgia (jos se nyt sitä on - eilen kyllä juttelin "henkilääkärini" kanssa asiasta ja oli sitä mieltä, että siltä kovasti vaikuttaa) kiusaa kovasti. Piti myös ihan pätevänä tätä fysiatria, jonka vastaanotolla olen Mikkelissä käynyt. Laitan tälle "henkilääkärilleni" vielä tänään vähän lisää tietoa - eilen jo lähetin Mikkelissä otetun magneettikuvalausunnon sekä fysiatrin omakantaan kirjoittaman tekstin.

Eilen kyllä imuroin hankissa asennoissa, kun putsasin sellaisia paikkoja, joita tulee harvemmin imuroitua. Kivut ovat kovat, mutta paikalleni en jää. Jos olisin kipujen takia luovuttanut, niin en olisi liikkunut noin 23 vuoteen.... Silloin alkoi selkä pettää.

Aurinko paistaa ja on niin kaunista. Ei kauheasti houkuta täältä lähteä kaupunkiin, mutta on mentävä pyykinpesuun ja katsomaan vanhempiani - lapsetkin varmasti tapaan ulkotiloissa ja ehkä pari ystävääni. Meillehän tulee kotiin ensiviikolla putkiremppaan liittyen sellainen katselmus ja rakas siippani haluaa olla silloin paikalla. Sitten olisi tarkoitus suunnata heti sen jälkeen tänne. Inhottaa ajatella nyt tänä korona-aikana, että vieraita tyyppejä tulee meidän kotiimme

Juuri sain selvityksen, että rannan lähellä jään paksuus on 12 senttiä, josta 6 senttiä on teräsjäätä. Jäälle emme kuitenkaan vielä aio mennä ainakaan ennen kuin tulemme kaupungista takaisin tänne. Viime viikonloppunahan oli ihan kauheasti jäihin putoamisia.... useat onneksi saatiin pelastettua. En kyllä ymmärrä, miksi pitää otta riskiä tuollaisen asian kanssa.

Naapurimaidemme koronatilanne huolestuttaa. Kun uutisoitiin, että hallitus käsittelee tilannetta ensi viikon loppupuolella, niin ihmettelin, että miksi sen pitää niin pitkälle asti mennä. Sinä aikanahan rajojen kautta ehtii tulla tautitapauksia vaikka kuinka paljon - varmaan myös näitä muuntuneita kantoja. Ehdotin siipalleni, että kävisimme nyt Alkossa ostamassa viiniä ihan varmuuden vuoksi, vaikka vietämme tipatonta tammikuuta. Ajattelin vaan, että jos muuntovirus alkaa levitä, niin sitten kyllä tilaamme ruuat netin kautta ja noudamme ne lastauslaiturilta, kuten teimme viime keväänä. Ei sitä sitten viitsisi ottaa turhia riskejä Alkoon menon kanssakaan ja kyllä jo helmikuussa haluan nauttia viinistä

Nyt ryhdyn hommiin toisen läppärin ja puhelimeni kanssa. Mukavaa pakkaspäivää kaikille. Pysykäähän terveinä

IL lämmin osanottoni.

Osanotto IL. Ihan kuin olisi jollain tavoin tuntenut Fraun, kun hän tuli meillekin tutuksi seikkailujenne myötä.